tiistai 28. joulukuuta 2010

Kisaohjelmistoa


Lisenssi vuodelle 2011 on maksettu ja uuden vuoden ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduttu. Ohjelmistossa siis Piille


8.1. Hyvinkää (JAU) kaksi starttia (Mia Laamanen/Elina Hannikainen)


16.1. Hyvinkää (HSKH) kaksi starttia (Anne Viitanen)


Harkinnassa Piille


23.1. Hyvinkää


5.2. Helsinki (Purinalla, voipi olla turhan kylmä)


6.2. Porvoo


12.2. Hyvinkää


20.2. Jyväskylä


27.2. Hyvinkää


Kaikkia harkinnassa olevia kisoja Pii ei jaksa, enkä aio niistä jokaiseen ilmoittautuakaan. Toivon sen kestävän parit kisat kuukaudessa, että saamme kisarutiinia. Olisi mukavaa saada Rhoo mahdollisimman nopeasti kisakuntoon, kun itselläni riittää tällä hetkellä kisaamisintoa enemmän kuin mitä voin koiriltani pyytää!


 

maanantai 27. joulukuuta 2010

Välipäivätreeniä


Kaverimme pääsi vihdoin perille Belgiasta miehensä ja koiransa kanssa, joten suuntasimme porukalla treenaaman. Sovin suullisesti puhelimessa paikan vuokranneiden ihmisten kanssa, että voimme maksaa ystävästäni tuntivuokran erikseen, mikä olikin ihan mukavaa. He olivat viettäneet koko joulun Düsseldorfissa lentokenttähotellissa ja koira oli jo aika tylsistynyt.


Teimme yhdessä threadle/serpentine-harjoitusta CR Exercise Sourcebook II:sta. Pöytä osoittautui haastavaksi melkeinpä kaikille, joten jälleen on yksi treenaamisen aihe todettu. Pii ei kestä kovin hyvin aitaesteellä takaaleikkaamista, mutta ilokseni Rhoo irtosi oikein nätisti kun lähetin sen hyppäämään edeltä. Takaaleikkaus käänsi molemmat koirat liian jyrkästi esteen jälkeen, mutta se on sitten jo toinen juttu.


Pii jatkoi keppien sisääntulon hakemisen opettelua. Kaverilla oli onneksi naksutin mukana (omat unohtuivat Helsinkiin) ja heti, kun sain naksautettua oikeasta sisäänmenosta ja palkkana oli siankorvan nakertaminen, Pii näytti ottavan aivonsakin käyttöön. Ilman naksutinta se huusi minulle (luultavasti "ANNAKORVAANNAKORVAANNAKORVA") ja tuijoti mua vilkaisemattakaan keppejä ja valitsi sisäänmenovälin nähtävästi sattumalta. Naksun kanssa se alkoi katsoa keppejä ja kerran näin sen korjaavan omaa reittiään oikeaksi - se siis keskittyi ja ajatteli, hurraa! Ihmetyksekseni se myös jatkoi pujottelun komeasti loppuun asti, vaikka naksautin oikeasta sisäänmenosta. Sain useita onnistuneita toistoja sekä vaikeista avo- että umpikulmista, enkä auttanut koiraa muuten kuin osoittamalla esteelle. Toki juoksin sen kanssa vielä keppien suuntaisesti sen pujotellessa, mutta sitä ehtii häivyttämään kunhan saan sen hakemaan aloitusta oikein.


Rhoon kanssa keskityttiin ohjauksen mukana kääntymiseen jälleen kerran. Valssi ja takaaleikkaus tulivat tutummiksi ja Rhoo oli mukavasti yhteistyössä. Erityisen iloinen olen siitä, ettei se aikonutkaan lähteä tervehtimään kaverin koiraa toisessa päässä hallia.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Pimeetä treeniä


Pakkanen lauhtui sen verran, että pääsimme Taitavien Tassujen hallille treenaamaan. Piha oli koskemattoman näköinen, joten taisimme olla pyhien ensimmäiset ja luultavasti ainoat treenaajat. Halli oli vähän hassun muotoinen mutta tilava ja hiekkapohjainen. Tämä oli ihan kiva, mutta tilassa oli kaksi suurta ongelmaa: ainoa löytämämme valokatkaisija oli mykkä ja hiekkapohja oli hienon hienoa, pölisevää santaa. Treenirepusta löytyi sinne jollain metsäreissulla pakattu taskulamppu, jonka valossa treenasimme.


Piin kanssa tein pujottelun sisäänmenoja kiertämällä systemaattisesti "kellon ympäri". Makkaranpalapalkalla Pii teki, mutta ei keskittynyt kun nostin vaikeustasoa klo 20-16 väliä vaikeammaksi. Se vuoti ja hössötti ja tarjosi terävän kulman vaikeassa sisäänmenossa avokulmaa, toki jättäen ensimmäisen kepin oikealle puolelleen. Pikku hiljaa vaikeuttaen se teki löntystellen kahta ja kolmea väliä, mutta pääosin oikein. Lopputreenistä tajusin kokeilla lappalaistreenikaverin konstia palkata siankorvalla. Leikitin Piitä korvalla ja lähetin sitten pujottelemaan ja palkkasin onnistumiset korvan repimisellä, minkä jälkeen annoin Piin korvasta myös palan. Korvapalkalla Pii työskenteli tarkasti, nopeasti ja lähes hiljaa. Tätä tulen käyttämään jatkossakin Piin pujottelun työstämiseen - riittävän hyvä palkka saa koiraan vauhtia ja korvan meneminen takaisin taskuun keskittymisen lipsuessa on kyllin tehokasta -P:ta viestimään ahne-Piille, mikä meni pieleen.


Rhoo keskittyi keinutreeniin. Asetin keinun alkuosan maksipöydälle ja loppuosan minipöydälle, eikä tämän asetelman suorittaminen ollut Rhoolle mikään juttu. Kolahdus ei tunnu vaivaavan sitä juuri lainkaan, mutta liikkeen tuottaminen arveluttaa sitä. Lopputunnista siirsimme minipöydän kokonaan pois, mikä sai Rhoon hidastelemaan keinun kippaavalla osalla. Myös kontaktiasentoon jääminen tuppasi unohtumaan kun pudotusta tuli enemmän. Seuraavissa treeneissä palaamme varmaankin taaksepäin, että pikkukoiralle tulisi aivan selväksi, että keinun kolahdettua edetään kontaktiasentoon ja että keinun alasvienti on Hyvä ja Kiva asia. Myös Pii kokeili tätä helpotettua keinuasetelmaa, mutta ei se sen hidasteluun vaikuttanut. Kokeilin siankorvapalkkaa myös keinulle, mutta keinuahdistusta ei korva riittänyt voittamaan.

torstai 23. joulukuuta 2010

Talvella on kylmä


Koirat pääsivät puolison siskon luokse joululomaa viettämään ja minä ajatin itseni Vaajakoskelle valokuvaamaan talvista auringonlaskua lähes 30 asteen pakkasessa. Kameran akku jaksoi yllättävän pitkälle, vaikka odotetusti se pitikin vaihtaa kesken session. Tässä jokunen tunnelmakuva joulua virittelemään:





tiistai 21. joulukuuta 2010

Nössötreenit osa II


Treenasimme toisen illan Kompassilla heti perään. Tällä kertaa mukaan pääsivät myös kaveri kahden lapinkoiransa kanssa. Jatkoimme Mecklenburgin treenin kanssa, koska tekemistä riitti useammallekin päivälle.


Rhoo alkaa riemukseni ihan tosissaan kääntyä ohjaukseni mukana. Se tuli hyvin kauniisti vaikeammatkin kuviot ja kääntyi jotakuinkin hyväksyttävän tiukasti - tosin liukas muovimatto hankaloitti varmasti kääntymistä. Kaveri lapinkoirineen suoriutui kieputuksista varsin hienosti, kunhan ohjaaja ensin opetteli kuviot. Pii tuli tuttuun tapaan luotettavasti mutta varsin hitaasti ohjauksen mukana. Molemmat omat koirani olivat hienosti yhteistyössä, vaikka kentän laidalla oli kaksi vierasta koiraa häkeissään. Rhoo aikoi kerran mennä katsomaan kaverin aikuista lapinkoiraa häkissään, mutta tuli pienellä huomauttamisella takaisin treenaamaan. Ihan lopuksi kaverin pentu tutustui putkeen hienoin tuloksin: viiden minuutin treenillä pieni eläin meni jo vauhdilla löyhällä kaarella olevasta, täyspitkästä putkesta läpi.


Seuraavat treenit sitten jouluna Jyväskylässä, toivottavasti belgialaisvahvistuksen kera!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Nössötreenit sisätiloissa


Nössötreenit siksi, että AgilityAkatemian lämmittämättömässä hallissa on kylmä ja sinne päästäkseen pitää kaivaa auto hangesta ja sitten kaivaa sille palatessa vielä parkkipaikka. Kompassi vuokraa joulun ajan normaalia edullisemmin vapaavuoroja agitilaansa, joten suuntasimme sinne tänään koko perhe.


Treenin olisi voinut suunnitella paremminkin, mutta jonkinmoisena teemana olivat keinu ja valssit. Piin kanssa tein Clean Runin Exercise Sourcebook II:sta neljän hypyn ja suoran putken (muistaakseni Mecklenburgin laatimaa) treeniä, josta useampi variaatio jäi vielä seuraavallekin kerralle. Rhoon kanssa tehtiin keinun sheippaamista: pöydän kautta keinulle, joka kolahtaa maahan ja siitä 2o2o ja edelleen vapautus. Pieni Nopea tajusi homman nimen varsin sukkelaan, eikä liike tai kolina tuntunut paljoa häiritsevän. Kompassin liukas muovimatto sen sijaan aiheutti keinun liukumista taas kerran. Onneksi Rhoo ei siitäkään piitannut.


Keinun ja Mecklenburgin treenin lisäksi tehtiin kahdella aidalla aivan tavallista valssien hiomista. Rhoo alkoi kääntyä muutaman toiston jälkeen jo varsin kivasti siivekkeen ympäri. Puoliso ja Pii tekivät kahdeksikkoa, tavoitteena lähinnä saada puoliso harjoittelemaan valssia. Lopuksi otin itsekin Piin kanssa jokusen aita-aita-kepit-yhdistelmän kääntäen joko tavallisella käännöksellä keppien "sisäpuolelle" tai valssaten niiden ulkopuolelle. Pii melkein hakee jo hankalampiakin keppikulmia, mutta ei se täysin ole sisäistänyt asiaa. Huomenna voisi tehdä sen kanssa nimenomaan keppien sisääntuloja ja jatkaa Rhoon kanssa keinun rakentamista.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kisakauden päätös kotisohvalla


Piin tassut jatkavat oireiluaan ja se on pari päivää kalunnut niitä enenevästi. Kävimme tänään kaverin ja hänen lapinkoiranarttunsa kanssa metsälenkillä, jonka jälkeen Piin tassut punoittivat entistä ikävämmin. Karmivan ajokeli sinetöi päätöksen jäädä tänään kotiin Hyvinkään kisoista, vaikka lämpimät hallikisat olisivatkin houkuttaneet melkoisesti. Nettituttu porkkisharrastaja oli käynyt hakemassa tuplanollan ykkösluokasta. Katsoin harmia lisätäkseni hänen ratansa Youtubesta ja kisapaikka näytti mitä mainioimmalta Piitä ajatellen: lämmin sisätila, jossa keinonurmipohja, radan kolme sivua seinää ja lyhyttä "avointa" seinää ja yleisöä erottamassa vielä verkkoaita. Alkuvuoden kisoja näytti olevan samassa hallissa useampi, ehkä mekin päästään vielä siellä starttaamaan.


Joulunpyhiksi lunastan avaimen jyväskyläläiselle Taitavat Tassut-koirakoululle. Mitäpä sitä muutakaan vapaa-aikanaan tekisi kuin treenailisi? Ystäväni agilitya harrastavan lagottonsa kanssa tulee myös joulunviettoon, joten saanemme hyvät kimppatreenit aikaiseksi. Omille koirilleni häiriötreeni tulee aina tarpeeseen.


Otin jokusen pimeän talvikuvan metsälenkillä, joista tässä pari näytettä ja lisää Flickrissä




Lauantai meni treenien sijaan joulua valmistellessa. Jotenkin koko joulun tulo on päässyt menemään täysin sivu suun - kenen luvalla nyt on muka jo neljäs adventti, kysyn vaan? Meille ei asiasta olla muistutettu millään lailla! Kävin jouluostoksilla kaupungilla, mutta reissu meni Tuomaan markkinoiden kuvaamiseksi. Navakka merituuli, lumisade ja toistakymmentä pakkasastetta ajoivat tämän porsaan kameroineen kotiin jo varhain (ilman niitä joululahjoja). Yritin ottaa jokusen kuvan, joista välittyisi säätilan ankaruus.


 




 

perjantai 17. joulukuuta 2010

TGIF


Perjantain kunniaksi otimme aamutreenit AgiMestalla kaverin ja hänen lapinkoiransa kanssa. Myöhästyimme vartin verran, koska liikenteenvalvonta oli päättänyt ettei Mannerheimintiellä tarvita liikennevaloja puoli yhdeksän aikaan arkiaamuna.


Teimme simppeliä valssi- ja sylikäännösharjoitusta. U-putken molempien suiden edessä oli kaksi matalaa aitaa ja teimme ensin rallikierrokset hyppy+hyppy+putki+hyppy+hyppy, sitten 2x hyppy ja käännös pois putkelta toisen puolen hypyille. Rhoo hidasti aika kivasti käännökseen, mitä nyt ensimmäisen kerran painoi suoraan putkeen ja toisella kerralla pysähtyi vasta hyvin kovaäänisestä "tässä"-käskystä. Rhoo kääntyy sylikäännöksellä varsin näppärästi, mihin olin tyytyväinen. Harjoittelimme myös koiran viemistä putken väärään päähän valssaten toisen hypyn kohdalla/jälkeen.


Toisena harjoituksena teimme puomia. Kaverille lapinkoirineen neuvoin 2o2o-kontaktien rakentamisen ja treenaamisen. Rhoon kanssa teimme koko puomia niin, että namit olivat maassa alakontaktin jälkeen ja kaveri oli peittämässä palkkaa kädellä, jos takajalat tippuivat kontaktilta. No, kaverin käsi osui kerran Rhoon nenään, eikä puomi sen jälkeen sujunutkaan ollenkaan. Rhoo jäi napittamaan kontaktin yläpuolelle ja houkutteluyrityksistä se hyppäsi puolesta välistä pois koko puomilta. Lopulta kaveri äkkäsi, että ehkä auttaisi jos hän menisi pois. Näinhän se olikin ja Rhoo teki jokusen lähes täydellisen toiston hypäten jopa 1-2 aitaa ennen puomia. Pitää alkaa palkkaamaan runsaammin myös vapautuksesta, koska Rhoon mielestä 2o2o:sta lähteminen alkaa olla tosi huono ajatus - ruokahan on täällä! Pikkukaveri on kyllä tosissaan pehmeä ihmiseltä tulevalle paineelle. Milloinkohan opin muistamaan sen, kun aina uudestaan jaksan olla ihmeissäni asiasta.


Lapinkoirakaveri teki lopuksi jokusen toiston rengasta, mikä menikin ongelmitta. Tämä on oikein mukavaa, sillä edellisellä kerralla se päätti mennä renkaan ali eikä läpi, eikä lapinkoira tietenkään mahdu minikorkuisen renkaan ali, vaan se törmäsi päin. Sittemmin se ei ole suostunut lähestymään rengasta ja törmäys-treenikerran jälkeen jouduimme houkuttelemaan että se uskalsi läpi edes hulavanteesta. Aika parantaa näemmä koirienkin sielujen haavat.


Lisätään tähän vielä videot keskiviikkoisesta uintisuorituksista. Rhoon räpiköinti kuulemma muuttui asialliseksi uimiseksi jatkokierroksilla, video kun on ensimmäisestä yrityksestä. Vapaaehtoisesti se ei kuitenkaan uimaan mennyt, toisin kuin Pii, jonka omaehtoinen veto on nähtävissä Rhoon videon lopulla.


Pii: http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5263805231/


Rhoo: http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5264417302/

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Elämyksiä koirauimalassa


Pii ja Rhoo eivät kumpikaan tykkää uida ja molemmat ovat tippuneet yllättäen veteen veneestä, laiturilta, rantakalliolta - Pii viime keväänä jäihinkin. Ihmekös, että noiden kokemusten jälkeen ei veteen meno ole juurikaan kiinnostanut. Päätin kuitenkin tarjota niille toisenlaisen uintielämyksen Hyvinkään koirakylpylässä. Lämmintä vettä ja asiantunteva uintiopettaja/uittaja matkassa, mikäs sen mukavampaa.


Piin mielestä olikin mukavaa, Rhoon mielestä ei niinkään. En itse päässyt töiden vuoksi paikalle, mutta puoliso kertoi Rhoon räpiköineen surkeana selkä kaarella hyvän aikaa ja halunneen kiihkeästi pois altaasta oikeastaan koko ajan. Uinnin jälkeinen kuivausoperaatio oli saanut sen pomppaamaan metrin ilmaan joka kerta, kun kuivaajan ilmavirta osui siihen. Aika rankka kohtalo teinikoiralla.


Hyvinkään koirakylpylä mainostaa, että "uintiaika on 30 minuuttia, mikä varmasti riittää aktiivisellekin uimarille." No, meidän aktiiviset uimarit eivät olleet ensi alkuun elämyksestään milläänsäkään. Märkähepuli jatkui lenkillä ja rauhoittui sisällä vasta pari tuntia uinnin jälkeen. Liikuntana tuo ei selvästikään tavoittanut päivän tarvetta, mutta oli silti varmasti ihan hyvää treeniä. Mieluusti veisin koirat toisenkin kerran - ehkä Rhookin muuttaa mielensä, kun saa rauhassa tuumia asiaa.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Eteenmenoa ja tasapainoa


Koti-illan ratoksi jatkoin Piin naksuttelua keikkuvalle rahin kannelle ja kouluttelin Rhoota keskittymään esteeseen ja vapautuksesta juoksemaan minuun katsomatta "siivekkeiden" (lue: tyhjien viinipullojen) välistä. Lauantain Oiva-treeneissä tämä ei sujunut aivan toivotulla tavalla, joten treeni oli tarpeen.


Rhoo hoksasi homman juonen nopsaan tarjottuaan ensin jonkun kerran takaakiertoa (ja aivan ensimmäiseksi sitä iänikuista peruuttamista). Loppua kohti saimme kasvatettua etäisyyttä niin suureksi kuin pikku asunnossamme on kohtuudella mahdollista. Palkkana lentävä jackpot-lelu, sisällä Ziwipeakia.


Pii edistyi melkoisesti parissa sarjassa rahinkannen päällä kiikkumista. Sain sen jo laittamaan kolme jalkaa rahille, mihin olen kovin tyytyväinen. Piillä on turhan heikot syvät lihakset ja tasapainottelu tekee sille hyvää - tosin tästäkin treenistä se selkeästi jo väsyi.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Voittaja 2010


Kavereiden avustuksella pääsimme ilmaislipuilla Messariin, joten kävin puolison kanssa sunnuntaina ulkoiluttamassa kameraa ja muistuttamassa itseäni siitä, miksi en ole lainkaan näyttelyihminen. Lapinporokoirakehässä menestyivät vanhat suosikit ja jokunen nuorempi samantyyppinen koira. Kehää katsellessani ajattelin ensin, että Rhoo voisi pärjätä junnunarttukehässä, mutta väärässä olin: kun nartut astelivat esiin, totesin Rhoon mahdollisuuksien olevan paremmat vaikkapa whippettien kanssa pyöriessä.


Kuvasin kasan lappalaiskoiria lähinnä muiden harrastajien iloksi. Messarin valaistus on törkeän huono, joten 50mm f/1.8 täydellä aukolla ja kaakkoon väännetyillä ISO-asetuksilla oli ainoa millään tavalla toimiva vaihtoehto. Salaman olin jättänyt kotiin, kun luulin ettei sillä kuvaaminen ole suotavaa koiratapahtumassa. Harmitti jonkin verran kun hoksasin muiden räiskivän salamakuvia varsin huoletta - tosin kuvauskohteet olivat niin kaukana, etten ole vakuuttunut salamankaan hyödystä tuossa tilanteessa.




Lopun aikaa kiertelimme muiden kehien laitoja ja räpsin vapaamuotoisempia kuvia itseäni kiinnostaneista kohteista. Koiranäyttelyt ovat hämmentävä ja vähän pelottavakin kokemus, mutta loputtoman kiehtova kohde kameran kanssa.








Yleisön pyynnöstä lisätään vielä tämä kuva:


lauantai 11. joulukuuta 2010

Lauantain tuplatreenit


Aamulla menimme koko porukalla vuoden viimeisiin lappalaiskoirien ohjattuihin - jokunen treenikerta on vielä jäljellä, mutta kouluttaja on estynyt tulemasta lukuunottamatta joulupäivää, jolloin olemme tietty itse pyhiä viettämässä toisaalla. Tulimme kuuliaisesti puoli yhdeksitoista kun en muistanut, että kauden päättäjäisien kunniaksi oltiin suunniteltu aloittaa kello 9 ryhmästä riippumatta. Missasimme näin ensimmäisen radan, mutta pääsimme tekemään kaksi jälkimmäistä.


Parin viikon treenitauko oli tehnyt Piille hyvää. Intoa ja draivia riitti jopa siinä määrin, että starttiin jääminen tuotti pienoisia vaikeuksia. Minä unohdin toistuvasti valssata radalla pussin jälkeen ja ensimmäisellä yrittämällä vekkasin aivan väärässä kohtaa, eikä Pii kääntynyt hypyltä renkaalle. Startissa en hoksannut antaa koiralle hyppytilaa ottamalla taka-askelia kutsuessani Piitä ensimmäisten kahden aidan yli. Heinin ohjeilla sain nämä jotakuinkin korjattua ja viimeinen yritys oli merkittävästi ensimmäistä sujuvampi.


Rhoo siedättyi makkaralla muiden koirien ja ihmisten läsnäoloon kolmen sarjan verran. Tilanne oli sille selvästi aika vaikea, mutta se piti huomion minussa (tai kepossa, silloin kuin hän oli nakkipussin varressa) kiitettävällä tavalla. Viimeiseksi tekemällämme rallatusradalla yritin tehdä sen kanssa radanpätkää aikeenani palkata joka toisen esteen jälkeen. Aitapitoisella radalla Rhoo päätti, että nopein reitti menee maksirimojen alta eikä päältä, joten lähdin jo luovuttaneena radalta. Koutsi pelasti kuitenkin tilanteen lisäämällä yhteen aitaan toisen riman, joten pääsin palkkaamaan Rhoon aita-putki -yhdistelmästä.


Talvitreenipaikkamme on muuten oivallinen - keinonurmipohja lämpimässä hallissa ja laadukkaat alumiiniesteet, sisävessa ja vesipiste - mutta kontaktiesteet ovat liukkaat ja alusta esteineen aiheuttaa kiusallista staattista sähköä, joka ikävästi purkautuu esimerkiksi koiran kirsuun namilla palkatessa. Ahne-Piihin moiset eivät onneksi vaikuta, mutta herkemmälle tai vähemmän ahneelle koiralle tämä voi olla isokin ongelma. Rhoo lienee viisainta palkata muuten kuin kädestä, koska ruuan palkkaavuus sen suhteen on vähän niin ja näin joka tapauksessa. Räpsy kirsulle voisi sammuttaa intoa aika tavalla.


Treenien lopuksi koutsi ilmoitti, että haluaisi itse kehittyä valmentajana ja kuulisi mielellään meidän toiveistamme. Kuinka sattuikaan, olinkin juuri tällä viikolla asettanut koiraharrastustavoitteet sekä ensi vuodelle että (meille nörteille) vaihtuvalle uudelle vuosikymmenelle. Vuoden 2011 tavoitteet Rhoon osalta on saada pikku rimanalittelija starttaamaan edes mölleissä, toivottavasti jo virallisissa ykkösissäkin. Lisäksi haluaisin aloitella pelastuskoiraharrastusta sen kanssa. Piin toivoisin nousevan kolmosiin, vaikka se onkin paljon pyydetty. Vaan jos ei veikkaa, ei voi voittaa! 2010-luvulla haluaisin kouluttaa yhden viranomaistason hälykoiran ja saada yhdestä koirastani (varjo)AVA:n. Kymmenessä vuodessa ehtii kaikenlaista! Koutsi toivoi yksityiskohtaisempia toiveita sähköpostilla, joita laitankin heti muotoiltuani ne ymmärrettävämpään muotoon.


Rhoo kävi iltapäivällä vielä Oiva-treeneissä Visiolla. Teimme hidastamista/sivulle pysähtymistä, ympyrätyöskentelyä ja siivekkeiden välistä lähettämistä. Häkkileikki sujui entiseen tapaan vallan mainiosti, kaikkea muuta häiritsivät kokolattiamaton ihanat tuoksut. On vaikeaa edetä positiivisesti vahvistaen, jos mikään lelu tai ruoka ei ole maton nuuskuttelua, nuolemista ja raapimista mukavampaa! Toki nämä olivat jo toiset treenit Rhoolle tänä lauantaina, joten täydellä mahalla ja ehkä jo vähän väsyneenä ei keskittyminenkään ollut enää parhaimmillaan.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Haaveesta toimeen


Kun olin hankkimassa Piitä, haaveilin kouluttavani siitä pelastuskoiran. Sellaisen "oikean", jonka kanssa voisi viranomaisten avuksi etsiä kadonneita. Piin ensimmäiset neljä vuotta kuitenkin vierähtivät ilman autoa, eikä hakua oikein voi treenata jos ei pääse sinne metsään. Meidän lajiksemme valikoitui agility, jota pidin alkuun ihan turhana höpöjuttuna. Sitähän se tavallaan onkin, mutta se on myös valtavan hauskaa ja ihastuin myös siihen, miten paljon Pii siitä nautti ja miten meidän välimme muuttuivat treeni treeniltä paremmiksi - toisin kuin minun ja Piin yhteiset tokoiluyritykset, joista seurasi lähes aina turhautut ja pahantuulinen koirakko.


Pii pysyköön agilityn parissa, koska se sopii meille koirakkona kaikkein parhaiten - tosin jäljestämistä haluaisin vielä sen kanssa kokeilla. Haku voisi olla lajina sen kanssa aika haastava Piin vahvan riistavietin vuoksi. Nyt minulla on kuitenkin myös eloisa ja ihmisystävällinen nuori koira ja se autokin, joten päätin herätellä alkuperäisen haaveeni pelastuskoiraharrastajaksi ryhtymisestä. Laitoin viestiä pelastuskoirayhdistykselle, jossa pari kaveriani treenaa ja kyselin mahdollisuudesta päästä jäseneksi. Koska talviaikaan ei virallisia treenejä juurikaan järjestetä eikä jäseneksi pääsy ole muutenkaan ollenkaan varmaa, tarjouduin myös kavereille maalinaiseksi, häiriöihmiseksi tai muuten vaan avustajaksi. Pääsenpä ainakin tutustumaan touhuun!


Rhoon perustottelevaisuuden kuntoon saaminen on tietenkin edellytys koko hommalle. Tammikuussa minulle tarjoutui mahdollisuus ylimääräisiin tokotreeneihin kaverin ohjaamana, mikä tulee sekä itselleni, että molemmille koirille tarpeeseen. Yhä vieläkin jaksan toivoa, että jollain olisi ehdottaa vielä jotain uutta Piin viretilan hallintaan tokoillessa - tai itse ainakin oletan, että turhauttavissa treeneissämme on ollut kyse viretilan hallinnan vaikeuksista ja siitä, että en osaa asettaa kriteereitä oikein Piin kohdalla. Teinieläin Rhoolla tavoitteena on hakea sitä perustottelevaisuutta ja mikäli siinä samassa saadaan vahvistettua alotokoliikkeitä, niin mikäs sen mukavampaa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Silly rabbit, trix are for kids!


Koska omaa motivaatiota systemaattisiin motivaatio- ja kontaktitreeneihin klassisen tarkoituksenmukasella tavalla ei löydy, päätin ottaa oppia Silvia Trkmanilta ja opettaa koirilleni höpsöjä temppuja. Paranee se yhteistyö niinkin, paineita onnistumiselle ei samalla tavalla ole ja kaikilla on mukavaa.


Kepo on opettanut Rhoolle kierimistä, jota hän ei kuitenkaan ole jaksanut liittää vihjeeseen saati viedä ärsykekontrolliin. Hämmästyksekseni Rhoo tarjoaa kierähtämistä varsin auliisti, joten sen liittäminen vihjeeseen pitää ottaa agendalle. Tämän illan tempuksi valitsin huulien nuolaisun. Sieppaaminen ilman mitään apuja olisi ollut turhan hankalaa, joten otin jääkaapista lusikallisen maapähkinävoita ja tökkäsin sitä koirien kuonoon lisätäkseni todennäköisyyttä spontaanille lipaisulle. Jokusen session ja useamman kymmenen toiston jälkeen Rhoolla alkoi selvästi ymmärrys kajastaa, Piillä ei niinkään. Koirille oli selvästi vaikeaa ymmärtää, että kielen liikekin on jotain, mitä kouluttaessa saatetaan haluta. Sain nimittäin runsaasti toistoja hyvällä vahvistetiheydellä ja omasta mielestäni tarkalla ajoituksella ilman huteja, mutta silti sitkeästi tarjottiin kaikenlaista muuta. Rhoo alkoi loppua kohti tarjota lipaisua JA jotain muuta ja lopulta vain sitä lipaisua. Piistä jäi tunne, että se edelleen lipoi ahneuttaan. Jatkamme harjoituksia huomenna, katsotaan, onko jotain jäänyt mieleen!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Tassuterapian tarpeessa


...Pii, siis. Hoksaavainen kepo selvitti eilen todennäköisen syyn siihen, miksi Piin vauhti on ollut viimeiset pari viikkoa niin laiskanlainen ja motivaatio missä sattuu: sillä on taas molemmat etutassut verillä. Harmittaa koiran puolesta kun en tuota aiemmin tajunnut - en tietenkään olisi sitä lähtenyt kisoihin raahaamaan, jos olisin ymmärtänyt tassujen olevan hajalla. Tilanne kun ei ole yhtä paha kuin noin vuosi sitten, jolloin Pii kieltäytyi kävelemästäkin. Toki on helppo ymmärtää, jos hiekka- tai kivituhkapohjalla hyppeleminen ei pahemmin huvita kun jalkapohjat ovat vereslihalla. Onneksi arjessamme koirat eivät joudu juurikaan alttiiksi tiesuolalle.


Vakieläinlääkärimme on täyttänyt kaappimme kortisoni-bakterisidi-rasvalla juuri näitä tilanteita varten. Yhden yön ja päivän aikana tassut olivat menneet jo paljon siistimmiksi. Sukka-muovipussi-Coban-viritykset suojaavat tassuja jonkin verran, mutta eivät tarpeeksi. Nyt on harkinnassa ostaa Piille kunnon töppöset, jotka eivät olisi liukkaat, mutta suojaisivat vedeltä, kuralta, suolalta, hiekalta jne ja joita voisi kenties pitää treenatessakin, poislukien toki kontaktiestetreenit.


Näitä olen harkinnut: http://www.ruffwear.com/Barkn-Boots-Grip-Trex?sc=2&category=11


ja näitä minulle suositeltiin: http://pawzdogboots.com/ sekä http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=17&t=7656&start=0


Pawzit vaikuttavat hyviltä, mutta niitä on vaikea saada. Lisäksi tuollaisiksi ilmapalloiksi ne ovat varsin kalliita - epäilen, etteivät ne vaikkapa treenikäytössä kestäisi yhtä keikkaa kauempaa. Vastaavasti niiden jalassapysyvyys on varmasti huippuluokkaa. Harkitsen toivioretkeä Itäkeskuksen Faunattareen sovittamaan Ruffwearin töppösiä. Jos istuvuus on huono, niitä tuskin kannattaa hankkia.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Tasapainottelua


On nuo mun otukset vaan niin liikuttavan erilaisia tietyissä asioissa. Piin keinuongelman ratkomiseksi olen ajatellut lähteä pohjatyöstä eteenpäin, kun en parhaimmillaankaan pääse kuin jokusen kerran viikossa tekemään estetreeniä. Heittäydyin luovaksi ja kiinnitin sinitarralla tasapainolaudan olohuoneen rahin kanteen ja aattelin sheipata koirat lätkäyttämään keikkuvaa härveliä tassulla, lopullisena tarkoituksena saada ne hoksaamaan, että jalkojen alla voi tulla ääntä ja liikettä ilman että siitä tarvitsee huolestua. Aina parempi, jos saan sheipattua koko koiran nousemaan siihen päälle.


Kolmen lyhyen session jälkeen Rhoo peruuttaa takajalat laudalle ja tasapainottelee siinä kunnes vapautan. Piitä yritin ensin sheipata, mutta huolimatta laudan päälle palkkaamisesta se vaan sitkeästi tarjosi häkkyrän kiertämistä, mun kiertämistä, "kuolemista", maahanmenoa, sivulletuloa ja möykkäämistä. Siirryin sitten houkutteluun ja sain sen lopulta laittamaan etutassun rahin kannelle ilman namilla houkuttelua, mutta tiukille otti. Pii ei malta miettiä, vaan menee älinämoodiin heti jos ei ole täysin varma siitä, mitä sen toivotaan tekevän.


Keinuttelun lisäksi tein pientä sisätilatottista, jokusen sivulletulon ja Piille seuraamisen käännöksiä. En ole hirveän vakuuttunut tuosta houkuttelustakaan Piinkoulutuskeinona, koska tavoitellessaan ruokaa se ei ajattele juuri mitään muuta. Namilla kuitenkin vedätin saadakseni sen käyttämään persaustaan vasemmalle kääntyessä. Rahin kannelle houkuttelin jokusen kerran ja sitten pyysin targetoimaan kättäni ja pystyin näin luopumaan houkuttelemisesta. Rhoo tulee sievästi sivulle pienellä käsiavulla, mutta plopsahtaa ylös heti ensimmäisestä kehun tyngästäkin. Sain sen hoksaamaan, että namikäsi menee pois, jos plopsahtelee pois asennosta, hyvähyvä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Terveisiä perseestä


Piin kanssa suunnitellut neljä starttia lauantaille ja sunnuntaille typistyivät kahteen. Syynä oli kahtakymmentä astetta lähestyvä pakkanen sunnuntaina ja oma matala mielialani, josta lisää myöhemmin.


Lauantain starteista oli tuloksena hylkäykset, mutta varsin erilaisista syistä. Ennen ensimmäistä rataa käytin vartin verran tehden Piin kanssa keskittymis- ja rauhoittumisharjoituksia, kun se vaikutti olevan kovin kierroksilla. Ehkä tästä oli sen verran apua, ettei se aivan heti karannut radalta, en tiedä. Riittävää apua siitä ei kuitenkaan ollut, sillä Pii haahotti startista lähtien omiaan ja alitti nelosaidan riman. Koska meno oli jo niin kamalaa, en jaksanut jäädä korjailemaan. A:n jälkeen Pii huomasi jotain jännää takaseinassa ja lähti sitä tsekkaamaan. Menimme nopeinta tietä pois radalta kun olin saanut koirani kutsuttua pois.


Toinen rata oli hyvin haastavan oloinen, mutta meille sopiva ja kiva. Selvisimme hienosti pelkäämästäni avokulmalähestymisestä kepeille, mutta kesken pujottelun Pii plopsahti pois esteeltä ja yritti lähteä jonnekin omille teilleen. Korjasin ja pujottelun jälkeen minulle selvisi, mistä olikaan kysymys: se oli bongannut nyrkin kokoisen kimpaleen hevosen paskaa maneesin nurkasta ja pujottelusta suoriuduttuaan kävi määrätietoisesti hakemassa matkaeväänsä mukaan. Se hyppäsi kakkakimpale suussa yhden aidan, pituuden ja renkaan, mutta teräväkulmaisessa käännöksessä keinulle se päätti ryhtyä aterioimaan. Siinä sitten odottelin, että koirani saa ruokailtua ja rata jatkui. Keppivirhe oli ahne-Piin oma keksintö, mutta ansaitsin ihan itse meille toisen vitosen radan loppupuolelta, kun Pii kielsi huonon ohjauksen vuoksi yhden hypyn. Paskansyöntiä lukuunottamatta rata olisi ollut ihan ok, joskaan ei kovin nopea. Lopputulokseksemme jäi RV 10, AV 67 (sic!) ja hylkäys yliajan vuoksi. Kai sitä olisi voinut karjua IRTI ja vaatia jatkamaan matkaa, mutta Rhoon hui kauhistus-vaiheen myötä olen suhtautunut hyvin varoen agilitykentällä tylyttämiseen. Pii todennäköisesti kestäisi räyhäämiseni ihan ok, mutta en tahdo leikkiä koirieni motivaatiolla enää. Radan positiivisimpana asiana oli suht nopea suoritus keinulla. Ehkä koira itsekin huomasi, että evästämiseen meni melko pitkä aika.


Oma treenimotivaationi on tällä hetkellä jälleen kerran pahasti miinuksella. Molemmat koirat tarvitsevat ennen kaikkea motivaatio- ja kontaktitreeniä, mutta oma jaksamiseni tähän on nyt hyvin, hyvin kyseenalainen. Piin ja Rhoon kanssa harrastaminen tuntuu loputtomalta Groundhog Daylta, samat ongelmat toistuvat toistumistaan, vaikka välillä kuvittelee päässeensä eteenpäin. Koira ei ole kone ja porokoira vielä vähemmän, mutta Piin epätasainen suoriutuminen on turhauttavaa. Sama koira, joka teki kaksi nollaa samana päivänä kolme viikkoa sitten ja keskittyi upeasti, ei ole viimeiseen kahteen viikkoon voinut olla vähempää kiinnostunut koko touhusta. Treenaisin homman kuntoon jos ymmärtäisin, mitä pitää treenata - vaan kun en tiedä!


On mahdollista, että vaadin Piiltä liikaa kisoja, liikaa treeniä, liikaa suorittamista ylipäätään. Sain toisilta lappalaiskoiraharrastajilta suorasukaista palautetta kun haaveilin ääneen toimintatarmoisemmasta koirasta lauman kolmanneksi jäseneksi. Ei kuulemma ollut puhe minusta henkilökohtaisesti (ainakaan enimmän osan aikaa), mutta heti paskaimurini kanssa kisoista tultuani tuntui pahalta lukea haaveilujani seurannutta keskustelua siitä, miten koirasta kuin koirasta on vaikka mihin, jos vain on taitava kouluttaja tai edes valmis treenaamaan systemaattisesti ja kokeilemaan erilaisia tekniikoita.


Valokuvauksen suhteen viikko on ollut hyvä, aurinko on näyttäytynyt jokusen kerran. Tässä muutama otos torstaiaamulta keskiviikon talvimyräkän jälkeen.




keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Johtajuuspulinaa


Lupauduin Rhoon kanssa esimerkkikoirakoksi Eläinkoulutuskeskuksen Johtajuusongelmia?-työpajaan. Paikalla oli toinenkin esimerkkikoirakko karvaisempana osapuolenaan 9kk ikäinen espanjanvesikoira, joka oli ottanut tavaksi sietää tervehtivää ihmistä, kunnes tämä käänsi selkänsä lähteäkseen.


Itse luento oli itselleni tuttua asiaa ja yleisöstä sain vähän sen käsityksen, että kuorolle taisi saarna mennä. Rhoo hurmasi vilkkaalla ja iloisella olemuksellaan yleisön ja demonstroi ihan mallikkaasti "ongelmiaan" sinkoilemalla hihnassa ihmiseltä toiselle, hyppimällä joitakin päin ja märisemällä tylsyyttään kun mitään ei tapahtunut moneen sekuntiin. Taisi se päästä haukuskelemaan parille ohi kulkevalle koirallekin. Rhoon mahdollisesta korvattomuudesta sanottiin että onhan sillä kaksi isoa korvaa ja Ärräpään kunniaksi se olikin kivasti kuulolla. Varsinaisena ongelmana esittelin kuulijoille sen, että moni Rhoon agikäytöksistä on mennyt rikki, eikä se enää halua olla mun kanssa yhteistyössä treenatessa. Kerroin myös siitä, ettei se ole viime aikoina tunnistanut luoksetulovihjettä sen paremmin kuin nimeäänkään ja tulkinnasta "se näyttää keskisormea" kun en saanut sitä käännettyä namillakaan pois ansaputkelta.


Kuulijakunnan konsensus oli hyvin oman tulkintani mukainen: Rhoo on pahimmassa hormonivaiheessa oleva toimelias ja ohjaajapehmeä teinikoira, joka on päässyt säikähtämään minua kun olen kieltänyt sitä turhan painokkaasti ja pahimmillaan vielä sitä kohti juosten. Nuuskuttelu voi olla rauhoittelua/sijaistoimintoa tai sitten ihan vaan sitä, että juoksuttomienkin tyttökoirien hajut ovat nyt palkitsevampia kuin mikään muu. Putkeen sukeltaminen namin seuraamisen sijaan tarkoitti, että putki oli mun tarjoomusta mukavampi vaihtoehto sillä hetkellä. Koirankorjauskeinoiksi sain mukaani seuraavia: kaikki ruoka luoksetuloista jonkin aikaa (ja vaihda ruoka parempaan - ZiwiPeakia ehdotettiin, mitä aionkin kokeilla); käy agikentällä vain pitämässä koiranpalkkausbileitä, sitten pois; runsaspalkkaisia luoksetulotreenejä agikentällä, mielellään vielä niin, että joku pitää Rhoota kunnes kutsun sen; treenien vaatimustaso niin alas, että ne ovat varmasti helppoja ja palkitsevia; vahvistetiheys korkeammaksi; pentumeininki eli kontaktitreeniä ja muuta ihan tosi iisiä.


Tuntuu kurjalta tietää, että ihan itse olen tämänkin sopan aiheuttanut. Olen varma että tilanne helpottaa, kun oma stressitasoni laskee - juuri nyt on hyvin vaikeaa olla systemaattinen ja kärsivällinen koirien(kaan) kanssa. Saamani neuvot ovat hyviä ja aion niitä myös noudattaa. ZiwiPeakia voisi myös tilata kotiin pussillisen, se saattaisi jopa sopia allergikko-Piille. Juttelin työpajassa mukavan HAU:ssa kouluttavan naisen kanssa ja jäin harmittelemaan sitä, miten paljon me menetetäänkään siinä, että kukaan ei ole seurannut meidän edistymistämme este- ja ohjaustreeneissä ja miten paljon osaavasta koulutusohjaajasta olisi tässäkin tilanteessa ollut hyötyä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai kasvattajan luona


Lauantain karmean ajokelin vastapainoksi ajelin koirien kanssa Pälkäneelle Piin kasvattajan luokse sunnuntaipäivää viettämään. Koirat saivat riekkua Kaisan kahden tyttökoiran kanssa pihalla ja aurinkokin pilkahti sen verran, että sain jonkinmoisia kuvia näpsittyä. Kotiinviemiseksi saimme vielä pari hirvenluuta ja paluumatkalla hoksasin kerrankin pysähtyä oikeaan paikkaan kamerani kanssa. Järvi jäätyi silmieni edessä kylmässä ja huikaisevan kauniissa, hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Ei paskempi reissu :)


Ensin maisemakuvia





Sitten todisteita siitä, että koirillakin oli mukavaa. Piin ja Rhoon leikit ovat aina rajuja, mutta nyt kuulosti muutaman kerran siltä, että jouduin viheltämään pelin poikki. Rhoolla tuntui menevän hermot massaetua ja kovaa ääntään hyödyntävään, häsläävään Piihin. Pii parka, sen leikkejä ymmärtävät vain harvat, eivätkä nekään näköjään ihan kaikkea sulata.




lauantai 20. marraskuuta 2010

Kakkosten korkkaus


Ajeltiin erittäin huonossa säässä Lietoon starttaamaan Piin ensimmäisillä kakkosluokan radoilla. Agilityliiton sähköisessä ilmoittautumisessa oli ollut virhe, joten ilmoittauduimme B-radalle vasta paikan päällä. TSAU:lle kiitos jälki-ilmoittautumismahdollisuudesta, olisi ollut kylmä ja ikävä odotella viimeistä rataa jos yksi "kierros" olisi jäänyt välistä!


Tuloksissa ei tällä kertaa ollut pahemmin hurraamista. Tavoite kyllä täyttyi eli saimme tuloksen kakkosluokasta, mutta meno oli aivan järkyttävää. Olin ilmeisesti unohtanut pakata mukaan Piin aivot, koska se käyttäytyi aivan kuin olisin tuonut sen suoraan jostain pihan perältä hallikisoihin. Ensimmäisellä radalla (hyppyrata C) se yritti livistää radalta, kävi moikkaamassa tuomarin ja kepeille menon sijaan kävi tsekkaamassa 1,5m sivussa olleen keppien numeromerkinnän. Luojan kiitos rata oli pitkältä sivultaan aidattu ihan kunnon aidalla, niin Pii ei päässyt lähtemään hatkaan. Olin itse ensimmäisellä radalla melkein yhtä hukassa kuin koirakin, osin siksi, että Piin käytös vei kaiken keskittymiseni. Vanha pelko siitä, että se karkaa radalta ja menee härkkimään jotain vierasta koiraa nousi päällimmäiseksi, joten oma ohjaamiseni oli hermostunutta huitomista. Lopputuloksena olikin HYL, jonka otin tietoisesti 3. viimeiseltä esteeltä. Halusin antaa Piin juosta loppusuoran vauhdilla, enkä jäänyt korjaamaan ohitettua estettä.


Agiradoista helpompi eli se jälki-ilmoitettu B meni hieman paremmin, mutta vain hieman. Piin sai pidettyä radalla hirveällä äänenkäytöllä, eikä esimerkiksi pujottelu sujunut silti yhtään. Tuloksena RV 10 ja AV n. 14. Päivän vaikein rata oli viimeinen eli agilityrata A. Pii paransi tekemistään loppua kohti ja oli melkein kuulolla, mutta todella hidas. Ohjasin varmistellen ja olisimme tehneet ratavirheettömän suorituksen, mutta Pii päätti kävellä (!) ohi keppien aloituksen ohjauksestani, vaikka ehdin ohjaamaan ihan hyvin ja ohjasin taatusti oikein. Tuloksena RV 5 ja AV 9,3.


Etenemä oli molemmilla tulosradoilla luokkaa 2,5m/sek, eli aivan järkyttävän huono. Keinu oli todella hidas torstain treeneistä huolimatta ja pujottelu oli yhtä sähläystä joka radalla. Viimeisellä radalla aikavirheestä suuri osa oli mun huonoa ja varmistelevaa ohjausta, mutta ei kaikki. Harmittaa, kun ei edes tiedä, mistä tämä keskittymättömyys johtuu - viime viikonlopun nollat tehtiin sisähallissa, jossa rata oli merkattu vain maahan niitatulla nauhalla, eikä Piillä ollut mitään ongelmia keskittyä rataan.


Rhoo oli olosuhteiden pakosta kisoissa mukana. Tein kisapaikalla sen kanssa häkkileikkiä jokusen toiston, mikä sujui suureksi ihmetyksekseni loistavasti! Istuskelimme myös ratojen jälkeen kehän laidalla ihmettelemässä maailmaa ja ottamassa kontaktia. Kun Pii ei ollut messissä, Rhoo pystyi syömään, pääosin reagoimaan nimeensä ja välillä tarjoamaan kontaktiakin. Kiva kiva.

torstai 18. marraskuuta 2010

Myöhäisillan kepit ja keinut


Menimme myöhään illalla AgilityAkatemialle vakuuttelemaan Piille, etteivät keinut yleensä liu'u alta. Samalla testattiin Rhoon keskittymiskykyä ja kepittelyä niin, että pari verkko-ohjuria oli napattu välistä pois.


Pii kesti yllättävän hyvin toistoja keinulla. Välillä sain jopa ihan kelpo suorituksia: rohkeita ja vauhdikkaita. Sitten se aina muisti, että ei helvetti, keinuthan voivat olla vaarallisia ja hidasteli uudestaan. Onneksi tälläkin treenillä saatiin siivutettua sekunti pari siitä noin kammottavasta kuuden sekunnin matelukeinusta, minkä Pii suoritti viime sunnuntain kisoissa. Teimme myös puomia jokusen kerran kasvattaen ohjaajan lateraalista etäisyyttä. Pii kesti hyvin sen, että lähdin sen läheltä ja juoksin vinosti kauemmaksi, mutta huonommin sitä, että etäisyttä on jo puomille lähettäessä. Pitänee rakentaa tuokin pikku hiljaa.


Rhoo keskittyi paljon paremmin nyt kuin kertaakaan viimeiseen pariin viikkoon. Sain jokaisen nuuskutteluhetken keskeytettyä sanomalla tavallisella äänellä "a-a" ja kutsumalla Rhoon luokseni. Olimme kasanneet koirille häkin kentän laidalle, mikä saattoi myötävaikuttaa asiaan. Rhoo menee häkkiinsä ihastuttavan sutjakasti heti kun oven avaa, kiitos Garrettin häkkileikkien. Olen selvästi onnistunut rakentamaan häkkiin menemiselle ja siellä pysymiselle arvoa, hyvä minä! (Jotain menee oikeinkin...)


Rhoon pujottelu sujui kivasti, vaikka poistin kerralla kaksi ohjuria välistä. En saanut keppejä 12 kepin sarjan päistä irti ja ohjureista kaksi oli rikki, joten jouduttiin etenemään näin. Rhoo kesti upeasti ohjurin puuttumisen sillä puolella, jolla minä kuljin, mutta ei vastakkaisella puolella. Pitänee tehdä enemmän toistoja niin, että lähetän Rhoon kepeille tai olen itse kauempana jne. Teimme myös Rhoon kanssa jokusen puomin ja olin aika tyytyväinen sen suoritukseen. En enää jaksanut kantaa pöytää puomin viereen, joten otettiin koko este. Epäilyksistäni huolimatta Rhoo pysähtyi 2o2o-asentoon oikein mainiosti ja ongelmia tuli lähinnä vapauttamisessa - "Ai ihan oikeasti nyt pitää lähteä? Mutta kun täällä saa ruokaa!" Kyllä siitä vielä hyvä otus tulee!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Videoanalyysiä


Videot sunnuntain radoista täällä:


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175903008/


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175301731/


Ensimmäisessä radassa Pii pääsee tekemään ylimääräistä kaarta renkaan jälkeen putkelle käännettäessä, kun en onnistunut ilmoittamaan koiralle tulevasta käännöksestä ajoissa. Toisella radalla sama homma kepeille viennissä, jyrkempi kääntyminen olisi säästänyt aikaa. Muuten meno oli varsin sujuvaa ja yleisesti ottaen toimimme koirakkona tasomme mukaisesti.


Keinusta on tullut ongelma. Ensimmäisellä radalla sillä tuhraantuu yli viisi sekuntia ja Pii epäröi selvästi hetken myös puomille nousua. Toisella radalla keinu on jo sekunnin verran sujuvampi, eikä epävarmuutta puomille nousussa enää juurikaan ole - tosin olen myöhässä käskytykseni suhteen ja Pii ehtii kääntyä minuun päin kysymään, mihin sitten mennään. Toisinaan ihmettelen, miten vähän se lukee rataa itse, Rhoo kun olisi ollut suoraan edessä olevalla esteellä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. (Epäreilua verrata näitä kahta tosin, Rhoon kanssa kun on alusta asti tehty töitä nimenomaan este- ja itsevarmuuden rakentamiseksi ja Pii on opetettu esteille suoraviivaiseen mutta kenties lopulta epätarkoituksenmukaiseen "työnnä persiistä ja houkuttele"-tyyliin).


Keinun lisäksi pujottelu oli hidas. Siitä, kun Pii ensimmäisen kerran leikkaa keppivälin linjan siihen, kun sen takapuoli on poissa viimeisestä välistä, kului hitaammalla kerralla yli viisi sekuntia. Realistisesti ajateltuna iso porkkiksenrohjo tuskin saa ihan loputtomasti tiivistettyä kepittelyään, mutta noin 4-4,5 sekuntiin sen pitäisi todennäköisesti päästä. Koiran rakenne tekee ison eron näissä bileissä. Kellotin Rhoon verkkokepit yhdeltä aiemmin tänä vuonna kuvatulta videolta ja sen nopein suoritus oli vähän alle kolme sekuntia. Pienpedosta tulee vielä hyvä eläin, kunhan löydämme jälleen yhteisen treenisävelen.


Keinun saanee sujuvammaksi suhteellisen helposti, toistoja, toistoja vaan. Riittävän hyvän palkan myötä luulen saavani Piin uskomaan, että on poikkeuksellinen vahinko, jos keinu liukuu sen alla. Keppeihin haetaan vauhtia teettämällä eri mittaisia sarjoja. Olen selvästi huomannut Piin kiihdyttävän 12 kepin sarjan loppua kohti, ei ehkä niin selvästi noilla kisavideoilla, mutta treenatessa. Olen unohtanut teettää lyhyempää sarjaa, joten mitäpä koira suotta kiirehtiikään alkupäässä, kun palkka on aina kuitenkin siellä lopussa. Typerä minä. Itselleni ostin hiekka- ja keinonurminappikset, jotta en ihan niin helposti vetäisisi lippoja kovempaa juostessani.


Rhoolle ostan paketin pekonia ja sitten kokeillaan pitkän liinan kanssa, miten kiinnostavia ne hajut siellä kentällä olivatkaan.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Siirryttiin sit kakkosiin...


Piin kanssa ATD:n kisat Purinalla tänään, kaksi agilityrataa. A-radalta RV 0, AV -4, sijoitus 2./30, LUVA. B-radalta RV 0, AV -6,83, sijoitus 5./30, SERT ja siirto kakkosiin.


Eipä tähän voi oikein sanoa kuin oho. Ensi lauantain Lohjan kisat peruuntuvat, koska ne olivat vain ykkösissä kisaaville. Tämän sijaan ilmoitin meidät Lietoon korkkaamaan kakkosluokkaa, koska mitä sitä turhaan hyvää menoa rikkomaan. Molemmat radat videoitiin, joten tarkempi analyysi on vielä tulossa. Ilmeisistä syistä yleisfiilis jäi oikein mukavaksi. Tajusin vihdoin katsoa rataa koiran näkökulmasta ja suunnitella myös omat linjani ja (toivottavasti) tämän johdosta koirakin eteni kivasti, eikä mitään pelastelutoimenpiteitä tarvinnut yrittää kertaakaan. Keinusta saisi rutistettua helposti pari kolme sekuntia pois, se on edelleen toivottoman hidas.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Positiivisen rankaisun ongelmat


Tiedänhän minä, että positiivisen rankaisun käyttämiseen liittyy isoja ongelmia, mutta tulipa taas saatua pikakertaus niistä kaikista. Kävimme Piirongin kanssa iltalenkillä kahden lappalaiskoiraharrastajan ja heidän kolmen koiransa kanssa iltalenkillä. Pii tykkää omasta äänestään vähän turhan paljon ja kun kaverilla oli lainata sitruunapantaa, niin päätinpä kokeilla sitä Piin haukkumiseen.


Ensimmäisen suihkauksen jälkeen vaikutti siltä, että Pii päätti että on parasta olla hiljaa. Sitten kaverin koira Lumo haki meidän pojista seuraa ja homma alkoi mennä nopeinta tietä päin helvettiä. Kävi ilmi, että Lumo paineistui merkittävästi sitruunasuihkahduksista, joita Pii ei puolestaan pystynyt yhdistämään haukkumiseen yhtään mitenkään. Lumo oli irti ja pystyi väistämään suihketta, mutta olisi halunnut tehdä tuttavuutta Piihin. Piin haukun sijaan Lumo yhdisti ikävän sitruuna-aromin Piihin ja Rhoohon, joiden kanssa se poloinen joutui kuitenkin kulkemaan koko pitkän lenkin. Pii ei onneksi näyttänyt pahemmin piittaavan koko sitruunasta - pahimmassa tapauksessahan se olisi paineistunut siitä samalla, kun oivallus haukkumisen ja suihkeen välillä jäisi tekemättä.


Panta laitettiin pois päältä, mutta Lumo-poloinen oli koirieni suhteen varautunut pitkän tovin. Mielestäni tämä oli oivallinen esimerkki positiivisen rankaisun ongelmista, vaikka yksi niistä olikin poistettu sälyttämällä vastuu ajoituksesta ihmiseltä koneelle. Tilanne on usein vielä ongelmallisempi kun positiivista rankaisua käyttää hidasteleva ihminen.

Lauantaiaamun agility


Mentiin ensimmäisen kerran lappalaisporukan talvitreenipaikkaan. Navin avulla ajoin ohi risteyksistä vain pari kertaa ja löysin lopulta perille kun bongasin treenikaverin koiraansa jäähdyttelemästä. Paikka oli täyttä luksusta: lämmin sisätila, alla keinonurmi. Kastelin koiraharrastuskenkäni perin pohjin eilen metsälenkillä, joten jouduin lyömään jalkaan lenkkarit ja vetämään treenit sukkasillaan, mutta keinonurmi oli pitävä myös sukan alla. Pii teki ensimmäisen ryhmän jättämää rataa hyvällä fiiliksellä ja puhtaasti, mutta keinu on hyvin hyvin hidas. Pitänee ottaa avustajan kanssa keinutreeniä omalla ajalla.


Rhoo oli myös mukana, mutta pitkässä liinassa. Laskin vaatimukset pikkupentutasolle ja pidin huolta siitä, ettei teini-idiotismin itsevahvistusta nuuskuttelemalla sallittu. Nostin kylmästi kuonon maasta pannasta pitäen joka kerta, kun luvatonta nuuskutteua esiintyi. Saimme tehtyä hyppy-putki-hyppy-yhdistelmän onnistuneesti useampaan kertaan, tosin tämäkin piti rakentaa este kerrallaan, eikä hypyissä voinut pitää rimoja liinan vuoksi. Keppeihin ei teinin keskittymiskyky riittäänyt - voi ihan hyvin jäädä haistelemaan sinne välille - mutta kaikkinensa olen tyytyväinen treeniin. Sain Rhoon reagoimaan itseeni esteiden jälkeen ilman nuuskutteluyrityksiä jokusen kerran, mikä on rohkaisevaa. Tällä linjalla jatketaan.


Jaakon, nykyisen Ziggyn kodista tuli kuulumisia. Sopeutuminen on sujunut mainiosti ja perhe tuntuu olevan tyytyväinen pikkuiseen. Hieno juttu, kuulumisia on mukava saada!


torstai 11. marraskuuta 2010

Tottikset ilman järkeä ja Jaakon lähtö


Kävin sateisessa syysillassa ärsyyntymässä Rhoohon vähän lisää EPK:n tottistreeneissä. Puoliso oli mukana siltä varalta, etten olisi itse ärtymykseltäni pystynyt Rhoon kanssa treenaamaan. Tulimme puoli tuntia ennen muita treenaajia, joten olisimme saaneet yksityisopetusta. Emme saaneet, koska Rhoo nuoli tonttia leuka väpättäen aina kun suinkin pystyi. Päädyimme yrittämään kontaktista palkkaamista, häiriönä koulutusohjaajan aussipentu. 6kk aussipennulla oli erittäin paljon kauniimpi kontakti kuin teiniääliöllä, mutta jonkun verran onnistumisiakin saatiin. Lopuksi sain tehtyä lelun kanssa istumisia ja maahanmenoja onnistuneesti muutaman toiston. Koulutusohjaaja totesikin, että Rhoo saattaa tarvita nopeatempoisempaa tekemistä ja palkkaa kuin kontaktin ottaminen namipalkalla. Tämä lienee totta. Kompassitreenit olisivat olleet tottiksen jälkeen, mutta jätimme ne suosiolla väliin.


Jaakon uusi perhe kävi hakemassa sen iltasella. Juteltiin paperiasiat läpi ja lykkäsin papereiden lisäksi matkaan pyyhkeitä, halon, likaisen pehmolelunnahan, lainaksi Kaimion Pennun kasvatus-kirjan ja vielä pari treeneistä tarttunutta hyvää prujua luopumisen ja hihnakäytöksen opettelusta. Uusi perhe vaikutti kovin ihastuneelta Jaakkoon, joka ristittiin uudelleen Ziggyksi. Hyvää matkaa, pikkuinen!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kompassitreenit ja perseilevä teinikoira


Keskiviikkoiseen tapaan iltasella oli Piin treenit Konalassa. Teimme mukavan radanpätkän ja huomasin, ettei Pii ole ihan aidosti vieläkään käsitäänyt sylivalssin sisintä olemusta. Pii tekee sylkkärin yhteydessä helposti ylimääräisen tiukan kiepsahduksen, joka hidastaa sitä melkoisesti. Takaaleikkausta putkella pitää myös harjoitella. Olen alkanut epäilemään, onko Piillä vaikeuksia havaita sen vasemmalla puolella olevia esteitä. Se irtoaa kivasti putkelle, jos putki on sen oikealla puolella tai suoraan edessä, mutta putken ollessa vasemmalla Pii usein käyttäytyy kuin ei ymmärtäisi koko esteen olevan siinä. Pitää tutkiskella asiaa omissa treeneissä ja ehkä kurkata taas pitkästä aikaa Piin silmiin. Kesällä kaihikontrollissa kaikki oli vielä ok, mutta onhan siitä jo monta kuukautta.


Rhoo sai tyytyä lenkkiin. Menimme tyhjään koirapuistoon ja suunnitelmanani oli tehdä Rhoon kanssa siellä luoksetuloja. Tämä oli virhe. Rhoo ei tullut kertaakaan luokse, lipesi käden alta kun yritin ottaa sitä kiinni ja oli kaiken kaikkiaan aivan käsittämättömän ärsyttävä maata lupsuttava teinipaskiainen. Yritin mennä Rhoolta piiloon ja jättää sen puistoon, mikä hätäännyttikin sen hetkeksi. Menin takaisin Rhoon tullessa haukkumaan hädissään portille, mutta silloin R ampaisi jälleen syvemmälle puistoon.


Rhoon koirapuisto- ja nuuskutteluoikeudet ovat toistaiseksi hyllyllä. Irti päästän sen silloin, jos mettälenkeille saadaan kaveriksi kuuliainen narttukoira - ei nimittäin ole kovin vaikea pyydystää Rhoota, jos narttu tulee kutsusta luokse. Nartun sijaan käyvät tällä hetkellä myös leikatut urokset, koska kuka niitä niin tarkkaan kattoo, ei Rhoo ainakaan! Joudun vastaehdollistamaan Rhoon ylle kumartumisen ja pantaan tarttumisen. Kunhan kerään vähän voimia urakan aloittamiseksi, Rhoo saa ruokansa jokusen viikon ajan vain nimeen reagoinnista, pantaan tarttumisesta ja luoksetulosta. Nuuskimiseen yritän soveltaa Premackin periaatetta, mutta jos ei onnistu niin sitten aion yksinkertaisesti estää sen, kuonopannalla tai tavallisella.


Kaksi hyvin lupaavaa pennunkatsojaa on käynyt nyt tervehtimässä Jaakkoa. Koska päätöksiä oli kuitenkin tehtävä ja asiat loksahtelivat melko mukavasti paikoilleen, Jaakko menee huomenna pohjoishelsinkiläiseen perheeseen ainoaksi koiraksi.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kisakirjan korkkaus


HSKS:n kisat Purinalla, Piillä kaksi starttia.


A-agilityrata aika 40,85/45, RV 0, etenemä 3,28 m/s, AV -4,15 eli nolla tehtiin vihdoin! Ajasta olisi helposti saanut pari sekuntia pois nopeammalla keinulla. Keskiviikon Kompassi-treeneissä Pii tuli hyvällä (sopivalla) vauhdilla keinulle, joka liukui koiran painosta eteenpäin liukkaalla muovimatolla ehkä puolisen metriä-metrin. Pii säikähti ja on sen jälkeen tullut keinulle hyvin varovasti ja samalla hitaasti. Tämä lienee onneksi melko helppo treenata kuntoon, mutta Kompassilla emme enää keinua tee.


B-hyppyrata HYL. Hyppyradalla Pii pysyi huonosti startissa, joka oli kehän sillä laidalla, jolla yleisö oli nauhan takana ja ulko-ovikin vähän etäämpänä. Alku sujui kuitenkin kivasti, mutta yleisöä kohti hypätessä Pii huomasi siellä jotain kiinnostavaa ja eteni sekunnin pari kohti kentän laitaa. Kutsuin sen takaisin vaikka se oli ajautunut liian kauas, joten se päätyi hyppäämään seuraavan esteen väärään suuntaan. Onhan tuo ollut tiedossa, ettei Pii kestä tuollaista häiriötä (ovi, yleisö lähellä) mitenkään kovin hyvin. Mutta miten treenata tuota vaikkapa vapaaharjoittelutreeneissä, kun on koiran kanssa yksin tai puoliso avustajana? Lauantain lappalaistreeneissä ensi viikolla pitää ainakin pyytää ihmisiä häiriöksi starttiimme.


Kisojen jälkeen yksi Jaakosta kiinnostunut perhe tuli katsomaan sitä. He olisivat varmaan pakanneet pennun autoon lähtiessään, jos olisin antanut. He vaikuttivat oikein mukavalta ja hyvin potentiaaliselta kodilta pikkuiselle. Vielä on kuitenkin pari juttua varmistamatta, ennen kuin päätöksiä voidaan tehdä.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantain naksutreenit


Apaattisen viikon lopuksi oli Rhoon Agilityn perustaidot-kurssin treenit Tikkurilassa. Teimme Garrettin häkkileikkejä häiriönä paikallaan oleva lelu, heitetyt namit ja sermin toisella puolella työskentelevän koirakon liike, hajut ja ääni. Mukavasti meni, taisin joutua sulkemaan häkin kerran tai kaksi. Vapautin Rhoota myös leikkimään, mutta se meni heti tilaisuuden tullen takaisin boksiin ruokaa odottamaan.


Liikkeen tuottaminen oli toisena teemanamme, mitä emme ollut aikaisemmin kokeilleetkaan. Koulutusohjaajan buja-lauta ei tuottanut Rhoolle kummoistakaan haastetta, kun se oli topattu toiselta puolelta pyyhkeellä. Rhoo tarjosi innolla takaperin laudalle menemistä, mikä näytti aika hupsulta. Olen tosi iloinen siitä, miten hyvä kehonhallinta Rhoolla on: se on notkea, ketterä, joustava, nopea ja takapäänkin hallinta on hyvällä mallilla. Lopuksi teimme vielä paikalla istumista ja targetille vapauttamista, sekä istumista leluhäiriöllä. Rhoo kestää liikkuvankin (pudotetun) leluhäiriön varsin hyvin, mutta olin hölmö ja pudottelin palloa koko ajan taakseni helpottaen näin tehtävää melkoisesti. Pitää korjata kotitreeneissä.


Treenien jälkeen menin illanhämärässä Sipoonkorpeen, missä Rhoo teki katoamistempun. Kuulin pimeästä ihmisten ja koirien ääniä, joten otin koirat kiinni. Vapautin sitten Rhoon, joka hävisi saman tien. Kutsuttaessa se teki salamannopean ohijuoksun n. 5m päästä. Yritin mennä Jaakon ja Piin kanssa sitä piiloon, mutta piiloutuminen kahden touhuavan koiran kanssa ei ole kovin helppoa. Lopulta onnistuimme ja Rhoon hätähaukku kuului jostain kauempaa. Sitten se tulikin innolla luokse. Valitettavasti kytkin sen saman tien, koska olin umpipimeässä metsässä ilman kompassia, enkä halunnut jäädä sinne koko yöksi. Selvästi luoksetulotreenien paikka.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kaamosmasennus


Viime viikko meni niin hyvällä treenisykkeellä, että pakko sen oli joskus loppua. Olen ollut koko viikon aivan älyttömän uuvuksissa, mistä osin syytän talviaikaan siirtymistä ja osin aloittamaani siedätyshoitoa. Ensimmäinen siedätysannos provosoi astmaoireet ja kökin iltapäivän ratoksi seurailtavana. Aktiivinen allergia tuppaa väsyttämäänkin, joten yöunet ovat olleet arkisinkin mallia 12h.


Keskiviikon EPK-tottis jäi allergiaoireiden vuoksi väliin, enkä tänään jaksanut lähteä Kompassitreeneihin Rhoon kanssa. Jos hommat eivät suju privaattitreeneissäkään, niin turha mennä pahoittamaan mieltään noihin ohjattuihin. Olen jo suunnitellut, mitä annan palautteeksi ja aggressiivisten irtokoirien hallinnan lisäksi kärkeen tulee nousemaan kriteereistä kiinni pitäminen ja "kouluta, älä oleta".


Mitäs me sitten ollaan saatu aikaan sitten sunnuntain? Rhoon istu+paikka kestää narupallon heiton häiriönä läheisellä koulun kentällä treenatessa. Pystyin käyttämään nuuskuttelemaan vapauttamista Rhoolle palkkana tarkkaavaisesta flatwork-hetkestä. Jaakko osaa tarjota luopumista ja istumista kun se haluaa jotain. Jaakon korvat nousivat pystyyn tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Piin kanssa tehtiin palauttavat Kompassitreenit keskiviikkona, tosin se jäi taas vaihteeksi jökittämään toiseen putkista joka ainoa kerta. Epäilen, että putkessa oli ruokaa, koska kerran se tuli ulos selvästi pureskellen jotain. Pujottelu oli sen sijaan jo varsin kaunista ja kontaktit otettiin sievästi naksauksen kera. On ehkä ihan hyväkin, että heppu saa lepäillä ennen viikonlopun kisoja. Vaikka lupasin itselleni, että jatkossa tehdään yksi startti per päivä, niin niinhän noita on taas sunnuntaillekin kaksi luvassa.


Koirien liikuntamäärä on ollut aika surullinen tällä viikolla. Jaakon läsnäolo, niin suloinen kuin se onkin, käy selvästi kaikkien, niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin voimille. Kun pennun huoltoon lisätään mun lisääntynyt unentarve, yleinen saamattomuus ja melko kammottavat syyssäät, ovat illat menneet aika pitkälti sisätiloissa. Tänään ostin kompassin ja Uudenmaan retkeilyalueiden kartan, tarkoitus on viedä koirasakki viikonloppuna Sipoonkorpeen. Saavatpahan ainakin juosta.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lähtipä lapasesta


Pii kompuroi liukkaalla kalliolla aamusta ja liikkui sen jälkeen epäpuhtaasti, joten peruutin täksi päiväksi aikomani vapaavuorotreenin. Eipä tuo enää seuraavan kerran kämpästä lähtiessä mitenkään nilkuttanut, mutta varmassa vara parempi.


Jaakko kävi tutustumassa yhteen potentiaaliseen kotiin ja koti siihen. Tuleva koti kyllä tykästyi pikkuiseen kovasti, mutta jäivät miettimään asiaa. Aikuiset koirat ja kävivät mun kanssa Nuuksiossa talsimassa jokusen kilometrin. Valoa ei ollut yhtään, tosin otin kameran toiveikkaasti mukaan. Ymmärrän kyllä, että on loka-marraskuun taite, mutta voisi se pilvipeite päästää edes jotain lävitseen.


Rhoon viimeaikaisessa treeninuuskuttelussa ja -häröilyssä saattaakin olla kyse mun rauhoittelusta. En ole varma, mutta se saattaa pelätä mua. Tämä tuli mieleeni tänään kun olin viemässä Jaakkoa tutustumaan mahdolliseen kotiinsa. Rhoo hyppäsi luvatta auton takapaksista ulos vailla hihnaa tai muutakaan kahvaa. Olimme parkkipaikalla ja parin metrin päässä kahteen suuntaan kulki tie, joten rääkäisin perään "EI!" ja käskytin Rhoon napakkaan ja ärsyyntyneeseen äänensävyyn takaisin takapaksiin. Kun se oli mennyt sinne, huomasin, että koko koira tärisee. En ole omasta mielestäni niin kovin kauhea ihminen, enkä ole äänenkäyttöä ja niskanahasta tarttumista (siis ihan vaan tarttumista ja koiran pois ohjaamista, ei ravistelua tai muutakaan väkivaltaa) kummempaa kurinpalautusta koiriini koskaan kohdistanut. Mutta jos Rhoo kokee mun kiukkuisen, kovan äänen noin kamalana asiana, niin kummakos tuo, että se treeneissä nuuskuttelee mielummin maata ja lipeää mun lähipiiristä tilanteen tullen. Agikentällä kun on erityisen tärkeää, ettei koira lähde häiritsemään toisten treenejä, joten olen pari kertaa kieltänyt kovaan ääneen toisten koirakoiden luokse karkaamisesta. Vaan hei, kas kummaa: olen keksinyt jo kolme syytä siihen, ettei Rhoo käänny putkelta pois, eikä yksikään niistä ole "se vittuilee mulle." (Neljäskin olisi: en ole palkannut tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi usein mun ohjauksen mukana kulkemisesta.)


No okei, koirani pelkää mua. Mitäs sitten tehdään? En tiedä, mutta aion aloittaa lopettamalla möykkäämisen, pitämällä Rhoon liinassa niin, etten joudu hädissäni huutamaan sen perään ja teettämällä paljon PALJON hyvin helppoja juttuja, joista palkitaan avokätisesti.


Meinasinpa unohtaa perustella otsikkoa. Ilmoitin äsken itseni ja Piin yhteentoista starttiin marraskuulle. Harkinnassa on vielä RIMA:n kisoihin osallistuminen marraskuun toisena viikonloppuna. On siinä juoksemista, luulisi, että niitä nolliakin sattuisi kohdalle edes vahingossa...

lauantai 30. lokakuuta 2010

Rhoo Visiolla


Pääsimme vihdoin ja viimein Agilityn perusteeet-kurssin treeneihin Vision tiloihin. Nämä treenit ovat jääneet vähiin samasta syystä kuin lauantaiaamuiset lappalaistreenit: olen ollut viikonloppuisin milloin sairaana, milloin matkoilla, milloin hakemassa pentua nyt ties kuinka monta kuukautta putkeen.


Rhoo oli - ei yllättäen - jäljessä koulutusohjelmasta verrattuna muihin koiriin. Teimme Garrettin häkkileikkiä uudessa ympäristössä käyttäen häiriönä omaa liikettäni, pudoteltuja nameja ja näköesteen takana treenaavia muita koirakoita. Häkkileikki meni varsin mukavasti, 45min treenien aikana jouduin sulkemaan luukun kahdesti. Häkin ulkopuolella treenasimme istumista ja eteen targetille katsomista + lähettämistä, mikä toimii Garrettin 1-2-3-leikin alkeina. Istuminen sujui Rhoolle tyypilliseen plopsahtelevaan tyyliin ja minä itselleni uskollisena pudottelin nameja lattialle tämän tästä. Istuminen olisi toki pitänyt paremmin "odota!"-vihjeestä, mutta unohdin sitten vihjaista asiasta koiralle. Eteenmeno namialustalle sujui kivasti, ongelmana viime aikoina ei ole ollut se, miten saisin Rhoon kiinnostumaan etäämpänä oleavasta vahvisteesta...


Koska palkkapäivä oli eilen, sorruin ostamaan Agility Right From The Start-kirjan. Siinä riittää treeni-ideoita omillekin vuoroille ja toivottavasti myös ratkaisuja joihinkin kohtaamiimme ongelmiin.

Lauantaiaamun ratatreenit


Erittäin pitkästä aikaa oltiin viikonloppuna kotosalla niin, että pääsimme Piin kanssa lauantaiaamun lappalaiskoiratreeneihin Koivukylään. Koutsi oli myös paikalla, joten saatiin pitkästä aikaa vaativammat ratatreenit ja suorapuheista palautetta. Huippua!


Ensimmäinen rata oli iisi, pelkkää juoksemista ja yksi valssi. Se meni täysin penkin alle, koska tulimme paikalle myöhässä. Tuusulanväylä oli kylttien pystytyksen vuoksi kokonaan poikki pohjoiseen päin ja siinähän sitten istuttiin moottoritiellä rekan perässä, ja rataantutustuminen jäi tekemättä.


Toinen rata oli meidän tasoisellemme koirakolle jo ihan treeniä. Radalla oli kepit, puomi ja pari putkea, mutta pääpaino oli aitapyörityksellä. Koiviksen kenttä on nurmipohjainen ja hieman epätasainen, joten vauhdikas ja oikea-aikainen valssaaminen sateen kastelemalla kentällä yhdistettynä mun polvivammaan ei oikein iskenyt kipinää. Selvisimme radasta kuitenkin paremmin kuin ensimmäisestä rillutteluringistä, ihme kyllä. Pii lähti pujottelemaan kauniisti, mutta jätti vikat kaksi väliä tekemättä. Kun näytin välejä vastakädellä, pujottelu oli sujuvaa. Pari aitaa oli lyhyellä välillä ja tämä tuotti Piille vaikeuksia - ja itselleni vaikeuksia kun piti kertoa koiralle, että hypätäänkin heti uudestaan. Kokoaminen/lyhentäminen on selvästi Piille haasteellista, joten hyppytekniikkatreenimme tulevat varmaan ihan tarpeeseen.


Kolmas rata oli "vapaaehtoinen" ja 2./3.-luokan koirakoille suunnattu treeni. Piissä riitti vielä virtaa, joten kävimme koittamassa onneamme, vaikka rata oli aikamoista pyöritystä. Valssit olivat tuttuun tapaan myöhässä eikä vekkaaminen ja twisti luonnistuneet ohjaajalta senkään vertaa, mutta vedimme kertayrityksellä virheettömän radan. Kaunista meno ei ollut laajoine kaarteineen, mutta kaikki esteet suoritettiin virheettä ja oikeassa järjestyksessä. Twisti pitänee ottaa teemaksi lähiaikoina omatoimitreeneissä, samoin valssien ajoitus. Vekkaamistakin on syytä harjoitella.


Jaakko oli tutustumassa treenimeininkiin ja oli varsin reippaasti, vaikka selvästi välillä jännittikin. Ihailijoita ja sylejä riitti ja olisipa tuo kirmannut rataa suorittavan treenikaverin koiran peräänkin. Kammottava koiria syövä putki sai Jaakon kuitenkin toisiin aatoksiin. Toisen radan jälkeen vein pienen autoon, minne se olikin nukahtanut toppaliivini päälle.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Perjantain vapaavuoro


Lienee keski-ikäistymisen merkki, kun on ihan älyttömän hyvä vaihtoehto viettää perjantai-ilta Vantaan perukoilla treenaten yksinään koiriansa. Yksittäisiä esteitä on viilattu nyt niin paljon, että motivaation ylläpitämiseksi päätin tehdä ratatreenin. Nyysin Agilitynerd-blogista ensimmäisen tässä postauksessa esitetyn radanpätkän: http://agilitynerd.com/blog/agility/courses/steve/steve-2010-10-13.html


Treeni itsessään ei mennyt kummoisesti, mutta aina sitä oppii jotain. Tänään opin, että


1) Pii juoksee edelleen itsensä sotkuun pussissa, jos mä olen pussin sivulla


2) Pii ei kestä yhtäkkiä kentälle ilmestyvää ihmistä häiriönä luoksetulossa, vaan menee katkarapuna tervehtimään (ja taisipa vielä hypätä vastenkin)


3) Piin kanssa tarttee treenata lyhyempiä keppisarjoja, koska se pujottelee vauhdilla vasta viimeiset välit kahdestatoista (ja joskus plopsahtaa ulos ennen viimeistä väliä, kun vauhti kasvaa tarpeeksi)


4) Radan kasaamisessa yksin menee yli puoli tuntia


5) Rhoo ei halua olla mun kanssa yhteistyössä. Lainkaan.


Rhoon sain hyppäämään yhden esteen ja juoksemaan sitten pikapikaa putkeen. Vähän samaan tapaan kuin keskiviikkona Konalassa, mutta radan aloitus oli sillä kertaa simppelimpi. Nyt se alitti yhden riman ja ohitti pari muuta päästäkseen putkeen. Putken omatoimisesta suorittamisesta se palkkasi itsensä nuuskuttelemalla ihania hajuja ympäri rataa ja olemalla piittaamatta mun kutsuista. Nappasin Rhoon kantoon ja yritettiin hetken seinässämiettimistauon jälkeen uudestaan, mutta ei siitä sen parempaa tullut. Oli pinna suht kireällä.


Jatkossa aion pitää Rhoon vapaatreeneissä liinassa. Jos yksikin luoksetulopyyntö jää noudattamatta, Rhoo kelataan takaisin ja laitetaan seinään miettimään asioita. Töissä tehdään töitä, perkele. Pitänee myös etsiä maistuvammat namit - tosin Rhoosta ei aina tiedä, mikä sille kulloinkin kelpaa. Tänään mukana olleet lihatikut ovat olleet joinain muina päivinä suurta herkkua.

torstai 28. lokakuuta 2010

Turhauttava torstai


Rhoon Kompassitreenit. Viimeviikkoiset treenit menivät kivasti, kun raivoisa agilitymopsi oli poissa. Tällä kertaa se oli paikalla ja jälki oli nähtävissä Rhoon työskentelyssä. Tehtävänä oli 13 esteen radanpätkä, jolla oli kepit ja kontaktit pl keinu. Päätin sovelletusta radasta meidän tasollemme (korvasin kepit ja kontaktit muilla esteillä) ja lähdettiin yrittämään.


Ensimmäisellä kierroksella Rhoo ei ollut lainkaan kuulolla. Sain sen lopulta tekemään kaksi ensimmäistä aitaa oikein, mutta kun se olisi pitänyt kääntää pois putken suulta, se paskat nakkasi mun kädestä ja TÄSSÄ-käskystä. Lisäsin käteen namin, jolloin Rhoo hidasti, katsoi kättä ja suoritti sitten putken mutkat suoriksi-vauhtia. Sen jälkeen se painui radan toiseen päähän nuuskuttelemaan, eikä kuunnellut luoksetulopyyntöjäni. Otin koiran kainaloon ja poistuin radalta.


Suoritus parani loppua kohti, vaikka tuttuun tapaan itse unohdin radan suoritusjärjestyksen, kun koiran häröily sekoitti ajatukset. Harmittaa ihan äärettömästi, että tuo kurssi on mennyt ihan penkin alle: koulutuksellisesti en ole oppinut mitään uutta, Rhoo ei ole oppinut mitään esteitä tai ohjaustekniikoita ja päätavoitteemme, opettaa Rhoota keskittymään agilityyn, vaikka lähellä on muita koiria, meni ihan penkin alle. Lisäksi koulutusohjaaja kertoi näkemyksekseen siitä, miksi Rhoo ei pysähtynyt ennen putkea, että "Se näyttää sulle keskisormea." Just joo, miten ois vaikka että se juokseminen suoraan putkeen on sille palkitsevampaa kuin se ruoka? Että se ei vielä ole sisäistänyt tiukkoja kääntymisiä ansaesteeltä, kun olen korostanut tähän asti koulutuksessa radan lukemista, irtoamista ja estemotivaatiota? Kismittää niin perkeleesti.


Jaakko oli mukana sosiaalistumassa treeniympäristöön kepon sylissä. Kävi se maassakin, mutta piti noukkia nopsaan takaisin, kun se lähti tervehtimään vuoroaan odottavia koirakkoja turhan suurella innolla. On sääli, ettei Jaakkoa kohtaan olla osoitettu suurempaa kiinnostusta, se on reipas ja aktiivinen porokoira, josta voisi saada hyvän harrastuskaverinkin. Pii sai vuorostaan tyytyä fillarilenkkiin illalla.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Keskiviikko vailla tottista, Piin ratatreenit


EPK:n tottis olisi ollut tänään, mutta en päässyt Rhoon kanssa paikalle. Rhoon treenit jäivät pyörälenkkiin - mutta pitää siitä kunnostakin huolehtia!


Piillä oli keskiviikkoiseen tapaan Kompassitreenit. Teimme simppeliä radanpätkää, jolla oli sekä kepit että puomi ja A. Yllättävää, miten treeni auttaa: pujottelussa Pii haki oikeaa aloitusta ihan itse ja tekniikkakin oli sujuvampi. Puomille se pysähtyi aivan oikein joka kerta - tosin koulutusohjaaja oli palkkaamassa targetille. Ensimmäisellä kierroksella ainoa ongelma muodostui siitä, että Pii olisi halunnut karata koulutusohjaajan luo tarjoamaan 2o2o, koska se näki kun annoin kouluttajalle makkaraa. Tilanteesta selvittiin palkkaamalla myös muiden esteiden jälkeen.


Odotan innolla lauantaita ja lappalaistreenejä. Vaikkei ohjaaja olekaan paikalla, on kiva päästä tekemään haastavampaa rataa vaihteeksi.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Omatoimintaa


Myöhäisillan omatoimitreenit. Teemana kepit sekä hyppytekniikka.


Piille perussarja (väli 6 jalkaa ja korkeus 20cm) sekä suorin että vinoin rimoin ja set point-harjoitus ad 60cm, speed bump 5 jalan päässä. Perussarjassa häiriönä ohjaajan liike. Häiriön Pii kesti mainiosti, mutta halusi sitkeästi hypätä kaksi viimeistä aitaa blokkina. Homma korjaantui kun nappasin väärästä suorituksesta kerran targetin pois ja ketjutin sarjan taaksepäin. Enpä sitten hoksannut palkata 4. ja 5. esteen väliin, mutta ehkä ensi kerralla aivot toimii paremmin...


Rhoolle samat tekniikkatreenit ilman ohjaajahäiriötä. Set point jäi n. 40cm:iin, koska sen jälkeen alkoi riman alittelu. Perussarjoissa yritystä samaan kuin Piillä, mutta korjaantui samalla kikalla. Perussarja meni itse asiassa kauniisti, kunnes vauhtia alkoi tulla tosi paljon lisää.


Kepit tehtiin verkko-ohjureilla. Pii haki aina sarjan loppua kohti oikean oloista tekniikkaa, mutta mateli alussa ja keskivaiheella entiseen malliin. Pii teki myös jokusen vaikeamman lähestymiskulman, onnistumisprosentti jotain 90% luokkaa. Häiriönä ohjaajan lateraalinen liike ja liikkeen pysähtyminen, palkkana lentävä lelu. Rhoo tekee verkko-ohjureilla kepit varsin hyvällä sykkeellä, videolta mitattuna hitaimmassa suorituksessa kului n. 3sek. Videolle tarttui nopeammista suorituksita ainoastaan se, jossa Rhoo törmää verkkoon, joten aikaa ei oikein voi siitä mitata. Palkkana lentävä lelu ja ohjaajan lateraalinen liike. Rhoolle haettiin myös lisää vauhtia mutkaputki + kepit-yhdistelmästä.


Rhoo väsähti, joten sen kanssa ei tehty puomia. Pii teki jokusen toiston puomilla niin, että avustaja oli peittämässä namit targetilta, jos suoritus ei ollut oikea. Näin pääsin harjoittamaan ohjaajan lateraalista liikettä ja ohjaajan pysähtymistä häiriönä. Onnistumis% pysyi hyvin n. 80:ssa, jahka Pii oli tajunnut homman juonen. Kerran se taisi hypätä pois puomilta kun aloin hidastaa, mutta hoksasi sitten, mitä halutaan. Tavoitteena olisi, että koira suorittaa itsenäisesti puomin vihjeestä ja pysähtyy 2o2o odottamaan vapautusta, huolimatta muun maailman tapahtumista. Eiköhän me sinne vielä päästä!


Jaakko jäi kotiin hengaamaan, koska se olisi paleltunut lämmittämättömään halliin. Sen treenit ovat toistaiseksi koostuneet naksuttimen lataamisesta (hyvin latautui kolmesta sarjasta: pentu meinasi tulla aidan läpi, kun kuuli Rhoolle tarkoitetun naksautuksen!), oikean pissipaikan opettelusta, ihmisen mukana pysymisestä ja erilaisten asioiden kohtaamisesta.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Jaakko tuli kylään


Koiranpentujen kysyntä vaikuttaa olevan hiljaisinta näin syyspimeillä, ihme kyllä. Kaverini kanssa ostamalleni sijoituspennulle ei ollut löytynyt kahdeksan viikon ikään mennessä omaa kotia, joten lähdin hakemaan pientä Rovaniemeltä Helsinkiin. Matka sujui mukavasti: yöjunalla sinne ja lentokoneella takaisin. Ystäväni Jaakoksi nimeämä pentu narisi harmiaan lentokenttätaksissa, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa.


Kotiin päästyämme nostin pennun pois laatikosta ja se löysi turvapaikan senkin alta. Jokusen tunnin koettelemuksestaan toivuttuaan se päätti, että makaaminen saa riittää, nosti hännän pystyyn ja tutki paikat. Sen jälkeen sillä ei juuri ujoa hetkeä ollutkaan!



Jaakko majailee tässä meillä kunnes löytää oman kodin. Kaverini, joka omistaa Jaakon toisen kiveksen, huolehtii paraikaa parin viikon ikäisestä pentueesta, joten Jaakon väliaikaiskoti löytyi tällä kertaa etelämmästä. Pii ja Rhoo eivät ole varmoja, onko pikkuinen kiva juttu ollenkaan, mutta käyttäytyvät varsin sivistyneesti sitä kohtaan.



 

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kauden ekat tottistreenit


Perjantaille oli ohjelmassa kauden ekat EPK:n tottistreenit. Auton kesärenkaiden vuoksi lähdimme Sirkuskentälle bussilla, tiet kun alkoivat jäätyä. Treenikavereita oli päässyt paikalle vain kaksi koirakkoa, mutta saimme aikaan ihan ok treenit, tosin hyisevän kylmät sellaiset. Juttelimme uuden koulutusohjaajan kanssa tavoitteista ja omasta ja koiran osaamistasosta ja katsoimme, miten kukin suoriutuu seuraamisesta, perusasennosta ja maahanmenosta.


Rhoo plopsahtaa edelleen herkästi ylös mentyään ensin mallikkaasti maahan. Oma kärsivällisyyteni ei meinaa riittää rakentaa paikallaanoloa riittävän pienin askelin - aina kun luulen, että kyllä se tän verran kestää mun omaa liikettä, niin eipä vielä kestäkään. Seuraaminen on vielä melkoista imuttamista, mutta perusasento alkaa muototutua. Tekisi mieli vaihtaa seuraamisessa strategiaa ja ottaa naksutin kauniiseen käteen. Epäilen, ettei Rhoo kovin herkästi hoksaa homman jujua tuosta houkuttelumeiningistä.


Perjantai-illan kunniaksi kävin treenien jälkeen nopeasti kotona syömässä ja painuin sitten Rovaniemen junaan noutamaan pientä vierailijaa kotiin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Kaksien treenien ilta


Ensin Rhoon kanssa Kompassille. Koulutusohjaajana oli taas sama sairaslomittaja, joka oli edellisviikolla vastuussa agilitymopsikohtaamisesta toisella kertaa. (Rhoosta löytyi sittemmin komea reikä silmän vierestä - niitä on pirun vaikea huomata mustasta koirasta ennen kuin ne rupeutuvat!) Treeni oli helppo radanpätkä kahdella tapaa, ei mitenkään ihmeellinen. Rhoo lukee rataa kuin avointa kirjaa ja on erittäin estehakuinen, hallinta vaan on vaiheessa. Tämä näkyi näissäkin treeneissä, Rhoo luikahti omin päin parhaaksi katsomalleen esteelle, jos en ollut ajoissa hereillä. Pussi meni hienosti pari ekaa kertaa, vaikka emme ole sitä juuri tehneet. Sitten Rhoo muisti, että pussi saattaa olla pelottava juttu, eikä suostunut sinne enää millään houkuttelulla.


Edellisviikon tappelusta huolimatta Rhoo malttoi mielensä ja käyttäytyi koiriksi mitä parhaimmalla tavalla. Mopsi ei tosin ollut paikalla, joten tärkein testi jäi tekemättä, mutta olen silti varsin tyytyväinen. Kahteen asiaan en sen sijaan ole lainkaan tyytyväinen: koulutusohjaajan villakoirat pääsivät säikyttelemään muita koirakoita, jälleen kahdesti. Ja itse menin päästämään Rhoon yhden ainoan kerran jatkamaan rataa, vaikka se varasti vähän lähdössä. Nytpä se ei sitten pysy enää ollenkaan. Oma vika, tätä korjaillaan vielä pitkä tovi. Silti harmittaa.


Treenit jatkuivat avustaja-puolison jeesimänä omalla vuorolla Vantaalla. Kepo oli Piin hihnan päässä varmistelemassa kontaktille pysähtymistä ja palkkaamassa toivotusta, vaikka mä jatkoin matkaa. Ohjurikeppien puolella hallia oli treenit menossa, joten ne jäivät tällä kertaa treenaamatta. Teimme sitten Rhoon kanssa senkin edestä puomin alastulokontaktia, tällä kertaa jo maksipöydän päältä. Lisäksi Rhoo pääsi tekemään hyppy-pussi-yhdistelmää, joka onnistuikin tällä kertaa paremmin. Lopputunnista se itse asiassa rälläsi pussiin ihan omatoimisestikin. Myös Piin kanssa tehtiin pussia siten, että palkka jäi targetille muutaman metrin päähän. Piillä on ollut taipumusta kääntyä pussissa mua kohti ja tämä tuntui auttavan sitä ymmärtämään, että olisi syytä kulkea suoraan.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pii edistyy (ehkä)


Keskiviikkotreeneissä tehtiin radanpätkää, jolla ei ollut yhtään aitaa, mutta A, puomi pussi ja 3x kepit. Oisikohan rengaskin esiintynyt joukossa. Omatoimitreeneissä ollaan hinkutettu myös kontaktiasentoa muun toimen ohessa, joka Piille tulee olemaan 2O2O istuen. Istuminen ei muuten ole ihanteellinen, mutta Pii on suuri rohjo ja se tarjoaa sitä, joten siihen tartutaan.


Pii pysähtyi puomin alastulokontaktille varsin sievästi käskystä kaksi kertaa kolmesta. Epäilen syyksi treenitilan liukasta muovimattoa - kummasti sitä on helpompi pysähtyä matolla hipsuttelusta kuin kivituhkalla porhallusvauhdista. Missatulla pysähdyksellä targetti oli myös unohtunut asettaa paikoilleen, joten suotta tuosta koiraa syyttämään.


Rhoo oli mukana harjoittelemassa Garrettin häkkileikkiä koirahäiriössä ja toipumassa agilitymopsin hyökkäyksestä. Käkikellomaista häkistä kuikkimista esiintyy yhä ("Huomasitko! Mä menin tänne häkkiin!"), mutta muuten homma toimi häiriöisessä ympäristössä vallan mainiosti paikkaan liittyvistä ikävistä muistoista huolimatta.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ensimmäiset omatoimitreenit


Ensimmäiset omatoimitreenit tulivat aika lyhyellä varoitusajalla, enkä nyt kolmannellakaan käyntikerralla ollut ihan täysin iskussa sen suhteen, että niitä treenejä voisi etukäteen suunnitellakin. Vaikka kuinka väitin edellisessä blogimerkinnässä, että mietitty on, niin voisi näköjään miettiä tarkemmin. Saatiin kuitenkin tehtyä keppejä pleksiohjureilla molempien koirien kanssa ja pientä radanpätkää, jonka kaivoin Clean Run Exercise sourcebook 2:sta.


Pii meni rataa ihan mukavasti, Rhoo sen sijaan alkoi hyytyä jo siinä vaiheessa ja kirjaimellisesti alitteli rimoja. Ei siltä kunto lopu, mutta kun vire tippuu niin se myös tippuu. Pleksiohjurit olivat Rhoolle uusi tuttavuus ja se olisi mielellään hypellyt niiden yli keppien välistä pujottelun sijaan. Saatiin pari onninstunutta toistoa ja lopetimme ennen kuin Är kyllästyi. Piille pleksiohjurit sopivat kuin nenä päähän. Pari kertaa sain muistuttaa, mistä hommassa olikaan kysymys, ja sitten Pii alkoikin hakea teknisesti paljon parempaa ja nopeampaa pujottelua.


Ikävä kyllä kaksi ohjuria jäi puuttumaan 12 kepin sarjasta, mikä hankaloitti harjoittelua erityisesti Rhoon kanssa - sarja onnistui, jos blokkasin itselläni "aukot". Jatkossa pitänee jättää kepit sikseen, jos ei saa lyhennettyä niiden määrää tai kaikki ohjurit eivät löydy. Pii sai tehdä myös pari muuria keppeihin yhdistettynä. Muuri on este, jota olemme tehneet tähän asti vain kisoissa ja pitihän tuota kokeilla joskus myös iisimmässä ympäristössä.


Oma viikonloppuni meni pääosin Kasvattajan peruskurssilla. Perinnöllisyyskuviot on suht hyvin hallussa ammattikoulutuksen puolesta, joten paras anti jäi juridiseksi. Onpahan tuokin käyty.

torstai 14. lokakuuta 2010

Raivoisa agilitymopsi


Mahatauti alkoi vihdoin hellittää otettaan torstaina. Viimeisellä hetkellä, koska koirat hyppivät seinille jo aika kirjaimellisestikin. Rhoo lähti mun matkaan Kompassin torstaitreeneihin, joissa olemme käyneet lähinnä koirahäiriöön totuttelun merkeissä, koulutuksellisen annin jäädessä aika vaatimattomaksi. Rhoo onkin oppinut relaamaan aika hyvin vuoroa odottaessa ja pitää pääosin suunsa supussa. Kentälle päästessään se keskittyy tekemiseen, vaikka tilaa jakavan kankaan toisella puolellakin treenaillaan.


Olen aiheuttanut kurssilaisille kulmankohotteluja ja pettymyksiä pyytämällä, että Rhoon kanssa treenatessamme muut odottavat ulkopuolella. Pettymyksiä siksi, että osa kurssilaisista oli ääneen sitä mieltä, ettei tunnin treeneissä pitäisi olla yhtään odotteluaikaa; ihmettelyä ehkä siksi, että avoimesti myönnän etten ole varma koirani hallinnasta. Rhoo ei ole aggressiivinen, mutta lähtee herkästi haastamaan toisia leikkiin ja tekemään tuttavuutta, mutta en halua sille kokemuksia siitä, että töistä voi lähteä omin päin hassuttelemaan, enkä toisten koirille kokemuksia, että vieras koira voi tulla iholle. Muut kurssilaiset ovat ilmoittaneet, että heidän puolestaan voitaisiin treenata vaikka kaikki kuusi koirakkoa pienen pienessä tilassa.


Kurssilla on mopsi ja k.o. mopsi vihaa Rhoota. Syytä en tiedä. Rhoo otti tyynesti kontaktia muhun kun tämä ruttuläjä rähjäsi, kunnes mopsi lopulta ryöpsähti radalta uhoamaan ihan useamman metrin odotustilan puolella odottaneelle, kytketylle ja rauhalliselle Rhoolle. Rhoo ei sanonut mitään, ennen kuin mopsi kävi kimppuun. Seuraavaa treenivuoroa odotellessa sama mopsi tuli päälle UUDESTAAN, kun mä odotin Rhoon kanssa vuoroa nurkassa, Rhoo oli kytkettynä ja hiljaa. Koulutusohjaaja oli avannut treenialueen portin ennen kuin mopsi oli hihnassa. Tällä kertaa Rhoo ei aikaillut, vaan haukkasi suoraan kiinni.



Rhoolle pointsit kotiin siitä, että se tappelee järkevästi. Mopsi veti ärrinpurrinkilarit, mutta Rhoo vain tarttui sitä niskasta ja piti siitä kiinni, kunnes koulutusohjaaja sen irrotti. Olen kai huono koiranomistaja, mutta en käynyt kieltämään ja huutamaan Rhoolle. Tuossa tilanteessa itsepuolustus on mielestäni ihan ok, eikä vieras koira näyttänyt olevan hengenhädässä. Olisin kai voinut sanoa että "irti" tai "kiitos" ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta ei tullut siinä tilanteessa mieleen.



En tiedä olenko  kohtuuton, mutta mielestäni näitä ei saisi sattua jos koulutus on maksullista ja kallista - ja vielä kun kenttä on aidattu. Ei ainakaan KAHDESTI saman illan aikana. Saimme onneksi tehtyä vauhdikkaan ralliradan tilanteen jälkeen, eli ainakaan esteiden suorittamisesta ei jäänyt koiralle paha mieli. Startissa pysyminen selkä odotustilaan päin oli kyllä tosi vaikeaa, mikä ei ole kummoinenkaan ihme.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Treenitauko: Kaukomatkailua ja sairastelua


Käväisin kääntymässä Etelä-Amerikassa viime viikolla ja poimin mukaan äksyn mahataudin, josta olen edelleen toipumassa. Kepo vei koirat poissa ollessani niihin treeneihin, joihin pääsi näpsäkästi julkisilla. Auto kun on taas vaihteeksi huollossa ja kepo edelleen kortiton.


Kyse oli Piin keskiviikon ja Rhoon torstain Kompassi-treeneistä. Kepo oli kuulemma vetänyt puhtaan radan Piin kanssa, katsottuaan ensin muiden suorituksista, mitä piti tehdä. Sikäli ikävää, ettei mies kovinkaan montaa tekemäänsä ohjausliikettä varmaankaan osaisi edes nimetä, saati käskystä suorittaa. Rhoolla oli ollut totuttuun tapaan enemmän vauhtia kuin korvia, mutta kepo oli saanut sen nenästä hidastettua välistävetoon. Kiemuran jälkeen Ärrä oli taas kiihdyttänyt putkia suoristavaan vauhtiinsa.


Fysioterapeutin seuranta-aika olisi ollut tänään, mutta jouduin perumaan sen tämän mahataudin vuoksi. Jos olen huomenna jo työkykyinen, pitänee yrittää soitella uutta aikaa. Heti kun olen jaloillani, lähden treenailemaan Akatemialle vapaatreeneihin. Parin viikon treenit onkin jo valmiiksi mietittynä!


Koirat olivat hellyttäviä kun palasin kotiin. Rhoo ei meinannut pysyä nahoissaan ja Piikin heltyi antamaan korvapusun ja tunkemaan istumaan ihan liki.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kisat Purina-areenalla


B-rata RV 10 ja AV n. 4s, A-rata RV 5 ja AV 2,7. Melkosta kieputusta olivat radat sekä ykkösillä että kakkosilla, eikä ihanneaikaan  ehtinyt juuri kukaan.


Ensimmäiseksi juostulla B-radalla Pii ei keskittynyt yhtään, vaan ihmetteli ratahenkilöitä ja mm. hidasti pällistelemään sitä puomin vierellä juoksevaa heppua, taisipa kerran ihan pysähtyäkin katselemaan ympärilleen. Minä fiksuna hätäännyin siitä, ettei koira keskity ja ohjaus heikkeni. Ratavirheistä ainakin huono kepeille ohjaus ja siitä kielto oli 100% oma vikani. Puomin kieltoa, josta toinen vitonen tuli, en tähän hätään muistakaan.


Olin jo etukäteen ajatellut, ettemme starttaa A-radalla, jos B jättää toivomisen varaa. Harmi kentällä lonnivasta koirasta sai kuitenkin yrittämään uudelleen, mutta lämmitellessä Pii oli virkeä kuin märkä rätti. Se ei oikein edes innostunut mun kanssa leikkimisestä, vaikka yritin montaa eri juttua. Radalla Pii kuitenkin yllätti ja oli hyvällä sykkeellä mukana, mutta selvästi jo vähän väsynyt. Oma ohjaus pysyi jotakuinkin kasassa (vaikka valssit olivat kuulemma kaikki ihan myöhässä...) ja odotin jo nollaa. Pii oli kuitenkin päättänyt toisin ja leiskautti tokavikana esteenä olleen A:n alastulokontaktin komeasti yli.


Että jeps, kyllä ne kontaktit on varmaan koulutettava uusiksi. Ammun ehkä itseäni polveen tässä, mutta en malta jäädä kisatauolle kokonaan. Nelisen viikkoa tulee taukoa reissujen ja muiden menojen vuoksi, mutta lokakuun lopussa sitten taas kisataan.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Vapaamuotoiset


Viltteri-auton liityttyä perheeseen säännöllinen käynti lappalaiskoiraporukan vapaamuotoisissa toko (ym) treeneissä tuntuu vihdoinkin helpommalta. Treeni-into ei ihan kestänyt matkustusta autopahoinvointisen Piin kanssa arki-iltaisin ja nämä treenit jäivät jo Piin ollessa pentu. Porukka on kuitenkin tuttu ja kiva ja asiantuntemustakin löytyy, joten palasimme kuvioon nyt kun liikkuminen helpottui.


Pii teki (löysää) seuruuta suoralla ja jokusen käännöksen oikeaan, lisäksi pari luoksetuloa eteen. Rhoon kanssa otettiin ympyrätyöskentelyä ulkokehällä niin, että koirahäiriö oli ehkä n. 10-20m päässä. Myötäpäivään meni mukavasti, vastapäivään vähän nikotellen - todennäköisesti mun kätisyydestä riippuen. Rhoo kulkee edelleen paremmin hölkän tai juoksun mukana kuin kävellen, kukas sitä nyt tylsästi vaan lampsisi menemään. Ystävällinen treenikaveri koirineen oli meille myös koirahäiriönä luoksetulossa n. 5m etäisyyden päässä. Saatiin useita onnistuneita toistoja 10m liinassa, mihin olen tyytyväinen.


Lopuksi pidettiin Rhoon kanssa tylsää kentän laidalla pienen matkan päässä älyttömän jännistä ihmisistä ja koirista. Palkkailin hiljaisesta kontaktista ja rauhallisesta hengailusta. Vaikka Rhoo pystyi syömään, oltiin varmaan jo liian lähellä, otus kävi sen verran kovilla kierroksilla. Piin kanssa olisin mieluusti osallistunut paikkamakuuseen, mutta missasin koko homman kun jäin suustani kiinni. Ensi viikolla sitten.


Tokoilu ei ole koskaan ollut mun sydäntä lähellä oikeastaan missään määrin, joten vapaamuotoisissa käyminen tuntuu vähän hassulta. En osaa suunnitella järkeviä treenejä - paitsi nyt Rhoolle, jolle ympyrätyöskentely ja perushallinnan parantaminen ovat ilmeisiä kohteita. Pii toimii mun kanssa haukkumista lukuun ottamatta riittävän hyvin, että siltä voisi vaatia enemmänkin. Mutta mitä? Ja millä tavoitteella?

torstai 23. syyskuuta 2010

Toivoa täynnä


50min spinning helpommalla kakkosen tasolla meni kevyesti, loppua kohti piti tehdä jo vähän enemmän töitä kuin ohjaaja määritteli. Ihmeen hyvin kroppa muistaa, kun sen on kerran vuosia sitten treenannut kuosiin! Nyt Rhoon kanssa ohjattuihin!


Lisäys klo 22: iisit Kompassitreenit jatkuvat. Rhoo etenee komeasti neljän aidan suoran ilman ohjaajan liikettä ja tulee sukkana luokse, kun sen kutsuu kyseisten neljän aidan yli luokse. Koulutusohjaaja saisi puuttua ohjaajien huonoihin tapoihin kovemmalla kädellä tuolla - hyppykäskyt tulivat miten sattuu-ajoituksella, lähtöviivakäytöksen kriteereistä ei pidetty johdonmukaisesti kiinni ja hyppysuoralle kutsuttaessa kaikkien muiden koirakoiden ihminen kutsui koiraa esteiden yli rintamasuunta koiraan päin. Pitänee antaa kurssipalautetta. Muiden treenatessa hyppysuoraa teimme Rhoon kanssa alkeiskontakteja: minipöydän kautta puomille ja siitä alas kontaktiasentoon. Häiriö oli kova, mutta onnistuminen kohtuullista. Rhoo tarjoaa juuri sille opettamaani peruuttamista ärsyttävästi vähän joka paikkaan, myös kontaktille. Pitää yrittää saada peruuttaminen mahdollisimman pian ärsykekontrolliin.


Rhoon keskittymiskyky ei ihan riitä 45min treeneihin. AgilityAkatemian treeneissä se lähti itsekseen lampsimaan ovelle, eikä virettä nostanut enää mikään. Kompassilla se menee ylikierroksille, vuotaa ja häseltää, eikä huoli enää palkkaa. Tulkitsen, että kyse on samasta ilmiöstä, mutta Kompassin treenitila on niin paljon häiriöisempi, että reaktio on toinen. Takaakierrot jäivät näin ollen tekemättä, mutta niiden opettamiseen emme ohjausta tarvitsekaan.


Treenien päätteeksi veimme koirat Hakunilan majan koirapuistoon, jonka saimmekin pitää kokonaan itsellämme. Ihan kiva ilta!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Keskiviikon treenit


Ensin treenattiin ohjaaja 60min 3-tason indoor cycling-tunnilla. Ohjatuissa jumpissa käynnissä on tullut luvattoman pitkä tauko, mutta yllättävän keveästi pyörä kulki, mitä nyt liian raskaassa kohdassa alkoi silmissä pimenemään ja piti painaa toviksi päätä polviin. Luja tahto vie vissiin yli hapenottokyvynkin.


Piin kanssa oli heti perään agitreenit Kompassilla. Olemme käyneet keskiviikkoisin treenaamassa siellä heinäkuusta alkaen ja nyt vaihtuivat treenikaverit ja niitä tuli muutama enemmän. Meinasi tulla tippa linssiin treeneissä, kun Pii pärjäsi häiriössä niin upeasti. Pienen pienessä sisätilassa oli kuusi koirakkoa treenaamassa esteitä tai kahden esteen yhdistelmiä yhtä aikaa koirat irrallaan. Piitä ei kiinnostanut mikään muu kuin mun kanssa tekeminen ja kun vaikkapa kuljettiin puomin alkupäähän se tarjosi erittäin suoraa ja kaunista seuraamista kontaktissa koko matkan. Kahdesti se meinasi mennä toisen koiran luo, kun kaveri oli 1-2m päässä. Pii, ei! pysäytti sen heti ja se tuli tarjoamaan kontaktia. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, vaikka töitä tämän eteen onkin tehty koko ajan.


Treeni sinänsä oli varsin iisi. Tein puomin kontaktia, jolle Pii pysähtyikin mainiosti - tosin olin itse vieressä pysäyttämässä. Treenitilan matto on myös varsin liukas, minkä vuoksi puomillakaan ei vauhtia ole normaaliin tapaan. Teimme myös jokusen toiston keinulla siten, että koulutusohjaaja heilutteli keinua ja laski sen hallitusti alas. Tarkoituksena oli saada Pii oivaltamaan, että kannattaa pudottaa paino alas. Tätä voinee jatkaa omatoimisesti, tosin keinun takaisinketjuttamisen pitäisi ratkaista Piin keinuongelma eli hidas ja turhan varovainen eteneminen. Loppuun teimme lyhyen radan, johon ei kummoisia kuvioita kuulunut: pari takaakiertoa valsseineen, takaaleikkaus ja yksi putki/A-erottelu. Hyvin meni.


Rhoo oli mukana Piin treeneissä ja K treenaili sen kanssa kontaktia koirahäiriössä. Nakin voima on ihmeellinen, sieltäpä tuo alkoi tarjoamaan kontaktia aina, kun uusi koira tuli tilaan.

Tilannekartoitus 22.9.2010


Treeniblogin alkajaisiksi lienee hyvä määritellä nykytilanne ja tavoitteet.


Piin tämän vuoden tavoitteet ovat täyttyneet paremmin kuin hyvin, sillä olemme startanneet jo useammissakin virallisissa kisoissa. Eka kisastartti kun oli ainoa tämän vuoden tavoitteemme ja jos en päädy jättämään Piitä tyystin uudelleenkoulutus-kisatauolle, tulee se ensimmäinenkin nolla varmaan lähiaikoina pokattua. Rhoolle ei sen kummempia tavoitteita tälle vuodelle vielä ollutkaan: opetella elämää ja agilityn perusjuttuja ja käydä terveystarkeissa. Tarkkien osalta RH on priimaa niin luustoltaan (A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä terve) kuin geeneiltään (prcd-PRA A), eli kelpaa siltä osin alkaa treenaus vähän intensiivisemminkin. Agilityn alkeiskurssi ja osa jatkokurssista on Rhoollakin AgilityAkatemialla suoritettuna, joten nykytilanne on varsin hyvin sen mukainen, mitä olen toivonutkin.


Olin molempien koirien kanssa Lappalaiskoirien agilityleirillä Villa Taivaannastassa Kiteellä toissa viikonloppuna. Pii osallistui ykkösluokan ja Rhoo möllien koulutuksiin. Molempien koirien kehitysalueet tulivat leirin aikana hyvin selviksi - kouluttaja moitti, että Pii hyppää huonosti ja kontakteistamme hän taisi kommentoida, että "Onhan ne aika hirveät" ja suositteli uudelleenkouluttamista. Rhoo puolestaan lähti kahdella ensimmäisellä yrityksellä startista koikkelehtimaan yleisön joukkoon. Sitten kun se lopulta kiinnostui työnteosta, se paineli menemään täysin minusta piittaamatta ja taisipa jatkaa hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoraansa vielä rata-alueen takaseinästä hyvän matkaa niitylle päin. Pirun notkea ja nopea se on, kunhan vain olisi notkea ja nopea toivomaani suuntaan!


Kokonaistilanne huomioiden päädyin sijoittamaan AgilityAkatemian kausikorttiin. Käytettävissämme on nyt talvikauden ajan vapaaharjoittelumahdollisuus hyvillä esteillä ja kepeille on vielä talon puolesta pleksiohjuritkin. Pohdin alkuun 2x2-keppien kouluttamista molemmille koirille, mutta taidan tyytyä ohjureihin. Koirat aion joka tapauksessa takaisinketjuttaa keinulle ja puomille ja realistisesti arvioiden oma naksuttelustaminani kuluu varmaan siihen 100%. Kun kerran uudelleenkouluttamaan aletaan, niin pyrin kouluttamaan ohjureilla Piillekin itsenäiset kepit. Nykyisellään se pujottelee jo ihan kuuliaisesti, mutta tekniikka on hidas, pysty ja pomppiva, eikä se juurikaan hae ensimmäistä väliä itse. Enpä taida jatkossa opettaa yhtään koiraa namikädellä vedättämällä, sen verran pitkä ja turhauttava prosessi tuo oli, eikä lopputuloskaan ollut kummoinen.


Siispä tämä sujuvammaksi ja itsenäisemmäksi talven aikana:



Huolestuin tietysti ohjaajalta saamistamme moitteista Piin hyppytekniikasta, mutta onneksi olimme sunnuntaina menossa Vappu Alatalon hyppyseminaariin. Vapun analyysin mukaan Piin perustekniikka on hyvä, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, se hyppää huonosti kaarevalla linjalla. Vapun mukaan tämä johtuu siitä, että Pii on vähän kuin yläpainotteinen bodari ja sillä on huonommin habaa perspäässä. Näin ollen se ei jaksa ponnistaa kaarelle kunnolla, kun pääosa ponnistusvoimasta tulee vain toisesta jalasta, mutta se pärjää ihan mukavasti kun saa käyttää molempia takajalkojaan. Vapun ohjaamana kävimme eläinsairaala Aistissa fysioterapeutilla eilen ja saimme mukaamme jumppaohjeita. Kontrolliaika on sovittu lokakuun 11., jolloin myös Rhoo pääsee ft:n arvioon. Piin liikkumisesta ei ft:kaan löytänyt moitittavaa, lantion tienoilla oli hieman kireyttä ja aristelua, mutta ei ihmeempiä. Notkeakin Iso Apea oli. Hyppykurssi jatkuu kolmen kerran omatoimiharjoittelulla Sporttikoirahallilla syksyn aikana, jolloin käymme läpi Vapun antamia harjoituksia.


Tähän siis enemmän lihasvoimaa taakse:



Rhoon kanssa jätämme AgilityAkatemian koulutukset talvitauolle ja keskitymme treenaamaan hallintaa, kontakteja, keppejä ja ohjausliikkeitä. Juhan koulutukset ovat olleet Rhoon tyyppiselle koiralle oikein hyviä, mutta luulen, että hyödymme koirakkona niistä enemmän ensi vuoden puolella, jolloin olemme toivottavasti jo selkeästi ratavalmiimpia ja pääsemme toivottavasti osallistumaan valmennusryhmään. Perusohjausliikkeiden koulutus ja yksittäisten esteiden opetus sujuu minulta todennäköisesti jo ilman koulutusohjaajaan neuvoja.


Sekä ohjaajan että koirien mielenkiinnon ylläpitämiseksi tiedossa on myös ohjattua koulutusta: Pii käy toista Kompassin E-kurssia putkeen keskiviikkoiltaisin ja Rhoo C-kurssia torstaisin. Taso on leppoisan iisi molemmille koirille. Toivon, että tämä motivoi sekä koiria - erityisesti Rhoota - että ohjaajaa onnistumisen elämyksillä. Haastetta viikkoihimme tuovat lappalaisten vakitreenit, joissa tehdään yleensä kolmosluokan tasoisia ratoja. Kesälauantaisin emme ole juuri porukkatreeneihin ehtineet, mutta talviviikonloput ovat toivoakseni tyhjempiä muusta ohjelmasta. Jos meitä oikein lykästää, pääsee myös Rhoo ensi talvikaudeksi mukaan näihin treeneihin. Rhoolle on kotitreenien lisäksi tarkoitus hakea hallintaa Espoon Palveluskoiraklubin pk-tottiksesta, Oiva Agilityn pohjataidot-kurssilta ja muiden agitreenien kentänlaidalta mahdollisuuksien mukaan.


Siinä tulikin nykytilanne ja resurssit, mutta entäpä tavoitteet?


Piille toivoisin kakkosiin nousua vuoden 2011 ensimmäisen puolikkaan aikana. Haluaisin ehtiä kouluttaa sille itsenäisen pujottelun ja 2o2o-kontaktin puomille ja keinulle tämän vuoden puolella. A:lle en halua edelleenkään sitä pysäyttää, sillä se on varsin suuri ja raskas koira. Hyppytekniikan parantaminen ja lihaskunnon kohentaminen ft:n ohjauksessa tämän vuoden aikana.


Rhoon haluaisin starttaavan ensimmäisissä kisoissaan mieluusti ennen ensi kesää. Sitä ennen on hallinnan luonnollisestikin oltava paljon nykyistä parempi ja itsenäinen, nopea pujottelu ja varmat 2o2o-kontaktit koulutettuina. En kuitenkaan halua odotella sitä "liian valmiiksi" ennen ensimmäistä starttiamme, kunhan se pysyy rata-alueella.


Itselleni toivoisin parempaa fyysistä kuntoa, loppumatonta treeni-intoa, tehokkaampaa jalkatyöskentelyä, parempaa ajoitusta ja pidempää pinnaa. Ja sitten toivoisin lottovoittoa ja maailmanrauhaa kans.

Lorem ipsum


Aloitetaan perinteikkäästi tarkastelemalla ulkoasua. Ole hyvä, lorem ipsum:


Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. In adipiscing libero nec diam luctus id aliquet purus suscipit. Ut vestibulum dapibus eleifend. Donec at lorem eros. Sed sem magna, elementum ut mattis ut, luctus nec risus. Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. In sodales diam est, vel aliquam sem. Integer sodales convallis tristique. Phasellus feugiat lacinia enim a egestas.


Quisque facilisis ultrices nibh, eu facilisis odio sollicitudin non. Suspendisse cursus tincidunt augue, ut elementum erat tincidunt nec. Nullam ornare, ante et eleifend tempor, tellus justo eleifend lacus, in tempor augue elit vitae turpis. Vivamus quis lacus lacus. Integer placerat porttitor ornare. Suspendisse lacus sapien, sagittis eget tristique vitae, tempor a libero. Nam eu augue dui, eu pretium leo. Sed venenatis luctus vehicula. Praesent euismod dui sit amet ipsum sollicitudin tempus ultrices purus auctor.