tiistai 30. marraskuuta 2010

Tassuterapian tarpeessa


...Pii, siis. Hoksaavainen kepo selvitti eilen todennäköisen syyn siihen, miksi Piin vauhti on ollut viimeiset pari viikkoa niin laiskanlainen ja motivaatio missä sattuu: sillä on taas molemmat etutassut verillä. Harmittaa koiran puolesta kun en tuota aiemmin tajunnut - en tietenkään olisi sitä lähtenyt kisoihin raahaamaan, jos olisin ymmärtänyt tassujen olevan hajalla. Tilanne kun ei ole yhtä paha kuin noin vuosi sitten, jolloin Pii kieltäytyi kävelemästäkin. Toki on helppo ymmärtää, jos hiekka- tai kivituhkapohjalla hyppeleminen ei pahemmin huvita kun jalkapohjat ovat vereslihalla. Onneksi arjessamme koirat eivät joudu juurikaan alttiiksi tiesuolalle.


Vakieläinlääkärimme on täyttänyt kaappimme kortisoni-bakterisidi-rasvalla juuri näitä tilanteita varten. Yhden yön ja päivän aikana tassut olivat menneet jo paljon siistimmiksi. Sukka-muovipussi-Coban-viritykset suojaavat tassuja jonkin verran, mutta eivät tarpeeksi. Nyt on harkinnassa ostaa Piille kunnon töppöset, jotka eivät olisi liukkaat, mutta suojaisivat vedeltä, kuralta, suolalta, hiekalta jne ja joita voisi kenties pitää treenatessakin, poislukien toki kontaktiestetreenit.


Näitä olen harkinnut: http://www.ruffwear.com/Barkn-Boots-Grip-Trex?sc=2&category=11


ja näitä minulle suositeltiin: http://pawzdogboots.com/ sekä http://www.tuulenkoirat.net/tk/viewtopic.php?f=17&t=7656&start=0


Pawzit vaikuttavat hyviltä, mutta niitä on vaikea saada. Lisäksi tuollaisiksi ilmapalloiksi ne ovat varsin kalliita - epäilen, etteivät ne vaikkapa treenikäytössä kestäisi yhtä keikkaa kauempaa. Vastaavasti niiden jalassapysyvyys on varmasti huippuluokkaa. Harkitsen toivioretkeä Itäkeskuksen Faunattareen sovittamaan Ruffwearin töppösiä. Jos istuvuus on huono, niitä tuskin kannattaa hankkia.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Tasapainottelua


On nuo mun otukset vaan niin liikuttavan erilaisia tietyissä asioissa. Piin keinuongelman ratkomiseksi olen ajatellut lähteä pohjatyöstä eteenpäin, kun en parhaimmillaankaan pääse kuin jokusen kerran viikossa tekemään estetreeniä. Heittäydyin luovaksi ja kiinnitin sinitarralla tasapainolaudan olohuoneen rahin kanteen ja aattelin sheipata koirat lätkäyttämään keikkuvaa härveliä tassulla, lopullisena tarkoituksena saada ne hoksaamaan, että jalkojen alla voi tulla ääntä ja liikettä ilman että siitä tarvitsee huolestua. Aina parempi, jos saan sheipattua koko koiran nousemaan siihen päälle.


Kolmen lyhyen session jälkeen Rhoo peruuttaa takajalat laudalle ja tasapainottelee siinä kunnes vapautan. Piitä yritin ensin sheipata, mutta huolimatta laudan päälle palkkaamisesta se vaan sitkeästi tarjosi häkkyrän kiertämistä, mun kiertämistä, "kuolemista", maahanmenoa, sivulletuloa ja möykkäämistä. Siirryin sitten houkutteluun ja sain sen lopulta laittamaan etutassun rahin kannelle ilman namilla houkuttelua, mutta tiukille otti. Pii ei malta miettiä, vaan menee älinämoodiin heti jos ei ole täysin varma siitä, mitä sen toivotaan tekevän.


Keinuttelun lisäksi tein pientä sisätilatottista, jokusen sivulletulon ja Piille seuraamisen käännöksiä. En ole hirveän vakuuttunut tuosta houkuttelustakaan Piinkoulutuskeinona, koska tavoitellessaan ruokaa se ei ajattele juuri mitään muuta. Namilla kuitenkin vedätin saadakseni sen käyttämään persaustaan vasemmalle kääntyessä. Rahin kannelle houkuttelin jokusen kerran ja sitten pyysin targetoimaan kättäni ja pystyin näin luopumaan houkuttelemisesta. Rhoo tulee sievästi sivulle pienellä käsiavulla, mutta plopsahtaa ylös heti ensimmäisestä kehun tyngästäkin. Sain sen hoksaamaan, että namikäsi menee pois, jos plopsahtelee pois asennosta, hyvähyvä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Terveisiä perseestä


Piin kanssa suunnitellut neljä starttia lauantaille ja sunnuntaille typistyivät kahteen. Syynä oli kahtakymmentä astetta lähestyvä pakkanen sunnuntaina ja oma matala mielialani, josta lisää myöhemmin.


Lauantain starteista oli tuloksena hylkäykset, mutta varsin erilaisista syistä. Ennen ensimmäistä rataa käytin vartin verran tehden Piin kanssa keskittymis- ja rauhoittumisharjoituksia, kun se vaikutti olevan kovin kierroksilla. Ehkä tästä oli sen verran apua, ettei se aivan heti karannut radalta, en tiedä. Riittävää apua siitä ei kuitenkaan ollut, sillä Pii haahotti startista lähtien omiaan ja alitti nelosaidan riman. Koska meno oli jo niin kamalaa, en jaksanut jäädä korjailemaan. A:n jälkeen Pii huomasi jotain jännää takaseinassa ja lähti sitä tsekkaamaan. Menimme nopeinta tietä pois radalta kun olin saanut koirani kutsuttua pois.


Toinen rata oli hyvin haastavan oloinen, mutta meille sopiva ja kiva. Selvisimme hienosti pelkäämästäni avokulmalähestymisestä kepeille, mutta kesken pujottelun Pii plopsahti pois esteeltä ja yritti lähteä jonnekin omille teilleen. Korjasin ja pujottelun jälkeen minulle selvisi, mistä olikaan kysymys: se oli bongannut nyrkin kokoisen kimpaleen hevosen paskaa maneesin nurkasta ja pujottelusta suoriuduttuaan kävi määrätietoisesti hakemassa matkaeväänsä mukaan. Se hyppäsi kakkakimpale suussa yhden aidan, pituuden ja renkaan, mutta teräväkulmaisessa käännöksessä keinulle se päätti ryhtyä aterioimaan. Siinä sitten odottelin, että koirani saa ruokailtua ja rata jatkui. Keppivirhe oli ahne-Piin oma keksintö, mutta ansaitsin ihan itse meille toisen vitosen radan loppupuolelta, kun Pii kielsi huonon ohjauksen vuoksi yhden hypyn. Paskansyöntiä lukuunottamatta rata olisi ollut ihan ok, joskaan ei kovin nopea. Lopputulokseksemme jäi RV 10, AV 67 (sic!) ja hylkäys yliajan vuoksi. Kai sitä olisi voinut karjua IRTI ja vaatia jatkamaan matkaa, mutta Rhoon hui kauhistus-vaiheen myötä olen suhtautunut hyvin varoen agilitykentällä tylyttämiseen. Pii todennäköisesti kestäisi räyhäämiseni ihan ok, mutta en tahdo leikkiä koirieni motivaatiolla enää. Radan positiivisimpana asiana oli suht nopea suoritus keinulla. Ehkä koira itsekin huomasi, että evästämiseen meni melko pitkä aika.


Oma treenimotivaationi on tällä hetkellä jälleen kerran pahasti miinuksella. Molemmat koirat tarvitsevat ennen kaikkea motivaatio- ja kontaktitreeniä, mutta oma jaksamiseni tähän on nyt hyvin, hyvin kyseenalainen. Piin ja Rhoon kanssa harrastaminen tuntuu loputtomalta Groundhog Daylta, samat ongelmat toistuvat toistumistaan, vaikka välillä kuvittelee päässeensä eteenpäin. Koira ei ole kone ja porokoira vielä vähemmän, mutta Piin epätasainen suoriutuminen on turhauttavaa. Sama koira, joka teki kaksi nollaa samana päivänä kolme viikkoa sitten ja keskittyi upeasti, ei ole viimeiseen kahteen viikkoon voinut olla vähempää kiinnostunut koko touhusta. Treenaisin homman kuntoon jos ymmärtäisin, mitä pitää treenata - vaan kun en tiedä!


On mahdollista, että vaadin Piiltä liikaa kisoja, liikaa treeniä, liikaa suorittamista ylipäätään. Sain toisilta lappalaiskoiraharrastajilta suorasukaista palautetta kun haaveilin ääneen toimintatarmoisemmasta koirasta lauman kolmanneksi jäseneksi. Ei kuulemma ollut puhe minusta henkilökohtaisesti (ainakaan enimmän osan aikaa), mutta heti paskaimurini kanssa kisoista tultuani tuntui pahalta lukea haaveilujani seurannutta keskustelua siitä, miten koirasta kuin koirasta on vaikka mihin, jos vain on taitava kouluttaja tai edes valmis treenaamaan systemaattisesti ja kokeilemaan erilaisia tekniikoita.


Valokuvauksen suhteen viikko on ollut hyvä, aurinko on näyttäytynyt jokusen kerran. Tässä muutama otos torstaiaamulta keskiviikon talvimyräkän jälkeen.




keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Johtajuuspulinaa


Lupauduin Rhoon kanssa esimerkkikoirakoksi Eläinkoulutuskeskuksen Johtajuusongelmia?-työpajaan. Paikalla oli toinenkin esimerkkikoirakko karvaisempana osapuolenaan 9kk ikäinen espanjanvesikoira, joka oli ottanut tavaksi sietää tervehtivää ihmistä, kunnes tämä käänsi selkänsä lähteäkseen.


Itse luento oli itselleni tuttua asiaa ja yleisöstä sain vähän sen käsityksen, että kuorolle taisi saarna mennä. Rhoo hurmasi vilkkaalla ja iloisella olemuksellaan yleisön ja demonstroi ihan mallikkaasti "ongelmiaan" sinkoilemalla hihnassa ihmiseltä toiselle, hyppimällä joitakin päin ja märisemällä tylsyyttään kun mitään ei tapahtunut moneen sekuntiin. Taisi se päästä haukuskelemaan parille ohi kulkevalle koirallekin. Rhoon mahdollisesta korvattomuudesta sanottiin että onhan sillä kaksi isoa korvaa ja Ärräpään kunniaksi se olikin kivasti kuulolla. Varsinaisena ongelmana esittelin kuulijoille sen, että moni Rhoon agikäytöksistä on mennyt rikki, eikä se enää halua olla mun kanssa yhteistyössä treenatessa. Kerroin myös siitä, ettei se ole viime aikoina tunnistanut luoksetulovihjettä sen paremmin kuin nimeäänkään ja tulkinnasta "se näyttää keskisormea" kun en saanut sitä käännettyä namillakaan pois ansaputkelta.


Kuulijakunnan konsensus oli hyvin oman tulkintani mukainen: Rhoo on pahimmassa hormonivaiheessa oleva toimelias ja ohjaajapehmeä teinikoira, joka on päässyt säikähtämään minua kun olen kieltänyt sitä turhan painokkaasti ja pahimmillaan vielä sitä kohti juosten. Nuuskuttelu voi olla rauhoittelua/sijaistoimintoa tai sitten ihan vaan sitä, että juoksuttomienkin tyttökoirien hajut ovat nyt palkitsevampia kuin mikään muu. Putkeen sukeltaminen namin seuraamisen sijaan tarkoitti, että putki oli mun tarjoomusta mukavampi vaihtoehto sillä hetkellä. Koirankorjauskeinoiksi sain mukaani seuraavia: kaikki ruoka luoksetuloista jonkin aikaa (ja vaihda ruoka parempaan - ZiwiPeakia ehdotettiin, mitä aionkin kokeilla); käy agikentällä vain pitämässä koiranpalkkausbileitä, sitten pois; runsaspalkkaisia luoksetulotreenejä agikentällä, mielellään vielä niin, että joku pitää Rhoota kunnes kutsun sen; treenien vaatimustaso niin alas, että ne ovat varmasti helppoja ja palkitsevia; vahvistetiheys korkeammaksi; pentumeininki eli kontaktitreeniä ja muuta ihan tosi iisiä.


Tuntuu kurjalta tietää, että ihan itse olen tämänkin sopan aiheuttanut. Olen varma että tilanne helpottaa, kun oma stressitasoni laskee - juuri nyt on hyvin vaikeaa olla systemaattinen ja kärsivällinen koirien(kaan) kanssa. Saamani neuvot ovat hyviä ja aion niitä myös noudattaa. ZiwiPeakia voisi myös tilata kotiin pussillisen, se saattaisi jopa sopia allergikko-Piille. Juttelin työpajassa mukavan HAU:ssa kouluttavan naisen kanssa ja jäin harmittelemaan sitä, miten paljon me menetetäänkään siinä, että kukaan ei ole seurannut meidän edistymistämme este- ja ohjaustreeneissä ja miten paljon osaavasta koulutusohjaajasta olisi tässäkin tilanteessa ollut hyötyä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai kasvattajan luona


Lauantain karmean ajokelin vastapainoksi ajelin koirien kanssa Pälkäneelle Piin kasvattajan luokse sunnuntaipäivää viettämään. Koirat saivat riekkua Kaisan kahden tyttökoiran kanssa pihalla ja aurinkokin pilkahti sen verran, että sain jonkinmoisia kuvia näpsittyä. Kotiinviemiseksi saimme vielä pari hirvenluuta ja paluumatkalla hoksasin kerrankin pysähtyä oikeaan paikkaan kamerani kanssa. Järvi jäätyi silmieni edessä kylmässä ja huikaisevan kauniissa, hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Ei paskempi reissu :)


Ensin maisemakuvia





Sitten todisteita siitä, että koirillakin oli mukavaa. Piin ja Rhoon leikit ovat aina rajuja, mutta nyt kuulosti muutaman kerran siltä, että jouduin viheltämään pelin poikki. Rhoolla tuntui menevän hermot massaetua ja kovaa ääntään hyödyntävään, häsläävään Piihin. Pii parka, sen leikkejä ymmärtävät vain harvat, eivätkä nekään näköjään ihan kaikkea sulata.




lauantai 20. marraskuuta 2010

Kakkosten korkkaus


Ajeltiin erittäin huonossa säässä Lietoon starttaamaan Piin ensimmäisillä kakkosluokan radoilla. Agilityliiton sähköisessä ilmoittautumisessa oli ollut virhe, joten ilmoittauduimme B-radalle vasta paikan päällä. TSAU:lle kiitos jälki-ilmoittautumismahdollisuudesta, olisi ollut kylmä ja ikävä odotella viimeistä rataa jos yksi "kierros" olisi jäänyt välistä!


Tuloksissa ei tällä kertaa ollut pahemmin hurraamista. Tavoite kyllä täyttyi eli saimme tuloksen kakkosluokasta, mutta meno oli aivan järkyttävää. Olin ilmeisesti unohtanut pakata mukaan Piin aivot, koska se käyttäytyi aivan kuin olisin tuonut sen suoraan jostain pihan perältä hallikisoihin. Ensimmäisellä radalla (hyppyrata C) se yritti livistää radalta, kävi moikkaamassa tuomarin ja kepeille menon sijaan kävi tsekkaamassa 1,5m sivussa olleen keppien numeromerkinnän. Luojan kiitos rata oli pitkältä sivultaan aidattu ihan kunnon aidalla, niin Pii ei päässyt lähtemään hatkaan. Olin itse ensimmäisellä radalla melkein yhtä hukassa kuin koirakin, osin siksi, että Piin käytös vei kaiken keskittymiseni. Vanha pelko siitä, että se karkaa radalta ja menee härkkimään jotain vierasta koiraa nousi päällimmäiseksi, joten oma ohjaamiseni oli hermostunutta huitomista. Lopputuloksena olikin HYL, jonka otin tietoisesti 3. viimeiseltä esteeltä. Halusin antaa Piin juosta loppusuoran vauhdilla, enkä jäänyt korjaamaan ohitettua estettä.


Agiradoista helpompi eli se jälki-ilmoitettu B meni hieman paremmin, mutta vain hieman. Piin sai pidettyä radalla hirveällä äänenkäytöllä, eikä esimerkiksi pujottelu sujunut silti yhtään. Tuloksena RV 10 ja AV n. 14. Päivän vaikein rata oli viimeinen eli agilityrata A. Pii paransi tekemistään loppua kohti ja oli melkein kuulolla, mutta todella hidas. Ohjasin varmistellen ja olisimme tehneet ratavirheettömän suorituksen, mutta Pii päätti kävellä (!) ohi keppien aloituksen ohjauksestani, vaikka ehdin ohjaamaan ihan hyvin ja ohjasin taatusti oikein. Tuloksena RV 5 ja AV 9,3.


Etenemä oli molemmilla tulosradoilla luokkaa 2,5m/sek, eli aivan järkyttävän huono. Keinu oli todella hidas torstain treeneistä huolimatta ja pujottelu oli yhtä sähläystä joka radalla. Viimeisellä radalla aikavirheestä suuri osa oli mun huonoa ja varmistelevaa ohjausta, mutta ei kaikki. Harmittaa, kun ei edes tiedä, mistä tämä keskittymättömyys johtuu - viime viikonlopun nollat tehtiin sisähallissa, jossa rata oli merkattu vain maahan niitatulla nauhalla, eikä Piillä ollut mitään ongelmia keskittyä rataan.


Rhoo oli olosuhteiden pakosta kisoissa mukana. Tein kisapaikalla sen kanssa häkkileikkiä jokusen toiston, mikä sujui suureksi ihmetyksekseni loistavasti! Istuskelimme myös ratojen jälkeen kehän laidalla ihmettelemässä maailmaa ja ottamassa kontaktia. Kun Pii ei ollut messissä, Rhoo pystyi syömään, pääosin reagoimaan nimeensä ja välillä tarjoamaan kontaktiakin. Kiva kiva.

torstai 18. marraskuuta 2010

Myöhäisillan kepit ja keinut


Menimme myöhään illalla AgilityAkatemialle vakuuttelemaan Piille, etteivät keinut yleensä liu'u alta. Samalla testattiin Rhoon keskittymiskykyä ja kepittelyä niin, että pari verkko-ohjuria oli napattu välistä pois.


Pii kesti yllättävän hyvin toistoja keinulla. Välillä sain jopa ihan kelpo suorituksia: rohkeita ja vauhdikkaita. Sitten se aina muisti, että ei helvetti, keinuthan voivat olla vaarallisia ja hidasteli uudestaan. Onneksi tälläkin treenillä saatiin siivutettua sekunti pari siitä noin kammottavasta kuuden sekunnin matelukeinusta, minkä Pii suoritti viime sunnuntain kisoissa. Teimme myös puomia jokusen kerran kasvattaen ohjaajan lateraalista etäisyyttä. Pii kesti hyvin sen, että lähdin sen läheltä ja juoksin vinosti kauemmaksi, mutta huonommin sitä, että etäisyttä on jo puomille lähettäessä. Pitänee rakentaa tuokin pikku hiljaa.


Rhoo keskittyi paljon paremmin nyt kuin kertaakaan viimeiseen pariin viikkoon. Sain jokaisen nuuskutteluhetken keskeytettyä sanomalla tavallisella äänellä "a-a" ja kutsumalla Rhoon luokseni. Olimme kasanneet koirille häkin kentän laidalle, mikä saattoi myötävaikuttaa asiaan. Rhoo menee häkkiinsä ihastuttavan sutjakasti heti kun oven avaa, kiitos Garrettin häkkileikkien. Olen selvästi onnistunut rakentamaan häkkiin menemiselle ja siellä pysymiselle arvoa, hyvä minä! (Jotain menee oikeinkin...)


Rhoon pujottelu sujui kivasti, vaikka poistin kerralla kaksi ohjuria välistä. En saanut keppejä 12 kepin sarjan päistä irti ja ohjureista kaksi oli rikki, joten jouduttiin etenemään näin. Rhoo kesti upeasti ohjurin puuttumisen sillä puolella, jolla minä kuljin, mutta ei vastakkaisella puolella. Pitänee tehdä enemmän toistoja niin, että lähetän Rhoon kepeille tai olen itse kauempana jne. Teimme myös Rhoon kanssa jokusen puomin ja olin aika tyytyväinen sen suoritukseen. En enää jaksanut kantaa pöytää puomin viereen, joten otettiin koko este. Epäilyksistäni huolimatta Rhoo pysähtyi 2o2o-asentoon oikein mainiosti ja ongelmia tuli lähinnä vapauttamisessa - "Ai ihan oikeasti nyt pitää lähteä? Mutta kun täällä saa ruokaa!" Kyllä siitä vielä hyvä otus tulee!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Videoanalyysiä


Videot sunnuntain radoista täällä:


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175903008/


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175301731/


Ensimmäisessä radassa Pii pääsee tekemään ylimääräistä kaarta renkaan jälkeen putkelle käännettäessä, kun en onnistunut ilmoittamaan koiralle tulevasta käännöksestä ajoissa. Toisella radalla sama homma kepeille viennissä, jyrkempi kääntyminen olisi säästänyt aikaa. Muuten meno oli varsin sujuvaa ja yleisesti ottaen toimimme koirakkona tasomme mukaisesti.


Keinusta on tullut ongelma. Ensimmäisellä radalla sillä tuhraantuu yli viisi sekuntia ja Pii epäröi selvästi hetken myös puomille nousua. Toisella radalla keinu on jo sekunnin verran sujuvampi, eikä epävarmuutta puomille nousussa enää juurikaan ole - tosin olen myöhässä käskytykseni suhteen ja Pii ehtii kääntyä minuun päin kysymään, mihin sitten mennään. Toisinaan ihmettelen, miten vähän se lukee rataa itse, Rhoo kun olisi ollut suoraan edessä olevalla esteellä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. (Epäreilua verrata näitä kahta tosin, Rhoon kanssa kun on alusta asti tehty töitä nimenomaan este- ja itsevarmuuden rakentamiseksi ja Pii on opetettu esteille suoraviivaiseen mutta kenties lopulta epätarkoituksenmukaiseen "työnnä persiistä ja houkuttele"-tyyliin).


Keinun lisäksi pujottelu oli hidas. Siitä, kun Pii ensimmäisen kerran leikkaa keppivälin linjan siihen, kun sen takapuoli on poissa viimeisestä välistä, kului hitaammalla kerralla yli viisi sekuntia. Realistisesti ajateltuna iso porkkiksenrohjo tuskin saa ihan loputtomasti tiivistettyä kepittelyään, mutta noin 4-4,5 sekuntiin sen pitäisi todennäköisesti päästä. Koiran rakenne tekee ison eron näissä bileissä. Kellotin Rhoon verkkokepit yhdeltä aiemmin tänä vuonna kuvatulta videolta ja sen nopein suoritus oli vähän alle kolme sekuntia. Pienpedosta tulee vielä hyvä eläin, kunhan löydämme jälleen yhteisen treenisävelen.


Keinun saanee sujuvammaksi suhteellisen helposti, toistoja, toistoja vaan. Riittävän hyvän palkan myötä luulen saavani Piin uskomaan, että on poikkeuksellinen vahinko, jos keinu liukuu sen alla. Keppeihin haetaan vauhtia teettämällä eri mittaisia sarjoja. Olen selvästi huomannut Piin kiihdyttävän 12 kepin sarjan loppua kohti, ei ehkä niin selvästi noilla kisavideoilla, mutta treenatessa. Olen unohtanut teettää lyhyempää sarjaa, joten mitäpä koira suotta kiirehtiikään alkupäässä, kun palkka on aina kuitenkin siellä lopussa. Typerä minä. Itselleni ostin hiekka- ja keinonurminappikset, jotta en ihan niin helposti vetäisisi lippoja kovempaa juostessani.


Rhoolle ostan paketin pekonia ja sitten kokeillaan pitkän liinan kanssa, miten kiinnostavia ne hajut siellä kentällä olivatkaan.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Siirryttiin sit kakkosiin...


Piin kanssa ATD:n kisat Purinalla tänään, kaksi agilityrataa. A-radalta RV 0, AV -4, sijoitus 2./30, LUVA. B-radalta RV 0, AV -6,83, sijoitus 5./30, SERT ja siirto kakkosiin.


Eipä tähän voi oikein sanoa kuin oho. Ensi lauantain Lohjan kisat peruuntuvat, koska ne olivat vain ykkösissä kisaaville. Tämän sijaan ilmoitin meidät Lietoon korkkaamaan kakkosluokkaa, koska mitä sitä turhaan hyvää menoa rikkomaan. Molemmat radat videoitiin, joten tarkempi analyysi on vielä tulossa. Ilmeisistä syistä yleisfiilis jäi oikein mukavaksi. Tajusin vihdoin katsoa rataa koiran näkökulmasta ja suunnitella myös omat linjani ja (toivottavasti) tämän johdosta koirakin eteni kivasti, eikä mitään pelastelutoimenpiteitä tarvinnut yrittää kertaakaan. Keinusta saisi rutistettua helposti pari kolme sekuntia pois, se on edelleen toivottoman hidas.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Positiivisen rankaisun ongelmat


Tiedänhän minä, että positiivisen rankaisun käyttämiseen liittyy isoja ongelmia, mutta tulipa taas saatua pikakertaus niistä kaikista. Kävimme Piirongin kanssa iltalenkillä kahden lappalaiskoiraharrastajan ja heidän kolmen koiransa kanssa iltalenkillä. Pii tykkää omasta äänestään vähän turhan paljon ja kun kaverilla oli lainata sitruunapantaa, niin päätinpä kokeilla sitä Piin haukkumiseen.


Ensimmäisen suihkauksen jälkeen vaikutti siltä, että Pii päätti että on parasta olla hiljaa. Sitten kaverin koira Lumo haki meidän pojista seuraa ja homma alkoi mennä nopeinta tietä päin helvettiä. Kävi ilmi, että Lumo paineistui merkittävästi sitruunasuihkahduksista, joita Pii ei puolestaan pystynyt yhdistämään haukkumiseen yhtään mitenkään. Lumo oli irti ja pystyi väistämään suihketta, mutta olisi halunnut tehdä tuttavuutta Piihin. Piin haukun sijaan Lumo yhdisti ikävän sitruuna-aromin Piihin ja Rhoohon, joiden kanssa se poloinen joutui kuitenkin kulkemaan koko pitkän lenkin. Pii ei onneksi näyttänyt pahemmin piittaavan koko sitruunasta - pahimmassa tapauksessahan se olisi paineistunut siitä samalla, kun oivallus haukkumisen ja suihkeen välillä jäisi tekemättä.


Panta laitettiin pois päältä, mutta Lumo-poloinen oli koirieni suhteen varautunut pitkän tovin. Mielestäni tämä oli oivallinen esimerkki positiivisen rankaisun ongelmista, vaikka yksi niistä olikin poistettu sälyttämällä vastuu ajoituksesta ihmiseltä koneelle. Tilanne on usein vielä ongelmallisempi kun positiivista rankaisua käyttää hidasteleva ihminen.

Lauantaiaamun agility


Mentiin ensimmäisen kerran lappalaisporukan talvitreenipaikkaan. Navin avulla ajoin ohi risteyksistä vain pari kertaa ja löysin lopulta perille kun bongasin treenikaverin koiraansa jäähdyttelemästä. Paikka oli täyttä luksusta: lämmin sisätila, alla keinonurmi. Kastelin koiraharrastuskenkäni perin pohjin eilen metsälenkillä, joten jouduin lyömään jalkaan lenkkarit ja vetämään treenit sukkasillaan, mutta keinonurmi oli pitävä myös sukan alla. Pii teki ensimmäisen ryhmän jättämää rataa hyvällä fiiliksellä ja puhtaasti, mutta keinu on hyvin hyvin hidas. Pitänee ottaa avustajan kanssa keinutreeniä omalla ajalla.


Rhoo oli myös mukana, mutta pitkässä liinassa. Laskin vaatimukset pikkupentutasolle ja pidin huolta siitä, ettei teini-idiotismin itsevahvistusta nuuskuttelemalla sallittu. Nostin kylmästi kuonon maasta pannasta pitäen joka kerta, kun luvatonta nuuskutteua esiintyi. Saimme tehtyä hyppy-putki-hyppy-yhdistelmän onnistuneesti useampaan kertaan, tosin tämäkin piti rakentaa este kerrallaan, eikä hypyissä voinut pitää rimoja liinan vuoksi. Keppeihin ei teinin keskittymiskyky riittäänyt - voi ihan hyvin jäädä haistelemaan sinne välille - mutta kaikkinensa olen tyytyväinen treeniin. Sain Rhoon reagoimaan itseeni esteiden jälkeen ilman nuuskutteluyrityksiä jokusen kerran, mikä on rohkaisevaa. Tällä linjalla jatketaan.


Jaakon, nykyisen Ziggyn kodista tuli kuulumisia. Sopeutuminen on sujunut mainiosti ja perhe tuntuu olevan tyytyväinen pikkuiseen. Hieno juttu, kuulumisia on mukava saada!


torstai 11. marraskuuta 2010

Tottikset ilman järkeä ja Jaakon lähtö


Kävin sateisessa syysillassa ärsyyntymässä Rhoohon vähän lisää EPK:n tottistreeneissä. Puoliso oli mukana siltä varalta, etten olisi itse ärtymykseltäni pystynyt Rhoon kanssa treenaamaan. Tulimme puoli tuntia ennen muita treenaajia, joten olisimme saaneet yksityisopetusta. Emme saaneet, koska Rhoo nuoli tonttia leuka väpättäen aina kun suinkin pystyi. Päädyimme yrittämään kontaktista palkkaamista, häiriönä koulutusohjaajan aussipentu. 6kk aussipennulla oli erittäin paljon kauniimpi kontakti kuin teiniääliöllä, mutta jonkun verran onnistumisiakin saatiin. Lopuksi sain tehtyä lelun kanssa istumisia ja maahanmenoja onnistuneesti muutaman toiston. Koulutusohjaaja totesikin, että Rhoo saattaa tarvita nopeatempoisempaa tekemistä ja palkkaa kuin kontaktin ottaminen namipalkalla. Tämä lienee totta. Kompassitreenit olisivat olleet tottiksen jälkeen, mutta jätimme ne suosiolla väliin.


Jaakon uusi perhe kävi hakemassa sen iltasella. Juteltiin paperiasiat läpi ja lykkäsin papereiden lisäksi matkaan pyyhkeitä, halon, likaisen pehmolelunnahan, lainaksi Kaimion Pennun kasvatus-kirjan ja vielä pari treeneistä tarttunutta hyvää prujua luopumisen ja hihnakäytöksen opettelusta. Uusi perhe vaikutti kovin ihastuneelta Jaakkoon, joka ristittiin uudelleen Ziggyksi. Hyvää matkaa, pikkuinen!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kompassitreenit ja perseilevä teinikoira


Keskiviikkoiseen tapaan iltasella oli Piin treenit Konalassa. Teimme mukavan radanpätkän ja huomasin, ettei Pii ole ihan aidosti vieläkään käsitäänyt sylivalssin sisintä olemusta. Pii tekee sylkkärin yhteydessä helposti ylimääräisen tiukan kiepsahduksen, joka hidastaa sitä melkoisesti. Takaaleikkausta putkella pitää myös harjoitella. Olen alkanut epäilemään, onko Piillä vaikeuksia havaita sen vasemmalla puolella olevia esteitä. Se irtoaa kivasti putkelle, jos putki on sen oikealla puolella tai suoraan edessä, mutta putken ollessa vasemmalla Pii usein käyttäytyy kuin ei ymmärtäisi koko esteen olevan siinä. Pitää tutkiskella asiaa omissa treeneissä ja ehkä kurkata taas pitkästä aikaa Piin silmiin. Kesällä kaihikontrollissa kaikki oli vielä ok, mutta onhan siitä jo monta kuukautta.


Rhoo sai tyytyä lenkkiin. Menimme tyhjään koirapuistoon ja suunnitelmanani oli tehdä Rhoon kanssa siellä luoksetuloja. Tämä oli virhe. Rhoo ei tullut kertaakaan luokse, lipesi käden alta kun yritin ottaa sitä kiinni ja oli kaiken kaikkiaan aivan käsittämättömän ärsyttävä maata lupsuttava teinipaskiainen. Yritin mennä Rhoolta piiloon ja jättää sen puistoon, mikä hätäännyttikin sen hetkeksi. Menin takaisin Rhoon tullessa haukkumaan hädissään portille, mutta silloin R ampaisi jälleen syvemmälle puistoon.


Rhoon koirapuisto- ja nuuskutteluoikeudet ovat toistaiseksi hyllyllä. Irti päästän sen silloin, jos mettälenkeille saadaan kaveriksi kuuliainen narttukoira - ei nimittäin ole kovin vaikea pyydystää Rhoota, jos narttu tulee kutsusta luokse. Nartun sijaan käyvät tällä hetkellä myös leikatut urokset, koska kuka niitä niin tarkkaan kattoo, ei Rhoo ainakaan! Joudun vastaehdollistamaan Rhoon ylle kumartumisen ja pantaan tarttumisen. Kunhan kerään vähän voimia urakan aloittamiseksi, Rhoo saa ruokansa jokusen viikon ajan vain nimeen reagoinnista, pantaan tarttumisesta ja luoksetulosta. Nuuskimiseen yritän soveltaa Premackin periaatetta, mutta jos ei onnistu niin sitten aion yksinkertaisesti estää sen, kuonopannalla tai tavallisella.


Kaksi hyvin lupaavaa pennunkatsojaa on käynyt nyt tervehtimässä Jaakkoa. Koska päätöksiä oli kuitenkin tehtävä ja asiat loksahtelivat melko mukavasti paikoilleen, Jaakko menee huomenna pohjoishelsinkiläiseen perheeseen ainoaksi koiraksi.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kisakirjan korkkaus


HSKS:n kisat Purinalla, Piillä kaksi starttia.


A-agilityrata aika 40,85/45, RV 0, etenemä 3,28 m/s, AV -4,15 eli nolla tehtiin vihdoin! Ajasta olisi helposti saanut pari sekuntia pois nopeammalla keinulla. Keskiviikon Kompassi-treeneissä Pii tuli hyvällä (sopivalla) vauhdilla keinulle, joka liukui koiran painosta eteenpäin liukkaalla muovimatolla ehkä puolisen metriä-metrin. Pii säikähti ja on sen jälkeen tullut keinulle hyvin varovasti ja samalla hitaasti. Tämä lienee onneksi melko helppo treenata kuntoon, mutta Kompassilla emme enää keinua tee.


B-hyppyrata HYL. Hyppyradalla Pii pysyi huonosti startissa, joka oli kehän sillä laidalla, jolla yleisö oli nauhan takana ja ulko-ovikin vähän etäämpänä. Alku sujui kuitenkin kivasti, mutta yleisöä kohti hypätessä Pii huomasi siellä jotain kiinnostavaa ja eteni sekunnin pari kohti kentän laitaa. Kutsuin sen takaisin vaikka se oli ajautunut liian kauas, joten se päätyi hyppäämään seuraavan esteen väärään suuntaan. Onhan tuo ollut tiedossa, ettei Pii kestä tuollaista häiriötä (ovi, yleisö lähellä) mitenkään kovin hyvin. Mutta miten treenata tuota vaikkapa vapaaharjoittelutreeneissä, kun on koiran kanssa yksin tai puoliso avustajana? Lauantain lappalaistreeneissä ensi viikolla pitää ainakin pyytää ihmisiä häiriöksi starttiimme.


Kisojen jälkeen yksi Jaakosta kiinnostunut perhe tuli katsomaan sitä. He olisivat varmaan pakanneet pennun autoon lähtiessään, jos olisin antanut. He vaikuttivat oikein mukavalta ja hyvin potentiaaliselta kodilta pikkuiselle. Vielä on kuitenkin pari juttua varmistamatta, ennen kuin päätöksiä voidaan tehdä.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantain naksutreenit


Apaattisen viikon lopuksi oli Rhoon Agilityn perustaidot-kurssin treenit Tikkurilassa. Teimme Garrettin häkkileikkejä häiriönä paikallaan oleva lelu, heitetyt namit ja sermin toisella puolella työskentelevän koirakon liike, hajut ja ääni. Mukavasti meni, taisin joutua sulkemaan häkin kerran tai kaksi. Vapautin Rhoota myös leikkimään, mutta se meni heti tilaisuuden tullen takaisin boksiin ruokaa odottamaan.


Liikkeen tuottaminen oli toisena teemanamme, mitä emme ollut aikaisemmin kokeilleetkaan. Koulutusohjaajan buja-lauta ei tuottanut Rhoolle kummoistakaan haastetta, kun se oli topattu toiselta puolelta pyyhkeellä. Rhoo tarjosi innolla takaperin laudalle menemistä, mikä näytti aika hupsulta. Olen tosi iloinen siitä, miten hyvä kehonhallinta Rhoolla on: se on notkea, ketterä, joustava, nopea ja takapäänkin hallinta on hyvällä mallilla. Lopuksi teimme vielä paikalla istumista ja targetille vapauttamista, sekä istumista leluhäiriöllä. Rhoo kestää liikkuvankin (pudotetun) leluhäiriön varsin hyvin, mutta olin hölmö ja pudottelin palloa koko ajan taakseni helpottaen näin tehtävää melkoisesti. Pitää korjata kotitreeneissä.


Treenien jälkeen menin illanhämärässä Sipoonkorpeen, missä Rhoo teki katoamistempun. Kuulin pimeästä ihmisten ja koirien ääniä, joten otin koirat kiinni. Vapautin sitten Rhoon, joka hävisi saman tien. Kutsuttaessa se teki salamannopean ohijuoksun n. 5m päästä. Yritin mennä Jaakon ja Piin kanssa sitä piiloon, mutta piiloutuminen kahden touhuavan koiran kanssa ei ole kovin helppoa. Lopulta onnistuimme ja Rhoon hätähaukku kuului jostain kauempaa. Sitten se tulikin innolla luokse. Valitettavasti kytkin sen saman tien, koska olin umpipimeässä metsässä ilman kompassia, enkä halunnut jäädä sinne koko yöksi. Selvästi luoksetulotreenien paikka.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kaamosmasennus


Viime viikko meni niin hyvällä treenisykkeellä, että pakko sen oli joskus loppua. Olen ollut koko viikon aivan älyttömän uuvuksissa, mistä osin syytän talviaikaan siirtymistä ja osin aloittamaani siedätyshoitoa. Ensimmäinen siedätysannos provosoi astmaoireet ja kökin iltapäivän ratoksi seurailtavana. Aktiivinen allergia tuppaa väsyttämäänkin, joten yöunet ovat olleet arkisinkin mallia 12h.


Keskiviikon EPK-tottis jäi allergiaoireiden vuoksi väliin, enkä tänään jaksanut lähteä Kompassitreeneihin Rhoon kanssa. Jos hommat eivät suju privaattitreeneissäkään, niin turha mennä pahoittamaan mieltään noihin ohjattuihin. Olen jo suunnitellut, mitä annan palautteeksi ja aggressiivisten irtokoirien hallinnan lisäksi kärkeen tulee nousemaan kriteereistä kiinni pitäminen ja "kouluta, älä oleta".


Mitäs me sitten ollaan saatu aikaan sitten sunnuntain? Rhoon istu+paikka kestää narupallon heiton häiriönä läheisellä koulun kentällä treenatessa. Pystyin käyttämään nuuskuttelemaan vapauttamista Rhoolle palkkana tarkkaavaisesta flatwork-hetkestä. Jaakko osaa tarjota luopumista ja istumista kun se haluaa jotain. Jaakon korvat nousivat pystyyn tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Piin kanssa tehtiin palauttavat Kompassitreenit keskiviikkona, tosin se jäi taas vaihteeksi jökittämään toiseen putkista joka ainoa kerta. Epäilen, että putkessa oli ruokaa, koska kerran se tuli ulos selvästi pureskellen jotain. Pujottelu oli sen sijaan jo varsin kaunista ja kontaktit otettiin sievästi naksauksen kera. On ehkä ihan hyväkin, että heppu saa lepäillä ennen viikonlopun kisoja. Vaikka lupasin itselleni, että jatkossa tehdään yksi startti per päivä, niin niinhän noita on taas sunnuntaillekin kaksi luvassa.


Koirien liikuntamäärä on ollut aika surullinen tällä viikolla. Jaakon läsnäolo, niin suloinen kuin se onkin, käy selvästi kaikkien, niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin voimille. Kun pennun huoltoon lisätään mun lisääntynyt unentarve, yleinen saamattomuus ja melko kammottavat syyssäät, ovat illat menneet aika pitkälti sisätiloissa. Tänään ostin kompassin ja Uudenmaan retkeilyalueiden kartan, tarkoitus on viedä koirasakki viikonloppuna Sipoonkorpeen. Saavatpahan ainakin juosta.