keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Keskiviikon ohjatut varakouluttajalla


Mika oli estynyt tällä viikolla ja I-HAHin ohjattuja veti hänen sijallaan Anna. Ratatreenin ohella oli mahdollisuus tehdä keinua, jota Rhoo rallasikin kuusi toistoa avokätisellä lihapullapalkalla. Varastipa ryökäle kertaalleen esteellekin, eli uskoisin että keinukammo alkaa ainakin lievittyä!


Muilta osin treenit olivat mainiot. Tehtiin 20 esteen agiratatreeni, jolla ehdottomia kohokohtia oli nämä:

1) Osasin suunnitella molemmille koirille omat, toimivat ohjaukset

2) Rhoo pyrki karkailemaan puomille (keinu/puomi-epävarmuuden vuoksi tämä on oikein hyvä ilmiö) mutta otti 2o2o-kontaktin joka kerta

3) Tajusin, missä kannattaa käyttää saksalaista ja osasin vielä tehdäkin sen

4) Rhoo eteni itsenäisesti ja virheettä kepeille tullessaan kovassa vauhdissa putkesta. En ehtinyt ohjaamaan ja jäin selvästi taakse suoralla putkella kilpajuostessani. Huolimatta hidastusyrityksistäni Rhoo meni vaan ja alkoi pujotella kun kepit oli kerran tarjolla.

5) Piin suoritus nopeutuu koko ajan


Toisella kierroksella rata kellotettiin kisanomaisesti. Kumpikaan koiristani ei rikkonut ennätyksiä, mutta olin tyytyväinen niiden suorituksiin. Nopein koirakko teki nollaradan 50s ajalla. Piin aika oli kahdella kieltovirheellä 52s ja Rhoon aika oli 50s - Rhoon rata olisi ollut hylätty, koska aika sisälti ylimääräisen puomisuorituksen (2o2o-pysäytyksineen, luokseni palaamisineen ja koutsin kanssa neuvotteluineen, että saisimmeko kuitenkin aloittaa alusta). Ylimääräistä puomia lukuunottamatta Rhoon suoritus oli virheetön, tosin sekunteja tuhraantui suoran päässä olleen takaakierron kanssa takutessa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Koeajo ja iänikuista keinutreeniä


Kaverin kaverilla on mukava agilitytolleri, jonka kanssa kisaamisesta omistajansa on luopunut. Aikansa kisavolinaani kuunneltuaan kaveri tarjosi tolleria minulle lainakoiraksi ja menimme testaamaan yhteensopivuuttamme Hakkilaan. Rauha oli ohjaajaan fokusoitunut, sukkela ja vaikka kolikolla kääntyvä pieni maksikoira, jonka menoa ei yhtään haitannut se, että tapasimme ehkä toista kertaa. Kontakteilla ja pujottelun sisäänmenon hakemisessa olisi hiomista, mutta muilta osin Rauha vaikutti varsin näppärältä pikku otukselta. Pitää katsella, milloin Pii saa alkaa kisaamaan, miten Rhoon kanssa alkaa sujumaan ja saisinko jostain hankittua Rauhallekin ohjatun treenipaikan.


Omat koirat treenasivat myös, Pii kuppipalkan kanssa toimimista ja keppikulmia, Rhoo puomia ja keinua. Rhoon treeni koostui kahdesta sessiosta molemmilla esteillä, n. 5-10 toistoa per este. Keinua siirrettiin sessioiden välillä ja homma oli silti ihan ok. Jatkossa harkintaan tulee megapalkkaus keinulta (useita kokonaisia lihapullia, broiskun kaula tms) ja kupin siirtäminen useamman esteen taa.


Piille tiukka pois kääntyminen esteen jälkeen oli tosi vaikeaa, kun palkkakuppi olisi ollut suoraan sen näköpiirissä. Myös renkaan suorittaminen oli vaikeaa kun kuppi oli parin metrin päässä renkaan sivulla. Pujottelu kuudella kepillä oli hieno kun kuppi oli etupalkkana: Pii kesti jopa takaaleikkauksen kepeillä niin kauan kun se ei nähnyt, että vaihdoin puolta. Vaikka kupille varastamisen henkeä oli välillä ilmassa, Pii selvästi tietää jo että NRM "Oho" tarkoittaa, että palkkaa ei vielä ansaittu ja se luopuu yrittämisestä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Säätöä Jattilassa ja tokoa Agimestassa


Vanhempani veivät Piin metsälenkille ja Rhoo, minä ja kuvaaja-apukäsinä toiminut kaverini Antti menimme JATin halliin kisaamaan kaksi agirataa. Radoista ei ollut paljon kotiin kertomista: ensimmäisellä radalla Rhoo karkasi A:n alakontaktilta ja hyppäsi suoraan edessä olleen renkaan läpi. Rengas ei kuulunut radalle, joten siitä HYL. Loppurata meni koiran puolesta varsin sujuvasti, vaikka itselläni meni tavalliseen tapaan pasmat sekaisin kun jotain odottamatonta tapahtui. Loppua kohti skarppasin.


Toiselta radalta saatiin (vaivoin) tulos: RV 25 ja AV 0. Sekä puomin että A:n kontaktit olivat Rhoon mielestä ihan turhia, kepeiltä plopsahdettiin pois kesken kaiken ja loput kaksi virhettä olivat kieltoja. Koko rata oli ihan kamalaa säätöä sekä minun että koiran puolelta.


Agilityn ihmeellisyyksiin kuuluu se, että hylätty rata voi olla paljon parempi kuin se rata, jolta saadaan tulos ja niin kävi tälläkin kertaa. Radoista on videomateriaalia kunhan Antin isä muistaa sen minulle lähettää, mutta epäilen, etten koskaan kehtaa laittaa niitä julkiseen levitykseen. Hyvää tämän päivän kisoissa oli Rhoon toimintakyvyn säilyminen (se teki jopa puomin suuremmin epäröimättä!) ja se, että ensimmäistä kertaa onnistuimme tekemään tuloksen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Huonoa oli oma ohjaukseni, joka oli jotain aivan järkyttävää. Mielessä painoi Rhoon eilinen toimimattomuus tutussa paikassa treenatessa ja oma mieliala oli sen mukaan katastrofia odottava. Taattu tapa epäonnistua kilpailutilanteessa! Pitäisi saada itselle(kin) jostain vaihtopää kisatilanteisiin. Onneksi en sen yhden vahingossa onnistuneen hyppyradan jälkeen mennyt vielä treffeilleni Winstonin kanssa, sillä minun ja Rhoon yhteinen sävel on vielä todellakin löytymättä.


Kisojen jälkeen omat fiilikset olivat kahta kauheammin maissa, mutta kaveri sai puhuttua minut vielä illalla mukaan Virve S:n tokokoulutukseen hallivuorollemme. Lähdin, koska ajattelin saavani vielä yhden näkemyksen Pikkukoiran henkiseen maailmaan. Treeniaika oli varsin lyhyt ja ehdimme Rhoon kanssa demonstroida leikkiä ja tehdä vähän seuraamista. Virve sanoi, ettei hän voi kommentoida paineistumisongelmaa, koska se ei tullut näkyviin treenin aikana. Seuraamisen suhteen neuvottiin tekemään n. 10m matkaa hieman kiemurrellen S:n muotoisesti ja palkkaamaan eteen keskemmälle siten, että koira joutuu tavoittelemaan palkkaansa loppuun asti. Itselläni on tapana työntää nami koiran suuhun asti: "click for action, reward for position". Sivussaoloon kehotettiin rakentamaan kestoa omassa eteisessä peilin ääressä ilman naksuttelua. Tavoitteena olisi, että koira on "töissä" sivulla odotellessaan myös liikkeiden välissä.


Treeni oli mennyt itkua nieleskellessä, joten en suuremmin ihmetellyt että seurakaverin kommentti illan lopuksi irrotti ihan kyyneleetkin. Varmasti hyvää tarkoittaen, mutta huonolla ajoituksella ja pyytämättä hän tuli ilmoittamaan, että leikin Rhoon kanssa väärin ja että se paineistuu kun leikitän sitä. Sitten hän neuvoi, miten koiraani tulisi leikittää: äänestä kuulemma kuuli, ettei leikki ollut Rhoon mielestä kiva tai palkkaava, ja että "tuolla tavalla leikitetään jotain rotikkaa, ei pientä porokoiraa." En voisi olla enempää eri mieltä, mutta yritin vain myönnellä ja päästä tilanteesta nopeasti eroon että pääsisin toipumaan affektistani kulman taakse.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Pikajuoksua ja rosvosektori


Kisamatkaviikonlopun ensimmäinen päivä meni ACE:lla treenatessa. Molemmat koirat tekivät saman jokeritasoisen hyppärin, joka koostui teknisemmästä osuudesta ja peräti kymmenen esteen hieman kaarevasta suorasta, joka alkoi suoralla putkella.


Aloitin Piin kanssa, että sain itse rauhassa treenata ohjausta. Pii kestää hiomista niin paljon paremmin kuin Rhoo, että harjoittelen mielummin sen kanssa ensin. Rata oli minulle ja Piille varsin helppo ja ilokseni Pii veti hyvällä sykkeellä myös suorilla, kunhan itse vain jaksoin juosta.Viime aikoina olen käynyt nettituttujen kanssa keskustelua siitä, onko vedättäminen hyvä tapa saada koiraan vauhtia. Voi olla ettei se kaikille toimi, mutta Piistä saa nelosvaihteen esiin juoksemalla itse kovempaa ja vitosvaihteen jättämällä ruokakupin kentän laidalle, se on taivahan tosi. Alkuviikon lepopäivät näkyivät Piissä rauhattomuutena ja vaikeutena malttaa startissa, mutta mukavasti se pysyi radalla kuulolla.


Rhoon vuorolla saatiin taas kerran lähes-yksäri: 90min vuorolle oli saapunut meidän lisäksemme vain yksi koirakko, jotka treenasivat ensin vaikeamman ratasuorituksensa ja lähtivät saman tien kotiin. Pyysin, että radan lisäksi katsottaisiin Rhoon kontaktisuorituksia kun se keinu on aiheuttanut huolta viime aikoina. Jätin Rhoon starttiin ja valmistauduin juoksemaan niin maan perkeleesti. Eipä tullut juoksemista, kun Rhoo kiersi ekan aidan, alitti toisen hypyn riman ja minusta huolimatta painui putken väärään päähän. Koutsi totesi, että sehän ei lue sun ohjausta yhtään ja mitäpä minä siihen muuta kuin myöntelemään.


Volisin siinä sitten kotvan Rhoon haasteista agilityn alalla ja pääsin (kerrankin!) demonstroimaan ne livenä ihan uudelle ihmiselle. Meille entuudestaan tuntematon kouluttaja kuunteli myötätuntoisesti ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Pulinan ohessa hokasasimme laittaa ilmastoinnin päälle peittämään tuulen käymistä hallin seiniin ja kattoon ja kun sen jälkeen sain vielä Pikkukoiraan vähän vauhtia hyppysuoralla, homma alkoi lopulta sujua tavalliseen tapaan. Nyt maailmassa on yhteensä noin puoli tusinaa ihmistä, jotka ovat nähneet Rhoon agilitymeiningistä sekä pohjat että huiput. Rhoon kanssa kisatessa paljon mukana ollut kaverini (yksi näistä kuudesta onnekkaasta) kuvasi Rhoota sanomalla, että "Sillä on onnenpyörä päässä. Joskus sattuu rosvosektori." Tämä on toistaiseksi kuulemistani tulkinnoista ehdottomasti selitysvoimaisin.


Kun Rhoon fiilikset saatiin nousemaan, kontaktien tekeminen sujui mukavasti. Saatiin useita hyviä, nopeita ja komeasti 2O2O:iin pysähtyviä toistoja puomilta ja runsaasti palkkaamalla useita hyviä toistoja keinulta. Rataakin tehtiin, tosin Rhoo ei kestänyt lateraalista etäisyyttä kepeillä eli en saanut tarvitsemaani etumatkaa ehtiäkseni valssaamaan radan teknisemmällä pätkällä. Vaihtoehtona kokeiltiin sylikäännöstä, joka melkein toimi: Rhoo sylikääntyy hyvin vasemmalla, mutta ei oikealla. Pitänee tehdä asialle jotain. Rengas-pituus-muuri -yhdistelmä meni varmasti ja ehdin pitkällä suorallakin Rhoon edelle kun lähetin putkiin kaukaa ja juoksin ihan helvetin kovaa.

torstai 24. marraskuuta 2011

Joku kouluttaa koiriani salaa


...sillä ne osaavat juttuja! Mystistä!


Kaverini päivähoiti Rhoota ja kertoi, että se muuten osaa aika hyvät perusteet AVOn kaukoille ja paikkamakuukin onnistuu aika kivasti, vaikka ihmisen selkä on käännettynä. Koska en usko ennen kuin näen, piti kokeilla kotona tänään. Ja osaahan se: istu-maahan vaihtuu tosi simpsakasti takajalat paikallaan pysyen ja pienellä muistuttelulla mukaan saatiin myös napakka seisominen. Missä vaiheessa nuo on sille opetettu? Paikkamakuu sekä eteisessä että eilen agikentän laidalla sujui sekin vaivattomasti. Rhoo pysyi oikeassa mielentilassa, levollisena ja tarkkaavaisena, eikä yrittänytkään lähteä - ei edes omaa treenivuoroa odotellessa agikentällä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kuka treenaa koiriani salaa?


Piin nouto etenee edelleen. Sheippailin naksuttimetta sille parempaa pitoa ja pitoon kestoa ja pääsimmekin eteenpäin ihan kapulaa käyttämällä. Pieni veto tai kapulaan koputtaminen sai sen tiivistämään otetta. Yritin myös silittää päätä tai kaulaa näyttääkseni, ettei käteni liike ole se irroitusvihje, johon kannattaa reagoida, mutta Piitä ällötti lääppiminen kun tehdään hommia ja se väisti hämmentyneenä kättä. Eipä sitten paijata työkoiraa enää! Pisin pito oli kymmenisen sekuntia, sen pidemmälle ei tänään edes yritetty. Nyt Pii kestää myös ohjaamisen istumaan ilman, että se sylkee kapulan pois. Vielä eilen sen mielestä oli täysin mahdotonta pidellä kapulaa ja liikkua yhtä aikaa.


Alkaa näyttää siltä, että ehkä sittenkin voisin ottaa Rhoolle tokon ALOn korkkaamisen ja Piille metsäjäljessä kokeisiin uskaltautumisen ensi kauden tavoitteisiin. Piin seuraaminen ja paikkamakuu nyt ovat vielä kaukana BH-tasosta, mutta onhan tässä talvi aikaa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Myokardiittia hankkimassa


Kolmas päivä flunssassa sängynpohjalla ja sekä oma että koirien kuupat meinasivat lahota tekemisen puutteeseen. Nakkasin Rhoon päivähoitoon kaverille ja hain pois siten, että naftisti ehdittiin I-HAHin viikkotreeneihin. Olo ei ollut vielä kovin hehkeä, mutta ibuprofeenin, Nasolinin ja Clarinasen avulla pysyin jo jaloillani. Selkeästi jo aksakunnossa siis!


Tehtiin rivakkaa, etenevää ja putkipitoista rataa, jolla oli toiveestani myös keinu ja onneksi kepitkin. Puomikin mentiin kahdesti. Pientä leieröintitreeniäkin tuli, kun rata piti aloittaa siten, että koira jäi aidan taa ja se piti kutsua puomin "väärältä" puolelta puomin ali kulkeneeseen putkeen, jos aikoi ehtiä ohjaamaan putkea seuranneen aidan. En ole muistaakseni tämänkaltaisia koirieni kanssa juuri tehnyt, mutta molemmat pojat tajusivat homman nimen heti ekalla yrittämällä. Pii teki hyvällä vauhdilla ja sen pujottelunopeudesta olin suorastaan hämmästynyt - se saattaa olla jo Rhoota nopeampi! Toisaalta Pii kestää tosi paljon vedättämistä myös kepeillä, tosin rajansa silläkin näemmä on. Vedätin nimittäin sen kertaalleen pois kaksi väliä ennen aikojaan. Puomin alakontaktit menivät vähän säätämiseksi kun koutsi unohti olla skarppina namitargettien kanssa. Pii "löysi" targetin radalta ennen aikojaan ja sen jälkeen koko targetti taisi unohtua.


Rhoon kanssa sai taas vaihteeksi juosta niin että hippulat vinkuivat. Jotkut ilmassa leijuvat tuoksut ja hallin toisen puolen äänet häiritsivät sitä vähän ja se meinasi olla startissa aika omissa maailmoissaan, mutta kun päästiin vauhtiin niin hyvin rullasi. Ehdin jopa ohjaamaan sen suora hyppy-suora putki-hyppy-hyppy-180 asteen käännös-sarjaan kun vaan rohkenin jättää sen suorittamaan ekaa hyppyä itsenäisesti ja sitten juoksin persjättöä tekemään niin maan perkeleesti. Kaksi tuon suoran viimeistä hyppyä olivat tosi lähekkäin ja vaativat koiralta hyvää hyppytekniikkaa onnistuakseen kovassa vauhdissa ja vielä samalla käännökseen hidastaen. Rhoo meni yli sujuvasti ilman väliaskeleita ponnistaen siitä, mihin laskeutuikin: boing boing. Hieno joustava pieneläin!


Keinu ei tuottanut tällä kertaa kovin suuria ongelmia. Pyysin keinulle namitargetin, jonka Rhoo kävi tsekkaamassa ennen aikojaan ennen keinun suorittamista. Epäilen, että se saattoi käydä kurkkaamassa itse ollaanko nyt menossa keinulle vai puomille. Sitten se meni hieman varoen ja ryömien, mutta kuitenkin itsenäisesti edeten koko keinun useampaan kertaan. Kun keinu oli paikallistettu muuttui puomi niin kivaksi, että sille piti vallan varastaa pariin kertaan. Tämä ei pahemmin haitannut, koska alakontaktille tarjottiin targetittakin hieno 2o2o, joka otettiin kovasta vauhdista ja joka pysyi vapautukseen asti.


Rhoon päivähoidon yhteydessä katsottiin kaverin kanssa Piin noudon tilannetta. Kaveri ehdotti että siirtyisimme hetkeksi takaisin puruluutreeniin ja ottaisimme otteen parantamiseksi myös sitä kapulan vetämistreeniä. Huimin harppauksin tuo noutotouhu on nyt alkanut etenemään, kun hoksasin luopua naksuttimesta ja siitä, että edes pyrkisin saamaan 80% onnistumisia. Pii motivoituu ruuan ansaitsemisesta niin hyvin, että se kestää paljon enemmänkin tuottamattomia yrityksiä jos vain kerron sille NRMilla, mikä ei ollut toivottua ja pidän onnistumiskriteerin realistisena. Vahvistetiheyden pitäminen liian korkeana (ja näin ollen kriteerin liian matalana) saa sen luopumaan siitä, että se yrittäisi tarjota enemmän tai jotain muuta. Sen sijaan se turhautuu silmänräpäyksessä, jos se, mikä "aina ennen" toimi ei toimikaan enää just sillä sekunnilla. Voi kun tämän tiedon olisi saanut kirjallisena Pii-penskan mukana aikanaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kisahäröilyä Lohjalla ja keinukammoa


Sunnuntaiaamu valkeni kuulaana ja kauniina ja suuntasin molemmat hurtat takapaksissa kohti Lohjaa ja Showlinkin hallia. Paikka oli sekä Rhoolle että minulle uusi ja koiran kannalta aika vaikea. Hallissa kaikui ja yksi pitkä sivu kentästä oli avoin siten, että rataa ja yleisöä erotti vain alle polvenkorkuinen aidantapainen. Toki startti oli molemmilla radoilla tämän avoimen sivun vieressä, joten eipä Rhoo malttanut sitten edes pysyä istumassa. Samoin kuin pari kuukautta sitten Kuopiossa se hipsi minua kohti ennen vapautusta kiertäen ensimmäisen esteen.


En edes muista, mitä tein ensimmäisellä radalla startin mentyä plörinäksi. Taisin ottaa alusta uudelleen ja kun homma ei silti kulkenut (Rhoo painui muistaakseni johonkin mieleiseensä putkeen), yritin tehdä pienen ralliradan. Ralliradallani olisi ollut puomi, mutta sille Rhoo ei tänäänkään halunnut mennä. Hyppäri alkoi samalla tavalla. Vaikealla aloituksella yritin suoristaa Rhoota kepeille valssaamaalla, mutta sainkin sen menemään "oikeaan" päähän viitosputkea keppien sijaan (hämmentävää!) Epäilen, ettei vika ollut ohjaukseni vaan Rhoo koki putken turvallisempana kuin kepit. Hyppärillä saatiin rallattua kuitenkin mukava hyppy-putki-pitoinen, vauhdikas kierros ja uskoisin että Rhoolle jäi radasta hyvä fiilis.


Itselleni kisat olivat jonkinasteinen pettymys - ei siksi, että Rhoota jänskätti vaan siksi, että keinu/puomi on niin iso asia sille nyt, eikä kepeillekään uskalla mennä vieraassa paikassa. Se tekee mielellään helpoksi kokemiaan esteitä (A, kaikki hypyt, putket, pussi) ja ahdistuu kun vaadin siltä ajattelua ja/tai rohkeutta (puomi, keinu, kepit) jo valmiiksi jännässä tilanteessa. Olen nyt vähän epävarma sen suhteen, miten meidän kannattaisi jatkaa kisaamista. Onko parempi käydä rallaamassa kivoja sinnepäinratoja kisatilanteissa ja yrittää rakentaa ymmärrystä siitä, että myös kisoissa on kyse siitä samasta kivasta yhteisestä leikistä kuin treeneissäkin? Vai annanko näin koiralle mahdollisuuden harjoitella ei-toivottua ja valita itse, mitä esteitä kulloinkin sattuu huvittamaan suorittaa? Jos jäämme pois kisoista toistaiseksi, palaako Rhoon ahdistus? Nythän se pystyi jo syömään, tekemään temppuja ja juoksemaan mun mukana hupirataa (joka sisälsi pari ohjauskuviotakin), mikä ei kolme kuukautta sitten onnistunut mitenkään. En haluaisi menettää jo tehtyä työtä. Mutta jos vien sen kisaympäristöön tekemään ja radalla on keinu, puomi ja kepit (kuten niillä aina on), ahdistuuko se lisää? Vaikeaa!


Illalla mentiin vielä Espyn tokovuorolle Agimestalle, jossa ajattelin ottaa jokusen keinutreenin Rhoon kanssa. Agimestan keinu on vaikea - liukas ja koliseva - mutta ajattelin että tulee taas yhdestä uudesta esteestä kokemus ja kyllä se siitä, kun helpotetaan tarpeeksi ja palkka on kohdallaan. Mukana oli Rhoon parasta herkkua, porosäilykettä, mutta eipä auttanut. Helpotettiin siten, että treeni alkoi matalalta pöydältä --> bang gamea noin 10cm korkeudesta --> kosketus keinuun ja palkka lentää kauemmas --> leikkiä keinun vieressä -- > ohijuoksu keinusta. Eipä silti meinannut onnistua: leikkiessä ote oli irtoava ja Rhoo halusi lisää etäisyyttä (1-2m ei riittänyt). Ohijuoksut tulivat kaarteella ja viiveellä sain Rhoon koskettamaan liikkumatonta keinua tassulla.


Epäilen, että liika helpottaminen vain vahvistaa sen ajatusta siitä, että keinu on kauhea ja vaarallinen ja erityinen asia. Yritän varmaankin palata toistaiseksi Ruokaa keinulta-projektiin ja katsoa, mihin sillä päästään. Yritetään omaehtoista ja mutkatonta suoritusta ja paljon toistoja, niin ehkä se siitä. Todistettavasti Rhoo on suorittanut keinun jo itsenäisesti kisoissakin (ja treeneissä suoritus on ollut vielä paljon parempi ja reippaampi): http://www.youtube.com/watch?v=v6Qn-Ux3oU8 En ole aivan varma, mistä nyt taas tuulee. Turhauttavaa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kisat ja treenit


BATin kisat Hyvinkäällä toivat Rhoolle tulokseksi yhden huonon hylätyn radan ja yhden hyvän mielen vitosen. Ensimmäisellä radalla Rhoota ahdisti eikä se oikein malttanut toimia. Maan nuuhkiminen ja pujottelun ja puomille menon välttely olivat ilmeisiä merkkejä kuormittuneisuudesta, putkelle sinkoaminen myöhästyneen ohjauksen jälkeen vähemmän ilmeinen. Ennen toista rataa leikittiin ja katseltiin yhdessä karsinasta käsin meitä edeltäneen koirakon suoritus. Ällistyksekseni Rhoo toimi mainiosti ja teimme puhtaan radan kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, jolla aiheutin kieltovirheen ennakoimalla ohjausta liiaksi.


Videoitakin saatiin:


A-rata (hylly) http://www.youtube.com/watch?v=uvIt9Iqo0sQ


B-rata (vitonen) url=http://www.youtube.com/watch?v=Lq4RIFJUIWk


Kisojen jälkeen oli Piin lauantaitreenit. Teimme mukavaa, etenevää radanpätkää ja Piillä oli kivasti vauhtia. Aikaa jäi yli kaikkien tehtyä ratatreeninsä, joten Rhoo pääsi vielä purkamaan angstejaan pöytämenetelmällä helpotetulla keinulla. Koutsin mukaan Rhoon keinuongelma ei vaikuttanut pahalta ja hän suositteli, että seuraavaksi voitaisiin jatkaa suoraan matalammalta pöydältä palkka edelleen targetilla ja piakkoin lisätä keinu takaisin osaksi rataa. Pieksämäen keinuongelmasta heti radan alussa Heini tuumi, että keinulle kutsuminen oli Rhoolle vaikeampaa kuin jos olisin ottanut lentävän lähdön ja tukenut keinulle etenemistä omalla liikkeelläni.


Lisäys: Enpä malttanut olla laskematta Rhoon etenemää ilman tuota typerän kieltovirheen aiheuttamaa kiepsahdusta, johon videon mukaan tuhraantui noin kolme sekuntia. Korjatulla aikavirheellä -7,46 Rhoon etenemäksi olisi tullut ihan siedettävä 3,86m/s, joten rohkeammalla ohjauksella olisi etenemän saanut varmasti puristettua yli 4m/s. Rohkaisevaa!

torstai 17. marraskuuta 2011

Aksaa ja haukkua


Päivän koiraosuus alkoi vapaavuorolla Hakkilassa. Molemmat koirat tekivät Vapun ohjeistamaa "pujottelulaatikkoa" (6 keppiä kullakin sivulla, yksi sivu neliöstä avoin). Takaisinketjutin pätkät molempiin suuntiin ja sekä ulko- että sisäpuolelta ohjaten. Piillä oli kuppitargetti, joka toikin kummasti lisää vauhtia. Rhoon tekemistä kuppi jälleen vain haittasi, joten sille nakinpala lensi tai tuli kädestä. Odotetusti harjoitus oli Rhoolle vaikeampi, mutta varsin hyvin sekin teki. Tätä tehdään toistekin - mukava tapa saada keppikulmia treenattua korkealla vahvistetiheydellä.


Piin kanssa yritin tehdä putki/A-erottelua pelkällä sanallisella vihjeellä ja huomasin, ettei se ymmärtänyt yhtään mitään. Tähän täytyy palata. Rhoo teki jokusen A:n kontaktitreeninä. Saatiin monta hyvää toistoa niin, että olin eri etäisyyksillä alakontaktista. Useamman metrin päässä edessä olemistani Rhoo ei kestänyt edes targetin kanssa, mutta lähempänä estettä ja kauempana sivulla homma meni mainiosti, jokusen kerran targetittakin. Loppuun Pii teki vielä vauhtiputkia ruokakuppipalkalla (edelleen vähän hölkyttelymeininkiä...) ja Rhoon kanssa jauhettiin eilisissä treeneissä epäonnistunutta jaakotusta putkelta aidalle. Rhoo kesti hyvin monen monta toistoa samaa asiaa ja homma saatiin toimimaan varsin mukavasti.


Agin jälkeen käytiin vielä lomittamassa Espyn peruskurssin poisjääneitä. Rhoo haukkui parkkipaikalla maalimiestä kolme kierrosta. Kahdella ensimmäisellä kerralla purkki oli esillä ja sitten piilossa. Ääntä lähti mainiosti vaikka palkka olikin poissa näkyvistä ja viimeinen maalimies oli Rhoolle vieraampi. Harjoiteltiin vahingossa myös hallintaa, kun pyysin Rhoon harjoitusten välillä luokseni ja summittaiseen perusasentoon. Rhoo jäi odottamaan lähtölupaa joka ainoa kerta, joten saimme kaupan päälle varsin onnistuneet hallintatreenit. Palkkana itsehillinnästä pääsi suorittamaan, joten tähän kuvioon olin oikein tyytyväinen. Illan kruunasi vielä lenkki kaverikoirakon kanssa heidän uuden valonheitin-otsalamppunsa keilassa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Show, don't tell


Treeneistä tuli vaihteeksi videotodisteita, joten mitäpä sitä suotta jaarittelemaan:

Rhoo

http://www.youtube.com/watch?v=IZac7WfopkI

http://www.youtube.com/watch?v=HMuKgP2Go7c

http://www.youtube.com/watch?v=Q3YXn5ZRceA (Me ei Rhoon kanssa tajuttu tota jaakotusheittojuttua, mitä koutsi mainosti.)



Pii

http://www.youtube.com/watch?v=4cKsq0m85o0

http://www.youtube.com/watch?v=QZplwuICBcY

http://www.youtube.com/watch?v=zxuQ_5Dn8Y8 (Lämppäkierros. Oikealla kuvan ulkopuolella on treenikaveri koirineen, mihin Pii ois halunnut mennä kertomaan että kenen esteillä sitä oikein ollaankaan. Siksi ruma rääkäisyni koiralle.)



Kyllä noiden kanssa pitää itekin liikkua vähän eri tavalla, ei voi mittään. Rhoo reagoi uskomattoman nopeasti, kun taas Piitä pitää kirittää ja välillä odotellakin. Lisäanalyysia ehkä kunhan ehdin itsekin perehtyä videoihin. Lämppäkierroksella Rhoo teki erittäin mallikkaan puomin, tuon jos saisi vakkarisuoritukseksi niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Motivointikeinuilua


Rhoon kanssa päästiin taas Vapun motska-agikoulutukseen. Pyysin teemaksi keinun ja kepit, lisäksi tehtiin putki-rengas-putki-yhdistelmää (saattaa kuulemma olla vaikea) ja loppuun rallisuoraa.


Keinusta aloitettiin ja kas! löytyi syy siihen, miksi kaksissa viime kisoissamme homma on tyssännyt keinulle. Rhoota ahdisti taas kerran ihan pienen pienikin bang gamen kolautus ja sitä epäilytti tulla keinun lähelle, kun Vappu heilutteli sitä vähäsen antamatta sen pudota. Ihan ensimmäinen Rhoon keinusuoritus oli upea, mutta kun se ehti ajatella homman kauheutta, suoritus hiipui. Ohjeeksi tuli leikittää Rhoota kun joku liikuttaa keinua, luoksetuloja lelupalkalla liikkuvan keinun ohi, leikkiä keinun kolistessa, bang gamea lelupalkalla siten, ettei itse ole koskaan kahta kertaa samassa paikassa (eli koko ajan vaikeuttaen). Kaikkinensa ruokapalkkaa kannattaisi välttää, koska Rhoolla se laskee kierroksia ja antaa enemmän aikaa miettiä. Näin ne ovat erilaisia, Piillä homma menee toisinpäin!


Putki-rengas-putki ei tuottanut mitään ongelmaa, kuten en ajatellutkaan. Rhoo haki joka kerta renkaan hienosti kovassakin vauhdissa ja sinkosi innoissaan seuraavaan putkeen. Kepit oli asetettu kuuden pätkissä 90o kulmaan, jonka päässä oli putki. Yritin takaisinketjuttaa pätkiä ja Rhoo tekikin putkea lähinnä olevat sarjat mainiosti, mutta sitten vire ja keskittyminen putosivat, eikä hommasta tullut enää mitään. Helpotettiin harjoitusta, kunnes onnistui (Rhoo istutettiin ekan välin viereen, oma rintamasuuntani osoitti 2. keppiä kohti ja sitten omalla liikkeelläni autoin pujottelun alkuun). Vappu kehotti tekemään lyhyitä keppisarjoja vaikka neliön muodossa ja palkkaamaan joka välissä. Itsenäisempää työskentelyä pitäisi myös alkaa rakentaa, mistä olenkin aivan samaa mieltä. Rhoo kokee auttamisyritykseni painostavana vähintään yhtä usein kuin niistä on hyötyä.


Loppuun rallattiin vielä kolmen aidan, kahden putken ja renkaan vauhtisuora. Kivaa! sanoi Rhoo ja juoksi kovaa. Olen minä nähnyt sen kovempaakin menevän, eikä se tosiaan antanut tänään parastaan. Sillä oli ihan mukavaa, mutta alustan hajut ja ilmastoinnin napsahdukset olivat taas turhan jänniä, vaikka paikka oli tuttu. Vaan eipä voi syyttää koiraa, itselläkin oli huono päivä enkä ollut aivan satasella mukana.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pii noutaa ja Roo pyörii


Puoliso oli syöttänyt Piille poissaollessani sen puruluun, jota käytin opettaessani Piile noutoa. Eipä mitään, sitten kokeiltiin pientä muovista kapulaa, jonka olin aikanaan ostanut Piille treenikappaleeksi, kun olin ensin saanut sen pitämään puista kapulaa aidosti epäilyttävänä vehkeenä.


Pii yllätti ja yhdisti tempun muitta mutkitta puruluun kanniskeluun. Saatiin kahdessa sessiossa monen monta onnistunutta toistoa ja sain hitkutettua kapulan pitoonkin vähän kestoa - tosin heti kun käteni koski kapulaa, Pii sylkäisi sen pihalle. Paras toisto saatiin viimeiseksi, kun olin saanut Piin istumaan kapula suussa ja vieraisilla ollut kaverini liikkui samaan aikaan meitä kohti. Pii unohtui katsomaan kaveriani ja piteli samalla kapulaa täysin rauhallisesti ja tyynesti suussaan. Siitä kaikki loput namit jackpotiksi ja treenin lopetus.


Rhoon kanssa yritettiin taas rakentaa viisarimenetelmällä seuraamista. R kiertää targettia mainiosti silloin, kun en itse ole sen vieressä. Heti kun minä tulen kuvioon, homma muuttuu sille vaikeaksi. Pitänee palata vahvistamaan pelkkää targetin kiertämistä ja yrittää uudelleen ehdollistaa se koskemaan pohjettani lavallaan. Perusasennosta käännös vasempaan on Rhoolla nyt jo ihana, hitto se käyttää kroppaansa hienosti! Saisinpa sen vain lopunkin ymmärtämään, mitä siltä haluan.

torstai 10. marraskuuta 2011

Välitilinpäätöksestä toimeen


Mitä sitten seuraavaksi? Ja kuinka paljon? Agilityn suhteen olen tyytyväinen treenimäärään. Mikäli pystyn pitämään vapaaharjoittelusta kiinni, voisi treenikertoja per viikko lisätä ja kestoa per treeni vähentää. Ohjattuja treenejä tuskin kannattaa olla kahta enempää viikossa – sekin on jo paljon. Omatoimisesti treenatessa haluaisin työstää Rhoon varmuutta keinulla ja pujottelussa ja alkaa pikku hiljaa ottaa mukaan vaikeampia lähestymiskulmia ja sitä, että se ottaa itse vastuuta askeltensa asettamisesta lähestyessään pujottelua kovassa vauhdissa. Tällä hetkellä se toimii parhaiten, jos itse hidastan sitä ennen sisäänmenoa. Rhoon motivaatio on parantunut huimasti, mutta haluaisin saada sille mielentilan, jossa aksaa tehdään aina täysillä. Runsas palkkaus ja lyhyet, onnistuneet suoritukset jatkuvat.


Molempien koirien kontaktit vaativat paljon työtä ja mitä enemmän treeniä, sen parempi. 2o2o-asennon treenaaminen ei onneksi vaadi portaita kummempaa varustusta, joten toimeksi vaan. Piille haluan siirtää oman ruokakupin arvoa estesuoritukseen. Lopullisena ideaalina olisi tilanne, jossa voin jättää ruokakupin sen boksiin palkkioksi odottamaan ja Pii suorittaa radan sillä samalla draivilla ja raivolla kuin kupin ollessa näkyvissä estesuoran päässä. Ihan alkuun se pitää saada oivaltamaan, että varastamalla ei koskaan pääse syömään. Kuppipalkka siis kulkenee Piin mukana kaikissa treeneissä toistaiseksi. Oma perusohjaukseni on parantunut huimasti viimeisen puolen vuoden aikana ja tätä kehitystä haluaisin jatkaa. Haluaisin myös kehittää ketteryyttäni, kehonkäyttöäni ja radanlukutaitoani sekä kykyä soveltaa oppimaani radoille. Ohjauksen kuivaharjotteluun mars! Ja kuntosaliketjun kaupan päälle tarjoaman personal trainerin aion saada opastamaan minua ketteryyden ja kehonkäytön parantamiseen.


Rhoon etenemiseen raunioilla olen varsin tyytyväinen. Ilmavainu on nyt hoksattu ja tästä on hyvä jatkaa ensi kaudella. Kotiläksynä opettelemme haukkumaan targettia rauhallisessa paikassa ja hakemaan oikeaa mielentilaa. Tällä hetkellä haukkuminen nostaa Rhoota turhankin paljon. Epämuodollinen hallinta on varsin hyvällä mallilla raunioharrastusta ajatellen ja tokomaisempia liikkeitä rakennellaan pikku hiljaa.


Piin jälkikausi jäi vähän tyngäksi kun pimenevät illat siirsivät treenit viikonloppuihin ja emme päässeet enää osallistumaan. Keppi-ilmaisun ylläpitäminen voisi olla talven tavoitteena ja mikäli sulaa maata riittää, voisimme varmaan jokusen jäljenkin vielä ajaa. Piin kasvattaja on ystävällisesti laittanut meille jemmaan hirvensorkkia, joten kaatoja ensi kauden mejäilyyn on jo plakkarissa. Tottiksen suhteen Piin ensimmäisenä tavoitteena on BH. Sen(kin) saavuttamiseen tarvitaan ennen kaikkea oikean mielentilan saamista. Tässä olen tehnyt vakavan virheen jo Piin ollessa pieni pentu, vaikka hain neuvoja milloin mistäkin: Piin mielestä treeniaika on hinkumisen, kiihtymisen ja kärsimättömyyden aikaa. Toki se rauhoittuu kun oppii varmaksi, mitä siltä odotetaan, mutta vaikkapa paikkamakuun kouluttamisen suhteen mielentila on ihan väärä. BH:n suurin haaste tulee olemaan kaupunkiosuuden ”kaupan eteen jättäminen”, joka todennäköisesti pitää viedä läpi niin, että Pii jää käskyn alle. Koetottiksen hinkkaaminen on myös ohjelmassa ja sen suurin haaste on ollut nouto. Kerrankin itselläni välähti ja aloin hakea noutoliikettä käyttäen esineenä puruluupötköä ja tätä kautta luultavasti pääsemme etenemään.


Tavoitteemme osaamisen suhteen seuraavalle puolivuotiskaudelle ovat siis tässä:


Rhoolle suoritusvarmuus kaikille esteille, myös keinulle häiriötilanteissa. Pujottelussa hakee vaikeammatkin kulmat ja osaa itse vastata sisäänmenostaan. Motivaation parantaminen edelleen. Kontaktiesteet kristallinkirkkaiksi. Pekoilua ajatellen haukkuilmaisu erillisenä juttuna, eli targetin haukkuminen temppuna rauhallisessa mielentilassa valmiiksi ennen uuden maastokauden alkua. Tokopuuhastelua muun touhun lomassa.


Piille kuppipalkalla draivia radalle ja kupin häivyttäminen boksiin odottamaan ennen kauden loppua. Nopeutta saisi tulla lisää ainakin sellainen 10-15%, eli etenemä Piille tyypillisestä n. 3,3m/s jonnekin lähemmäs 4m/s (realistisesti tuskin sen yli, mutta kaikki parannus otetaan ilolla vastaan!). Keppi-ilmaisun ylläpitämistä ajoittaisilla treeneillä. Noudon kokoaminen puruluulla ja edelleen yleistäminen muihin esineisiin, tavoitteena toki se noutokapula. 3min paikkamakuu varmaksi (kupin häivytys, jos sitä käytetään) ja seuraa sievästi 50m suoraa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Puolivuotisvälitilinpäätös



Lueskelin lentokoneessa treenipäiväkirjaa, jonka pitämisen aloitin puolisen vuotta sitten, 6.5.2011. Useimmille päiville oli merkintöjä ja laskeskelin aikani kuluksi, miten paljon onkaan tullut tehtyä sulan maan aikaan ja mitä on saavutettu.


Ahkerimpia olimme olleet elo-lokakuussa, mikä onkin varsin loogista. Pii oli ontumissaikulla kesällä, heinäkuussa yritettiin lomailla ja Rhoon kisauraa aloiteltiin syksyllä. Rhoolle treenejä kertyi melkoisesti enemmän kuin Piille. Laskin Rhoolle 133 merkintää koko ajalta ja Piille 91. Viikottain ollaan siis tehty Rhoon kanssa n. 5,1 ja Piin kanssa n. 3,5 niin suunnitelmallista juttua, että olen katsonut ne kirjaamisen arvoiseksi. Kaikkia lenkin tai arkisen puuhan ohessa tehtyjä pikkujuttuja ei toki tule muistiin kirjoitettuakaan. Kiirettä on siis pitänyt, erityisesti kun huomioidaan väliin mahtuneet loma- ja sairasteluviikot! Mitäpä me olemme sitten saavuttaneet? Riittääkö treenimäärä vai onko sitä liikaa? Pitäisikö keskittyä enemmän yhteen asiaan kerrallaan? Mietitäänpä.


Agilityssa Pii aloitti kauden altavastaajana, huonokuntoisena jo ihan fysiikkansa puolesta sairaslomailunsa jäljiltä. Sen häiriöherkkyys radalla oli kasvanut (”mitäs noi numerot on? ja ketä noi ihmiset?”), vauhti tippunut ja kontaktit muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Keinu oli toivottoman hidas silmäsairauden jälijltä. Kepittelynopeus ja –tekniikka olivat työstön tarpeessa eikä Pii hakenut avokulmia. Ohjauksen mukana se tuli edelleen varsin uskollisesti, mutta se irtosi huonosti. Piin treenijaksoon mahtui 36 treenikertaa agilitya, 18 ohjattua ja 14 omatoimitreeniä. Lisäksi se pääsi rallattelemaan neljään epäviralliseen kisaan elo-lokakuussa. Agilitya tehtiin siis n. 1,4 kertaa viikossa, mikä on Piille melko passeli tahti, tosin enemmänkin se tekisi kunhan palkasta sovitaan. Marraskuun ensimmäisellä viikolla ollaan tilanteessa, jossa Piin kunto on parantunut, se pyrkii aktiivisesti ja reippaasti keinulle (ja joskus jopa varastaa sille!), pujottelutekniikka, -nopeus ja -varmuus ovat parantuneet selvästi ja Pii hakee jo avokulmiakin varsin hyvin. Se kestää takaaleikkauksen entistä paremmin ja on alkanut kääntyä tiukemmin. Petraamista olisi edelleen vauhdissa (se lintsaa putkissa ja toisinaan jopa kävelee), irtoavuudessa ja kontaktisuorituksissa, joissa ei oikeastaan olla päästy yhtään eteenpäin, tosin eipä niitä ole juuri treenattukaan.


Rhoon agilitykausi oli vilkkaampi. Toukokuun alussa se oli uusissa ympäristöissä siroava, erittäin häiriöherkkä, helposti paineistuva ja kisatilanteissa vielä elokuussakin ihan avoimesti panikoituva. Se ei mennyt keinulle ilman on-line kissanruokapalkkaa ja avustajaa, joka ottaa kolauksen vastaan. Pujottelu sujui ohjurein, joiden piti olla joka välissä. Ohjauksen mukana kääntyminen jäi kakkoseksi suoran rallaamiselle melkein aina. 2o2o oli varsin näppärästi hanskassa erikseen treenatessa, mutta hajoili kovemmassa vauhdissa. Rhoo harrasti agilitya yhteensä 57 kertaa kauden aikana: 32 ohjattua treeniä, 14 omatoimitreeniä, neljät epikset ja seitsemät kisat. Yhteensä agilitya tehtiin n. 2,2 kertaa viikossa, mikä ei ole ollut vielä liikaa. Rhoon into ja motivaatio ovat parantuneet kauden aikana merkittävästi, eli palkkaamisessakaan en ole epäonnistunut. Keinulta saadaan treeneissä puhdas suoritus, mutta täysin rento se ei ole: kisoissa tulee kieltoja. Keskittyminen on parempaa ja paineistuminen vähäisempää, tosin ihan täysin oman tasonsa mukaista suoritusta se ei pysty antamaan uudessa kisapaikassa, vaan sen huomio siroaa, se saattaa kieltää keinun tai unohtaa miten pujotellaan. Joudun enää huutelemaan Rhoota takaisin radalle vain harvoin – ja se tulee kutsusta. Kontaktien 2o2o on päässyt rapistumaan ja joudumme palaamaan taaksepäin koulutuksessa.


Sitten kummankin koiran omat lajit, Rhoon rauniot ja Piin jälkipuuhat. Pii kävi kesä-lokakuussa yhdeksässä ohjatussa metsäjälkitreenissä, teki yhden makkarajäljen pellolla ja ajoi kolme verijälkeä. Näiden lisäksi treenattiin keppi-ilmaisua päiväkirjan mukaan neljä kertaa (olen kyllä ihan varma, että tätä työstettiin enemmän). Aiempaa kokemusta verijäljestä ei ollut lukuunottamatta paria pentuaikaista virikejälkeä, joille lotrattiin kohtuuton määrä verta. Kesän kolmas jälki oli koepituinen, sisälsi kaksi makausta kulmissa ja se ajettiin varsin mallikelpoisesti. Verijälkien tekemistä rajoitti lähinnä ohjaajan laiskuus innovoida maastoja pk-seudulta. Jälkeä pitää vanhentaa varsin kauan ja tavoite olisi tehdä se riistarikkaaseen maastoon, joten kivikaupungista pitäisi lähteä pois että homma toimisi. Metsäjäljestä ei ollut mitään kokemusta sen kummemmin koiralla kuin minullakaan. Siitä huolimatta Pii lähinnä tökkäsi kuononsa maahan ja nuuskutteli menemään – lokakuussa ajettiin n. 300m jälkeä, jota oli vanhennettu 1-2h ja jossa oli kaksi kulmaa ja 4-6 keppiä. Keppi-ilmaisut ovat kauniit ja tarkat, tosin tiheämpi treenitahti olisi ensisijaisen tärkeää ainakin ilmaisun mielessäpitämisen suhteen. Pii usein höntsää yli ensimmäisestä, mutta toimii hienosti kaikilla muilla kepeillä.


Rhoolle tuli hieman vajaaksi jääneen kauden aikana saatua yhteensä 19 rauniotreenikertaa ja 4 hakutreeniä lähinnä tutustumismielessä. Alkukaudesta innokas, mutta alustavarma pikkukoira höntsäili menemään ja törmäili ihmisiin lähinnä vahingossa. Viimeisissä treeneissä treenikaverina oli motivoitunut ja innokas koira, joka haukahtelee jo spontaanisti maalimiehelle, vaikkei ilmaise. Useat erilaiset piilotyypit ovat tuttuja, hajujen käsittelyssä on karttunut taitoja, alustavarmuus on tallella eikä savu ole häiriö. Laukauksia ei kaudella otettu, mutta alkukaudesta olen kirjannut Rhoon ”höristävän vähän korviaan” laukauksille autossa ja loppukaudessa heittävän maihin takapaksin perukoille tai etupenkin jalkatilaan. Pelkään että takapakkia äänien suhteen on saattanut hieman tulla.


mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-fareast-font-family:Calibri;mso-fareast-theme-font:
minor-latin;mso-hansi-theme-font:minor-latin;mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;mso-ansi-language:FI;mso-fareast-language:EN-US;
mso-bidi-language:AR-SA">Muut treenikerrat koostuivat temppujen opettelusta, naksuttelusta, tottiksesta ja muusta puuhastelusta. Piille tärkeä osa puuhastelua on ollut yrittää keksiä keino opettaa se noutamaan. Molemmille koirille olen naksutellut perusasentoa viisari/laatikkomenetelmällä. Piillä takaa kiertäen sivulle tulo on vahva ja hyvä käytös, joten taidan pitäytyä siinä, mutta kattilan kiertäminen on auttanut sitä suunnattomasti takapään käytössä. Rhoolle haluaisin saada seuraamisen rakennettua loppuun tällä menetelmällä, mutta työ on kesken. Tällä hetkellä se tarjoaa innokkaasti perusasentona sitä, että se koskee vasenta säärtäni oikealla pakarallaan, sitten istuu. Myös näyttelyt ja kisat on laskettu treenisaldoon, koska sitä ne todellakin vielä meille ovat. Mammuttipostauksen seuraavassa osassa mietitään sitten tämän analyysin tavoitteita seuraaville kuukausille.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Keinut ja kepit, jälleen kerran


Rhoon omatoimisten rataratkaisujen taustalla eilisissä kisoissa oli luultavasti haluttomuus mennä keinulle ja pujottelussa osaamisen puute - se ei osaa vielä asettaa askeleitaan siten, että päätyisi kovasta vauhdista oikeaan väliin aloittamaan. Keinu on ollut tuntemattomasta syystä Rhoolle vaikea este opettaa ja olen aloittanut sen kanssa alusta varmaan neljästi. Liikkuviin ja kiikkeriin alustoihin se on tottunut jo pennusta, eivätkä alustat ole olleet sille koskaan ongelma vaikkapa raunioilla. Ritiläkierreportaatkin sujuvat. Keinun pamaus ei sitä pahemmin säpsäytä ja olemme tehneet sekä klassista ehdollistamista että "bang gamea" pilvin pimein viime kuukausien aikana. Avokätisellä palkkaamisella Rhoon saa aina tekemään paremmin ja itsevarmemmin, mutta erikoishuomion loppuessa suoritus hiipuu. Riihimäellä kaksi viikkoa sitten se myös veti ensimmäisellä radalla ohi keinusta (kuten eilenkin) ja ryömi sen toisella radalla.


Mentiin sitten iltaruokailemaan keinulle ja kepeille molempien koirien ja avustajapuolison kanssa. Rhoo teki n. 10 toistoa keinulla ja paranihan se. Epäilen, että hyöty saman esteen toistamisesta samassa paikassa on oikeastaan aika vähäinen: Rhoo tietää, mikä keinu on ja miten se suoritetaan. Kun se oppii, missä keinu on ja että se ei ole puomi, suoritus muuttuu rohkeammaksi. Pitänee yrittää tehdä keinutoistoja aina, kun päästään jonnekin uuteen tai vähän erilaiseen paikkaan treenaamaan. Tokko tuosta omatoimitreenistäkään varsinaista haittaa on, eli jatketaan sitäkin.


Rhoo pujotteli keinutreenin lisäksi. Alkuun yritettiin targettimeininkiä niin, että puoliso oli kupinvalvojana. Hommasta ei tullut yhtään mitään, Rhoo oli hidas, pyrki pois suorituksesta ja palkalle eteneminenkin oli epävarmaa. Kun koko kuppi kyttäävinen avustajineen heivattiin pois, ymmärsin (taas kerran) antaa Rhoon tehdä itse työnsä ja palkkasin taisteluleikillä, homman nimi muuttui täysin. Parin viime kepakon varastaminen on ollut ongelma, pujottelutekniikka Rhoolla on kunnossa. Pitää yrittää työstää sisääntuloja vaikka kuudella kepillä ja naksutella ja palkata heitettävällä palkalla loppuun asti jaksamisesta. Lisäksi pitäisi malttaa olla keskeyttämättä suoritusta: kaikesta eteenpäin pyrkivästä kehutaan, oikeasta palkataan.


Piille haettiin draivia ruokakuppipalkasta ja sitä todella saatiin. Aivot se kyllä heitti narikkaan kun kyseessä oli purkkiruualla höystetty ilta-ateria, eikä meinannut millään malttaa tehdä ensin hommia. Pujottelusta tuli upeaa katsottavaa, kun päässä oli kuppi. Pii on alkanut löytää takapäänsä eteenpäinvieviä ominaisuuksia ja pujottelutekniikka on parantunut huimasti. Jatkossa pitää yrittää siirtää kuppipalkan arvo esteisiin ja rakentaa motivaatiota (ja vauhtia!) paremmaksi sitä kautta. En tiedä, oppiiko noin vanha koira vielä tuon uuden tempun, mutta katsotaan.


Eteistreeninä Rhoo teki sivulletuloa viisarimenetelmällä. Tauko on tehnyt hyvää ja kun hoksasin auttaa vähän siten, että Rhoon lapa kosketti minua takapuolen sijaan, se alkoi tarjota aika kauniisti oikeaa asentoa. Nyt vaan vahvistellaan sitä sen ihme kiemuran tökkään-sua-pakaralla-asennon tilalle ja sitten targetin häivytys. Pii paikkamakasi eteisessä ruokakupin ääressä. Se malttoi ihan hipihiljaa 10-15 sekuntia. Tuota kautta voisi varmaan rakentaa kestoa ja nykyistä järkevämpää (hiljaista, mutta valpasta) mielentilaa. Kattellaan.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Rallattelua Pieksämäellä


Erinäisten onnettomien yhteensattumien vuoksi olin ilmoittautunut lauantaiksi kisaamaan Pieksämäellä asti Rhoon kanssa. Muut asiat periferiaan peruuntuivat, mutta päätin, että kaatukoon maailma ympäriltä, minä kisaan tänä lauantaina. Olisi voinut säästää bensarahat ja jäädä kotiin, nimittäin tuloksissa ei ollut pahemmin kavereille kertomista.


Tarjolla oli kaksi oikeasti mukavaa ja varsin helppoa agirataa, jotka molemmat hyllytettiin tavoilla, joiden todellinen luonne jäänee itselleni ikuiseksi mysteeriksi. Ei ollut ketään kaveria kisoissa edes katsomassa, saati että suorituksista olisi saanut videota. Ensimmäinen rata alkoi hyppy-keinu-rengas-putki-suoralla. Jätin Rhoon hypyn taa ja menin keinulle kutsumaan. Rhoo hyppäsi aidan ja kipitti keinusta ulkokautta ohi. Sain sen rängyttyä takaisin (onneksi se kestää jo mun oho-eikuilua aika hyvin kun en näköjään malta olla tekemättä vaikka pitäisi) ja se suoritti keinun näppärästi. Putki-kepit oli liian vauhdikas Rhoolle, vaikka lähestyminen oli suoraan edestä, joten kepeiltä myös kielto kun en tajunnut auttaa Rhoota jarruttamalla. Ekan radan hyllyttävä virhe oli omaa ansiotani: mutkaputki syötti suoraan renkaalle ja menin pois näkyvistä "ohjaamaan" oikealle esteelle. No, Rhoo hyppäsi edessään näkyvän renkaan kuten kunnon koiran kuuluu.


Toka rata meni vielä huonommin, vaikka se alkoi erinomaisesti, tarkasti ja vauhdikkaasti. Kuudentena esteenä olisi ollut keinu, jolle putki syötti koiran suoraan. Keinun etenemissuunnassa vasemmalla oli putken pää ja oikealla kepit. Putken pää ei näkynyt koiran tullessa putkesta ja keinun puolella näyttäytyminen koiran tullessa putkesta pitäisi olla riittävä vihje kertomaan, ettei sinne tarvitse nyt mennä. No, Rhoo ei mennytkään, vaan se paineli taakseni jääneille kepeille.  Mitvit? Pujottelu ei erityisemmin vedä Rhoota ja blokkasin koko esteen jättäytymällä sen ja keinun väliin ja silti se tällä kertaa veti pikkukoiraa. Tokalta radalta poistuimme yhdessä juosten putken ja yhden aidan kautta, koiralle jäi toivoakseni ihan hyvä fiilis.


Ajelin sitten 7h yhtenä päivänä juostakseni koirani kanssa huonosti menneitä ratoja yhteensä ehkä sen 70 sekuntia (koiraharrastajat on hulluja). Harmittaa, että homma meni noin myttyyn, koska radat olivat varsin iisit ja ensimmäisellä radalla pujottelu ja kaikki kolme kontaktiestettä menivät mallikkaasti. Toisaalta me emme Rhoon kanssa ole missään nimessä valmiit kakkosiin, joten on hyväkin että saadaan rauhassa ihmetellä toistemme työskentelyä ykkösissä.


Korjaussarjana tehdään taas keinusta kivempaa estettä. Yön yli asiaa mietittyäni Rhoo saattoi vain vältellä keinulle menemistä. Tokalla radalla se fuskasi viimeisen keppivälin pujottelussa kun putki oli suoraan edessä. Tämän tiesin jo etukäteen Rhoolle vaikeaksi paikaksi, joten se tulee nyt myös erityisharjoittelun piiriin. Lisäksi ilmoitin meidät kolmeen uuteen kisaan marraskuulle. Kisarutiinin saaminen molemmille ja virittely/lämmittelyrutiinin luominen Rhoolle ovat varsin korkealla prioriteettilistassani, eikä niitä oikein voi saada kuin kisaamalla. Jos Rhoon virettä ei nosta ennen starttia, se ei tunnu oikein käsittävän, mitä ollaan tekemässä. Jos se on kunnolla korkealla, se on taipuvainen luoviin rataratkaisuihin. Pitänee myös treenata ohjauskuvioita varta vasten nostatetun koiran kanssa.

torstai 3. marraskuuta 2011

Avustettua tokoilua


Kaverini, erittäin hyödyllinen nisäkäs Mirka lähti seuraksi valaistulle parkkikselle jeesaamaan minua ja Piitä monipuolisissa tottisongelmissamme. En enää edes muista minkä palveluksen vastineeksi sanoin että "no, opetat Piin sitten noutamaan" ja Mirka otti asian näemmä sydämeensä tutkiskeltavaksi (kiitos ihana!)


Ensin naksuteltiin seuraamista. Tehtiin suht pitkää pätkää suoraa ja käännöksiä pääosin vasemmalle, mutta myös oikealle. Suht löysästi Pii seuraili ja pyrki nojailemaan hihnaan. Pii ei oikein hoksannut homman jujua siinä mielessä, että namin nielaistuaan kannattaisi tulla heti tarjoamaan lisää, niin saisi useammin palkkaa. Kokeilimme tiivistämiseen erilaisia juttuja, mutta parhaiten toimi juosten seuruuttaminen. Tätä kautta lähdetään sitten hakemaan sitä oikeaa suoritusta. Eteis- ja lenkkitreenit jatkuvat toki myös.


Nouto olikin sitten isompi ongelma. Olin kaapaissut kotoa mukaan kahvattoman juuttipatukan kapulaa sijaistamaan, koska Piillä on erittäin vahva "heitän kapulaa"-toiminto. Mirka yritti kaikenlaista, mutta Pii ei vaan hoksannut. Pari kertaa se vahingossa unohti viskata patukkaa ja herätti jo toiveita, mutta turhaan. Vahinko mikä vahinko. Lupaavin suoritus saatiin "noutajatempulla": noutoesine maahan ja kuljetaan vapaamuotoisesti koiran kanssa sitä kohti. Koira nappaa esineen, jatketaan eteenpäin ja palkataan pidosta. Mirka suositteli ostamaan noutajadummyn special-esineeksi, jonka kanssa tehdään vain noutoa. Pitää shoppailla.


Rhoo teki jokusen tassutargettikierroksen melkoisella draivilla (5-10 toistoa per sessio). Omat targettini liukuivat asfaltilla ja erinomaisen kunnioitettavan tarvikearsenaalin Mirka suositteli hankkimaan kaakelin palan targetiksi - alla olevat kumisysteemit (tjsp) estävät liukumista.


Lopuksi yritettiin saada lähipellolla koiria leikkimään. Ei niitä huvittanut.