Rhoon omatoimisten rataratkaisujen taustalla eilisissä kisoissa oli luultavasti haluttomuus mennä keinulle ja pujottelussa osaamisen puute - se ei osaa vielä asettaa askeleitaan siten, että päätyisi kovasta vauhdista oikeaan väliin aloittamaan. Keinu on ollut tuntemattomasta syystä Rhoolle vaikea este opettaa ja olen aloittanut sen kanssa alusta varmaan neljästi. Liikkuviin ja kiikkeriin alustoihin se on tottunut jo pennusta, eivätkä alustat ole olleet sille koskaan ongelma vaikkapa raunioilla. Ritiläkierreportaatkin sujuvat. Keinun pamaus ei sitä pahemmin säpsäytä ja olemme tehneet sekä klassista ehdollistamista että "bang gamea" pilvin pimein viime kuukausien aikana. Avokätisellä palkkaamisella Rhoon saa aina tekemään paremmin ja itsevarmemmin, mutta erikoishuomion loppuessa suoritus hiipuu. Riihimäellä kaksi viikkoa sitten se myös veti ensimmäisellä radalla ohi keinusta (kuten eilenkin) ja ryömi sen toisella radalla.
Mentiin sitten iltaruokailemaan keinulle ja kepeille molempien koirien ja avustajapuolison kanssa. Rhoo teki n. 10 toistoa keinulla ja paranihan se. Epäilen, että hyöty saman esteen toistamisesta samassa paikassa on oikeastaan aika vähäinen: Rhoo tietää, mikä keinu on ja miten se suoritetaan. Kun se oppii, missä keinu on ja että se ei ole puomi, suoritus muuttuu rohkeammaksi. Pitänee yrittää tehdä keinutoistoja aina, kun päästään jonnekin uuteen tai vähän erilaiseen paikkaan treenaamaan. Tokko tuosta omatoimitreenistäkään varsinaista haittaa on, eli jatketaan sitäkin.
Rhoo pujotteli keinutreenin lisäksi. Alkuun yritettiin targettimeininkiä niin, että puoliso oli kupinvalvojana. Hommasta ei tullut yhtään mitään, Rhoo oli hidas, pyrki pois suorituksesta ja palkalle eteneminenkin oli epävarmaa. Kun koko kuppi kyttäävinen avustajineen heivattiin pois, ymmärsin (taas kerran) antaa Rhoon tehdä itse työnsä ja palkkasin taisteluleikillä, homman nimi muuttui täysin. Parin viime kepakon varastaminen on ollut ongelma, pujottelutekniikka Rhoolla on kunnossa. Pitää yrittää työstää sisääntuloja vaikka kuudella kepillä ja naksutella ja palkata heitettävällä palkalla loppuun asti jaksamisesta. Lisäksi pitäisi malttaa olla keskeyttämättä suoritusta: kaikesta eteenpäin pyrkivästä kehutaan, oikeasta palkataan.
Piille haettiin draivia ruokakuppipalkasta ja sitä todella saatiin. Aivot se kyllä heitti narikkaan kun kyseessä oli purkkiruualla höystetty ilta-ateria, eikä meinannut millään malttaa tehdä ensin hommia. Pujottelusta tuli upeaa katsottavaa, kun päässä oli kuppi. Pii on alkanut löytää takapäänsä eteenpäinvieviä ominaisuuksia ja pujottelutekniikka on parantunut huimasti. Jatkossa pitää yrittää siirtää kuppipalkan arvo esteisiin ja rakentaa motivaatiota (ja vauhtia!) paremmaksi sitä kautta. En tiedä, oppiiko noin vanha koira vielä tuon uuden tempun, mutta katsotaan.
Eteistreeninä Rhoo teki sivulletuloa viisarimenetelmällä. Tauko on tehnyt hyvää ja kun hoksasin auttaa vähän siten, että Rhoon lapa kosketti minua takapuolen sijaan, se alkoi tarjota aika kauniisti oikeaa asentoa. Nyt vaan vahvistellaan sitä sen ihme kiemuran tökkään-sua-pakaralla-asennon tilalle ja sitten targetin häivytys. Pii paikkamakasi eteisessä ruokakupin ääressä. Se malttoi ihan hipihiljaa 10-15 sekuntia. Tuota kautta voisi varmaan rakentaa kestoa ja nykyistä järkevämpää (hiljaista, mutta valpasta) mielentilaa. Kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti