sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Huhut kuolemastamme


...ovat vahvasti liioiteltuja. Sen sijaan vastoinkäymisiä ja treenitaukoa on helmi-maaliskuulle riittänyt omiksi tarpeiksi asti, joten blogiakaan ei ole tullut päiviteltyä.


Piin käytös muuttui helmikuun alun aikana nopeaan tahtiin yhä aggressiivisemmaksi. Olimme Rhoon kasvattajan luona kylässä helmikuun alussa ja tuolloin kävi erityisen ikävästi: Pii puri ystäväni koiraa päähän varsin yllättävässä tilanteessa. Olimme käyttämässä hämärän aikaan koko koiralaumaa ulkona ja kaikki hääräsivät irti pihalla meidän ympärillämme. Pii pyrki pysymään pohkeeni vieressä ja haukkui. Yritin rohkaista sitä menemään asioilleen tai mukaan muiden touhuihin ja se irtosikin minusta jokusen metrin, juoksi muiden mukana hetken ja jäi sitten seisomaan yksin autojen viereen pihalle. Rhoon emä, Piin pitkäaikainen kaveri Sirna tuli Piin viereen ja sanoi varsin neutraalilla äänellä "mur", jonka jälkeen kahakka olikin päällä. Vaikka pääsin sekunneissa väliin, ehti Sirna saada ikävän, revidoitavan ja tikattavan haavan päähänsä. Heti tilanteen jälkeen Pii onneksi pyrki pois paikalta.


Kaikki läsnä olleet koirat olivat entuudestaan tuttuja, emmekä osanneet odottaa tämänkaltaista tilannetta syntyväksi. Jälkiviisaana olen ajatellut että "olisi pitänyt" osata tunnistaa, miten paineistunut Pii oli siinä hämärällä pihalla useiden muiden mustien koirien vilistessä ympärillä, mutta enpä ymmärtänyt tilannetta oikein. "Onhan ne ennenkin leikkineet ja painineet ongelmitta" - edeltävät kokemukset ja niiden aiheuttamat odotukset vaikeuttavat myös ihmisten kykyä tulkita tilanteita sellaisina kuin ne ovat. Hämärän pihan ja Piin heikentyneen näön lisäksi taustalla saattoi olla se, että ystäväni vanhin koira ei ole arvostanut Piitä juurikaan sen jälkeen, kun Pii taklasi sen turhan innokkaassa leikkiyrityksessään hankeen pari talvea sitten. Tämän jälkeen tämä arvonsa tunteva vanhempi narttu on aina Piin tavatessaan tehnyt sille oitis selväksi, tarvitsisiko Piin olla paikalla ollenkaan. Toki me ihmiset käskytimme koiria olemaan kiusaamatta toisiaan, mutta liekö tämäkin lisännyt Piin kuormittuneisuutta, kun sen on voinut olla vaikea erottaa yhtä musta merkein-porokoiraa toisesta, mene ja tiedä. Ennen näön heikkenemistä Pii on osannut pysyä pois tämän koiran tieltä ja koko porukka on tullut keskenään toimeen ilman ongelmia.


Olen toki aivan sanoinkuvaamattoman pahoillani, että näin piti käydä ystävälleni ja hänen koiralleen, jonka näkökulmasta Piin käytös oli epäilemättä täysin käsittämätöntä. Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, mutta yritän parhaani mukaan korvata aiheutuneet vauriot niiltä osin kun se vain on mahdollista. Toivoisin, että voisin tehdä enemmän, mutta olo on ollut aika voimaton.


Tämän jälkeen Piin käytös oli jokusen päivän arvaamatonta myös minua ja Rhoota kohtaan. Pii uhkaili minua kertaalleen ruuan päältä ja nappaisi rähähtäen Rhoota kun yritin antaa Rhoolle kädestäni namin. Tilanne rauhottui jonkin verran kun kaikki ylimääräinen aktiviteetti karsittiin minimiin ja yritin tehdä päivistä niin rutiininomaisia kuin suinkin mahdollista. Helmikuu meni apeissa tunnelmissa lenkittäen koiria illat erikseen pitkin mahdollisimman rauhallisia sivupolkuja. Treenit jäivät pois tilanteen rauhoittamiseksi eikä niille ollut oikein aikaakaan sen jälkeen, kun oli töiden päälle lenkittänyt erikseen kaksi aktiivista porokoiraa. Varasin Piille silmäleikkausajan niin pian kuin mahdollista ja se pääsikin veitsen alle tiistaina 1.3.


Oli meillä reissussa välillä ihan hauskaakin, niistä ajoista tässä vielä muutama kuva:





 

perjantai 4. helmikuuta 2011

Bang! goes the teeter


Kolmas treenipäivä putkeen Doggiella ja koko laumalla jo vähän lepopäivän tarvetta havaittavissa. Jatkoin Rhoon kanssa Bang Gamea keinulle ja pääsimmekin jo vaakatasosta laskeutuvalle keinulle. Rhoo hyppäsi keinulle reippaasti ja pelotta, kunnes yritin saada sitä tulemaan koko keinun mitan siivekkeen kiertämisen sijaan. Eipä onnistunutkaan, vaan mielessä oli se toissapäiväinen OMG hihna tulee perässä!-kokemus. Tämän jälkeen palattiin siivekkeen kiertämiseen pienen tauon jälkeen ja Rhoo toimi jälleen varsin hyvin, kunnes se kerran hyppäsi keinulle, kolautti sen maahan ja ponnisti pois toiselle puolelle keinua laudan kolahtaessa maahan. Tämän jälkeen jouduimme palaamaan seuraavassa sarjassa korkeampaan pöytään (ja pienempään pudotukseen), eikä Rhoon suoritus silti tullut enää yhtä räväkäksi kuin se oli ollut ennen koko keinun yrittämistä ja sitä seurannutta loikkaa. Tästä jatketaan työstämistä seuraavalla kerralla.


Rhoo teki myös kuuden kepin pujottelua molemmilta puolilta. Vaikuttaa, että sillä on jo jonkinmoinen käsitys siitä, mitä siltä haluan, mutta jos sen keskittyminen pääsee yhtään tippumaan, se vain juoksee keppien rinnalla ja haukkuu ohjaavaa kättäni. Pitänee ottaa itselleni ryhtiliike Rhoon kanssa treenaamiseen ja tosissaan pitää maksimina noin viiden toiston sarjaa, eikä yhtään enempää.


Piin kanssa halusin keskittyä tokoiluun, mutta se poloinen pyrki karkaamaan Rhoota varten pystyttämilleni agilityesteille. Tokihan hain sen sieltä jatkamaan seuraamista, mutta esteet olivat Piille aika kova häiriö. Tokon hypyn suorituksen suhteen Piillä selvästi kajastaa jo jonkinmoinen ymmärryksen valo, sen verran monta hyvää toistoa vähennetyillä käsiavuilla saatiin tänään tehtyä. Vahvistin myös targettia ja targetilla pysymistä - pysyminen ei ole luotettavaa, mutta sain koiran norkoilemaan kosketusalustalla edes hetken ennen kuin se lähti palaamaan luokseni ja sainpa kerran mentyä palkkaamaan alustalle jääneen koirankin. Koska keinu veti Piitä tokotreeniä enemmän, tein myös sen kanssa Bang Gamea jokusen toiston. Ei pääse mihinkään, vasemman silmän puolelta se ei halua nousta keinulle. Se yritti jopa kiertää oikean silmän puolelle ja hypätä sieltä keinulle, vaikka minä ja apupöytä olimme toisella puolella.


Treenien jälkeen menimme tapaamaan kummityttöäni ja perheen vastasyntynyttä poikaa (ja toki muutakin perhettä katsomaan!) Rhoo pysyi hihnassa, koska en luottanut siihen, ettei se ala riehua lasten kanssa. Eihän se pahalla, mutta leikit on turhan rajut. Pii oli omaan tuttuun tapaansa hyvin kärsivällinen ja rauhallinen, tosin mahdollisesti hieman kärsivä lapsien kanssa. Rhoo ei tuollaisia pikkuihmisiä olekaan kovin paljoa tavannut sisätiloissa, ulkona ohitellessa vain. Lapset olivatkin sen mielestä vähän jänniä ja se uskaltautui haistelemaan vähän etäämpää venyttäen. Parempi niin, kuin että olisi leikittänyt muksut kumoon!

torstai 3. helmikuuta 2011

Hyvän mielen treenit


Pitkästä aikaa sellaisetkin! Käytiin myös tänään treenailemassa koirakeskus Doggiessa täällä Jyväskylässä ja homma sujui paljon rennommin, kun en koko ajan odottanut ovesta paukahtavan pentukurssillisen verran ihmistä ja koiraa. En tiedä, millaiset treenaussysteemit paikassa yleensä on, mutta ilmoitustaululla komeili lappu "Pidäthän koirasi kytkettynä."  Kummakos tuo, jos jengi tulee ovesta rennoin mielin, jos odottavat että sisällä kaikki koirat ovat kiinni.


Teimme keinua Bang Gamen kautta, koska pöydille tuettu keinu ei tunnu toimivan kummankaan koiran kanssa kovin hyvin. Vastoin eilistä säikähdystäni Rhoo ei tunnu pelkäävän keinua sinänsä, ei ainakaan sen liikettä tai ääntä. Työstin muutamassa sarjassa keinun korkeudeksi sellaisen 40cm, eikä homma tuottanut Rhoolle mitään ongelmia. Kun vaihdoimme puolta, jouduin ottamaan toisenkin siivekkeen käyttöön estääkseni sen, että Rhoo vain kolauttaa keinun maahan ja hyppää pois sen toiselle puolelle. Kolautus on siis hyvinkin hallinnassa  - paremmin kuin loppuesteen suorittamisen idea. Tämä on ihan ok tässä vaiheessa ja tulin iloiseksi huomatessani, että pohjatyö liikkeeseen ja ääneen totuttamisessa on tehnyt jotain näkyvää tulostakin. Pii teki myös Bang Gamea ja vahvisti epäilyäni siitä, että sen epävarmuus kontakteilla saattaa liittyä näön heikkenemiseen sekin. Paukautusleikki sujui paremman silmän puolelta oivallisesti, mutta vasemman silmän puolelta ei juuri mitenkään. Kovalla työllä sain Piin nousemaan myös huonommalta puolelta keinulle, mutta vain siten, että se ensin painoi etutassuillaan keinun maahan ja sitten nousi sen päälle.


Rhoon kanssa tehtiin myös keppejä (6kpl), jotka alkoivat sujua "helpommalta" puolelta jo tosi mainiosti! Pystyin jättämään namin kädestä pois ja jopa pienentämään käsiapua hieman samalla kun Rhoo haki verkko-ohjureilta tuttua tulista pujottelutekniikkaansa (ja haukkui mennessään). "Vaikeampi" puoli oli juurikin sitä, vaikeampi. Peruuttaen ohjaamalla saimme muutaman hyvän suorituksen, mutta heti kun yritin kääntyä nenä menosuuntaan, Rhoo päätyi haukkumaan ja juoksemaan suoraan eri puolella keppejä. Valitettavasti se alkoi selvästi jo väsyä, joten teimme yhden onnistuneen suorituksen peruuttaen ja lopetimme siihen.


Doggiella oli käytettävissä myös tokoeste, joten molemmat hurtat tekivät alo-luokan hyppyä Riitalta saamiemme ohjeiden mukaisesti. Valitsin vihjeeksi "jump!"-sanan ja molemmat koirat tuntuivat saavan homman juonesta kiinni hyvin nopeasti. Piin kanssa pääsin jo hieman eroon houkuttelusta ja se haki jo oikeaa loppuasentoa itsekin, Rhoota piti auttaa enemmän, mutta oikeaan suuntaan sekin oli menossa.


Lopuksi teimme ruutua. Ensin lähetettiin lelulle, sitten namitargetille ja sitten pelkälle targetille siten, että sen koskemisesta naksahti ja palkka lensi koiran yli kohti peräseinää. Piin kanssa tämä sujui kuin valssi kesällä, ainoastaan pientä epävarmuutta olin havaitsevinani siitä, että saako "ruutu"-kehotuksella oikeasti lähteä matkaan. Varmuus tullee toistojen myötä. Rhoon ruututreeni meni hyvin siihen asti, kun se oli kahdesti lähtenyt namittomalle targetille. Se unohtui nuuskuttelemaan maata ruudun ulkopuolella tilan takaseinän luona, joten kielsin sitä härväämisestä. Kutsuin sen sitten luokse, palkkasin sivulletulon ja yritin lähettää uudestaan ruutuun - eipä lähtenyt. Se eteni suurella kannustuksella metrin pari ja vilkuili vuoroin minuun ja vuoroin targettiin. Hassu koira, kielsin siitä tontin nuuskimisesta ja korvattomuudesta, en siitä targetille menosta! Palasimme namitargettiin, mikä korjasi ongelman.


Huomenna jatketaan vielä. Keinu ja kepit ovat Rhoolle tarpeen (taotaan kun on kuumaa), mutta Piille ainakin keinun väkertäminen tuntuu vähän turhalta. On toki mahdollista, että se tottuu silmättömyyteensä ja reipastuu, kuten kävi autoon hyppäämisen kanssa, mutta ihan mahdollista on sekin, että rikon sen estesuoritusta vielä pahemmin painostamalla. Tokon hyppyä voisi tehdä myös, se kun on välineurhelilulaji, eikä itselläni harjoitushyppyä ole. Pii hyötyisi seuraamisen askelkuvioista ja monikulmioista.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Jäniksen vuoden ekat treenit


Juhlimme kiinalaista uutta vuotta vuokraamalla lämmintä halliaikaa (*aah*) jyväskyläläiseltä koirakoululta. Tunnin treenit jäivät melko lyhyiksi, koska esteet oli roudattava kentälle - ne oli huolella pakattu kaappiin ja kentän yhdelle laidalle - ja tunnin jälkeen tilassa oli alkamassa koirakoulun oma koulutus. Tilaan tultiin suoraan ulko-ovesta keskelle treenikenttää, joten en uskaltanut jättää omien treenien lopettamista aivan viime tinkaan.


Tila oli varsin pieni, mutta alla oli mukava huopamatto ja esteet olivat kivat. Puomi ei ollut käytettävissä, mutta A ja keinu löytyivät, lisäksi paikasta löytyi peräti kolme putkea ja lähes kaikki muut esteet. Piin treenien teemaksi tulivat keinu, keppien sisääntulot ja threadle- ja serpentine-sarjat, tosin kahdella esteellä, koska kolmea en saanut mahtumaan rinnakkain. Rhoon kanssa tehtiin keppejä ja keinua.


Piin kahden hypyn treenit menivät mukavasti. Tulin todenneeksi, että homma sujuu sitä paremmin, mitä enemmän keskityn itseeni - siihen, että liikun tehokkaasti ja suoraan ja työskentelen ohjauksen suhteen lantiosta asti - ja luotan siihen, että Pii tulee kyllä ohjaukseni mukana. Liika varmistelu vain hidasti Piitä ja pahimmillaan ajoi sen niin huonoon ponnistuskulmaan, että se jätti hyppäämättä. Teimme myös kuudella kepillä sisääntulokulmia niin, että naksautin oikeasta valinnasta. Sain Piin jo lähetettyä 90o avokulmasta pujottelemaan, mutta sillä edellytyksellä, että ohjaan sen kädellä selkeästi oikeaan väliin. Avokulmassa välit jäävät sen vasemman silmän puolelle ja ilman ohjaustani se aloittaa pujottelemaan yleensä vasta toisesta välistä. Jyrkätkin umpikulmat menivät sen sijaan oikein mainiosti ja pystyin lähettämään Piin pujottelemaan parin välin päästä. Pii teki myös mini- ja maksipöytien päällä ollutta keinua. Naksautin keinun kippaamisesta ja suoritus ehkä alkoi vähän nopeutuakin. Ehkä.


Rhoon kanssa tehtiin neljää keppiä "perinteiseen tyyliin". Peruuttaen homma sujui näppärästi, mutta hajosi kun yritin siirtyä kulkemaan eteenpäin. On todella vaikeaa yrittää olla kumartelematta samaan aikaan, kun pyrkii ohjaamaan supernopeaa tärppäkärppää oikeisiin keppiväleihin! Siinä vaiheessa, kun olimme kahdesti joutuneet palaamaan peruuttamalla ohjaamiseen (eli kaksi epäonnistumista peräkkäin korkeammalla kriteerillä), päätin alkaa väärinkäyttää naksutinta. Naksautin Rhoolle jokaisesta oikein menneestä kepin kierrosta, vaikka palkkasinkin vasta keppien lopussa. Tämä tuntui auttavan ja sain muutaman toiston jopa ilman namia kädessä, pelkällä käsiavulla! Tänään treenattiin vain "helpommalta puolelta", joten seuraavissa treeneissä pitää ottaa myös toiselta puolelta. En todellakaan halua tämän yleisen ongelman rajoittavan suorituksiamme!


Rhoon keinusuorituksen kanssa kävi nolommin. Rhookin suoritti pöytien päällä ollutta keinua, jossa naksautin keinun kallistamisesta. Kellon lähestyessä pentukurssin alkamisaikaa kiinnitin Rhoon pantaan hihnan, että saan sen tarvittaessa haltuun jos joku kurssilainen erehtyy koirineen sisään ennen kuin lopetamme. No, seuraavalla toistolla Rhoo huomasi, että joku seuraa sitä (siis sen perässä roikkui hihna), eikä enää suostunut tekemään mitään. Tapojeni vastaisesti vein sen kerran helpotetusta keinusta läpi käyttäen lempeää pakkoa ja RH suorittikin varsin mallikkaan ja nopean keinun päästyään ensin ohi siitä kohdasta, jossa se huomasi perässään tulevan hihnan. Keinun keikkaaminen ja kolahtaminen ei ollutkaan se pelottava juttu, vaan se kohta, jossa hirviö tuli perässä. Tämän jälkeen Rhoo väisteli minua hihnan päässä ja nuuskutteli maata. Sain sen tekemään pari madallettua aitaa ja pääsin palkkaamaan niistä. Seuraavissa treeneissä paljastunee, miten paljon tuli takkiin. Lisäpainetta tilanteeseen toi yläkerrasta kantautunut putkiston loiske ja askelten äänet, jotka näin jälkikäteen ajateltuina saattoivat olla Rhoolle isokin rasite.


Treenaaminen tuntuu juuri nyt hyvin turhauttavalta. Rhoolla on edelleen esteopetus kesken, eikä Piin suorituksen hiominen tunnu kovin mielekkäältä kun kisaamaan ei kuitenkaan pääse. Hauskaahan tuo tietysti on, erityisesti koirille, jotka viis veisaavat kisailusta. Erityisesti Piitä oli liikuttavaa katsoa, kun se tauon jälkeen pääsi taas hyppelemään.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa


Epäonnen viikko kallistui sunnuntaiaamuna loppuaan kohti sillä, että auton ovet eivät taas vaihteeksi auenneet, mutta eipä sen puoleen startannut autokaan. Auki jäätynyt ovi oli taas kerran tyhjentänyt akun, joten kysyttyäni maalimiestarpeesta sovimme, että jään puunaamaan autoa liikkeelle, enkä mene Rhoon kanssa treenaamaan. Auton kanssa painiessa meni suurin osa valoisasta ajasta, joten päätin lähteä samalla harmilla ajamaan kohti kantakotia ja isän varaamaa aikaa edullisella luottohuoltamolla. Auton lisäksi kantakotimatkan aiheutti se, että Porvoon reissulta palatessa kaaduin erottaessani Rhoota ja yllättäen koirapuistoon tupsahtanutta maliurosta toisistaan sillä seurauksella, että subluksoin oikean olkapääni ja sain sievän sugillaation silmääni. Vaikka olka meni pienellä avittamisella takaisin paikoilleen, ovat vastustetut sisärotaatio ja adduktio olleet sen verran kivuliaita, että kahden porkkispojan ulkoiluttaminen yksin on liki mahdotonta. Pieni lomanen kantakodissa hoitaa paitsi auto-ongelmaa myös olkapäätä, sillä koirat on helppo viedä metsään tai viskata ulkotarhaan ja runneltu raajani saa olla rauhassa.


Eilinen meni epäonnen viikosta toipuessa, mutta tänään jaksoin jo treenailla koiraherroille heidän iltaruokansa. Kaukojen asentojen vaihdoissa Rhoo on alkanut päästä hieman jyvälle seisomaan noususta - jopa siinä määrin, että se pariin otteeseen ennakoi liikettä! Sivulletulot sujuivat entiseen tapaan hyvin, vaikka palkkaa ei enää kädessä ollutkaan. Sivuaskeleita ja askeleita taakse ja eteen otettiin myös ja nämä sujuvat notkealta Rhoolta varsin hyvin. Liikkeestä seisomisessa Rhoo alkoi vihdoin ennakoida lelun heittoa jonkun verran, mutta itse mokasin käyttämällä agilityn 2o2o-vihjettä ("STO!") tähän valitsemani "seiso"-vihjeen sijaan. Ehkä tuo ei viidellä toistolla pilalle mennyt...


Pii teki samat hommat kuin Rhoo, paitsi liikkeestä seisomisen sijaan seuraamisesta maahanmenoa. Käsi- ja vartaloavut tähän ovat vielä tosi suuret, mutta koira alkaa vähän päästä jyvälle. Teimme myös pientä ympyrää vastapäivään, koska Pii on agilitykoiraksi poikkeuksellisen huonosti selvillä takapäänsä olemassaolosta. Tätä treeniä pitää varmaankin tehdä aika paljon Piin kanssa - vähän harmittaa, että lähdin vaihtamaan kiertäen sivulle tulon suoraan sivulle tuloon Piillä. Kankea mikä kankea, mutta rakas Valtamerilaiva se on silti!