Juhlimme kiinalaista uutta vuotta vuokraamalla lämmintä halliaikaa (*aah*) jyväskyläläiseltä koirakoululta. Tunnin treenit jäivät melko lyhyiksi, koska esteet oli roudattava kentälle - ne oli huolella pakattu kaappiin ja kentän yhdelle laidalle - ja tunnin jälkeen tilassa oli alkamassa koirakoulun oma koulutus. Tilaan tultiin suoraan ulko-ovesta keskelle treenikenttää, joten en uskaltanut jättää omien treenien lopettamista aivan viime tinkaan.
Tila oli varsin pieni, mutta alla oli mukava huopamatto ja esteet olivat kivat. Puomi ei ollut käytettävissä, mutta A ja keinu löytyivät, lisäksi paikasta löytyi peräti kolme putkea ja lähes kaikki muut esteet. Piin treenien teemaksi tulivat keinu, keppien sisääntulot ja threadle- ja serpentine-sarjat, tosin kahdella esteellä, koska kolmea en saanut mahtumaan rinnakkain. Rhoon kanssa tehtiin keppejä ja keinua.
Piin kahden hypyn treenit menivät mukavasti. Tulin todenneeksi, että homma sujuu sitä paremmin, mitä enemmän keskityn itseeni - siihen, että liikun tehokkaasti ja suoraan ja työskentelen ohjauksen suhteen lantiosta asti - ja luotan siihen, että Pii tulee kyllä ohjaukseni mukana. Liika varmistelu vain hidasti Piitä ja pahimmillaan ajoi sen niin huonoon ponnistuskulmaan, että se jätti hyppäämättä. Teimme myös kuudella kepillä sisääntulokulmia niin, että naksautin oikeasta valinnasta. Sain Piin jo lähetettyä 90o avokulmasta pujottelemaan, mutta sillä edellytyksellä, että ohjaan sen kädellä selkeästi oikeaan väliin. Avokulmassa välit jäävät sen vasemman silmän puolelle ja ilman ohjaustani se aloittaa pujottelemaan yleensä vasta toisesta välistä. Jyrkätkin umpikulmat menivät sen sijaan oikein mainiosti ja pystyin lähettämään Piin pujottelemaan parin välin päästä. Pii teki myös mini- ja maksipöytien päällä ollutta keinua. Naksautin keinun kippaamisesta ja suoritus ehkä alkoi vähän nopeutuakin. Ehkä.
Rhoon kanssa tehtiin neljää keppiä "perinteiseen tyyliin". Peruuttaen homma sujui näppärästi, mutta hajosi kun yritin siirtyä kulkemaan eteenpäin. On todella vaikeaa yrittää olla kumartelematta samaan aikaan, kun pyrkii ohjaamaan supernopeaa tärppäkärppää oikeisiin keppiväleihin! Siinä vaiheessa, kun olimme kahdesti joutuneet palaamaan peruuttamalla ohjaamiseen (eli kaksi epäonnistumista peräkkäin korkeammalla kriteerillä), päätin alkaa väärinkäyttää naksutinta. Naksautin Rhoolle jokaisesta oikein menneestä kepin kierrosta, vaikka palkkasinkin vasta keppien lopussa. Tämä tuntui auttavan ja sain muutaman toiston jopa ilman namia kädessä, pelkällä käsiavulla! Tänään treenattiin vain "helpommalta puolelta", joten seuraavissa treeneissä pitää ottaa myös toiselta puolelta. En todellakaan halua tämän yleisen ongelman rajoittavan suorituksiamme!
Rhoon keinusuorituksen kanssa kävi nolommin. Rhookin suoritti pöytien päällä ollutta keinua, jossa naksautin keinun kallistamisesta. Kellon lähestyessä pentukurssin alkamisaikaa kiinnitin Rhoon pantaan hihnan, että saan sen tarvittaessa haltuun jos joku kurssilainen erehtyy koirineen sisään ennen kuin lopetamme. No, seuraavalla toistolla Rhoo huomasi, että joku seuraa sitä (siis sen perässä roikkui hihna), eikä enää suostunut tekemään mitään. Tapojeni vastaisesti vein sen kerran helpotetusta keinusta läpi käyttäen lempeää pakkoa ja RH suorittikin varsin mallikkaan ja nopean keinun päästyään ensin ohi siitä kohdasta, jossa se huomasi perässään tulevan hihnan. Keinun keikkaaminen ja kolahtaminen ei ollutkaan se pelottava juttu, vaan se kohta, jossa hirviö tuli perässä. Tämän jälkeen Rhoo väisteli minua hihnan päässä ja nuuskutteli maata. Sain sen tekemään pari madallettua aitaa ja pääsin palkkaamaan niistä. Seuraavissa treeneissä paljastunee, miten paljon tuli takkiin. Lisäpainetta tilanteeseen toi yläkerrasta kantautunut putkiston loiske ja askelten äänet, jotka näin jälkikäteen ajateltuina saattoivat olla Rhoolle isokin rasite.
Treenaaminen tuntuu juuri nyt hyvin turhauttavalta. Rhoolla on edelleen esteopetus kesken, eikä Piin suorituksen hiominen tunnu kovin mielekkäältä kun kisaamaan ei kuitenkaan pääse. Hauskaahan tuo tietysti on, erityisesti koirille, jotka viis veisaavat kisailusta. Erityisesti Piitä oli liikuttavaa katsoa, kun se tauon jälkeen pääsi taas hyppelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti