torstai 20. lokakuuta 2011

Vierailevana tähtenä Hakkilassa ja iltalenkkitreeniä


Menimme Rhoon kanssa vierailemaan I-HAHin kilpailuvalmiiden torstairyhmään, jota Allu koulutti. Teemana olivat niisto tai saksalainen sekä leieröinti. Rhoo oli varsin huolestunut vieraista koirista, mutta malttoi silti toimia varsin hyvin. Treeninä suurin anti olikin häiriötreeni uusien koirakoiden kanssa ja itselleni se, että lopultakin ymmärsin mikä saksalainen on ja milloin sitä voidaan käyttää.


Pii teki iltalenkin yhteydessä liikkeestä istumista ja maahanmenoa namipalkalla. Lisäksi seuraamista ad 20 askelta suoraan sekä eteentulon mieleen palauttelemista. Kivasti meni.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syysmyrskyn aksaa


I-HAHin ohjatut treenit pidettiin tavalliseen tapaan Agilityakatemialla, mutta luonto päätti lisätä olosuhteisiin vuodenajalle epätyypillisen haasteen. Treenasimme reippaassa ukkosessa koko ajan: välkkyi ja jyrisi ja välillä sade yltyi niin, ettei kasvihuoneessa kuullut ajatuksiaankaan. Piitä ei äänihäiriö paljon hetkauttanut (eihän sitä koskaan), mutta Rhoon suhtautuminen ilahdutti erityisesti. Häkissä odottaessaan se oli hieman huolissaan, mutta kun rankimman sateen aikana otin sen ulos ja riehutin lelulla, ei sade ja ukkonen pahemmin enää haitannut.


Radanpätkän teemat olivat irtoaminen ja takaaleikkaus. Piin kanssa pitää tehdä alkeistason takaaleikkaustreeniä, sillä nykyisellään riski kompastua koiraan on melkoinen... Rhoon kanssa pitää harjoitella oman ohjauksen ajoittamista ja pitää johtotähtenä sitä, että koira tietää kaksi seuraavaa estettä koko ajan. Rhoon kanssa ohjauksen pitäisi myös olla rohkeampaa, pitää antaa tilaa ja luottaa. Siinäpä opetellaan.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Välipäivää


Treenattiin vain iltasella typeriä temppuja kotosalla. Tarkoituksena oli naksutella neljä tassua laatikon sisään. Tuloksena oli härväävää porokoiraa, joista yllätyksekseni Pii suoriutui Rhoota paremmin. Koirat olivat turhan kiihkeitä ja keskittyminen oli vähän niin ja näin. Itse olin puolestani vähän turhan väsynyt sheippaustoimiin, mutta eipä ainakaan tullut hajotettua mitään tärkeää.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hyppyjä pimeään


Rauniokausi lähenee loppuaan, mutta vielä ehdittiin tutustua neljän maalimiehen verran ylhäältä tuleviin hajuihin. Rhoolla oli hauskaa ja se hauskuutti myös minua ja kouluttajia. Kun vapautin sen etsimään, se ensi töikseen kävi haukkumassa leikkikumarrellen savua vahtivan treenikaverin. Sitten Rhoo rallaili vähän ympäriinsä ja hömpötteli. Kun se ryhtyi töihin ja otti herneen käyttöön, se paikansi hajut hienosti. Suurimman haasteen aiheuttikin se, miten maalimiesten luokse pääsi: Tean tornin keskitasolle se hyppäsi vaivatta kunhan ensin unohti hetkeksi ajatella, että onpa se korkealla. Alakasan mikroaaltouunin takana oleva kasa oli Rhoolle helpoin lähestyttävä, vaikka sinnekin päästäkseen piti ylittää hutera ja kiikkerä alusta. Mikron päälle se rohkeni vasta koko porukan kannustuksella, mutta vaivattoman näköisesti se lopulta sinnekin pääsi. Pimeässä treenaaminen ei varmasti auttanut asiaa, mutta meni tuo noinkin. Lopuksi otettiin vielä helppo jackpot-maalimies keskikasan päältä.


Rauniokautta olisi vielä kaksi tai kolme kertaa, riippuen säistä ja kouluttajista. Rhoon kanssa jatketaan varmaankin vielä yhden tai kahden erilaisen piilotyypin työstämistä. Ylhäältä tulevista hajuista on nyt saatu mukavasti toistoja ja homma onnistuu jo kivasti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Uskoisin että sovimme juuri tapaamisesta, Sir Winston


Blogipäivityksiä on rästissä pitkin lokakuuta, mutta tämänpäiväiset fiilikset pitää silti jakaa tuoreeltaan myös tänne.


Isäni viihdytti Piitä metsästysreissulla (oli kuulemma ajanut komeasti jänistä), joten lähdin yksikseni Jyväskylän JAT:in lokakuun kisojen C- ja D-radoille Rhoon kanssa. Halliympäristö huolestutti etukäteen, mutta paikka oli suhteellisen rauhallinen, kulkemaan pääsi useista ovista ja mikä parasta, rata oli ympäröity n. metrin korkuisilla läpinäkymättömillä muoviaidoilla. Alustana oli ainakin omaan jalkaani hyvin sopinut kvartsihiekkatekonurmi - tykkäsin!


Molemmat radat (tuomarina Minna Väyrynen) olivat erittäin suoraviivaisia, mutta eivät aivan niin simppeleitä kuin ensinäkemältä luuli. Radoilla oli useampi kohta, jossa koira pääsi porhaltamaan suoraa ja taas strategisissa paikoissa vastaavasti useampi kohta, jossa ohjaajan inputtia todennäköisesti vaadittiin. Jos koira ei irronnut tai ollut ohjattavissa vähän kauempaa, piti itse pinkoa ihan hemmetin lujaa. Ensimmäiselle (agility/C) radalle unohdin, minkä koiran kanssa olin kisaamassa. Suunnittelin kovasti hienot linjaukset keppien jälkeisen suoran päässä olleiden aitojen optimoimiseksi. Ongelmaksi tietty muodostui se, ettei minulla ollut Rhoon kanssa mitään mahdollisuuksia ehtia tekemään niitä linjauksiani. Suunnitelman muuttaminen kesken radan ei yleensä ole kovin onnistunut veto eikä ollut nytkään. Poistuimme hyllyradalta Rhoon kanssa yhdessä iloisesti pomppien. Radan ensimmäinen puolikas oli kuitenkin mennyt sen verran hienosti, että saimme hienosta menosta kentän laidalla kehuja kanssakilpailijoilta. Itse olin erityisen tyytyväinen Rhoon irtoamisesta putkelle ja sen varmasta pujottelusta samaisen putken jälkeen sekä tietysti siitä, ettei se ottanut turhaa häiriötä mistään epäoleellisesta.


Hyppyradalle lähdin ilman sen kummempia odotuksia. Hoksasin suht hyvin radan ansakohdat ja tunnistin ne paikat, missä piti juosta ihan helvetin vauhdikkaasti auttamaan koiraa, mutta siitä huolimatta ajattelin, että tuskin hyppyratakiroukseni tästä muuksi muuttuu. Piin kanssakaan en ole koskaan onnistunut saamaan edes tulosta hyppäriltä.


Matalista odotuksista huolimatta tai ehkä osaltaan niiden takia olin radalla juuri siinä, missä kulloinkin olin suunnitellut olevani, ehdin kaikkiin ohjauskuvioihini ja Rhoo teki töitä ihan tosissaan. Maaliin tultuamme saimme reippaat suosionosoitukset, joten arvelin jo silloin että rata meni hyvin. Silti tulosten näkeminen sai minut melkein itkemään: ratavirheetön suoritus, ihanneaika alittui lähes 14 sekunnilla ja voitimme koko startin! Toiseksi tullut jäi noin viiden sekunnin päähän ja tuloksen saaneissa koirakoissa oli ainoastaan yksi meitä nopeampi koirakko. Rhoon etenemäksi tuli mainio 4,58m/s.


Loppupäivä menikin sitten pilvissä leijuen. Kun muistelen, missä tilanteessa olimme alle kaksi kuukautta sitten, tuntuu aivan mahdottomalta että olemme voineet saada voittonollan hallikisoista noin komealla ja etenevällä suorituksella. Tuomari sanoi kätellessään että "Onpa tosi makee porokoira" ja nettituttu järjestävän seuran lappalaisharrastaja tuli spontaanisti onnittelemaan ja ihailemaan Rhoon nopeaa, innokasta ja irtoavaa suoritusta. Hän kehotti painamaan tämän fiiliksen mieleeni ja ajattelemaan, mitä kaikkea ehdimmekään Rhoon kanssa saavuttaa, kunhan taidot karttuvat molemmilla ja yhteistyö hioutuu vuosien varrella. Itse olen kaikkein iloisin siitä, että nyt olen saanut Rhoolle jotain näyttöjä siitä, että se ON mainio ja lupaava pieneläin ja porokoiraksi niin nopea ja näppärä, että sen kaltaisia on harvassa.


Ei niin hyvää, etteikö jotain opittavaa: Rhoo irtoaa ja tekee, jos sille antaa tilaa. Pitää yrittää jaksaa luottaa. Kaarroksissa on edelleen sekunteja kiinni, jopa tuolla radalla. Plörinäksi menneen agiradan opetus oli varmaankin se, että tarvitsemme treeniä "etäohjauksessa". Rhoon nopeudella minun pitää pystyä lähettämään se suorittamaan itsenäisesti esteitä kuitenkin niin, että se reagoi ohjaukseeni myös etäämpää. Hoksasin ottaa kuvat ratapiirroksista, pitää lisäillä ne blogiin jahka ehdin.

torstai 13. lokakuuta 2011

Epävarmaa jäljestystä


Kauden todennäköisesti viimeiset arki-illan jälkitreenit puuhasteltiin tänään Histassa. Kouluttaja oli siirtynyt oman koiransa kanssa jo tottiskauteen, joten hän teki jäljet kaikille läsnäoleville treenaajille. Piin kanssa ajettiin muutamien satojen metrien jälki, jolla oli kaksi merkattua kulmaa ja neljä merkattua keppiä.


Ensimmäisestä kepistä Pii porhalsi ohi. Pysähdyin ja odotin, mitä koira tekee. Tultuaan liinan päähän Pii taisi tuumata että jotain unohtui, koska se palasi takaisin ja merkkasi kepin kauniisti menemällä maahan keppi etujalkojen väliin ja nostamalla vielä kepin toviksi suuhunkin. Palkkana oli eläinkaupan alekorista ostettua poronlihasäilykettä, joka taisi olla parasta palkkaa ikinä. Kulmat olivat Piille tällä kertaa vaikeita ja molemmilla se yritti lähteä vähän vapaavalintaiseen suuntaan. Autoin sitä vahingossa liikaa ensimmäisellä, mutta toisella maltoin. Ensimmäinen sijaistoimintokohtaus tuli näillä main ja Pii heitti maahan pyörimään. Napakka "Riittää!" havahdutti sen jatkamaan.


Kun sijaistoimintopato oli avattu, Pii kääntyi haukkua räksyttämään minulle tämän tästä ja yritti taas ilmaista mitä sattuu kepakoita maasta. Oma tulkintani oli, että edellisen treenin härvääminen on vaikuttanut sen varmuuteen ja kuminauha on lyhentynyt. Sen lisäksi se ei ole laatikon terävin veitsi noin yleensäkään ottaen ja se turhautuu suht helposti - mikä tahansa, joka aiheuttaa sille epäilystä siitä että palkka todellakin ON tulossa, lisää härväämisen määrää. Toisaalta Pii on liikuttava siinä, miten innokkaasti ja varmasti se suorittaa, kunhan sen palkan tienaamistavan saa kovalentisti ankkuroitua sen kalloon. Jokaisesta härväämishetkestä päästiin etenemään odottamalla ja ihan vaan kieltämällä itseään ylläpitävät sijaistoiminnot (kaivaminen, kieriminen, haukkuminen). Keppien ilmaisu sujui ensimmäisen kepin jälkeen kuin tanssi. Pii ei edennyt viittä senttiäkään kepin yli, vaan tarkensi kauniisti ja asettui maahan keppi etujalkojen välissä nostaen kepin hetkeksi vielä suuhunsakin.


Rhoo sai korvaukseksi autossa odottelustaan totutella kanssani pimeään metsään. Kuljimme sähkölinjaa pitkin kahdestaan, Rhoo jarruliinaa vetäen. Luoksetulopalkkana ollut porosäilyke kelpasi ja Rhoon korvat olivat ihailtavasti auki. Pimeyskään ei aiheuttanut mitään ongelmia, tosin lähes täysi kuu onneksemme vei pahimman terän lokakuiselta illalta.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Keskiviikkokontakteja


Viikkotreeneissä tehtiin radanpätkää ja muutaman esteen hinkkauksia kontaktiteemalla. Piin kontaktit osoittautuivat juuri niin epämääräisiksi kuin pelkäsinkin: jopa targetin kanssa se pudottaa herkästi 4 on the floor, eikä se juurikaan malta odottaa lähtölupaa. Rhoon kontaktit ovat sitävastoin targetin kanssa varsin mainiot, eikä lautasella tarvitse olla edes namia. Rh kestää hyvin odottaa lähtölupaa ja kestää varsin hyvin etäisyyttäkin jos targetti on käytössä. Rhoon keinusuoritus oli kertakaikkisen upea: nopea, itsevarma ja peloton.


Itselläni on huono tapa nojata koiraan päin, mistä tulisi päästä eroon. Ongelma esiintyy sekä kontakteilla että takaaleikkauksissa, eikä se auta asioita yhtään. Hyi minua!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Jäävät ja leikkiä kotikadulla


Iltalenkin ohessa otettiin Rhoolle leikkiä häiriössä. Maa oli märkä ja kadulla oli jonkin verran ohikulkijoita, tavoitteena oli saada fokus pysymään minussa. Rhoo otti kontaktia, söi ja leikki myös koirahäiriössä: saksanpaimenkoira ohitti meidät kadun toisella puolella ja naapurin chihulauma ohitti lähempää. R malttoi keskittyä hienosti olennaiseen, hyvä Pom!


Pii teki liikkeestä istumisia hyvin suuren vartaloavun kera. Hienosti se jäi tönöttämään homman hoksattuaan, mutta liike oli hidas. Ehkä alun epävarmuutta? Lievittynee treenillä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Valssit ja keppikulmat


Sporttiksen lauantaitreeneissä ei tällä viikolla ollut koutsia, eikä kovin montaa treenaajaakaan. Muut tekivät radanpätkää ja minä muiden lopetettua molempien koirien kanssa valssikahdeksikkoa ja pujottelua kohti seinää/estettä. Rhoon kanssa ennakoivan valssin ajoittaminen on haasteellista: joko R pysähtyy ennen hyppyä tai hyppää suoraan kääntymättä yhtään. Pitää pilkkoa hommaa sille vähän pienempiin osasiin ja vahvistaa ymmärrystä. Pii kääntyi mainiosti kunhan itse maltoin keskittyä.


Molemmat pujottelivat hyvin myös tilanjakajaa kohti. Rhoon avustaja-ahdistusta helpotettiin siten, että Tiina jäi tilanjakajan taakse ja heitti palkan kun naksautin. Hyvin toimi. Rhoo tarvitsee pujottelussa toistoja, sillä epävarmuus iskee vieläkin helposti pelkästä palkatta jäämisestä. Rhoo teki myös jokusen puomin alakontaktin samalla avustajakonfiguraatiolla ja targettia apuna käyttäen. Hienoja toistoja tuli!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Pirkko testaa treenimotivaatiotamme


Ehdittiin Piin kanssa ensimmäistä kertaa EPK:n tottisryhmäämme. Treenit olivat tuossa aivan lähellä Talin kentällä, mutta Pirkko-myrsky teki olosuhteet aika haastaviksi. Kotoa lähtiessä oli aurinkoista ja treenien alettua tuuli yltyi, veti pilveen ja sitten tulikin vettä niin ettei meinannut sekaan mahtua.


Suunniteltua estetreeniä ei ollut turvallista ottaa kelin vuoksi, joten jonkinmoiseksi teemaksi tuli paikkamakuu, seuraaminen ja liikkeestä istuminen ja maahanmeno. Piin kanssa jätin suosiolla paikkamakuun väliin, koska lätäkössä pötköttäminen olisi tuskin lisännyt maassa pysymisen houkuttelevuutta. Varoitin kouluttajia etukäteen Piin vaatimushaukkumisesta ja pyysin, että otamme mielellämme ohjeita vastaan sen kanssa työskentelemiseen. Pii päättikin olla vieraskorea ja se huuti vain vähän portilla. Epäilen, että se saattoi kuvitella tulevansa koirapuistoon. Teimme pari pätkää seuraamista suoraan pienellä käsiavulla (5-10 askelta x4), joka sujui mainiosti: Pii seurasi tiiviisti, suoraan ja otti perusasennon itsenäisesti ja nopeasti huolimatta likomärästä maasta. Se taisi istua kuuliaisesti jopa lätäkköön pari kertaa. Sitten tehtiin jokunen eteentulo, jotka olivat kaikki vinoja. Pii jäi n. klo 13-14 väliin töröttämään huolimatta käsiavusta ja siitä, että ekasta kerrasta viisastuneena poistin hihnan laahaamasta. Loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetulo ja riehutuspalkka leikillä.


Olin erittäin tyytyväinen Piin innosta tehdä hommia kelistä huolimatta ja saimmekin yhteistyöstämme kehuja. Jatkoa varten pitänee käyttää hyväksi joka ainoa mahdollisuus treenata paikkamakuuta, koska se tulee olemaan meidän BH:n kompastuskivi jos joku. Olin tosin helpottunut siitä, että koira ilmeisesti jätetään paikkamakuuseen aika hyvän matkan päähän suorittavasta koirakosta, joten urakka ei tule olemaan ihan niin mahdoton kuin olin pelännyt. Seuraamisessa on syytä alkaa häivyttämään käsiapua ja pidentämään matkaa. Eteentuloissa palataan taaksepäin ja vahvistetaan suoraa asentoa. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa tehdään nyt alkuun ilman varsinaista seuraamista, eli koira vasemmalla sivulla, mutta ei käskyn alla. Istuminen ja maahanmeno ovat sinänsä Piillä aika näppärät ja nopeat, kun treenaan niitä oikeastaan joka kerta koirien kanssa leikkiessäni.


Tämä viikko on jäänyt koirilla varsin huonolle lenkitykselle ja Pirkosta "nauttiminen" likomärkänä treenien päälle ei oikein hotsittanut. Onneksi puoliso oli lenkittänyt Rhoota ja Piin saa lahjottua tyytyväiseksi ydinluulla. Huomenna sitten pidempi lenkki, aksatreenit ja illalla kaverin luo iltaa istumaan - eiköhän siinä ole koirillekin jo kylliksi puuhaa!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Motivoivaa agia


Jatkona Vappu A:n motskaklinikalle ilmoitin Rhoon hänen pilottiryhmäänsä, jossa on tarkoitus soveltaa motivointia agilityn käytännön treeneihin kullekin koiralle sopivalla tavalla. Treenejä on viisi syksyn mittaan ja ensimmäinen kerta oli tänään Sporttiksella. Saimme ruhtinaallisesti treeniaikaa, sillä kolmesta koirakosta vain kaksi oli päässyt tänään paikalle.


Lopputuloksena koko treenistä voisi sanoa, että Rhoo osaa kyllä, mutta ei juuri anna anteeksi ohjaus- tai koulutusvirheitä. Sen itse tekemät virheet (tai tilanteet, joissa se olettaa tehneensä virheen) tiputtavat sen vireestä niin että kolahtaa. Näissä tilanteissa Vappu neuvoi nollaamaan tilanteen jollain tosi helpolla tempulla tai esteellä, palkkaamaan ruhtinaallisesti siitä ja yrittämään helpotettuna uudestaan sitä, mikä vireen pudotti. Valssien ajoitus on edelleen oma kehitysalueeni ja sellainen, mikä vaikuttaa todella merkittävästi Rhoon suoriutumiseen. Se lukitsee jo varhain mitä aikoo esteen jälkeen tehdä, joten jos vihje kääntymisestä on myöhässä niin koira jatkaa suoraan. Rhoo tarvitsee myös enemmän tilaa ja itsenäisyyttä kuin tällä hetkellä sille annan, vaikkapa pujottelu menee sitä huonommin, mitä enemmän olen sitä "auttamassa". "Mennäänks hommiin" ja etunoja-asento virittivät Rhoota sopivasti startissa ja sen lähtö sirpakoitui huomattavasti. Pujottelu seinää kohti oli haastavaa, joten se otetaan treenattavien listalle seuraavaa Vappu-kertaa odotellessa.


Palkkaamiseeni tai leikkiimme Vappu ei tälläkään kertaa joutunut puuttumaan, mikä oli itselleni oikein mukava juttu :)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Ylhäältä tulevat hajut


Illan rauniotreenien teema tulikin jo otsikossa. Keli oli märkä, kolea ja tuuli pyörivä. Syksyn edetessä treenaajajoukko on vähentynyt, nytkin paikalla oli viisi koirakkoa, joista yksi oli vieraileva tähti. Oma fiilis oli uupunut ja ajatukset pyörivät jo seuraavan päivän töissä, mutta onneksi Rhoo oli hyvällä fiiliksellä mukana. Raunioalueelle tulo meni Rhoolla kiskomiseksi ja nelivedoksi, mikä on presiis motivaatiotavoitteen mukaista!


Otettiin kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli keskitalon yläkerrassa, toinen alatalon keskiosassa siten, että koiran piti lähestyä ylhäältä päin ja kolmas mikron yläkerrassa ovi auki. Ensimmäinen piilo oli näistä selvästi vaikein: Rhoo merkkasi hajun hienosti kierrettyään talon kertaalleen, mutta ei hoksannut kiivetä portaita. Osoitin niitä kerran sormella ja Pom kipitti epäröimättä maalimiehelle. Heti ensimmäiseltä piilolta irrottuaan Rhoo otti hajun toisesta maalimiehestä alatalolla ja eteni viivasuoraan palkalle. Kolmannen maalimiehen hajun se sai Tean tornin paikkeilla ja laukkoi oitis piilolle ja oli kuulemma hypännyt oikopäätä piiloon sisään.


Olin erinomaisen tyytyävinen Rhoon treeniin ja tarkoituksena on jatkaa ylhäältä tuleviin hajuihin tutustumista myös seuraavalla treenikerralla, mikäli vieraileva kouluttaja ei muuta ehdota.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Lokakuun ensimmäinen tavoite saavutettu


...eikä mennyt edes kauaa! Ajelimme Mikkeliin MAHin kisoihin aamuvarhain paksussa sumussa. Hirvikolari väikkyi koko ajan mielessä, mutta onneksi niitä tai muitakaan vastaantulijoita ei pahemmin näkynyt. Kisat pidettiin avoimella hiekkakentällä ja rata-aluekin oli merkitty pelkästään maahan niitatulla nauhalla. Alueen ulkopuolelle oli asennettu aidoista tehdyt karsinat odottelua varten. Ennen ensimmäistä rataa meditoimme Rhoon kanssa ja siirryimme karsinoiden kupeeseen odottelemaan. En halunnut mennä sisään, että saatoin edelleen palkata Rhoota ja säädellä sen virettä. Valitettavasti edellinen rataa suorittanut koira ampaisi suoraan Rhoon iholle juuri, kun meidän olisi pitänyt mennä starttiin. Häätäessäni vierasta koiraa omastani sain vielä kuuluttajalta nuhteet siitä, etten ollut ajoissa paikalla (wtf) ja olin tässä vaiheessa aika varma, että mahdollisuudet selviytyä kunnialla radasta menivät saman tien.


Vaan Rhoo-poikapa yllätti ja veti oikein mallikkaan radan! Startissa se vähän kurkisteli olkansa taa, mutta sen jälkeen sen tekeminen oli erinomaisen mallikasta. Ohjasin itse sen ohi keinun, josta saimme radan ainoan vitosen. Huonon ohjauksen vuoksi kaarteet tulivat hyvin laajoiksi ja etenemäksi jäi vain 3,58m/s, mutta saimme vihdoin ensimmäisen tuloksemme! Pari tuikituntematonta (ja yksi tuttu) tuli kehumaan menoamme radan jälkeen. Itse olin ikionnellinen.


Toista agilityrataa ennen skippasin toiveikkaasti meditointihetken ja tulos näkyi radalla: Rhoon keskittyminen sirosi ja se haahuili kohti ympäristön häiriöitä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain sen äänellä pidettyä hallinnassa ja teimme kaikki esteet oikeassa järjestyksessä. Jostain matkan varrelta tarttui mukaan HYL, luultavasti Rhoo pujotteli pari väliä väärään suuntaan kun yritin korjata kepeillä fuskaamista. Hyppyradalla Rhoo teki paremmin töitä, mutta en itse ehtinyt ohjaamaan suunnitelmani mukaisesti, joten tulokseksi HYL. Minulla on edelleen melkoisesti totuttelemista tuon pikkuotuksen etenemistahtiin.


Kaikki radat olivat ykkösluokan radoiksi varsin konstikkaita ja nollia tuli niukasti - makseissa muistaakseni yksi per rata. Näin ollen sijoituimme ensimmäisen ratamme suorituksella kolmanneksi. Ilman sijoitustakin olisin ollut seitsemännessä taivaassa. Rhoo teki kolme rataa ja pääosin keskittyi tekemiseen upeasti. Silloinkin kun se ei aivan keskittynyt, se oli riittävästi kuulolla totellakseen. Ahdistuneisuus oli pääosin muisto vain, tosin pidin kyllä tarkasti huolta siitä, ettei Rhoolla ollut liikaa aikaa keskittyä vääränlaisten kierrosten keräämiseen.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Tuplatreenit Kuopiossa


Ilmoitin sitten myös Piin treenaamaan ACElle. Jos sinne asti ajelee niin treenaapa sitten samalla molemmat otukset. Harri oli kouluttamassa 38 (!) esteen Stars-rataa, joka oli tuttuun tapaan vaativa ja tekninen. Tosi vaativa omaan tasooni nähden, mutta siinäpä sitä oppii. Jo pelkän radan muistaminen teki tiukkaa, mutta Harrin pointti asian suhteen oli aika kiistaton: 20 estettä kisoissa tuntuu näiden treenien jälkeen kakkupalalta.


Piin kohdalla en jännittänyt suoriutumistamme, joten kaikki meni oman tasomme mukaisesti. Etenimme koko radan useammassa pätkässä, kuten arvelinkin. Radan alussa Harri esitti ohjaustekniikaksi [jokueponyymi] persjättöä, jossa koira jätetään suorittamaan itsenäisesti esteitä suoralle ja kipitetään edelle tekemään se persjättö ikään kuin ennakoivasti. Piille tämä toimi kuin häkä, koiraan tuli vauhtia ja itselläni ei ollut mitään ongelmaa ehtiä sen edelle. Putki/A-erottelu toimi Piillä mainiosti pelkällä ääniohjauksella, minkä Harri sanoikin olevan nykyisillä radoilla melkein välttämätöntä. Kun jaksoin itse juosta, Piistä alkoi löytyä aivan uudenlaista vauhtia. Rohkaistuttuani ajattelemaan että tuolla menolla Pii kyllä nousee kolmosiin jahka pääsemme taas kisaamaan, Harri kehotti asettamaan tavoitteeksi saman tien sen AVAn. "Se on ihan passeli tavoite jos teette vaan hommia." Per aspera ad astra ja sitä rataa.


Rhoon kanssa pääsin myös suureksi yllätyksekseni räpiköimään koko radan läpi pienissä pätkissä. Ihan oikeasta yrittämisestä huolimatta en ehtinyt tekemään samaa persjättöä radan alussa kuin Piin kanssa. Putki/A-erottelu meni Rhooltakin oikein passelisti, mutta sitä seuraavalla putki-pituus-hyppy-pätkällä paljastui, ettei Rhoo vielä oikein osaa hakea pituusestettä. Harrikin huomasi Rhoon asenteen parantuneen viime kerrasta ja Poo keskittyikin oikein mainiosti hommiin kunnes joku ihana haju tiputti sen vireestä kentän takaosassa. Valitettavasti haju oli juuri radan teknisimmässä kohdassa, jota olisin mielelläni treenannut yhteistyökykyisen koiran kanssa, vaan minkäs teet. Rhoo sai kotiläksyksi treenata lyhyitä radanpätkiä loistopalkalla, että saadaan intoa ja nopeutta vielä paremmaksi.