perjantai 30. syyskuuta 2011

Pii ksylitolikontrollissa ja kuun yhteenvetoa


Tänään vietettiin treenien suhteen lepopäivää ja Pii pääsi käymään maksakontrollissa omalla eläinlääkärillämme. Kaikki oli kunnossa, hieno juttu!


Kuukauden treeniyhteenvedon plussat ja miinukset:


Plussaa oli runsas treenimäärä. Työstressistä huolimatta jaksoin treenata ahkerasti, hyvä minä! Koiriakaan ei treenimäärä tuntunut pahemmin väsyttävän, vaikka oman reviirin ulkopuolisia treenejä taisi tulla 3-4 viikossa per hurtta. Estevarmuus keinulla parani molemmilla koirilla iltaruokatreenien myötä. Piin jälki-ilmaisut ovat parantuneet huimaa vauhtia, Rhoon maalimiesmotivaatio raunioilla alkaa olla tavoitelluissa lukemissa ja Rhoolle saatiin runsaasti kokemusta kisanomaisista tilanteista agilityn suhteen. Rhoon aksa-asenne alkaa kaikkinensa olla huimasti parantunut, mistä olen erityisen iloinen.


Miinusta syyskuussa oli tavallista niukemmaksi jäänyt lenkkeily ja yleinen hengailu. Omat voimat ja aika eivät ole riittäneet tekemään niin paljon ihan rentoja hengailulenkkejä kuin tavallisesti ja niitä tarvitsisimme koko porukka.


Lokakuulle asettaisin tavoitteeksi saada Piille varmuutta ja pituutta vanhemmille jäljille. Agilityssa Piin kanssa etsitään edelleen sitä vauhdikasta tapaa ohjata. Rhoolle raunioiden teemaksi jäävät erilaiset piilotyypit ja niistä toistojen saaminen, agilityssa kontaktien vahvistaminen, pujottelussa lintsaamisen karsiminen ja edelleen suoritusvarmuuden parantaminen erilaisissa ympäristöissä. Tavoitteiden tarkistusta varten voisin kellottaa Piille jonkun radanpätkän alku- ja loppukuusta ja verrata etenemää, jäljellä ajaa kokeenomaisen jäljen loppukuusta. Rhoolle haluaisin saada pysähtyvät kontaktit myös kovassa vauhdissa ja jonkun tuloksen virallisista.

torstai 29. syyskuuta 2011

Ulkokauden päätös Kivikossa


Viimeiset treenit Kivikossa Elinan ohjauksessa menivät varsin mukavasti. Tehtiin kisanomainen 23 esteen rata, joka ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Rhoolle ei ollut häkkiä mukana, joten se sai katsoa treenikaverien suorituksia kentän laidalta. Seurauksena oli paljon turhaa meteliä ja korkean vireen Pieneläin. Rhoo työskenteli erittäin hyvin, paikkasi tekemiäni ohjausvirheitä ja malttoi jatkaa rataa huolimatta omista mokistani. Miinuksena todettiin, että kontatkit hajoavat edelleen osiinsa vauhdin kasvaessa, joten kontaktitreeni on vielä tarpeen. Saimme Elinalta kehuja siitä, että olemme molemmat Rhoon kanssa kehittyneet syyskauden aikana: oma ohjaamiseni on monipuolistunut ja Rhoon kärsivällisyys, keskittyminen ja yhteistyö kanssani ovat parantuneet.


Kiitos syyskaudesta treenikavereille ja koutsille! Ensi viikolla treenataankin molempien prokoirien kanssa hallissa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vapaamuotoiset


Ajeltiin pitkästä aikaa illan ratoksi lappalaiskoiraporukan epävirallisiin vapaamuotoisiin treeneihin Tuomarinkartanolle. Rhoo sai syödä broiskunsydämiä viideltä sille vieraalta ihmiseltä, minkä se täysin epäröimättä tekikin. Varsinaisena treeninä Rhoo leikki vetoleikkiä kanssani ihmis- ja koirahäiriössä sille varsin vieraassa paikassa. Leikki meni kivasti ja sain siinä välissä pari pikku temppuakin palkattua. Lopuksi Rh sai viisi luoksetuloa lelupalkalla, mitkä sujuivat vauhdikkaasti ja mallikkaasti.


Pii seurasi ja paikkamakasi urosporukassa lähes jatkuvalla ruokapalkalla (suurin häiriö eivät olleet vieraat koirat vaan RUOKA anna jo RUOKAA!!) Lisäksi tehtiin luoksetuloja ja paikalla odotteluja sekä leikkimistä. Oli mukavaa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Ihan pimeetä jälkee


Hurjalla kiiruhtamisella ehdimme Piin kanssa Histaan jälkitreeneihin jotakuinkin ajoissa. Keli oli jälleen kuiva, vaikka metsä oli kostea. Myöhästyimme sen verran, että meitä varten oli tehty valmiiksi kokeenomainen jälki: 4 keppiä ja muoto alokasluokan koejälkeä vastaava. Mitään ei oltu merkattu ja tarkoitus oli, että ajamme Piin kanssa jäljen kahden.


Pii nosti erittäin, erittäin kauniisti ja jouhevasti kaksi ensimmäistä keppiä: se jäljesti nenä lähes maassa, tuli kepille ja meni jokusen kymmenen senttiä ohi, palasi ja tarkensi ja asettui maate keppi etujalkojen välissä. Ensimmäinen kulma jäljestettiin leikiten, mutta sitten minun silmilleni ilman suurempaa epävarmuutta tai hakemista Pii päätti vaihtaa jälkeä johonkin toiseen. Jossain vaiheessa huomasin sen seuraavan pienen hetken polkua, joten epäilin kyllä hetken sen ottaneen harhan, mutta pian se päätyikin kääntymään 90o vasempaan. Tulkitsin sen seuraavaksi kulmaksi, enkä hoksannut täydellistä hukkaa ennen kuin oli jo aivan liian myöhäistä.


Seuraavan kerran ajatuksena olisi ajaa vastaava jälki, mutta siten, että kulmat on merkattu minua varten. Tarvitsen itse vielä apua osatakseni tukea koiraa oikeassa paikassa. Ilmaisut ovat varmat ja komeat, joten keppejä ei ainakaan kaikilla jäljillä tarvitse enää merkata.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Tunkeutumista ja loppukauden plääni


Maanantai-ilta ja ensimmäiset sateettomat rauniotreenit naismuistiin. Teemana oli tunkeutuminen ja jotakuinkin kaikki koirakot tekivät liki samanlaisen treenin. Ensin tunkeuduttiin alataloon alhaalta keskeltä pullopussin yli ja sitten oviaukko tukittiin ja koiran piti etsiä reitti talon päästä. Sitten siirryttiin ylätalon kettistelineiden puoleiseen päähän ja vastaava homma, tosin tukkeen yli piti kiivetä.


Rhoo teki mainiosti hommia sille aika vaativan tehtävän kanssa. Tuin sitä omalla liikkeelläni että se löysi reitin maalihengen luo kun ensiksi käytetty reitti oli tukittu, mutta näppärästi se sinne sukelsi. Ylätalolla se totesi että dorkat kiipeää ja etsi näppärästi rhoonmentävän kolon talon nurkalta. Kolmannella yrittämällä kouluttajan tukittua reiän se kiersi taloa etsien reittiä suht pitkään, mutta meni lopulta kiipeämällä romukasan yli kun sitä oikein rohkaistiin. Pieneläimellä tuntui olevan mukavaa, eikä pimeyskään haitannut yhtään.


Loppuun käytiin läpi tavoitteita loppukauden neljälle treenikerralle ja kerrattiin, mitä jo osataan, mitä harjoitellaan ja mitä ei vielä edes harjoitella. itselleni myönsin osaamiseksi ea-taidot ja ryhmässä toimimisen ja harjoittelun kohteiksi melkeinpä kaiken muun. No, osaan minä suunnistamisen perustaidotkin, mutta pimeässä en kyllä luottaisi osaamiseeni. Rhoo on varsin alustavarma ja kettis sujuu näppärästi, tosin L-putkea ja laatikkotelinettä voisi vielä varmennella. Maalimiesmotivaatio on myös alkanut muotoutua toivotunlaiseksi. Loppukauden ajattelin tehdä sen kanssa erilaisia piilotyyppejä sopivan helppoina harjoituksina niin, että kullekin piilolle tulee toistoa saman treenikerran aikana. Ensi kerraksi sovimme aiheeksi ylhäältä tulevat hajut. Hallinta jätetään tällä kaudella kokonaan pois raunioilta, samoin ilmaisu. Haukkukoon purkkia kotona tai aksatreenien ohessa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Korjaussarjaa


Kotimatkalla kierrettiin Hakkilan kautta ja otettiin vähän estetreeniä iltaruokapalkalla. Tarkoituksena oli lähinnä katsoa, jäikö Rhoolle pahaa mieltä esteeseen rynnimisestään, mutta käytin tilanteen sataprosenttisesti ja Pii pääsi tekemään lähestymiskulmia kepeille.


Rhoo hyppäsi hyvällä fiiliksellä ja ongelmitta myös sen aidan, johon asetin kaksi pituusesteen tolppaa markkeeraamaan ajanottolaitetta. Teimme sitten myös slalomia neljällä esteellä kaksi U-putkea häiriönä (esteet poikittain neljän avoimen putkensuun välissä). Rhoota eivät putket voineet vähempää houkuttaa ja slalomkin sujui molemmin puolin mainiosti. Kepeillä kahden viimeisen välin ongelma valitettavasti jatkuu. Rhoo taitaa olla ymmärtänyt jotain väärin, sillä se pysähtyy hämmentyneenä hieman ennen keppien loppua. Pitänee yrittää korjailla.


Piistä löytyi jälleen aivan uutta nopeutta pujotellessa kun keppien päässä oli kuppi. Kun kuppi siirtyi pois näkyvistä keppejä seuranneen putken päähän, vauhti tippui heti, mutta oli silti Piin mittakaavassa varsin mainio. Myös vaikeat avokulmat löytyivät kumman itsenäisesti kun palkka oli kohdallaan. Koira sluibailee toisinaan, perskeles!

Kuopion keikka


Eipä mennyt kisamatka ihan toiveiden mukaan. Otimme kolmesta startista vain kaksi, koska oma huumorintajuni loppui toisen startin jälkeen kokonaan, eikä meininki olisi enää tsemppaamalla noussut. Ensimmäisen starttimme missasimme omalla vuorollamme, koska olin lähtenyt kiertämään hallia väärältä puolelta. Seinään oli jäänyt vanha "Kilpailijoiden sisäänkäynti"-kyltti, jonka muistelin aiemmin nähneeni ja jota päädyin noudattamaan. Ilokseni ACE:n väki myöntyi tulkitsemaan myöhästymiseni järjestäjän virheestä johtuvaksi, joten pääsimme starttaamaan A-radalle viimeisinä.


Rhoo ja minä vietimme lyhyen meditointihetken ennen starttaamista ja menimme radalle. Rhoo oli hyvässä vireessä startissa, keskittyi tekemiseen ja meinasi varastaakin esteelle. Kun sitten vapautin sen hyppäämään, se törmäsi rytinällä ensimmäiseen aitaan. Pienen "oho"-hetken jälkeen rata jatkui, mutta Rhoo varasti kolmannen aidan ohi puomin alla olleeseen putkeen. Loppu rata meni rillutteluksi ja juoksimme yhdessä pois kentältä. Olin tässä vaiheessa hommaan suhteellisen tyytyväinen: Rhoo oli hyvässä vireessä, mutta hallinta oli vähän hakoteillä. Tuhat kertaa parempi kuin paineistunut ja ahdistunut välttely, jota sitäkin on viime aikoina riittänyt!


B-radan startti oli jotakuinkin samalla kohdalla kuin A-radankin. Teimme Rhoon kanssa käsikosketuksia IYC-leikkiin yhdistettynä ennen radalle menoa ja Rhoo keskittyi minusta mainiosti minuun ja tulevaan tehtävään. Rataa suorittavaa meitä edeltävää koirakkoa se katsoi lähinnä innostuneen kiinnostuneena. Rhoo jäi mainiosti starttiin juuri siihen kohtaan, mihin toivoinkin, joten pystyin rauhassa asemoitumaan toisen aidan viereen siten, että blokkasin kropallani kakkosesteen vasemmalla puolella kutsuvan suoran putken suun. Kutsuin Rhoota ensimmäisen aidan yli ja sepä kiersi sen muina miehinä seinän kautta. Ei alittanut rimaa (siitä on neuvoteltu aiemmin lukuisia kertoja), vaan kiersi koko roskan. En itse ymmärtänyt tässä kohtaa noudattaa aiempaa lupaustani itselleni siitä, että rata jatkuu koiran virheistä huolimatta, vaan takerruin siihen ajatukseen että koiran TÄYTYY kulkea tolppien läpi ja käynnistää ajanotto. Rhoo ei lähtenyt takaakierrolle, vaan vältteli minua ja nuuskutteli silminnähden huolestuneena. Sain sen lopulta ottamaan ensimmäisen aidan, minkä jälkeen se laukkoi kovaa vauhtia siihen suoraan putkeen, jota olin yrittänyt blokata.


Olin itse unohtanut ensimmäisessä startissa sattuneen törmäyksen, joka varmasti aiheutti Rhoon haluttomuuden hypätä enää tolpallista, samassa paikassa ollutta aitaestettä. Tulkitsin esteen kiertämisen virheellisesti "just nyt ei huvita"-tyyppiseksi toiminnaksi, jota Rhoolla silloin tällöin tunnetusti esiintyy. Kun sitten menin komentamaan sitä suorittamaan asiaa, joka sitä varsin hyvin perusteluin hermostutti, se otti käyttöön lepyttely- ja sijaistoimintoarsenaalinsa. Yhdistin ensimmäisen radan esteeseen törmäämisen ja toisen radan epäonnistumisen mielessäni vasta nyt, tätä blogimerkintää kirjoittaessani. Koira sai onneksi palkakseen edes suorittaa putken ja lähteä sen jälkeen pois painostavalta radalta, mutta jos olisin ymmärtänyt tilanteen oikean laidan, olisin toki mielelläni palkannut sen pienestä suorituksesta ihan "oikealla", ruhtinaallisella palkallakin. Kylläpä sitä ihmisen pitää olla typerä!


Heti kisojen jälkeen mieli oli aika musta, kun ajattelin ettei koko viime kuun treenaaminen ole hyödyttänyt mitään, eikä mistään keskittymistempuistamme tai -rutiineistamme ole enää hyötyä. Nyt kun ymmärrän, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, osaan iloita siitä että Rhoo oli ensimmäisellä radallaan erinomaisessa tekemisen vireessä startissa odotellessaan (hyvin innoissaan, keskittyi itse asiaan, meinasi jopa varastaa mutta malttoi!) Radalla ollessaan se ei pyrkinyt tervehtimään yleisöä, kehähenkilökuntaa, nuuskimaan tonttia tai rallaamaan omiaan. Se oli kehän ulkopuolella varsin hyvin kuulolla, eikä sanonut pahasti läheltä ohitettaville koirille kuin kerran pari. Teimme ennen kotiinlähtöä jopa istu-odota-treeniä Rhoon selkä koirahoitolan koira-aitauksen aitaa päin. Rhoo pysyi istumassa kunnes kutsuin, eikä edes vilkuillut taakseen!


Toki itsesääli tuikkii siitä, miksi juuri nyt piti sattua esteen päällekarkaus. En muista Rhoon kaataneen estettä montaakaan kertaa koko treeniuransa aikana. Epäilen että aiheutin törmäyksen itse vapauttamalla koiran huonoon aikaan. Se nyki meinatessaan varastaa, mutta malttoi. Oma "hyppää"-käskyni saattoi ajoittua näiden valelähtöjen kannalta huonoon hetkeen ja sekoittaa koiran askeleet. Ikäviä sattumuksia kuitenkin tulee, tämänpäiväinen vain poikkeuksellisen huonoon hetkeen (sekä Rhoo että minä olemme kipeästi onnistumisen hetkien tarpeessa). Kuitenkin päivän saldo jäi plussalle, koska tiedän, missä olemme menneet eteenpäin ja mitä voin tehdä viedäkseni meitä yhä edemmäs.


Sain väitöslahjaksi pullollisen Pol Rogerin Champagne Cuvée Sir Winston Churchillia. Se on odottanut sopivaa hetkeä kaapissa jo pian kaksi vuotta, mutta nyt teen itselleni lupauksen: kunhan homma alkaa Rhoon kanssa toimimaan ja palikat loksahtavat vihdoin kohdalleen, avaan tuon pullollisen ja nautin työni hedelmistä. En tiedä, mitä voisin antaa Rhoolle vastaavaksi makunautinnoksi. Ehkä se kertoo minulle vielä toiveensa (tosin erilaiset leikkeleet ja pasteijat tuntuvat olevan sen toivelistalla kovin korkealla).


Pii pääsi isäni kanssa metsälle. Se haki reippaasti reilun pari tuntia, mutta isäni epäili ettei se oikein tiennyt, mitä se haki. Piillä oli kaulassaan uutukainen koiratutka, jonka jättämiä jälkiä oli hauska ihastella. Pii kävi pariin otteeseen n. 500m päässä isästäni, mutta kutsun kuuluessa se kääntyi oitis ja lähti viivasuoraan tulemaan luo. Ehkä tuo ei niin epäluotettava irtipidettävä olekaan, irtoaa vain kovin kauas.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kisa-aamun aattona


Se oisi aamulla taas agikisareissu. En ole ihan varma, millä fiiliksillä olen tällä kertaa lähdössä. Edellisestä yrityksestä on noin kuukausi ja sen jälkeen olen käyttänyt hyväkseni niin monta kisanomaista tilannetta kuin olen suinkin voinut. On treenattu keinua ja pujottelua, siedätytty ihmisiin ja kisaympäristöihin ja harjoiteltu käyttäytymistä treeni- ja kisatilanteessa. En ole varma, missä vaiheessa nyt olemme. Epiksillä oltaisiin varmaan vieläkin jatkettu, jos sesonki olisi vielä jatkunut. Vaan kun ei epävirallisia kisoja juuri hallikaudella ole, niin käydään sitten treenaamassa virallisissa.


Positiivisena asiana voin todeta, että minua ei edelleenkään kisaaminen jännitä eikä virallisissakaan kisoissa "epäonnistuminen" nolota, mutta en ole juuri nyt ihan varma, onko mulla kivaa. Epäonnistuminen pääsi tuossa heittomerkkeihin, koska se on niin suhteellinen asia. Se, mikä meille olisi tällä hetkellä juhlan paikka, voi vierestä katsottuna olla turha hylkäys typerän ohjauksen vuoksi. Silti olen iloinen, jos huomisesta on tuomisena niitä "hyviä hylkäyksiä".


Katsotaan, mitä kisapäivä tuo tullessaan. Paikka on minulle ja Rhoolle tuttu ja tekemisen nälkä pitäisi olla koiralla ainakin yhtä suuri kuin minulla - johan tässä ollaan oltu ilman agia yli viikko! Olen paloitellut jääkaappiin grillikanat palkoiksi ja kahvinkeitin on jo ladattu odottamaan varhaista herätystä. Ehkäpä sopiva tavoite kisoille olisi ilon kokeminen ja yhdessä tekeminen: se yhteistyö kun on minulla ja Rhoolla ollut työn alla ja sen mukana ilo yhdessä tekemisestä kadoksissa. Toivotaan parasta!

tiistai 20. syyskuuta 2011

Sairaslomalaiset


Pii haettiin tiistai-iltana kotiin, kunhan olin ensin saanut kesken opetuksen (hyvin odotetun) puhelun, jossa eläinlääkäri kertoi Piin voivan hyvin, ruuan maistuvan erinomaisesti ja että se odottaa erittäin kiihkeästi että tulisimme hakemaan sen pois. Puhelun jälkeen stressin lauettua oma kroppani taisi sallia flunssan tulla päälle täysivoimaisena, joten puoliso nouti illalla koiran kotiin kun minä jäin sänkyyn potemaan.


Piin maksa-arvot olivat lähteneet selvään laskuun ja sokerit olivat pysyneet tasaisina. Se sai mukaansa maksaa suojaavaa lisäravinnetta ja me saimme ohjeeksi tarkastuttaa maksa-arvot vielä kertaalleen viikon-parin kuluttua joko omalla eläinlääkärillä tai YESin sisätautiklinikalla. Taisimme selvitä säikähdyksellä ja 640€ laskulla tällä kertaa - luojan kiitos. Vielä on pienen pieni mahdollisuus että maksan tilanne kääntyykin huonompaan, mutta ilmeisesti se on todella, todella epätodennäköistä.


Loppuviikko mennee sairastaessa, lähinnä tosin omalta osaltani. Pii vaikuttaisi voivan hyvin, itse yritän kuntoutua sunnuntain kisoihin mennessä.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Hyvät rauniot ja purkkakatastrofi


Maanantaiseen tapaan menimme raunioitumaan Rhoon kanssa ja Pii sai jäädä kotiin odottelemaan lähtömme jälkeen piakkoin palaavaa puolisoa ja iltalenkkiä hänen seurassaan. Rhoon teemana oli erilaiset piilotyypit, joita se työstikin varsin ansiokkaasti. Viisi maalimiestä oli yhtäaikaa upotettuna ja Rhoo työsti jokaisen huolella. Ensimmäisen kohdalla se meinasi vaihtaa hajua, mutta ohjauksella selvittiin nostamaan ensimmäinen Tean tornin alakerrasta. Toinen maalimies oli betonisokkelin ensimmäisessä kennossa keskikasalla, mutta aivan piilon perällä siten, ettei häntä voinut kurkkimalla nähdä ulkopuolelta. Rhoo sai hajun Tean tornin kulmilla ja työsti ilokseni hyvinkin itsenäisesti koko tilanteen ja hyppäsi sokkeliin sen kummemmin asiaa ihmettelemättä. Seuraavat maalihenkilöt nousivat sirkusvaunun alta ja sen vierestä maantasalla olleesta kannettomasta kuopasta. Viimeinen maali oli piiloutunut alakasalle ylöspäin aukeavaan piiloon, johon koiran piti mennä sisään löytääkseen maalihenkilön. Rhoolle ei mikään näistä tuottanut vaikeuksia. Se työstää hajuja varsin hyvin ja ratkoo nähdäkseni hyvin etevästi erilaisia ongelmia. Rhoon motivaation suurin vihollinen on se aika ajoin ilmenevä, milloin mistäkin laukeava epävarmuus ja pelko. Ehkä sen kanssa harrastaminen olisikin muuten liian helppoa?


Sillä välin kotona Pii oli löytänyt ilmeisesti minulta lähdön tohinassa lattialle pudonneen jenkkipurkkapussin ja syönyt sisällön. Puoliso soitteli tiukkaan tahtiin kun olimme juuri Rhoon kanssa treenivuorossa. Hän oli tullut kotiin ja löytänyt heti lattialta auki revityn purkkapussin ja ymmärtänyt tilanteen vakavuuden. Luin saamani tekstarin kun kouluttaja vielä leikitti Rhoota ja sittenpä sitä mentiinkin hippulat vinkuen YESiä kohti, puoliso Piin kanssa taksilla ja minä treeneistä omalla autolla perässä. Heti ensi töikseen pieneläinhoitaja oksennutti Piin apomorphin-injektiolla ja niinpä tuo tuotti lattialle varsin raikkaan tuoksuista (vadelma-lakritsi), venyvää oksennusta hyvän kasan, olipa mukana joku pala itse purkkapussiakin. Piin vointi pysyi koko ajan hyvänä ja verensokeriarvot normaalirajoissa, mutta maksavaurion se oli ehtinyt purkkaherkuttelustaan saada. ALAT oli noin 5X viitearvon ylärajaa korkeampi, joten P jätettiin teholle tippaan seurantaa ja maksansuojalääkitystä varten.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Espy-leiri


Pii jäi puolison kanssa kotiin viettämään miehistä viikonloppua ja minä matkustin lauantai-aamuna Rhoon ja kavereidemme Petran ja Lumon kanssa Vahermaan Espyn leirille. Teemana oli haku, jota treenattiin kahden päivän ajan muutaman koirakon ryhmissä. Laji on meille varsin uusi, mutta onneksi ryhmässä oli konkareiden lisäksi myös yksi toinen kokemattomampi koirakko.


Sää oli muuten mainio, lämmin pouta, mutta molempina päivinä varsin tuuleton. Tuuliavuista ei siis ollut mihinkään, joten aloitimme noviisikoirien työstämisen näköavulla. Rhoo tajusi heti homman nimen, mutta vanha peikkomme epävarmuus iski Pieneläimeen sen edetessä maalinaisena toiminutta Inaria kohti. En tiedä, mikä oli tällä kertaa homman nimi, mutta fiksun kouluttajamme Mikan ehdotuksesta keskityimme lopun päivää lauantaina siihen, että Rhoo saadaan rentoutumaan ja menemään luottavaisesti maalimiehelle. Umpihelppoja onnistumisia siis ja päälle hyvä palkkaus. Rhoo myös hengasi syömässä muiden käsistä palautteen ajan ja sunnuntaina vielä tallasi kanssamme seuraavan päivän maaston.


Sunnuntaina Rhoo oli jo halukkaampi kerjäämään karkkia muilta kuin kuuntelemaan minun juttujani, joten suunnitelma onnistui mainiosti. Pääsimmekin treenaamaan jo vähän varsinaista etsintääkin mielikuva-avusteisesti: Rhoo sai nähdä maalimiehen metsässä, jonka jälkeen tein sen kanssa pikku kunniakierroksen, jonka aikana maalimies piiloutui syvemmälle samaan suuntaan. Kaikki muut ukot nousivat vaivatta, paitsi yksi tuulen kannalta hankalasti asemoitunut maalihenki. Rhoo työsti kyllä hajua ansiokkaasti, mutta eihän sillä ole vielä metsästä kokemusta hajujen liikkumisesta, joten se jäi pyörimään rinteen alle, mihin hajukin jäi. Maalihenki oli jokusen metrin päässä rinteessä piilossa. Omaa liikettäni apuna käyttäen saimme Mellunkin sitten nostettua.


Kaikkinensa kouluttaja-Mika ei pitänyt Rhoon alkua hakuhommissa ollenkaan hullumpana. Pieni epävarmuus ei kuulemma ole suuren suuri murhe, jos siihen ymmärtää puuttua ja työstää sitä tilanteen vaatimalla tavalla. Hän ennusti, että jos jaksamme työskennellä systemaattisesti, olisi Rhoo loppukoekunnossa kahden kokonaisen kauden treenin jälkeen. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja saammeko ensi kaudeksi hakutreenipaikan!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Eteistreeniperjantai


Välipäivä koko porukalle, tehtiin vain vähän naksuttelua eteisessä. Pii treenasi kapulan pitoa ja Rhoo perusasentoa frisbeella. Pii vetää jo kapulaa lupaavalla intensiteetillä ja Rhoolla voinee siirtyä targetin häivyttämiseen.

torstai 15. syyskuuta 2011

Ratatreenit sateessa


Saimme Rhoon kanssa Kivikon torstaitreeneihin kaverimme Mirkan seuraksi vakimanagerin sijaan. Pii jäi kotiin hengaamaan (pitkin hampain).


Treenaajia oli vain neljä tällä kertaa, joten ehdimme tehdä porukalla sekä pää- että sivuharjoituksen. Varsinaisessa treenissä oli teemana hankalat lähestymiskulmat, lähinnä keinulle, kepeille ja aidalle pituushypyn jälkeen. Jätimme Rhoon kanssa meditoinnin väliin tällä kertaa, mutta Pom toimi ihan mukavasti siitä huolimatta. Ensimmäisellä ratakierroksella näin, kuinka se lukitsi pituudella renkaan seuraavaksi esteeksi ja eteni sinne välittämättä ohjauksesta tai sanallisista kehotuksistani. Sama toistui kertaalleen toisella harjoituksella, jossa Pieneläin syöksyi vastaavasti putkeen.


Toinen kierros meni ohjauksen ja koiran korvallisuuden kannalta paremmin, mutta radan laidalta seurannut kaverini antoi (täysin aiheellista) palautetta "keinuhevoslaukasta". Ensimmäisellä kierroksella Rhoolla oli vauhtia ja apinanraivoista tekemisen meininkiä, toisella kierroksella meno oli vähän pikkusievää. Kaipa tuo olisi menetellyt noinkin, mutta kuten Mirka sanoi - jos tavoitteita on ja koirassa on, mitä ottaa, niin vauhtiin kannattaa kiinnittää huomiota kriteerinä. Rhoo on tavannut viime päivinä sluibata pari viimeistä väliä kepeistä. Tätä treeniä varten asennettiin ohjurit, eikä asia tuottanut enää mitään huolta.


Toisella radalla ei ollut ihmeempiä ongelmia. Ensimmäisen radan keinu (joka oli muuten hieno ja nopea!) ei enää jättänyt pahaa mieltä puomin suhteen ja kontaktitkin otetiin erittäin kauniisti. Toisen radan kohokohta oli se, että Rhoo jäi starttiin ja jatkoi radalle huolimatta siitä, että treenikaverikoirakko kulki pois radalta noin metri sen selän takana. Rhoota huolestutti selvästi, mutta se pystyi toimimaan. Koska en ole järin fiksu, en tajunnut palkata heti oikeasta toiminnasta, mutta onnekseni Mirka huomautti asiasta ja saatoin pyytää kouluttajalta, että jäljellä olevien treenikertojen aikana voisimme tehdä vastaavaa ihan harkitusti.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tehis cup ja pikku hiljaa toimiva Pikkukoira


Keskiviikkoillaksi pakkasin taas vaihteeksi managerin ja koirat autoon ja hurautimme työpäivän päätteeksi Ojankoon HSKH:n Tehis cupin viimeiseen osakilpailuun. Rhoo otti kaksi starttia maksimölliradalla ja Pii yhden maksikisaavissa. Hurrikaanin jämät eli ihan messevä matalapaine piti huolta tunnelmasta ja loppua eli omia vuorojamme kohti alkoi sataakin. Koiria ei onneksi pieni sade haitannut ja itsellä oli säänmukaiset vaatteet niskassa, joten mikäs siinä kisatessa.


Rhoo ei ollut alkuun juuri kuulolla, joten meditoimme hetken sadetakkini päällä kallistettava-ennen-käyttöä-pikkukoiran kanssa. Meditointi auttoi korvien löytymisessä ja lihapulla alkoi taas maistua palkkana pikku tempuista. Rhoota epäilytti jäädä starttiin, kun metrin parin päässä selän takana kulki muita koirakkoja. Se vilkuili taakseen ja oli levoton ja mokasimmekin jo kolmannen esteen: yrittäessäni hallita starttikaaosta ohjasin Rhoon myöhässä toiselta aidalta putkelle ja se ajautui väärään päähän. Muu rata meni mukiinmenevästi. Ei loistavasti, sillä Rhoo juoksi puomin ohi ensimmäisellä yrittämällä eikä irronnut loppusuoralle yhtään, mutta rata mentiin ilman merkittävää haahuilua loppuun asti. Kerran putkesta tultuaan Rhoo taisi käydä moikkaamassa ratahenkilöä, mutta tuli kutsusta pois.


Toinen startti oli parempi lukuunottamatta lähdössä odottamista. Rhoota kävi pelottamaan selän takana liikkuneet koirat, joten se lähti jolkottelemaan kentän keskiosaa kohti turvaan. Murahdus ja iloinen kutsu saivat Rhoon ensin pysähtymään ja sitten tulemaan luokse ja toinen yritys saikin meidät matkaan hieman muokatulla ohjaussuunnitelmalla, mutta yhteistyössä ja oikeaan suuntaan. Valitettavasti käänsin Rhoon toiselta putkelta kolmannelle hieman myöhässä ja se ajautui ottamaan rataan kuulumattoman aidan, eli tuloksena oli HYL. Oma järkeni pelasi kuitenkin molemmilla radoilla sen verran, etten keskeyttänyt suoritusta moisen vuoksi vaan jatkoimme hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Toinen rata olikin aiempaan suoritustasoomme nähden aivan loistava: tuota ylimääräistä aitaa lukuunottamatta rata oli nopea ja puhdas, etenin ohjaussuunnitelman mukaisesti ja Rhoo otti sekä A:lla että puomilla 2O2O-kontaktit täysin puhtaasti, nopeasti ja ilman mitään inputtia minulta. Tai-ta-vaa!


Piin rata menikin sitten pahemmanlaatuisesti penkin alle. Koko rata oli haastava jo siksi, että sekä möllien että kisaavien rataantutustuminen oli yhtä aikaa ja minun olisi pitänyt startata ensimmäisenä kummallakin radalla. Piin startti siirrettiin sitten kisaavien loppuun ja rataantutustuminen luvattiin "jossain sopivassa välissä", mutta lopputulemana Rhoon toisen startin aikaan koko kisaavien rata odotti minua. Heti juostuani nopsa-Rhoon kanssa yhden radan kuulin kaiuttimista että minua kaipaillaan radalle "heti kun hengitys on tasaantunut". Hätäisellä tutustumisella ja orientoitumisella oli hintansa ja olin radalla vähintään yhtä pihalla kuin Pii. Lohdullista sentään etten ollut ainoa nisäkäs kuutamolla. Pii kävi heti alkajaisiksi tsekkaamassa oman hihnansa, jonka olin ihan normaaliin tapaan heittänyt lähdössä syrjään. Loppu rata meni samalla meinigillä ja HYL ansaittiin jo 3. esteellä.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Keinut ja kepit


Kaveri suostui seuraksi, joten pakkasin myöhäillasta koirat autoon ja menimme Hakkilan hallille ruokkimaan koirat esteille. Kaveri vahti kuppia ja minä ohjasin koiria keinun ja keppien merkeissä. Pii alkaa olla jo turhankin innoissaan keinusta, koska se ei meinannut malttaa tulla ohjauksen mukana jokusta estettä ennen keinulle (ja palkalle pääsyä). Pari kertaa varastettuaan ja ilman palkkaa jäätyään se tajusi homman nimen, mutta vauhtia ja aivottomuutta oli silti aavistuksen turhan paljon. Nopeuden saisi säilyttää, mutta ajattelukyky olisi myös suotavaa pitää mukana! Jatkossa Piille pitää alkaa siirtää palkkaa jo pois keinulta. Jos saan avustajan treeneihin niin kuppia voisi pitää milloin missäkin (tai jossain keskellä rataa pois tieltä) ja vapauttaa Piitä palkalle vaihtelevissa kohdissa treenin aikana. Keinun hitaus tai pelottavuus tuskin nousevat enää kovin helposti pintaan, jos mitään ihmeellistä säikähdystä ei enää pääse sattumaan - liukkaan lattian ja painottamattoman keinun suhteen olen ainakin läksyni oppinut!


Rhoo oli tällä kertaa harkitsevaisella, mutta varsin hitaalla tuulella. Palkan pois ottaminen on sille Raskas Asia (ja pelottavakin, jos avustaja on liian räväkkä liikkeissään), joten R kävi epävarmaksi ja sitä myötä hitaaksi. Tein sen kanssa keppejä putkesta vauhtia ottaen ja huomasin, että sillä penteleellä on tosiaan nyt taipumusta fuskata yksi tai kaksi viimeistä väliä. Kädestä ohjaten se menee nekin, mutta muuten se pyrkii oikomaan. Arvelin että keppien päässä ollut palkka olisi liian suuri houkutin, joten kuppi meni Mirkan selän taakse joksikin aikaa. Tästä ei ollut mainittavaa hyötyä, kuten ei ollut ohjauspuolen vaihtamisestakaan. Lintsaaminen ei myöskään ollut omaa huonoa ohjaamistani, sillä Mirkan mielestä en jättänyt ohjaamista kesken tai muuten elehtinyt koiralle että jes nyt se loppuu.


Piille kuppipalkka säpäköitti pujottelua noin 200%, en muista koskaan nähneeni sen pujottelevan sillä intensiteetillä. Selvästi seuraava kupistapalkkaamiseste sille tulee olemaan pujottelu, ehkä jopa 6 tai 8 kepin sarjoilla tehtynä. Rhoo-poloinen puolestaan saa jatkossa pujotella ylipitkää sarjaa (mutta mahtipalkalla!), että se normaali 12 alkaisi tuntua lyhyemmältä. Piille keppien hakeminen suoraan sisään tullessa on ihan pala kakkua, joten sen treeniin voisi tuoda mukaan vaikeampia kulmia ja edeltävästi jokusta muuta estettä, kuten teimme tänään keinulla.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Olosuhteensietoa raunioilla


Maanantairauniot alkoivat kolmen koirakon sove-kenraalilla, joten treenin ensimmäinen pari tuntia kului istuskellen maalimiehenä Tetristä pelaten. Ihan jees, huomioiden että piiloni oli kuiva ja satoi kaatamalla. Koekandidaattien jälkeen satoi edelleen reippaasti aika ajoin ja otsalampputasoinen pimeys oli laskeutunut. Raunioiden valotolpan neljästä lampusta kolme oli pimeänä, joten työskentelyä saattoi jatkaa lähinnä keskikasalla.


Rhoon vuoron tullessa pyysin sille kolme helppoa maalimiestä, koska tiedän ettei Pieneläin pahemmin välitä pimeästä eikä kyllä sateestakaan. Ilokseni se kuitenkin nosti kaikki maalimiehet ja työskenteli hyvillä mielin koko ajan. Jatkossa pitää malttaa pilkkoa palkat purkkeihin, kolmannes Cesaria meni yhdellä hotkaisulla kun se oli yhtenä palana. Leikkimään en edelleenkään Rhoota saanut, mutta sentään työnteko kiinnosti, joten hyvä niin! Kouluttajat kommentoivat että tarvitsisin sellaisen "Luota koiraan"-paidan, kun Rhoo veti niin hyvin. Vastasin että se luotto on vähän vaikeaa, kun ikinä ei tiedä, mitä saa kun Pikkukoiran kanssa lähtee hommiin. Jos se olisi johdonmukaisesti "huono" niin olisi helppoa iloita pienemmistäkin onnistumisista. Nyt kun se on välillä suorastaan erinomainen ja välillä jotain ihan muuta, niin on helpompi olla odottamatta yhtään mitään ja yrittää tyytyä siihen, mitä kulloinkin saa. Toisaalta ne nerokkuuden hetket jäävät sitten helposti vähemmälle huomiolle, kun "kyllähän mä tiesin että se pystyy".


Illan toisena treeninä menin Hakkilan hallille ruokkimaan koirat keinulle. Pii on ehdollistunut keinuun hyvin vahvasti toivomallani tavalla - hallinta meinaa jo parkata kun Piillä on niin kova kiire keinua kippaamaan! Itse keinusuoritus tuskin enää juuri nopeutuu joka kerrasta palkkaamalla, joten jatkossa lienee syytä palkata vain nopeat tai sitten siirtää keinu jo osaksi pientä rataa ja vaihdella palkan paikkaa. Rhoolla kokeilin myös keinu/puomi-erottelua, joka onnistui mainiosti. Puomi ei pelottanut yhtään keinua enempää ja vauhtia löytyi. Osa keinusuorituksista oli suorastaan häkellyttävän hienoja: Rhoo puski täysillä alakohtaktille, jarrutti, kolautti keinun ja kävi aterialle. Se siis hoksasi opettamatta sen "oikean", nopeimman suoritustavan. On se vaan niin pirun hieno liikkeissään, että välillä jään ihan suu auki katsomaan kun se työskentelee.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lappalaisten agilityleiri Kiteellä, 2011 edition


Aloitin tämän blogin vuosi sitten lappalaisten agilityleirin aikaan ja nyt, noin 365 päivää ja lähes 30000 ajokilometriä myöhemmin ollaan taas samassa kohdassa vuoden kiertoa. Ajoimme perjantaina kaverin ja hänen koiransa Haltin kanssa jälleen Kiteelle treenaamaan koko viikonlopuksi.


Oma fiilis oli häilyväinen ja hieman alakuloinen erityisesti lauantaina treenatessa. Pii oli mennyt mainiosti eteenpäin vuodessa huolimatta kevään pitkäksi venyneestä treenitauosta. Sen estevarmuus on parantunut, pujottelu ja kontaktit ovat menneet eteenpäin ja se ymmärtää paremmin ohjaustani. Myös minä olen kehittynyt ja ohjaan sitä nyt paremmin, minkä huomasi selvästi lauantain radan hyppykiemurasta: taisimme mennä sen puhtaasti ensi yrittämällä (vaikka tyylissä ja nopeudessa olisi varmasti ollut parantamista). Piin kohdalla sain palautteeksi saman kuin monesti ennenkin, eli että Piin vauhti on hurjasti riippuvainen omasta nopeudestani ja intensiivisyydestäni. Myönnän itsekin, että olen langennut sen kanssa "puuhasteluun" ja tekniikoiden harjoittelemiseen hitaasti ja varmistellen, kun ei ole mahdollisuutta saada sitä kisoista tulevaa palautetta etenemästä ja niistä kohdista, jotka eniten vaativat petraamista. Toki koutsi on lauantaitreeneissä antanut aiheesta palautetta (meno on kuulemma "pikkusievää"), mutta jotenkin on vaikea saada asennetta muutetuksi. Pii syttyi hyvin kun treenattiin niin, että vinkuva narupallo oli kädessäni ja se lensi palkaksi. Kouluttaja ei suosinut palkan heittämistä, mutta mielestäni se on Piin kanssa ok, se kun tuo sen takaisin vetoleikkiä varten. Rhoolle heitetty lelupalkka ei ole ollenkaan yhtä toimiva asia.


Rhoon ryhmässä sovin seuraavana vuorossa olleen koirakon kanssa, että kokeilisimme ensin treenaamista ilman Rhoon kyljelleen rauhoittamista. Jos meditointirituaali näyttäisi silti tarpeelliselta, keskeyttäisimme treenin ja jatkaisimme vasta seuraavan koirakon suorituksen jälkeen. Näin toimittiin ja kyllähän se meditointi oli yhtä tarpeen nyt kuin aiemminkin. Ensi yrittämällä Rhoo syöksyi putkiin ja A:lle välittämättä ohjauksesta, joten vihelsin pelin poikki jo siinä vaiheessa. Valmentaja olisi halunnut jäädä korjailemaan ohjaustani, mutta haluan itse nyt välttää sitä, että Rhoo saa rällätä kun minä etsin syytä itsestäni. Minun on pakko oppia erottamaan koiran puupäisyys omasta huonosta ohjauksestani ja se on aika hyvä vinkki, että puisessa päässä on puiset korvat. Rhoo kun ei totellut myöskään luoksetulokutsuja.


Kellistin Rhoon sadetakin päälle ja lopun odotusajastamme teetin sillä pieniä temppuja ja leikitin sitä kentän laidalla. Tämän jälkeen treeni etenikin omaa tasoamme vastaavasti ja ne puiset korvat olivat muuttuneet takaisin lihasta ja karvasta tehdyiksi. Rhoon kohdalla korostettiin ohjauksen ja haltuunottojen selkeyttä ("liioittele!") ja slalomin treenaamista sujuvaksi molemmin puolin. Olemme treenailleet slalomeja ja välistävetoja moneen kertaan, mutta nyt vasta huomasin, miten selkeän toispuoleinen Rhoo on näitä tehdessä. Meditointi auttoi Rhoon kanssa myös seuraavana päivänä. Sunnuntaina se malttoi leikkiä ja tehdä temppuja odottaessamme ihan alusta asti, eikä kuuliaisuudessa radalla ollut moitteen sijaa. Rata oli melko vaikea, joten ohjausvirheitä tuli paljon. Yksikään ei mennyt koiran piikkiin, sillä Rhoo teki mahtavasti hommia koko ajan.


Kotiläksyiksi leiriltä jäivät seuraavat opit:


Minä itse: Piin kanssa ohjaukseen pelottomuutta ja nopeutta! Älä varmistele! Rhoon kanssa ohjaukseen selkeyttä, jopa liioittelun makua erityisesti haltuunotoissa. Apuja voi vähentää kun koiralle kertyy kokemusta.


Pii: Irtoamisen treenaaminen. Ohjauksen noudattaminen myös silloin, kun kartturi on esteen (vaikkapa puomin) toisella puolella (l. leieröinti olisi vissiin päivän sana). Vauhtia lelupalkan kautta ja tekemällä pientä lyhyttä radanpätkää usein palkaten. Lopeta aina treenit silloin, kun koira haluaisi vielä kiihkeästi jatkaa!


Rhoo: Tiukkaan kääntymiseen arvoa, niin että se on koiran mielestä yhtä kannattavaa ja hauskaa kuin suoraan rallaaminen. Meditointi tarpeen mukaan, mutta aina ei ole tarve. Slalomit sujuvaksi molemmin puolin. Keppien viimeisiin väleihin ohjurit, mikäli mahdollista.


Molemmat: Kääntyminen kannattavaksi. Treenaa erilaisia lähestymiskulmia muurille.

torstai 8. syyskuuta 2011

Mental note to self


Taisi mennä Rhoon keinusuoritus melkoisesti takapakkia, kun tulin antaneeksi puutteelliset ohjeet koulutusohjaajalle. Ruokaa keinusta-projekti sai Rhoon keinusuoritukseen rohkeutta ja vauhtia, mutta se meni sen siliän tien tämänpäiväisellä radalla. Pyysin koulutusohjaajaa poistamaan palkan jos Rhoo yrittää kupille ilman suoritusta, mutta unohdin sanoa, että Rhoo pelkää kontaktin päädyssä hengailevia ihmisiä. Syy pelkoon on se, että taannoin kaverin käsi osui kerran Rhoon nenään kun hän oli peittämässä palkkaa puomilla. Sen jälkeen on avustajan kannattanut olla parin metrin päässä targetista/kupista että Rhoo pystyy suorittamaan. Kai tuonkin voisi korjata, mutta en ole viitsinyt - on riittänyt, että asian tiedostaa.


No, nyt Rhoo teki mainiota rataa keinulle asti. Radalla oli 12 kepin pujottelu, jonka suorittamiseen Rhoolla meni videolta mitattuna alle neljä sekuntia (hyvähyvä!), ja lähetys mustaan putkeen umpikulmasta (meni sukkana sisään ja suoristi U-mutkaa mennessään). Ohjauksen mukana kääntyminen sujui ok (eli koira kääntyi), mutta laaaaajalla kaarella. Koottu hyppääminen pitänee ottaa  työn alle mahdollisimman pian. Keinulla Rhoo kävi ensin tsekkaamassa palkan ja palasi sitten luokseni. Sillä välin koulutusohjaaja oli päättänyt auttaa suoritusta ottamalla vastaan keinun yläpäätä, eikä Rhoo suostunutkaan menemään koko keinulle. Pienen säädön jälkeen laitoin Rhoolle hihnan kaulaan ja se keinu mentiin sitten reilulla kädellä avustettuna, paitsi etten silloinkaan tajunnut komentaa koulutusohjaajaa kauemmaksi. Jos olisi ollut itsellä aivot messissä, olisi Rhoo varmaan mennyt keinun ihan itsekin. "Hyvä" minä.


Lopuksi tehtiin jokunen toisto keinua molempien hurttien kanssa. Pii sai iltapalansa keinulta ja Rhoo kissanruokaa palkaksi koettelemuksistaan.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Tiukkaa settiä eli kolmen treenin päivä


Töiden jälkeen naksuteltiin taas kapulanpitoa Piille ja sivulletuloa Rhoolle. Edistyminen ei ollut tänäänkään kovin nopeaa, mutta ehkä se tästä. Pii kuitenkin tarjosi jo pariin kertaan ihan napakkaa otetta kapulasta.


Homma jatkui Piin jälkitreeneillä Histassa. Teemana oli vähän vanhennettu jälki, jossa tapahtumia ei oltu merkattu minulle näkyväksi. Epähuomiossa pari treenikaveria ja yksi koira kävelivät myös tuoreeltaan jäljen poikki, mikä toi oman haasteensa hommaan. Kuiskasin Piille jo autolta lähdettyämme että mennäänkö hommiin, joten koira oli erinomaisessa tekemisen vireessä kun saavuimme janalle. Pii olisi nostanut aiemmin jo treenikaverin jäljenkin ja halunnut välttämättä lähteä ajamaan sitä.


Jäljellä oli mittaa noin 250-300m. Maasto oli vaihtelevaa ja sisälsi jokusen polun ylityksen ja kalliotakin. Pii merkkasi kaikki viisi keppiä mainiosti, tosin ensimmäisen vain nuuskimalla sitä ohimennen. Sitä seuraavat saivat osakseen tarkempaa nuuskimista ja suuhun poimimisen. Kulmat eivät pahemmin edes hidastaneet vauhtia ja potentiaalisesta harhastakin Pii selvisi mainiosti. Se unohtui nuuskimaan jotain niille main, mutta lyhyt "jälki"-kehotus sai sen havahtumaan. Tämän jälkeen jälki nousi kalliolle, jossa Pii ilmaisi vapaavalintaisen kepin menemällä sievästi maahan keppi jalkojen välissä. Tiesin että kyseessä oli harhailmaisu, koska k.o. keppi oli edelleen kiinni kaatuneessa puunrungossa. Kun ilmaisu ei kelvannut, Pii alkoi repiä oksia rungosta, kieriä maassa ja kutsua minua leikkiin. Napakka kielto ja kehotus takaisin jäljelle sai sen jatkamaan hommia.


Loppu jälki meni yllätyksettömästi. Pii sai loppupalkan jälkeen hommien loppumisen merkiksi taistella vinkuvasta narupallosta, jonka kanssa se kieri sammalessa vinkua soitellen koko palautteen ajan. Ensi kerralla olisi suunnitelmissa tehdä selkeämpi, mutta pidempi jälki, jolla on niukemmin keppejä. Tarkoituksena olisi kasvattaa turnauskestävyyttä ilman jatkuvasti tupsahtelevaa palkkaa.


Loppuillasta ajoimme vielä Hakkilan agilityhallille ottamaan jokusen toiston keinua. Mukana oli kummankin koiran iltaruoka ja kupit, jotka asetettiin keinun alastulolle palkaksi ja puoliso siihen palkan vartijaksi. Pii hoksasi homman nimen hyvin nopeasti. Olisipa ollut videokamera, eteneminen oli niin uskomattoman nopeaa että olisi ollut hauskaa saada toistot nähtäville videolle. Rhoo teki alkuun vanhat temppunsa ja jätti minut huomiotta ja rallasi putkissa ja A-esteellä vapaavalintaisesti. Jokusen kerran yritin koota koiraani muilla keinoin, mutta sitten turvauduin Harrin ja Vapun "rauhoita se kyljelleen"-temppuun. Ja kas! Pienen nujuamisen ja hetken odottelun jälkeen tehtiin Rhoon kanssa mainiosti yhteistyötä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rhoon kehitys keinulla oli vähintään yhtä upeaa kuin Piillä - todennäköisesti hienompaakin. Se nimittäin oppi ihan omatoimisesti juoksemaan keinun toiseen päähän, jarruttamaan ja odottamaan keinun kippaamista. Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: Rhoo hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen sillä, miten kinesteettisesti lahjakas se on. Haluaisin saada agiyhteistyömme toimimaan ennenkaikkea siksi, että muutkin näkisivät, miten hienotaitava pieneläin se onkaan!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kapulan pitoa ja kattilasta frisbeehen


Piille sheippailin ohjattujen välipäivänä kapulan pitoa ja siihen pientä vetoa, Rhoo sai kiertää kattilan sijaan frisbeetä. Keston saaminen Piin kapulointiin on edelleen tosi tosi vaikeaa - sitä saa, mistä naksauttaa, mutta on hyvin vaikea onnistua merkkaamaan vain keskiarvoa paremmat suoritukset! Rhoolle frisbee oli paljon helpompi mieltää kattilansijaiseksi kuin hiirimatto, liekö ollut sen verran korkeampi. Taisin naksuttaa pari kertaa siitä, että joku osa (eli ei lapa) koiraa osuu pohkeeseeni, sillä sain koiran tarjoamaan kummallista luikertelua jalkani vieressä ja lopettamaan viisariliikkeen kokonaan, kun seisoin targetin lähellä. No, eespäin vaan, virheistä viis!

maanantai 5. syyskuuta 2011

Raunioiden sijaan rakennuksessa, vol 2


Teimme toisen viikon rakennusetsintää ratavaihtareiden merkeissä. Hepekolaiset olivat Oittaalla ja me eksymässä heidän mestoillaan. Rhoon mielestä rakennusetsintä on ehkä parasta ikinä, eikä edes järin vaikeaa. Ohjelmassa oli jälleen 3+1 maalihenkeä. Yksi oli keittiön takana olevassa huoneessa sängyn takana pitkällään, yksi "vessakomerossa" ovi auki, kolmas pyynnöstäni yläkerrassa sokkelon läpi ja pylvään takana (mistä haju meni kummallisesti ovea vastakkaiselle seinälle) ja boonusmaalihenki oli helpossa nurkassa ovesta heti oikealle olevassa huoneessa.


Mikään piiloista ei tuottanut Rhoolle pahempaa ongelmaa. Sängyn takana olevaa maalimiestä se säikähti/säpsähti kun seuratessaan hajua törmäsi piiloutuneeseen treenikaveriin. Yläkerran sokkelon läpi Rhoo käveli helpon näköisesti aivan suoraan ja vain komero tuntui aiheuttavan vähän päänvaivaa. Boonusnurkkauksessa kököttänyt maalimies löytyi hetimiten ja Rhoo ryömi hänen luokseen tuolin alta.


En ollut koko aikaa maalimiehenä, joten tauolla Pii sai ilmaista pihan nurmikolla pari keppiä. Olisi pitänyt päättää treeni pariin superhienosti onnistuneeseen ilmaisuun (suoraan maahan, keppi etujalkojen väliin), mutta enhän mä malttanut. Tyhmästä kouluttajasta kärsii koko homma, toistoja vaatiessani Piillä alkoi keittää yli ja se jälleen vuoti ja häselsi. Plussalle jäätiin varmaan kokonaisuutena kuitenkin, mikä lienee tärkeintä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Pitkä Ässäkertomus


Puoliso meni kotikaupunkiin tapaamaan lapsuuden- ja nuoruudenkavereitaan, minä suuntasin samalla kyydillä Rhoon kanssa ACE:lle koulutukseen. Olimme ryhmämme ainoa paikalle saapunut, joten saimme Harrilta yllätysyksärin ja pääsin vihdoin paneutumaan jonkun pätevän johdatuksella oikein huolella Rhoon ja minun agihuoliin. Kerroin, että olemme aloittaneet kisaamisen, mutta törmänneet ongelmiin sekä koiran panikoimisen että yhteistyömme puutteellisuuden kanssa.


Treeni aloitettiin kuitenkin normaalisti tutustumalla hyvin tekniseen 38:n esteen rataan siten, että Harri näytti ohjaustekniikkaehdotuksensa saman tien. Omat ajatukseni pyörivät vain siinä, saanko Rhoota kuulolle ollenkaan ja jos sitä kiinnostaa tehdä agia niin kiinnostaako sitä tehdä yhteistyötä, joten oma kykyni omaksua rataa ja sen hienouksia lähenteli nollaa. Asiaa ei auttanut, että rata oli pullollaan itselleni vieraampia tekniikoita kuten sylivekkiä. Tutustumisen jälkeen sanoin suoraan, että lienee parempi keskittyä tekemään vain pientä pätkää kerrallaan ja edetä siitä.


Ensimmäinen radanpätkä sisälsi aidan ja sen jälkeen suoran putken, jonka kauempaan päähän koira piti ohjata. Siitä sitten valssi seuraavalle aidalle, heti perään toinen valssi sitä seuraavalle, tavallinen käännös seuraavalle, valssi ja sylivekillä vielä yhden aidan yli putkeen. Päätin kutsua Rhoon putken ohi sen kauemmasta päästä ja viedä pakkovalssilla sisään. Onneksi ei tarvinnut pidemmälle mennäkään, kun ongelma manifestoitui heti: Rhoota ei kiinnostanut sen paremmin hypätä suoraan edessään olevaa aitaa kuin juosta ohjauksen mukaan putken ohi. Kerta toisensa jälkeen se kiersi tai alitti aidan ja rallasi haukkuen putkeen. Palkkasimme jokusen kerran pelkästä hypystä ja yritimme sitten palkata hypystä ja putken ohittamisesta. Ei onnistunut, sipuliteemakkara kiinnosti vähemmän kuin suora putki. Harri kokeili itse pariin kertaan ja totesi sitten, ettei vika ole ohjauksessa vaan koiran hyppäämisessä.


Seuraavaksi yritimme analysoida Rhoon hyppäämistä lyhyellä hyppysuoralla. Teimme kahden esteen atomitason alkeistreeniä, eli irtoamista targetille. Alkuun Rhoota piti jopa kutsua edestä, että se suostui hyppäämään. Rhoon hyppytekniikkaa Harri moitti tehottomaksi - se "roikottaa" molempia jalkaparejaan kropan alla, joten se joutuu hyppäämään turhan korkealle. Pitänee mennä Vapun pakeille asian kanssa lähiaikoina. Viime talvena teimme hyppytekniikkatreenejä molempien koirien kanssa, mutta siitä on jo kuukausia aikaa, enkä ole muistanut tai ehtinyt kiinnittää Rhoon tekniikkaan kylliksi huomiota, kun sitä haastetta on muutenkin ollut.


Suorien hyppyjen sujuessa palasimme takaisin radanpätkän aidoille, joissa olisi pitänyt kääntyä tiukkaan. Koiranpoika kipitti riman ali tai vaihtoehtoisesti karkuun kerta toisensa jälkeen, joten Harri yritti taas, josko hän saisi homman toimimaan. Puolisen tusinaa epäonnistumista myöhemmin hän totesi, että "Ei tämä kyllä ole mikään helppo koira." Minä taisin näillä paikkeilla saada sanotuksi, miten tolkuttoman turhautunut ja kiukkuinen ja itkua pidättelevä fiilis itselläni oli. Sain pienen tsemppauspuheen ja sovimme, että menemme pienelle kävelylle, minä Harrin koiran hihnan päässä ja hän Rhoon. Sovimme, että Harri saa antaa tarpeelliseksi katsomaansa palautetta Rhoon käytöksestä sen aikana.


Kiersimme hallin ja sen vieressä olevan koirahoitolarakennuksen ympäri siten, että reitillemme sattuivat hoidossa olevien koirien ulkoiluaitaukset. Yhdessä aitauksessa mölisi erittäin provosoiva ja äänekäs harmaa koira, josta Rhoo toki myöskin otti kierrokset ja kävi rähjäämään takaisin. Yhtä napakkaa ja ilmeisen hyvin ajoitettua hihnapakotetta myöhemmin Rhoo päätti, että ehkä on kuitenkin parempi vaihtoehto tarjota sitä kontaktia. Kiersimme saman paikan ohi vielä jokusen kerran ja pääsin kehumaan Rhoota oikeasta käytöksestä. Palasimme halliin ja Harrin ehdotuksesta tein Rhoolle saman harjoituksen, mitä Vappu oli motivointikoulutuksessa tarjonnut rallaavalle ja omapäiselle irlanninterrierille: koira rauhoitetaan kyljelleen maahan käyttämällä fyysistä pakkoa. Rhoohan ei rentoudu täysin edes fyssarilla, mutta aika nopeasti se kuitenkin rauhoittui aloilleen. Juttelimme tovin Rhoosta ja siitä, miten olen kyllä tiedostanut että sillä on ihan selkeitä EVVK-hetkiä, mutta koska Rhoo pelkää sekä minua että ympäristön ärsykkeitä milloin mistäkin syystä, olen pyrkinyt kaikin tavoin olemaan itse ei-uhkaava. Piitä on tullut naulattua korvista seinään erinäisetkin kerrat mm. sen hihnakäytöksen ja milloin minkäkin perseilyn vuoksi, mutta olen mieltänyt Rhoon niin herkkikseksi, ettei se moista kestä (eikä varmaan yhtä paljon kestäkään). Mielessä on kyllä käynyt varustaa treenikaverit suihkepulloilla niin, että Rhoo saisi haahuttelusta ruiskaisun nokalleen, mutta samaan aikaan on epäilyttänyt onko fiksua valjastaa yleisö pelottelemaan yleisöön epäillen suhtautuvaa koiraa treenikentällä.


Tämän jälkeen yritimme radan alkua uudestaan. Rhoo oli paljon paremmin mukana ja kuulolla, mutta epäröi hypätä ensimmäistä aitaa ja pyrki väistämään minua kun yritin jättää sitä starttiin. Palkkasin muutaman kerran peräkkäin Rhoota pelkästä aidan ylittämisestä ja johan tuli pikkukoira yli ja siitä kiltisti pakkovalssille. Jopa kiemurahypyt menivät mallikkaasti, joskin ensimmäiseltä kiemuralta tuli pari kieltoa. Hyppäsi kuitenkin! Teimme tämän jälkeen pari vauhtipätkää myöhempää radalta ja Rhoo teki mainiosti töitä. Se oli innokas, mutta tuli ohjauksen mukana yhteistyössä ja työskenteli myös vaikeimmilla kohdilla mukavasti.


Lopuksi sain vielä lainata Harrin nuorta koiraa ja ohjata sen kanssa radan alkupätkän, jota tahkosimme Rhoon kanssa. Olipa hauskaa mennä niin intensiivisen, nopean ja työhön keskittyvän koiran kanssa agilitya! Olin aivan varma, etten ehtisi ohjaamaan, mutta ehdinpä hyvinkin. Ei se varmaan kaunista ollut ja koirakin taisi korjata omia virheitäni, mutta menimme kaikki esteet sovituilla ohjaustekniikoilla ja oikeassa järjestyksessä. Katsottuaan minua omaa koiraansa ohjaamassa Harri sanoi yhteenvetona, ettei minulla ole agilityongelmaa, vaan pulmat ovat muualla.


Yhden ilmeisen itselleni jo tavaksi juurtuneen koulutusvirheen hän huomasi heti: minulla on tapana kehua koiraa jos se luopuu käskystä tekemästä jotain kiellettyä, kuten kentän nuuskimista. Olen minä siihen tähänkin asti puuttunut, mutta Harrin sanoin suotta siitä kehumaan, jos kleptomaani palauttaa kauppatavaran hyllyyn. Rhoolla on oltava koko ajan tekemistä sen ollessa treenikentällä. Joko se on käskyn alla, tekemässä rataa tai häkissä, mutta se ei saa vastedes edes kiinni ollessaan puuhata omiaan niin kauan kuin ollaan treenialueella. Tähän astihan olen toteuttanut samaa niin, että koira saa olla "off" kun se on kytkettynä, mutta tiukennetaanpa linjaa. Lisäksi puutun jatkossa vielä napakammin nuuskimiseen sun muuhun tyhjänpäiväiseen. Kyljelleen rauhoittamista Harri suositteli Rhoon päiväjärjestykseen useamminkin. Hän kertoi tekevänsä jonkun toisen koiransa kanssa sitä ennen kisastartteja saadakseen sen oikeaan mielentilaan, koska se toimii sille koiralle ja se tarvitsee sen päästäkseen parhaaseen suoritukseensa. Viimeisenä asiana Rhoon haahottamisen suhteen totesimme, että Rhoolla on erittäin vahva väistämiskäytös, eli huolestuessaan se ottaa ritolat ja tätä ei pidä sallia, koska se on niin vahvasti itseään palkitsevaa epätoivottavaa käyttäytymistä. "Rauha" löytyy vain ihmisen luota. Harvoinpa Rhoo pääsee väistöjään toteuttamaankaan, mutta viimeiseltä parilta kuukaudelta muistan ainakin neljä mallikasta toistoa tuota käytöksestä: kolme MH-kuvauksesta ja yksi niistä ensimmäisistä kisoistamme, kun Rhoo pakeni harjoitusesteiltä häntä suorana häkkiinsä.


Agilityspesifisiä ohjeitakin tuli muutama. On ilmeistä, että Rhoolle kannattaa rakentaa lisäarvoa tiukkaan kääntymiseen ohjauksen mukana. Harri suositteli tekemään teknisiä rataosuuksia treeneissä ja käyttämään apuna targetteja, koska ne toimivat Rhoolle niin hyvin. Itse voisin pitää jatkossa mielessä, että loppusuoraa juostessa pitää katse pitää koirassa ja pinkoa minkä ehtii. 


Oli pitkät ja raskaatkin treenit sekä koiralle että minulle, mutta olen erittäin tyytyväinen saamaamme oppiin. En luota omaan ajoitukseeni tarpeeksi, että rohkenisin ottaa repertuaariin niin reippaat hihnapalautteet että kerta riittää - erityisesti kun kielto on tähän asti riittänyt Rhoon remmipöljäilyyn. Kaikki muut Harrin neuvot otetaan tästedes käyttöön nyt kun pikkukoiran ahdistusongelma on pääosin jo ohitettu. Toivoakseni etenemme näillä opeilla hyvin. Mielialani treeneissä koheni loppua kohti, mutta kyllähän se edelleen harmittaa, että voi kahden koiran kanssa sortua peräkkäin aivan samaan virheeseen (tosin eri syistä). Lohdukseni voisin kirjailla treenireppuun kuitenkin Harrin kommentin Rhoosta kun selitin turhautumistani etenemiseemme: "Mä nään siinä ihan saman potentiaalin kuin sä. Se on parhaiten liikkuva ton rotuinen koira, mitä mä olen nähnyt." Näin sitä oppii ja kehittyy ja mikäs siinä on venyttäessä omia taitoja lupaavan nuoren koiran eteen.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Epistelyä perjantai-iltaan


Aloitimme viikonlopun maaseutumatkan AST:in epiksillä Espoossa. Rhoolle buukattiin kaksi möllistarttia hyppyradalle ja Piille yksi veto kilpailevien radalla. Rhoon kentänlaita-angstit olivat jo mennyttä elämää ja paikalle sattunut kaveri sanoikin, että hän ei usko että Rhoo on ollutkaan mitenkään isommin paineistunut (leikillään varmaan totesi). Rhoo vetoleikki aivan radan vieressä, mutta ei malttanut keskittyä leikkimiseen vähän vilkkaammin liikennöidyllä kohdalla parkkista. Ruoka maistui ja homma näytti ihan lupaavalta.


Startissa pysyminen ei jälleen kerran ollut mikään ongelma, eikä myöskään vauhtisuora heti radan alussa. Jäin pahasti jälkeen kun kävin saattamassa Rhoota liian kauas suoraputki-U-putki-suoraputki-yhdistelmässä, enkä saanut koiraa käännettyä ajoissa oikealle esteelle. Jälleen kerran homma hajosi korjausyritykseeni (milloinkohan sitä oppii olemaan huomioimatta omista virheistä johtuneet törttöilyt epävarmalla koiralla) ja pienen sähläyksen jälkeen Rhoo karkasi aidalle ja tervehtimään ratahenkilöä. Sain Rhoon takaisin ja jatkamaan rataa hieman modifioidulla estejärjestyksellä. Yksi U-putkista oli aiheuttanut toistuviakin kieltoja lukuisille möllikoirille ja sama sattui Rhoolle. Epäilin jo ennalta, että jotain outoa putkessa todennäköisesti oli kun niin moni kokemattomista koirista kielsi sillä, mutta ei kahdella muulla radalla olleella U-putkella. Näinhän tuo olikin sitten märkä sisältä.


Rhoon toinen veto oli parempi. Ehdin ajoissa ensimmäisen kerran mokaamalleni aidalle, mutta seuraavan aidan jälkeen Rhoo sulavasti jatkoi matkaa keesittelemään aidan viereen ja hulmuamaan ympäri kenttää. Videolta näkee, miten se on jo lukinnut katseen häiriöitä kohti ennen kuin se ponnistaa, joten se pääsee jatkamaan matkaa saumattomasti laskeuduttuaan. Ihan hieno, joskin epätoivottava esimerkki siitä, miten koiralla pitää olla menosuunta tiedossa jo ennen esteen suorittamista! Tällä kertaa kaikki estee saatiin kuitenkin suoritettua ja vieläpä oikeassa järjestyksessä, eli hyvä me. Tuloksena HYL useamman kiellon vuoksi.


Pii keskittyi mainiosti ja veti vauhdikkaimman ratasuorituksensa aikoihin. Kontaktit otettiin varmasti ja se tuli ohjauksen mukana oivallisesti, kerran hyvin kuuliaisesti jopa suoraan edessä olevan aidan ohi. Kannattaisi ohjata esteelle eikä sen viereen, sano. Kiellosta huolimatta lopputulemana mainiosti AV 0 ja se kieltovitonen. Vaadittu etenemä oli kakkosille optimoitu, joten eiköhän Piinkin kanssa vielä LUVAa napsahtele kakkosluokassakin kunhan päästään taas virallisiin kisoihin mukaan. Ikävämpänä juttuna tuolta radalta oli se, että joku oli asemoitunut koirineen juuri uloskäynnin ja sen hihna-astian viereen suoraan viimeisen esteen linjan jatkoksi, joten rähäkkäähän siitä tuli. Pii vaikutti onneksi lähinnä hämmentyneeltä, eikä lähtenyt koiran perään tai muutakaan ikävää, mutta eipä noita tarvitsisi sattua. Huonosti parkkeeranneen koirakon ihmisosapuoli onneksi ymmärsi homman nimen ja väisti ennen seuraavaa suorittajaa.

torstai 1. syyskuuta 2011

Nopsaa aksaa Kivikossa


Aivan tolkuttomassa kaatosateessa pakattiin puolison kanssa koko perhe autoon ja ajeltiin (onneksi sateettomalle) Kivikon kentälle torstaitreeneihin. Treenejä oli viidelle treenaajalle kaksi: vauhtiympyrä, joka sisälsi keinun, renkaan ja pujottelun sekä putken ja kahden riman aidan, sekä toisena treeninä puomilta alkava ja sinne päättyvä kiemurasyherö, jossa oli mukana myös pituus.


Rhoo malttoi keskittyä varsin hyvin ja virittelin sen tekemiseen ennen jokaista vuoroamme vetoleikillä. Se piti hyvin otteen ja oli innolla mukana - tosin innostin vielä lisää nostelemalla lelua ja hihkumalla, jos ote herpaantui. Myös nopea tarttuminen kuonoon säpäköitti leikkiä. Vauhtiympyrän keinulla Rhoo teki saman kuin viime aikoina keinua treenatessa joka kerta: ensimmäisellä kierroksella komea lentokeinu ja sen jälkeen välttelyä ja hiipimistä esteellä kun suoritusta edellytettiin. Pujottelu meni hienosti jopa putkesta otetulla vauhdilla, mutta toisella kerralla Rhoota lakkasi huvittamasta ja se plopsahti pois pari väliä ennen loppua. Koulutusohjaaja sanoi, että sillä meni askeleet sekaisin eikä se osannut korjata. Lopulta sain sen kepeiltä palkattua ja tämä treeni jäi siihen. Teimme vielä toisen kierroksen, koska kaikilla koirakoilla oli tällä vauhtiradalla omat haasteemme. Meidän toinen suorituksemme oli varsin samanlainen kuin ensimmäinen.


Toisena treeninä oli ohjaussyherö, joka alkoi ja päättyi puomille ja sisälsi yhtenä esteenä pituuden. Pituuden opettaminen on vähän jäänyt paitsioon, mutta reippaasti Rhoo sen hyppäsi. Muutenkin Rhoo oli kivasti kuulolla, vaikka se ensimmäisen kerran pituuden hypättyään pitikin hätyyttää pois aidalta, kun suoraan laskeutumisen kohdalla odotteli kiinnostava treenikaveri koirineen. Keinun vaikeus näkyi selvästi Rhoon puomisuorituksessa: nousu oli vaikeaa ryömimistä ja kun puomi ei kallistunutkaan, suoritus muuttui normaaliin vauhtiin. Näitä on tehtävä lisää.


Ennen agitreeneihin lähtemistä teimme eteisessä sheippausta molempien koirien kanssa. Pii kiersi kattilaa, jonka päällä oli targetti. Tarkoituksena on pian häivyttää kattila ja siirtyä targetin kautta senkin häivyttämiseen. Rhoo tuotti ääntä ja session lopuksi se jo reippaasti ja itsevarmasti kaatoi kaksi tyhjää kaljatölkkiä laminaattilattialla. Hyvä homma!