Se oisi aamulla taas agikisareissu. En ole ihan varma, millä fiiliksillä olen tällä kertaa lähdössä. Edellisestä yrityksestä on noin kuukausi ja sen jälkeen olen käyttänyt hyväkseni niin monta kisanomaista tilannetta kuin olen suinkin voinut. On treenattu keinua ja pujottelua, siedätytty ihmisiin ja kisaympäristöihin ja harjoiteltu käyttäytymistä treeni- ja kisatilanteessa. En ole varma, missä vaiheessa nyt olemme. Epiksillä oltaisiin varmaan vieläkin jatkettu, jos sesonki olisi vielä jatkunut. Vaan kun ei epävirallisia kisoja juuri hallikaudella ole, niin käydään sitten treenaamassa virallisissa.
Positiivisena asiana voin todeta, että minua ei edelleenkään kisaaminen jännitä eikä virallisissakaan kisoissa "epäonnistuminen" nolota, mutta en ole juuri nyt ihan varma, onko mulla kivaa. Epäonnistuminen pääsi tuossa heittomerkkeihin, koska se on niin suhteellinen asia. Se, mikä meille olisi tällä hetkellä juhlan paikka, voi vierestä katsottuna olla turha hylkäys typerän ohjauksen vuoksi. Silti olen iloinen, jos huomisesta on tuomisena niitä "hyviä hylkäyksiä".
Katsotaan, mitä kisapäivä tuo tullessaan. Paikka on minulle ja Rhoolle tuttu ja tekemisen nälkä pitäisi olla koiralla ainakin yhtä suuri kuin minulla - johan tässä ollaan oltu ilman agia yli viikko! Olen paloitellut jääkaappiin grillikanat palkoiksi ja kahvinkeitin on jo ladattu odottamaan varhaista herätystä. Ehkäpä sopiva tavoite kisoille olisi ilon kokeminen ja yhdessä tekeminen: se yhteistyö kun on minulla ja Rhoolla ollut työn alla ja sen mukana ilo yhdessä tekemisestä kadoksissa. Toivotaan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti