Aloitin tämän blogin vuosi sitten lappalaisten agilityleirin aikaan ja nyt, noin 365 päivää ja lähes 30000 ajokilometriä myöhemmin ollaan taas samassa kohdassa vuoden kiertoa. Ajoimme perjantaina kaverin ja hänen koiransa Haltin kanssa jälleen Kiteelle treenaamaan koko viikonlopuksi.
Oma fiilis oli häilyväinen ja hieman alakuloinen erityisesti lauantaina treenatessa. Pii oli mennyt mainiosti eteenpäin vuodessa huolimatta kevään pitkäksi venyneestä treenitauosta. Sen estevarmuus on parantunut, pujottelu ja kontaktit ovat menneet eteenpäin ja se ymmärtää paremmin ohjaustani. Myös minä olen kehittynyt ja ohjaan sitä nyt paremmin, minkä huomasi selvästi lauantain radan hyppykiemurasta: taisimme mennä sen puhtaasti ensi yrittämällä (vaikka tyylissä ja nopeudessa olisi varmasti ollut parantamista). Piin kohdalla sain palautteeksi saman kuin monesti ennenkin, eli että Piin vauhti on hurjasti riippuvainen omasta nopeudestani ja intensiivisyydestäni. Myönnän itsekin, että olen langennut sen kanssa "puuhasteluun" ja tekniikoiden harjoittelemiseen hitaasti ja varmistellen, kun ei ole mahdollisuutta saada sitä kisoista tulevaa palautetta etenemästä ja niistä kohdista, jotka eniten vaativat petraamista. Toki koutsi on lauantaitreeneissä antanut aiheesta palautetta (meno on kuulemma "pikkusievää"), mutta jotenkin on vaikea saada asennetta muutetuksi. Pii syttyi hyvin kun treenattiin niin, että vinkuva narupallo oli kädessäni ja se lensi palkaksi. Kouluttaja ei suosinut palkan heittämistä, mutta mielestäni se on Piin kanssa ok, se kun tuo sen takaisin vetoleikkiä varten. Rhoolle heitetty lelupalkka ei ole ollenkaan yhtä toimiva asia.
Rhoon ryhmässä sovin seuraavana vuorossa olleen koirakon kanssa, että kokeilisimme ensin treenaamista ilman Rhoon kyljelleen rauhoittamista. Jos meditointirituaali näyttäisi silti tarpeelliselta, keskeyttäisimme treenin ja jatkaisimme vasta seuraavan koirakon suorituksen jälkeen. Näin toimittiin ja kyllähän se meditointi oli yhtä tarpeen nyt kuin aiemminkin. Ensi yrittämällä Rhoo syöksyi putkiin ja A:lle välittämättä ohjauksesta, joten vihelsin pelin poikki jo siinä vaiheessa. Valmentaja olisi halunnut jäädä korjailemaan ohjaustani, mutta haluan itse nyt välttää sitä, että Rhoo saa rällätä kun minä etsin syytä itsestäni. Minun on pakko oppia erottamaan koiran puupäisyys omasta huonosta ohjauksestani ja se on aika hyvä vinkki, että puisessa päässä on puiset korvat. Rhoo kun ei totellut myöskään luoksetulokutsuja.
Kellistin Rhoon sadetakin päälle ja lopun odotusajastamme teetin sillä pieniä temppuja ja leikitin sitä kentän laidalla. Tämän jälkeen treeni etenikin omaa tasoamme vastaavasti ja ne puiset korvat olivat muuttuneet takaisin lihasta ja karvasta tehdyiksi. Rhoon kohdalla korostettiin ohjauksen ja haltuunottojen selkeyttä ("liioittele!") ja slalomin treenaamista sujuvaksi molemmin puolin. Olemme treenailleet slalomeja ja välistävetoja moneen kertaan, mutta nyt vasta huomasin, miten selkeän toispuoleinen Rhoo on näitä tehdessä. Meditointi auttoi Rhoon kanssa myös seuraavana päivänä. Sunnuntaina se malttoi leikkiä ja tehdä temppuja odottaessamme ihan alusta asti, eikä kuuliaisuudessa radalla ollut moitteen sijaa. Rata oli melko vaikea, joten ohjausvirheitä tuli paljon. Yksikään ei mennyt koiran piikkiin, sillä Rhoo teki mahtavasti hommia koko ajan.
Kotiläksyiksi leiriltä jäivät seuraavat opit:
Minä itse: Piin kanssa ohjaukseen pelottomuutta ja nopeutta! Älä varmistele! Rhoon kanssa ohjaukseen selkeyttä, jopa liioittelun makua erityisesti haltuunotoissa. Apuja voi vähentää kun koiralle kertyy kokemusta.
Pii: Irtoamisen treenaaminen. Ohjauksen noudattaminen myös silloin, kun kartturi on esteen (vaikkapa puomin) toisella puolella (l. leieröinti olisi vissiin päivän sana). Vauhtia lelupalkan kautta ja tekemällä pientä lyhyttä radanpätkää usein palkaten. Lopeta aina treenit silloin, kun koira haluaisi vielä kiihkeästi jatkaa!
Rhoo: Tiukkaan kääntymiseen arvoa, niin että se on koiran mielestä yhtä kannattavaa ja hauskaa kuin suoraan rallaaminen. Meditointi tarpeen mukaan, mutta aina ei ole tarve. Slalomit sujuvaksi molemmin puolin. Keppien viimeisiin väleihin ohjurit, mikäli mahdollista.
Molemmat: Kääntyminen kannattavaksi. Treenaa erilaisia lähestymiskulmia muurille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti