Maanantaiseen tapaan menimme raunioitumaan Rhoon kanssa ja Pii sai jäädä kotiin odottelemaan lähtömme jälkeen piakkoin palaavaa puolisoa ja iltalenkkiä hänen seurassaan. Rhoon teemana oli erilaiset piilotyypit, joita se työstikin varsin ansiokkaasti. Viisi maalimiestä oli yhtäaikaa upotettuna ja Rhoo työsti jokaisen huolella. Ensimmäisen kohdalla se meinasi vaihtaa hajua, mutta ohjauksella selvittiin nostamaan ensimmäinen Tean tornin alakerrasta. Toinen maalimies oli betonisokkelin ensimmäisessä kennossa keskikasalla, mutta aivan piilon perällä siten, ettei häntä voinut kurkkimalla nähdä ulkopuolelta. Rhoo sai hajun Tean tornin kulmilla ja työsti ilokseni hyvinkin itsenäisesti koko tilanteen ja hyppäsi sokkeliin sen kummemmin asiaa ihmettelemättä. Seuraavat maalihenkilöt nousivat sirkusvaunun alta ja sen vierestä maantasalla olleesta kannettomasta kuopasta. Viimeinen maali oli piiloutunut alakasalle ylöspäin aukeavaan piiloon, johon koiran piti mennä sisään löytääkseen maalihenkilön. Rhoolle ei mikään näistä tuottanut vaikeuksia. Se työstää hajuja varsin hyvin ja ratkoo nähdäkseni hyvin etevästi erilaisia ongelmia. Rhoon motivaation suurin vihollinen on se aika ajoin ilmenevä, milloin mistäkin laukeava epävarmuus ja pelko. Ehkä sen kanssa harrastaminen olisikin muuten liian helppoa?
Sillä välin kotona Pii oli löytänyt ilmeisesti minulta lähdön tohinassa lattialle pudonneen jenkkipurkkapussin ja syönyt sisällön. Puoliso soitteli tiukkaan tahtiin kun olimme juuri Rhoon kanssa treenivuorossa. Hän oli tullut kotiin ja löytänyt heti lattialta auki revityn purkkapussin ja ymmärtänyt tilanteen vakavuuden. Luin saamani tekstarin kun kouluttaja vielä leikitti Rhoota ja sittenpä sitä mentiinkin hippulat vinkuen YESiä kohti, puoliso Piin kanssa taksilla ja minä treeneistä omalla autolla perässä. Heti ensi töikseen pieneläinhoitaja oksennutti Piin apomorphin-injektiolla ja niinpä tuo tuotti lattialle varsin raikkaan tuoksuista (vadelma-lakritsi), venyvää oksennusta hyvän kasan, olipa mukana joku pala itse purkkapussiakin. Piin vointi pysyi koko ajan hyvänä ja verensokeriarvot normaalirajoissa, mutta maksavaurion se oli ehtinyt purkkaherkuttelustaan saada. ALAT oli noin 5X viitearvon ylärajaa korkeampi, joten P jätettiin teholle tippaan seurantaa ja maksansuojalääkitystä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti