Maanantairauniot alkoivat kolmen koirakon sove-kenraalilla, joten treenin ensimmäinen pari tuntia kului istuskellen maalimiehenä Tetristä pelaten. Ihan jees, huomioiden että piiloni oli kuiva ja satoi kaatamalla. Koekandidaattien jälkeen satoi edelleen reippaasti aika ajoin ja otsalampputasoinen pimeys oli laskeutunut. Raunioiden valotolpan neljästä lampusta kolme oli pimeänä, joten työskentelyä saattoi jatkaa lähinnä keskikasalla.
Rhoon vuoron tullessa pyysin sille kolme helppoa maalimiestä, koska tiedän ettei Pieneläin pahemmin välitä pimeästä eikä kyllä sateestakaan. Ilokseni se kuitenkin nosti kaikki maalimiehet ja työskenteli hyvillä mielin koko ajan. Jatkossa pitää malttaa pilkkoa palkat purkkeihin, kolmannes Cesaria meni yhdellä hotkaisulla kun se oli yhtenä palana. Leikkimään en edelleenkään Rhoota saanut, mutta sentään työnteko kiinnosti, joten hyvä niin! Kouluttajat kommentoivat että tarvitsisin sellaisen "Luota koiraan"-paidan, kun Rhoo veti niin hyvin. Vastasin että se luotto on vähän vaikeaa, kun ikinä ei tiedä, mitä saa kun Pikkukoiran kanssa lähtee hommiin. Jos se olisi johdonmukaisesti "huono" niin olisi helppoa iloita pienemmistäkin onnistumisista. Nyt kun se on välillä suorastaan erinomainen ja välillä jotain ihan muuta, niin on helpompi olla odottamatta yhtään mitään ja yrittää tyytyä siihen, mitä kulloinkin saa. Toisaalta ne nerokkuuden hetket jäävät sitten helposti vähemmälle huomiolle, kun "kyllähän mä tiesin että se pystyy".
Illan toisena treeninä menin Hakkilan hallille ruokkimaan koirat keinulle. Pii on ehdollistunut keinuun hyvin vahvasti toivomallani tavalla - hallinta meinaa jo parkata kun Piillä on niin kova kiire keinua kippaamaan! Itse keinusuoritus tuskin enää juuri nopeutuu joka kerrasta palkkaamalla, joten jatkossa lienee syytä palkata vain nopeat tai sitten siirtää keinu jo osaksi pientä rataa ja vaihdella palkan paikkaa. Rhoolla kokeilin myös keinu/puomi-erottelua, joka onnistui mainiosti. Puomi ei pelottanut yhtään keinua enempää ja vauhtia löytyi. Osa keinusuorituksista oli suorastaan häkellyttävän hienoja: Rhoo puski täysillä alakohtaktille, jarrutti, kolautti keinun ja kävi aterialle. Se siis hoksasi opettamatta sen "oikean", nopeimman suoritustavan. On se vaan niin pirun hieno liikkeissään, että välillä jään ihan suu auki katsomaan kun se työskentelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti