sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Vierailu Korkeavireelle


Ajettiin märkä ja pimeä retki Lahteen Korkeavireelle treenaamaan Piin velipuolen Hemmon kanssa vähän aksaa. Mukana oli vain Rhoo, koska tarkoituksena oli saada Rhoolle jälleen yksi kokemus uudesta hallista treenipaikkana. Kahdelle koiralle tunti kiemuraista hyppäriä oli ihan kylliksi ja paluumatkalla takapaksissa nuokkui väsynyt Pieneläin. Treeneistä on videot, jotka puhunevat enemmän kuin selitykseni. Twistin ja saksalaisen ero ei ollut kakkososassa mulle eikä Rhoolle kovin selvä, kuten liikkuvasta kuvasta näkyy.


http://www.youtube.com/watch?v=-AbdHcrPN7I


http://www.youtube.com/watch?v=bBHxbRYKqGQ


http://www.youtube.com/watch?v=e1YI8WD8sFI

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pikkujouluepikset


Lappalaistreenien pikkujoulut olivat tänään ja teemana oli koutsin kolmosluokan ratojen ydinkohdista koottu 25:n esteen agirata. Suoritustapa oli epiksenomainen pienin muutoksin: jokaiselle oli kolme yritystä per kierros ja jokaisesta virheestä palattiin starttiin. Ylös kirjattiin se este, jolla moka tuli sekä suoritusaika. Kaikki tekivät kaksi kierrosta eli yhteensä kuusi starttiyritystä ja osa hioi yksityiskohtia vielä tämän jälkeenkin jos energiaa riitti.


Pii-poika yllätti ja voitti nämä karkelot tekemällä ainoan nollasuorituksen koko porukasta! Nollan tehtyämme ilmoitin että käytämme vielä viimeisen starttiyrityksemme sillä kierroksella ja parannamme aikaamme ja niin tehtiinkin: toinen nolla ja kaksi sekuntia ajasta pois! Suoritusajaksi jäi n. 54 sek paremmalla ajallamme.


Rhoon mielestä tutut kaverit syömässä pikkujoulunyyttärin antimia ja hengaamassa pikku katsomossamme olivat suht epäilyttäviä jäädessään startissa sen selän taakse, joten 3/6 starttiyritystä mokattiin jo ensimmäisellä esteellä Pikkueläimen lähdettyä sitä kiertämään hyppää-käskyllä. Parhaiten sujunut "virallinen" yritys päättyi esteelle 12 varsin mukavalla ajalla. Lopuksi vedettiin kierros, jolla koutsi pysäytti kellon kaiken säätämisen ajaksi ja muuten jatkettiin loppuun asti. Rhoon kierrosajaksi olisi tullut noin 50 sekuntia kaikkine kaarteineen. Pujottelu oli Rhoolla tänään erityisen upea, kiihkeä ja vauhdikas.


Olin molempien koirien suoritukseen varsin tyytyväinen ja jäämme hyvillä mielin näistä treeneistä lomille ensi vuoteen asti. Koutsilta tuli (jälleen ja aiheellisia) nuhteita siitä, että Pii pystyy hienoihin suorituksiin kunhan ohjaan sitä sille sopivalla tavalla. Se ei ole hidas koira, vain erilainen kuin Rhoo. Piille sain neuvoksi sen, että kaikki mahdollisuudet nakata koira suorittamaan estettä ja juosta itse vedättämään pitää käyttää hyväksi - ja että minun pitää tosissaan juosta. Rhoolle sain puolestaan ohjeeksi antaa tilaa ja malttaa itse. Rhoohan suorittaa parhaiten itsenäisesti ja kun keskenäinen luottamuksemme tässä pikku hiljaa rakentuu, rytmi ja vauhti tulevat varmasti mukana. Agitaitojen puolella keskitymme seuraavaksi hiomaan kaarteita pienemmäksi ja elämäntaito-osastolla etsimme malttia minulle ja häiriönsietoa koiralle.


Ensi vuosi tuo tullessaan Piin silmän jälkikontrollin, jota odotan jo innolla. Fibriinisameus linssin pinnalla näkyy selvästi ihan silmällä katsottunakin ja aiheuttaa Piin silmiin hassun eriväriefektin, mutta kaikesta päätellen fibriininenkin linssi toimii paremmin kuin kaihinen. Toivottavasti seuraavassa kontrollissa lääkitys päästään jo lopettamaan ja voimme vihdoin palata kilpakentille.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Show, don't tell part 2


Viikkotreeneissä tehtiin etenevää hyppyrataa, josta saatiin videotodisteet. Ideana oli tehdä rata epistyyliin, eli jokainen virhe palautti starttiin ja jatkettiin kunnes saatiin nolla. Nolla-ajat laitettiin lopuksi vertailuun, tosin en yhtään muista, kuka voitti. Linkit alla:


Rhoon eka rata, oma ohjaussuunnitelma


www.youtube.com/watch


Rhoon toka rata, korjattu ohjaus mutta koira haahuttaa


www.youtube.com/watch


Rhoo leikkii (hyvin ja rennosti, vaikka päriseekin räkäisesti)


www.youtube.com/watch


Rhoon viimeinen veto


www.youtube.com/watch


 


Piin toinen rata, korjattu ohjaus


www.youtube.com/watch


Piin viimeinen rata, unohdan radan ja koira himmailee putkissa


www.youtube.com/watch

torstai 8. joulukuuta 2011

Kuvia Kakolasta


Sain kehitettyä ottamani kuvat pikavauhdilla ja olosuhteisiin nähden olen niihin erittäin tyytyväinen. Tässä muutamia tunnelmakuvia:





keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Viikkotreeni boonuksin


Disclaimer: kipeänä ei kannata treenata. Älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon.


Antibioottikuuri vaihtui toiseen, mutta koska puoliso on minuakin kipeämpänä, päätin lähteä kuluttamaan koirien energiaa seuran viikkotreeneihin. Sain kouluttajakaverilta hänen vuoronsa meidän vakiovuoroamme edeltävässä ryhmässä, joten kokonaistreeniajaksi tuli peräti 2,5h. Pii sai vieraileva tähti-vuoromme, koska rata oli varsin haastava ja epäilin, ettei Rhoo kestä niin paljoa hiomista.


Ihmetyksekseni teimme Piin kanssa (rumaa) nollaa varsin haastavaksi kokemallani agiradalla. Meinasin unohtaa radan pariin otteeseen, mutta Pii pelasti urhoollisesti kaikki säätöni. Kouluttaja huomautti, että Pii lataa liikaa poweria hyppyihinsä ja jättää 15cm ilmaa riman päälle aina hypätessään. Tämä hidastaa sitä ja tekee kaarteista laajempia. Ilmiö kuulemma myös paheni sitä mukaa, kun pääsin Piin edelle vedättämään. Tässäpä ensimmäinen perusteltu näkemys siitä, ettei vedättäminen välttämättä olekaan Piille toimivin ratkaisu kaikissa tilanteissa. Pitää varmaan ottaa kaveri sekuntikellon kanssa radan reunalle ja tehdä vähän eläinkokeita. Hyppytekniikkatreeni ei varmasti myöskään ole pahitteeksi, vaikka periaatteessa Pii hyppää ihan kauniisti. Aivotyö hyppäämisen yhteydessä vain näkyy jäävän vähemmälle. Radan vaikein kohta meille taisi olla backlap-ohjaus sen loppupuolella. Rhoon kanssa olen kerran tehnyt backlappeja keväällä käymässäni koulutuksessa ja sen kanssa homma toimi aika intuitiivisesti. Pii vaati enemmän rautalankaa, mutta menihän se silläkin kun vähän väännettiin. En ehkä kuitenkaan ota tuota heti Piin työkalupakkiin, koska se johtaa niin kovin helposti siihen, että P hyppää saman esteen takaisin toiseen suuntaan.


Omissa treeneissä Pii teki rataa viisi minuuttia ja Rhoo käytti Piin ajasta puolet saaden vartin treeniaikaa. Teimme lyhyen agilityradan, jonka teemaksi nousi vetävä eteneminen tiukan käännöksen jälkeen. Rhoo eteni mukavasti keinulle, mutta vain jos olin jo sen edellä ohjaamassa sen sinne. Yksin edetessään se kiersi mokoman kiikun. Puomille se sen sijaan karkasi useampaan kertaan - selkeästi pahin on ohitettu sen kontaktiangstien suhteen. Hieman yllättäen Rhoo koki okserin hyppäämisen vähän vaikeaksi ja okserin jälkeen kääntymisen todella vaikeaksi. Tätä täytyy selvästi treenata.


Oma fiilis treenatessa ei ollut aivan huipussaan. Ekan treenin koutsi totesikin, että sähän näytät siltä että juokset veren maku suussa. Vastasin, että ihan oikein hoksattu. Saa nähdä, kuntoutuuko sitä tämän viikon aikana jaloilleen. En ole tajunnut levätä ajoissa ja nyt sen alkaa toden teolla huomata.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Yö Kakolassa


Seurakaverin innostamana olin ilmoittanut itseni ja Rhoon VSPK:n perinteiseen rakennusetsintätapahtumaan, Itsenäisyyspäivän vastaanottoon, joka järjestetään joka vuosi jossain Turun seudun kohteessa. Treenit jatkuvat läpi yön ja treenaavia koirakkoja on paikalla kymmenittäin. Tämänvuotinen vastaanotto järjestettiin Turun vanhassa, käytöstä poistetussa vankilassa eli Kakolassa.


Kyllä Rhoosta taitaa vielä etsintäkoira tulla. Se työskenteli koko yön taitotasonsa mukaisesti, vaikka alueet olivat vaikeita monella tapaa: oli pimeää, kaikuista, hälyistä, liukasta, ajoittain ruuhkaista, homeista ja pahanhajuista, oli ritiläportaita ja yhdellä alueella sellainen elokuvista tuttu vankila-layout, jossa on reikä kerroksen keskellä ja käytävät siellä laidoilla. Otin Rhoolle ehkä turhankin helppoja piiloja kun ehdin vain kaksi kertaa nähdä, että Rhoo sai hajun, reagoi siihen ja työsti lyhyesti. Muilla kerroilla se meni suoraan maalihengelle kuin juna jotakuinkin muusta maailmasta piittaamatta ja hyvin eleettömästi. En tiedä, johtuiko eleettömyys siitä, että se kuitenkin otti jotain kuormaa ympäristöstä vai siitä, että se tosi aikaisessa vaiheesta tiesi, mitä oli tekemässä ja mihin menossa. Varsinkin viimeisellä alueella se tarkasti kiltisti mun pyynnöstä pari selliä järjestyksessä ja kävi seisomassa kussakin  hyvin hämmentynyt ilme naamallaan: "Eihän täällä mitään ole??" Sitten se kyllästyi, viipotti toiselle puolelle käytävää mh:n syliin ja jatkoi sieltä biljardipallona seuraavalle ja siitä seuraavalle. Yhtä maalihenkeä se jopa haukkui vähän, kun purkki ei auennut kyllin nopeasti. Epäilen, että ilmaisu löytynee ensi kaudella varsin nopeasti.


Neljässä harjoituksessa Rhoolle otettiin yhteensä 11 maalimiestä: 3+3+2+3. Alueet olivat mukavasti vaihtelevat ja meille sattui kiva, kannustava ryhmä (kiitokset ja terveiset vain kaikille!) Olen aika ylpeä Pikkukoirasta. Moni kokeneempikin koira otti kuormaa tuolla, mm. yksi koira ahdistui ja pelkäsi silminnähden jotakin kun etsimme vanhalla eristysosastolla. Rhoo pystyi jopa nukkumaan väliajoilla häkissä ja jaksoi työskennellä koko 4x2h treenin loppuun asti. Se liikkui alueilla järkevästi, eikä esimerkiksi pahemmin sutinut liukkaimmillakaan alustoilla. Sen mielestä viimeinen etsintä kolmine maalihenkineen jäi ihan kesken, eikä se olisi halunnut jättää aluetta. Itsestäni olen ylpeä, että maltoin teettää noin helppoja piiloja ja jättää Rhoolle kivan ja luottavaisen fiiliksen siitä, että tuollaisissakin paikoissa voi mennä etsimään ja se on kivaa ja helppoa.


Yön aikana räpsin nelisen rullaa kuvia, jotka on tarkoitus kehittää mahdollisimman pian. Skannailen onnistuneimpia blogin koristeeksi, kunhan ehdin.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Rhoo Sporttiksella


Puoliso ja Pii lähtivät maalle vastaanottamaan itsenäisyyspäivää ja minä lähdin Rhoon kanssa lappalaistreeneihin. Mukavan hyppyradan teemana olivat vekit, yliolanheitto ja puolivalssit. Oma vointi oli puolikuntoinen ja kipeä, Rhoo vaikutti onneksi olevan paremmin lyönnissä.


Rhoo ohjautui kivasti ja teki hommia. Ongelmana oli lähinnä se, että varmistelin ja hidastelin. Koutsi kehottikin opettelemaan juoksemaan ne esteiden välit, kun koirakin silminnähden ilahtuu siitä, että pääsee etenemään! Koen itseni epävarmaksi ohjauskuvioita tehdessä ja erehdyn erityisesti Rhoon kanssa varmistelemaan turhan paljon, josta on pakko päästä eroon. Heinikin kehui Rhoota nopeaksi, irtoavaksi ja estevarmaksi koiraksi, jota on turha opettamalla opettaa himmailemaan.


Irtoavuus oli yliolanheittoa ihmetellessä oma haasteensa sekin, ja Rhoolle pitää lähiaikoina yrittää vahvistaa käteen tulemista ja lähellä olemisen(kin) kannattavuutta. Puolivalsseja ja yliolanheittoja pitää kuivaharjoitella sekä koiran kera että ilman. Lisätään ohjelmistoon.

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukuuta eteisessä


Flunssani rankaisi myokardiitin sijaan sinuiitilla (hyvä näin), joten treeniviikko on ollut tavallista vaisumpi. Torstai-illan iloksi teimme eteisessä kesken olevia temppuja, Rhoolle seuraamista kattilatemppuna ja Piille noutokapulan pitelemistä. Rhoo toimii upeasti korotetun esineen päällä pyöriessään, mutta jos yritän vaihtaa targetin litteäksi (frisbee, A4, rasian kansi...), se siirtyy tarjoamaan "sivulletuloa", jossa sen kankku koskee pohjettani. Ehkä pitää vain sitkeästi jatkaa lapakosketuksen vahvistamista korokkeen kanssa ja yrittää keksiä vähän matalampia korokkeita välivaiheiksi.


Piin kapulan pitely etenee pikku hiljaa. Nyt se kestää ihan hyvin oman otteeni kapulasta, kunnes pyydän irroittamaan. Kapulan mukellusta esiintyy turhan paljon, johon pitää varmaan puuttua seuraavaksi vähän napakammin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Keskiviikon ohjatut varakouluttajalla


Mika oli estynyt tällä viikolla ja I-HAHin ohjattuja veti hänen sijallaan Anna. Ratatreenin ohella oli mahdollisuus tehdä keinua, jota Rhoo rallasikin kuusi toistoa avokätisellä lihapullapalkalla. Varastipa ryökäle kertaalleen esteellekin, eli uskoisin että keinukammo alkaa ainakin lievittyä!


Muilta osin treenit olivat mainiot. Tehtiin 20 esteen agiratatreeni, jolla ehdottomia kohokohtia oli nämä:

1) Osasin suunnitella molemmille koirille omat, toimivat ohjaukset

2) Rhoo pyrki karkailemaan puomille (keinu/puomi-epävarmuuden vuoksi tämä on oikein hyvä ilmiö) mutta otti 2o2o-kontaktin joka kerta

3) Tajusin, missä kannattaa käyttää saksalaista ja osasin vielä tehdäkin sen

4) Rhoo eteni itsenäisesti ja virheettä kepeille tullessaan kovassa vauhdissa putkesta. En ehtinyt ohjaamaan ja jäin selvästi taakse suoralla putkella kilpajuostessani. Huolimatta hidastusyrityksistäni Rhoo meni vaan ja alkoi pujotella kun kepit oli kerran tarjolla.

5) Piin suoritus nopeutuu koko ajan


Toisella kierroksella rata kellotettiin kisanomaisesti. Kumpikaan koiristani ei rikkonut ennätyksiä, mutta olin tyytyväinen niiden suorituksiin. Nopein koirakko teki nollaradan 50s ajalla. Piin aika oli kahdella kieltovirheellä 52s ja Rhoon aika oli 50s - Rhoon rata olisi ollut hylätty, koska aika sisälti ylimääräisen puomisuorituksen (2o2o-pysäytyksineen, luokseni palaamisineen ja koutsin kanssa neuvotteluineen, että saisimmeko kuitenkin aloittaa alusta). Ylimääräistä puomia lukuunottamatta Rhoon suoritus oli virheetön, tosin sekunteja tuhraantui suoran päässä olleen takaakierron kanssa takutessa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Koeajo ja iänikuista keinutreeniä


Kaverin kaverilla on mukava agilitytolleri, jonka kanssa kisaamisesta omistajansa on luopunut. Aikansa kisavolinaani kuunneltuaan kaveri tarjosi tolleria minulle lainakoiraksi ja menimme testaamaan yhteensopivuuttamme Hakkilaan. Rauha oli ohjaajaan fokusoitunut, sukkela ja vaikka kolikolla kääntyvä pieni maksikoira, jonka menoa ei yhtään haitannut se, että tapasimme ehkä toista kertaa. Kontakteilla ja pujottelun sisäänmenon hakemisessa olisi hiomista, mutta muilta osin Rauha vaikutti varsin näppärältä pikku otukselta. Pitää katsella, milloin Pii saa alkaa kisaamaan, miten Rhoon kanssa alkaa sujumaan ja saisinko jostain hankittua Rauhallekin ohjatun treenipaikan.


Omat koirat treenasivat myös, Pii kuppipalkan kanssa toimimista ja keppikulmia, Rhoo puomia ja keinua. Rhoon treeni koostui kahdesta sessiosta molemmilla esteillä, n. 5-10 toistoa per este. Keinua siirrettiin sessioiden välillä ja homma oli silti ihan ok. Jatkossa harkintaan tulee megapalkkaus keinulta (useita kokonaisia lihapullia, broiskun kaula tms) ja kupin siirtäminen useamman esteen taa.


Piille tiukka pois kääntyminen esteen jälkeen oli tosi vaikeaa, kun palkkakuppi olisi ollut suoraan sen näköpiirissä. Myös renkaan suorittaminen oli vaikeaa kun kuppi oli parin metrin päässä renkaan sivulla. Pujottelu kuudella kepillä oli hieno kun kuppi oli etupalkkana: Pii kesti jopa takaaleikkauksen kepeillä niin kauan kun se ei nähnyt, että vaihdoin puolta. Vaikka kupille varastamisen henkeä oli välillä ilmassa, Pii selvästi tietää jo että NRM "Oho" tarkoittaa, että palkkaa ei vielä ansaittu ja se luopuu yrittämisestä.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Säätöä Jattilassa ja tokoa Agimestassa


Vanhempani veivät Piin metsälenkille ja Rhoo, minä ja kuvaaja-apukäsinä toiminut kaverini Antti menimme JATin halliin kisaamaan kaksi agirataa. Radoista ei ollut paljon kotiin kertomista: ensimmäisellä radalla Rhoo karkasi A:n alakontaktilta ja hyppäsi suoraan edessä olleen renkaan läpi. Rengas ei kuulunut radalle, joten siitä HYL. Loppurata meni koiran puolesta varsin sujuvasti, vaikka itselläni meni tavalliseen tapaan pasmat sekaisin kun jotain odottamatonta tapahtui. Loppua kohti skarppasin.


Toiselta radalta saatiin (vaivoin) tulos: RV 25 ja AV 0. Sekä puomin että A:n kontaktit olivat Rhoon mielestä ihan turhia, kepeiltä plopsahdettiin pois kesken kaiken ja loput kaksi virhettä olivat kieltoja. Koko rata oli ihan kamalaa säätöä sekä minun että koiran puolelta.


Agilityn ihmeellisyyksiin kuuluu se, että hylätty rata voi olla paljon parempi kuin se rata, jolta saadaan tulos ja niin kävi tälläkin kertaa. Radoista on videomateriaalia kunhan Antin isä muistaa sen minulle lähettää, mutta epäilen, etten koskaan kehtaa laittaa niitä julkiseen levitykseen. Hyvää tämän päivän kisoissa oli Rhoon toimintakyvyn säilyminen (se teki jopa puomin suuremmin epäröimättä!) ja se, että ensimmäistä kertaa onnistuimme tekemään tuloksen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Huonoa oli oma ohjaukseni, joka oli jotain aivan järkyttävää. Mielessä painoi Rhoon eilinen toimimattomuus tutussa paikassa treenatessa ja oma mieliala oli sen mukaan katastrofia odottava. Taattu tapa epäonnistua kilpailutilanteessa! Pitäisi saada itselle(kin) jostain vaihtopää kisatilanteisiin. Onneksi en sen yhden vahingossa onnistuneen hyppyradan jälkeen mennyt vielä treffeilleni Winstonin kanssa, sillä minun ja Rhoon yhteinen sävel on vielä todellakin löytymättä.


Kisojen jälkeen omat fiilikset olivat kahta kauheammin maissa, mutta kaveri sai puhuttua minut vielä illalla mukaan Virve S:n tokokoulutukseen hallivuorollemme. Lähdin, koska ajattelin saavani vielä yhden näkemyksen Pikkukoiran henkiseen maailmaan. Treeniaika oli varsin lyhyt ja ehdimme Rhoon kanssa demonstroida leikkiä ja tehdä vähän seuraamista. Virve sanoi, ettei hän voi kommentoida paineistumisongelmaa, koska se ei tullut näkyviin treenin aikana. Seuraamisen suhteen neuvottiin tekemään n. 10m matkaa hieman kiemurrellen S:n muotoisesti ja palkkaamaan eteen keskemmälle siten, että koira joutuu tavoittelemaan palkkaansa loppuun asti. Itselläni on tapana työntää nami koiran suuhun asti: "click for action, reward for position". Sivussaoloon kehotettiin rakentamaan kestoa omassa eteisessä peilin ääressä ilman naksuttelua. Tavoitteena olisi, että koira on "töissä" sivulla odotellessaan myös liikkeiden välissä.


Treeni oli mennyt itkua nieleskellessä, joten en suuremmin ihmetellyt että seurakaverin kommentti illan lopuksi irrotti ihan kyyneleetkin. Varmasti hyvää tarkoittaen, mutta huonolla ajoituksella ja pyytämättä hän tuli ilmoittamaan, että leikin Rhoon kanssa väärin ja että se paineistuu kun leikitän sitä. Sitten hän neuvoi, miten koiraani tulisi leikittää: äänestä kuulemma kuuli, ettei leikki ollut Rhoon mielestä kiva tai palkkaava, ja että "tuolla tavalla leikitetään jotain rotikkaa, ei pientä porokoiraa." En voisi olla enempää eri mieltä, mutta yritin vain myönnellä ja päästä tilanteesta nopeasti eroon että pääsisin toipumaan affektistani kulman taakse.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Pikajuoksua ja rosvosektori


Kisamatkaviikonlopun ensimmäinen päivä meni ACE:lla treenatessa. Molemmat koirat tekivät saman jokeritasoisen hyppärin, joka koostui teknisemmästä osuudesta ja peräti kymmenen esteen hieman kaarevasta suorasta, joka alkoi suoralla putkella.


Aloitin Piin kanssa, että sain itse rauhassa treenata ohjausta. Pii kestää hiomista niin paljon paremmin kuin Rhoo, että harjoittelen mielummin sen kanssa ensin. Rata oli minulle ja Piille varsin helppo ja ilokseni Pii veti hyvällä sykkeellä myös suorilla, kunhan itse vain jaksoin juosta.Viime aikoina olen käynyt nettituttujen kanssa keskustelua siitä, onko vedättäminen hyvä tapa saada koiraan vauhtia. Voi olla ettei se kaikille toimi, mutta Piistä saa nelosvaihteen esiin juoksemalla itse kovempaa ja vitosvaihteen jättämällä ruokakupin kentän laidalle, se on taivahan tosi. Alkuviikon lepopäivät näkyivät Piissä rauhattomuutena ja vaikeutena malttaa startissa, mutta mukavasti se pysyi radalla kuulolla.


Rhoon vuorolla saatiin taas kerran lähes-yksäri: 90min vuorolle oli saapunut meidän lisäksemme vain yksi koirakko, jotka treenasivat ensin vaikeamman ratasuorituksensa ja lähtivät saman tien kotiin. Pyysin, että radan lisäksi katsottaisiin Rhoon kontaktisuorituksia kun se keinu on aiheuttanut huolta viime aikoina. Jätin Rhoon starttiin ja valmistauduin juoksemaan niin maan perkeleesti. Eipä tullut juoksemista, kun Rhoo kiersi ekan aidan, alitti toisen hypyn riman ja minusta huolimatta painui putken väärään päähän. Koutsi totesi, että sehän ei lue sun ohjausta yhtään ja mitäpä minä siihen muuta kuin myöntelemään.


Volisin siinä sitten kotvan Rhoon haasteista agilityn alalla ja pääsin (kerrankin!) demonstroimaan ne livenä ihan uudelle ihmiselle. Meille entuudestaan tuntematon kouluttaja kuunteli myötätuntoisesti ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Pulinan ohessa hokasasimme laittaa ilmastoinnin päälle peittämään tuulen käymistä hallin seiniin ja kattoon ja kun sen jälkeen sain vielä Pikkukoiraan vähän vauhtia hyppysuoralla, homma alkoi lopulta sujua tavalliseen tapaan. Nyt maailmassa on yhteensä noin puoli tusinaa ihmistä, jotka ovat nähneet Rhoon agilitymeiningistä sekä pohjat että huiput. Rhoon kanssa kisatessa paljon mukana ollut kaverini (yksi näistä kuudesta onnekkaasta) kuvasi Rhoota sanomalla, että "Sillä on onnenpyörä päässä. Joskus sattuu rosvosektori." Tämä on toistaiseksi kuulemistani tulkinnoista ehdottomasti selitysvoimaisin.


Kun Rhoon fiilikset saatiin nousemaan, kontaktien tekeminen sujui mukavasti. Saatiin useita hyviä, nopeita ja komeasti 2O2O:iin pysähtyviä toistoja puomilta ja runsaasti palkkaamalla useita hyviä toistoja keinulta. Rataakin tehtiin, tosin Rhoo ei kestänyt lateraalista etäisyyttä kepeillä eli en saanut tarvitsemaani etumatkaa ehtiäkseni valssaamaan radan teknisemmällä pätkällä. Vaihtoehtona kokeiltiin sylikäännöstä, joka melkein toimi: Rhoo sylikääntyy hyvin vasemmalla, mutta ei oikealla. Pitänee tehdä asialle jotain. Rengas-pituus-muuri -yhdistelmä meni varmasti ja ehdin pitkällä suorallakin Rhoon edelle kun lähetin putkiin kaukaa ja juoksin ihan helvetin kovaa.

torstai 24. marraskuuta 2011

Joku kouluttaa koiriani salaa


...sillä ne osaavat juttuja! Mystistä!


Kaverini päivähoiti Rhoota ja kertoi, että se muuten osaa aika hyvät perusteet AVOn kaukoille ja paikkamakuukin onnistuu aika kivasti, vaikka ihmisen selkä on käännettynä. Koska en usko ennen kuin näen, piti kokeilla kotona tänään. Ja osaahan se: istu-maahan vaihtuu tosi simpsakasti takajalat paikallaan pysyen ja pienellä muistuttelulla mukaan saatiin myös napakka seisominen. Missä vaiheessa nuo on sille opetettu? Paikkamakuu sekä eteisessä että eilen agikentän laidalla sujui sekin vaivattomasti. Rhoo pysyi oikeassa mielentilassa, levollisena ja tarkkaavaisena, eikä yrittänytkään lähteä - ei edes omaa treenivuoroa odotellessa agikentällä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kuka treenaa koiriani salaa?


Piin nouto etenee edelleen. Sheippailin naksuttimetta sille parempaa pitoa ja pitoon kestoa ja pääsimmekin eteenpäin ihan kapulaa käyttämällä. Pieni veto tai kapulaan koputtaminen sai sen tiivistämään otetta. Yritin myös silittää päätä tai kaulaa näyttääkseni, ettei käteni liike ole se irroitusvihje, johon kannattaa reagoida, mutta Piitä ällötti lääppiminen kun tehdään hommia ja se väisti hämmentyneenä kättä. Eipä sitten paijata työkoiraa enää! Pisin pito oli kymmenisen sekuntia, sen pidemmälle ei tänään edes yritetty. Nyt Pii kestää myös ohjaamisen istumaan ilman, että se sylkee kapulan pois. Vielä eilen sen mielestä oli täysin mahdotonta pidellä kapulaa ja liikkua yhtä aikaa.


Alkaa näyttää siltä, että ehkä sittenkin voisin ottaa Rhoolle tokon ALOn korkkaamisen ja Piille metsäjäljessä kokeisiin uskaltautumisen ensi kauden tavoitteisiin. Piin seuraaminen ja paikkamakuu nyt ovat vielä kaukana BH-tasosta, mutta onhan tässä talvi aikaa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Myokardiittia hankkimassa


Kolmas päivä flunssassa sängynpohjalla ja sekä oma että koirien kuupat meinasivat lahota tekemisen puutteeseen. Nakkasin Rhoon päivähoitoon kaverille ja hain pois siten, että naftisti ehdittiin I-HAHin viikkotreeneihin. Olo ei ollut vielä kovin hehkeä, mutta ibuprofeenin, Nasolinin ja Clarinasen avulla pysyin jo jaloillani. Selkeästi jo aksakunnossa siis!


Tehtiin rivakkaa, etenevää ja putkipitoista rataa, jolla oli toiveestani myös keinu ja onneksi kepitkin. Puomikin mentiin kahdesti. Pientä leieröintitreeniäkin tuli, kun rata piti aloittaa siten, että koira jäi aidan taa ja se piti kutsua puomin "väärältä" puolelta puomin ali kulkeneeseen putkeen, jos aikoi ehtiä ohjaamaan putkea seuranneen aidan. En ole muistaakseni tämänkaltaisia koirieni kanssa juuri tehnyt, mutta molemmat pojat tajusivat homman nimen heti ekalla yrittämällä. Pii teki hyvällä vauhdilla ja sen pujottelunopeudesta olin suorastaan hämmästynyt - se saattaa olla jo Rhoota nopeampi! Toisaalta Pii kestää tosi paljon vedättämistä myös kepeillä, tosin rajansa silläkin näemmä on. Vedätin nimittäin sen kertaalleen pois kaksi väliä ennen aikojaan. Puomin alakontaktit menivät vähän säätämiseksi kun koutsi unohti olla skarppina namitargettien kanssa. Pii "löysi" targetin radalta ennen aikojaan ja sen jälkeen koko targetti taisi unohtua.


Rhoon kanssa sai taas vaihteeksi juosta niin että hippulat vinkuivat. Jotkut ilmassa leijuvat tuoksut ja hallin toisen puolen äänet häiritsivät sitä vähän ja se meinasi olla startissa aika omissa maailmoissaan, mutta kun päästiin vauhtiin niin hyvin rullasi. Ehdin jopa ohjaamaan sen suora hyppy-suora putki-hyppy-hyppy-180 asteen käännös-sarjaan kun vaan rohkenin jättää sen suorittamaan ekaa hyppyä itsenäisesti ja sitten juoksin persjättöä tekemään niin maan perkeleesti. Kaksi tuon suoran viimeistä hyppyä olivat tosi lähekkäin ja vaativat koiralta hyvää hyppytekniikkaa onnistuakseen kovassa vauhdissa ja vielä samalla käännökseen hidastaen. Rhoo meni yli sujuvasti ilman väliaskeleita ponnistaen siitä, mihin laskeutuikin: boing boing. Hieno joustava pieneläin!


Keinu ei tuottanut tällä kertaa kovin suuria ongelmia. Pyysin keinulle namitargetin, jonka Rhoo kävi tsekkaamassa ennen aikojaan ennen keinun suorittamista. Epäilen, että se saattoi käydä kurkkaamassa itse ollaanko nyt menossa keinulle vai puomille. Sitten se meni hieman varoen ja ryömien, mutta kuitenkin itsenäisesti edeten koko keinun useampaan kertaan. Kun keinu oli paikallistettu muuttui puomi niin kivaksi, että sille piti vallan varastaa pariin kertaan. Tämä ei pahemmin haitannut, koska alakontaktille tarjottiin targetittakin hieno 2o2o, joka otettiin kovasta vauhdista ja joka pysyi vapautukseen asti.


Rhoon päivähoidon yhteydessä katsottiin kaverin kanssa Piin noudon tilannetta. Kaveri ehdotti että siirtyisimme hetkeksi takaisin puruluutreeniin ja ottaisimme otteen parantamiseksi myös sitä kapulan vetämistreeniä. Huimin harppauksin tuo noutotouhu on nyt alkanut etenemään, kun hoksasin luopua naksuttimesta ja siitä, että edes pyrkisin saamaan 80% onnistumisia. Pii motivoituu ruuan ansaitsemisesta niin hyvin, että se kestää paljon enemmänkin tuottamattomia yrityksiä jos vain kerron sille NRMilla, mikä ei ollut toivottua ja pidän onnistumiskriteerin realistisena. Vahvistetiheyden pitäminen liian korkeana (ja näin ollen kriteerin liian matalana) saa sen luopumaan siitä, että se yrittäisi tarjota enemmän tai jotain muuta. Sen sijaan se turhautuu silmänräpäyksessä, jos se, mikä "aina ennen" toimi ei toimikaan enää just sillä sekunnilla. Voi kun tämän tiedon olisi saanut kirjallisena Pii-penskan mukana aikanaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kisahäröilyä Lohjalla ja keinukammoa


Sunnuntaiaamu valkeni kuulaana ja kauniina ja suuntasin molemmat hurtat takapaksissa kohti Lohjaa ja Showlinkin hallia. Paikka oli sekä Rhoolle että minulle uusi ja koiran kannalta aika vaikea. Hallissa kaikui ja yksi pitkä sivu kentästä oli avoin siten, että rataa ja yleisöä erotti vain alle polvenkorkuinen aidantapainen. Toki startti oli molemmilla radoilla tämän avoimen sivun vieressä, joten eipä Rhoo malttanut sitten edes pysyä istumassa. Samoin kuin pari kuukautta sitten Kuopiossa se hipsi minua kohti ennen vapautusta kiertäen ensimmäisen esteen.


En edes muista, mitä tein ensimmäisellä radalla startin mentyä plörinäksi. Taisin ottaa alusta uudelleen ja kun homma ei silti kulkenut (Rhoo painui muistaakseni johonkin mieleiseensä putkeen), yritin tehdä pienen ralliradan. Ralliradallani olisi ollut puomi, mutta sille Rhoo ei tänäänkään halunnut mennä. Hyppäri alkoi samalla tavalla. Vaikealla aloituksella yritin suoristaa Rhoota kepeille valssaamaalla, mutta sainkin sen menemään "oikeaan" päähän viitosputkea keppien sijaan (hämmentävää!) Epäilen, ettei vika ollut ohjaukseni vaan Rhoo koki putken turvallisempana kuin kepit. Hyppärillä saatiin rallattua kuitenkin mukava hyppy-putki-pitoinen, vauhdikas kierros ja uskoisin että Rhoolle jäi radasta hyvä fiilis.


Itselleni kisat olivat jonkinasteinen pettymys - ei siksi, että Rhoota jänskätti vaan siksi, että keinu/puomi on niin iso asia sille nyt, eikä kepeillekään uskalla mennä vieraassa paikassa. Se tekee mielellään helpoksi kokemiaan esteitä (A, kaikki hypyt, putket, pussi) ja ahdistuu kun vaadin siltä ajattelua ja/tai rohkeutta (puomi, keinu, kepit) jo valmiiksi jännässä tilanteessa. Olen nyt vähän epävarma sen suhteen, miten meidän kannattaisi jatkaa kisaamista. Onko parempi käydä rallaamassa kivoja sinnepäinratoja kisatilanteissa ja yrittää rakentaa ymmärrystä siitä, että myös kisoissa on kyse siitä samasta kivasta yhteisestä leikistä kuin treeneissäkin? Vai annanko näin koiralle mahdollisuuden harjoitella ei-toivottua ja valita itse, mitä esteitä kulloinkin sattuu huvittamaan suorittaa? Jos jäämme pois kisoista toistaiseksi, palaako Rhoon ahdistus? Nythän se pystyi jo syömään, tekemään temppuja ja juoksemaan mun mukana hupirataa (joka sisälsi pari ohjauskuviotakin), mikä ei kolme kuukautta sitten onnistunut mitenkään. En haluaisi menettää jo tehtyä työtä. Mutta jos vien sen kisaympäristöön tekemään ja radalla on keinu, puomi ja kepit (kuten niillä aina on), ahdistuuko se lisää? Vaikeaa!


Illalla mentiin vielä Espyn tokovuorolle Agimestalle, jossa ajattelin ottaa jokusen keinutreenin Rhoon kanssa. Agimestan keinu on vaikea - liukas ja koliseva - mutta ajattelin että tulee taas yhdestä uudesta esteestä kokemus ja kyllä se siitä, kun helpotetaan tarpeeksi ja palkka on kohdallaan. Mukana oli Rhoon parasta herkkua, porosäilykettä, mutta eipä auttanut. Helpotettiin siten, että treeni alkoi matalalta pöydältä --> bang gamea noin 10cm korkeudesta --> kosketus keinuun ja palkka lentää kauemmas --> leikkiä keinun vieressä -- > ohijuoksu keinusta. Eipä silti meinannut onnistua: leikkiessä ote oli irtoava ja Rhoo halusi lisää etäisyyttä (1-2m ei riittänyt). Ohijuoksut tulivat kaarteella ja viiveellä sain Rhoon koskettamaan liikkumatonta keinua tassulla.


Epäilen, että liika helpottaminen vain vahvistaa sen ajatusta siitä, että keinu on kauhea ja vaarallinen ja erityinen asia. Yritän varmaankin palata toistaiseksi Ruokaa keinulta-projektiin ja katsoa, mihin sillä päästään. Yritetään omaehtoista ja mutkatonta suoritusta ja paljon toistoja, niin ehkä se siitä. Todistettavasti Rhoo on suorittanut keinun jo itsenäisesti kisoissakin (ja treeneissä suoritus on ollut vielä paljon parempi ja reippaampi): http://www.youtube.com/watch?v=v6Qn-Ux3oU8 En ole aivan varma, mistä nyt taas tuulee. Turhauttavaa.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kisat ja treenit


BATin kisat Hyvinkäällä toivat Rhoolle tulokseksi yhden huonon hylätyn radan ja yhden hyvän mielen vitosen. Ensimmäisellä radalla Rhoota ahdisti eikä se oikein malttanut toimia. Maan nuuhkiminen ja pujottelun ja puomille menon välttely olivat ilmeisiä merkkejä kuormittuneisuudesta, putkelle sinkoaminen myöhästyneen ohjauksen jälkeen vähemmän ilmeinen. Ennen toista rataa leikittiin ja katseltiin yhdessä karsinasta käsin meitä edeltäneen koirakon suoritus. Ällistyksekseni Rhoo toimi mainiosti ja teimme puhtaan radan kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, jolla aiheutin kieltovirheen ennakoimalla ohjausta liiaksi.


Videoitakin saatiin:


A-rata (hylly) http://www.youtube.com/watch?v=uvIt9Iqo0sQ


B-rata (vitonen) url=http://www.youtube.com/watch?v=Lq4RIFJUIWk


Kisojen jälkeen oli Piin lauantaitreenit. Teimme mukavaa, etenevää radanpätkää ja Piillä oli kivasti vauhtia. Aikaa jäi yli kaikkien tehtyä ratatreeninsä, joten Rhoo pääsi vielä purkamaan angstejaan pöytämenetelmällä helpotetulla keinulla. Koutsin mukaan Rhoon keinuongelma ei vaikuttanut pahalta ja hän suositteli, että seuraavaksi voitaisiin jatkaa suoraan matalammalta pöydältä palkka edelleen targetilla ja piakkoin lisätä keinu takaisin osaksi rataa. Pieksämäen keinuongelmasta heti radan alussa Heini tuumi, että keinulle kutsuminen oli Rhoolle vaikeampaa kuin jos olisin ottanut lentävän lähdön ja tukenut keinulle etenemistä omalla liikkeelläni.


Lisäys: Enpä malttanut olla laskematta Rhoon etenemää ilman tuota typerän kieltovirheen aiheuttamaa kiepsahdusta, johon videon mukaan tuhraantui noin kolme sekuntia. Korjatulla aikavirheellä -7,46 Rhoon etenemäksi olisi tullut ihan siedettävä 3,86m/s, joten rohkeammalla ohjauksella olisi etenemän saanut varmasti puristettua yli 4m/s. Rohkaisevaa!

torstai 17. marraskuuta 2011

Aksaa ja haukkua


Päivän koiraosuus alkoi vapaavuorolla Hakkilassa. Molemmat koirat tekivät Vapun ohjeistamaa "pujottelulaatikkoa" (6 keppiä kullakin sivulla, yksi sivu neliöstä avoin). Takaisinketjutin pätkät molempiin suuntiin ja sekä ulko- että sisäpuolelta ohjaten. Piillä oli kuppitargetti, joka toikin kummasti lisää vauhtia. Rhoon tekemistä kuppi jälleen vain haittasi, joten sille nakinpala lensi tai tuli kädestä. Odotetusti harjoitus oli Rhoolle vaikeampi, mutta varsin hyvin sekin teki. Tätä tehdään toistekin - mukava tapa saada keppikulmia treenattua korkealla vahvistetiheydellä.


Piin kanssa yritin tehdä putki/A-erottelua pelkällä sanallisella vihjeellä ja huomasin, ettei se ymmärtänyt yhtään mitään. Tähän täytyy palata. Rhoo teki jokusen A:n kontaktitreeninä. Saatiin monta hyvää toistoa niin, että olin eri etäisyyksillä alakontaktista. Useamman metrin päässä edessä olemistani Rhoo ei kestänyt edes targetin kanssa, mutta lähempänä estettä ja kauempana sivulla homma meni mainiosti, jokusen kerran targetittakin. Loppuun Pii teki vielä vauhtiputkia ruokakuppipalkalla (edelleen vähän hölkyttelymeininkiä...) ja Rhoon kanssa jauhettiin eilisissä treeneissä epäonnistunutta jaakotusta putkelta aidalle. Rhoo kesti hyvin monen monta toistoa samaa asiaa ja homma saatiin toimimaan varsin mukavasti.


Agin jälkeen käytiin vielä lomittamassa Espyn peruskurssin poisjääneitä. Rhoo haukkui parkkipaikalla maalimiestä kolme kierrosta. Kahdella ensimmäisellä kerralla purkki oli esillä ja sitten piilossa. Ääntä lähti mainiosti vaikka palkka olikin poissa näkyvistä ja viimeinen maalimies oli Rhoolle vieraampi. Harjoiteltiin vahingossa myös hallintaa, kun pyysin Rhoon harjoitusten välillä luokseni ja summittaiseen perusasentoon. Rhoo jäi odottamaan lähtölupaa joka ainoa kerta, joten saimme kaupan päälle varsin onnistuneet hallintatreenit. Palkkana itsehillinnästä pääsi suorittamaan, joten tähän kuvioon olin oikein tyytyväinen. Illan kruunasi vielä lenkki kaverikoirakon kanssa heidän uuden valonheitin-otsalamppunsa keilassa.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Show, don't tell


Treeneistä tuli vaihteeksi videotodisteita, joten mitäpä sitä suotta jaarittelemaan:

Rhoo

http://www.youtube.com/watch?v=IZac7WfopkI

http://www.youtube.com/watch?v=HMuKgP2Go7c

http://www.youtube.com/watch?v=Q3YXn5ZRceA (Me ei Rhoon kanssa tajuttu tota jaakotusheittojuttua, mitä koutsi mainosti.)



Pii

http://www.youtube.com/watch?v=4cKsq0m85o0

http://www.youtube.com/watch?v=QZplwuICBcY

http://www.youtube.com/watch?v=zxuQ_5Dn8Y8 (Lämppäkierros. Oikealla kuvan ulkopuolella on treenikaveri koirineen, mihin Pii ois halunnut mennä kertomaan että kenen esteillä sitä oikein ollaankaan. Siksi ruma rääkäisyni koiralle.)



Kyllä noiden kanssa pitää itekin liikkua vähän eri tavalla, ei voi mittään. Rhoo reagoi uskomattoman nopeasti, kun taas Piitä pitää kirittää ja välillä odotellakin. Lisäanalyysia ehkä kunhan ehdin itsekin perehtyä videoihin. Lämppäkierroksella Rhoo teki erittäin mallikkaan puomin, tuon jos saisi vakkarisuoritukseksi niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Motivointikeinuilua


Rhoon kanssa päästiin taas Vapun motska-agikoulutukseen. Pyysin teemaksi keinun ja kepit, lisäksi tehtiin putki-rengas-putki-yhdistelmää (saattaa kuulemma olla vaikea) ja loppuun rallisuoraa.


Keinusta aloitettiin ja kas! löytyi syy siihen, miksi kaksissa viime kisoissamme homma on tyssännyt keinulle. Rhoota ahdisti taas kerran ihan pienen pienikin bang gamen kolautus ja sitä epäilytti tulla keinun lähelle, kun Vappu heilutteli sitä vähäsen antamatta sen pudota. Ihan ensimmäinen Rhoon keinusuoritus oli upea, mutta kun se ehti ajatella homman kauheutta, suoritus hiipui. Ohjeeksi tuli leikittää Rhoota kun joku liikuttaa keinua, luoksetuloja lelupalkalla liikkuvan keinun ohi, leikkiä keinun kolistessa, bang gamea lelupalkalla siten, ettei itse ole koskaan kahta kertaa samassa paikassa (eli koko ajan vaikeuttaen). Kaikkinensa ruokapalkkaa kannattaisi välttää, koska Rhoolla se laskee kierroksia ja antaa enemmän aikaa miettiä. Näin ne ovat erilaisia, Piillä homma menee toisinpäin!


Putki-rengas-putki ei tuottanut mitään ongelmaa, kuten en ajatellutkaan. Rhoo haki joka kerta renkaan hienosti kovassakin vauhdissa ja sinkosi innoissaan seuraavaan putkeen. Kepit oli asetettu kuuden pätkissä 90o kulmaan, jonka päässä oli putki. Yritin takaisinketjuttaa pätkiä ja Rhoo tekikin putkea lähinnä olevat sarjat mainiosti, mutta sitten vire ja keskittyminen putosivat, eikä hommasta tullut enää mitään. Helpotettiin harjoitusta, kunnes onnistui (Rhoo istutettiin ekan välin viereen, oma rintamasuuntani osoitti 2. keppiä kohti ja sitten omalla liikkeelläni autoin pujottelun alkuun). Vappu kehotti tekemään lyhyitä keppisarjoja vaikka neliön muodossa ja palkkaamaan joka välissä. Itsenäisempää työskentelyä pitäisi myös alkaa rakentaa, mistä olenkin aivan samaa mieltä. Rhoo kokee auttamisyritykseni painostavana vähintään yhtä usein kuin niistä on hyötyä.


Loppuun rallattiin vielä kolmen aidan, kahden putken ja renkaan vauhtisuora. Kivaa! sanoi Rhoo ja juoksi kovaa. Olen minä nähnyt sen kovempaakin menevän, eikä se tosiaan antanut tänään parastaan. Sillä oli ihan mukavaa, mutta alustan hajut ja ilmastoinnin napsahdukset olivat taas turhan jänniä, vaikka paikka oli tuttu. Vaan eipä voi syyttää koiraa, itselläkin oli huono päivä enkä ollut aivan satasella mukana.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Pii noutaa ja Roo pyörii


Puoliso oli syöttänyt Piille poissaollessani sen puruluun, jota käytin opettaessani Piile noutoa. Eipä mitään, sitten kokeiltiin pientä muovista kapulaa, jonka olin aikanaan ostanut Piille treenikappaleeksi, kun olin ensin saanut sen pitämään puista kapulaa aidosti epäilyttävänä vehkeenä.


Pii yllätti ja yhdisti tempun muitta mutkitta puruluun kanniskeluun. Saatiin kahdessa sessiossa monen monta onnistunutta toistoa ja sain hitkutettua kapulan pitoonkin vähän kestoa - tosin heti kun käteni koski kapulaa, Pii sylkäisi sen pihalle. Paras toisto saatiin viimeiseksi, kun olin saanut Piin istumaan kapula suussa ja vieraisilla ollut kaverini liikkui samaan aikaan meitä kohti. Pii unohtui katsomaan kaveriani ja piteli samalla kapulaa täysin rauhallisesti ja tyynesti suussaan. Siitä kaikki loput namit jackpotiksi ja treenin lopetus.


Rhoon kanssa yritettiin taas rakentaa viisarimenetelmällä seuraamista. R kiertää targettia mainiosti silloin, kun en itse ole sen vieressä. Heti kun minä tulen kuvioon, homma muuttuu sille vaikeaksi. Pitänee palata vahvistamaan pelkkää targetin kiertämistä ja yrittää uudelleen ehdollistaa se koskemaan pohjettani lavallaan. Perusasennosta käännös vasempaan on Rhoolla nyt jo ihana, hitto se käyttää kroppaansa hienosti! Saisinpa sen vain lopunkin ymmärtämään, mitä siltä haluan.

torstai 10. marraskuuta 2011

Välitilinpäätöksestä toimeen


Mitä sitten seuraavaksi? Ja kuinka paljon? Agilityn suhteen olen tyytyväinen treenimäärään. Mikäli pystyn pitämään vapaaharjoittelusta kiinni, voisi treenikertoja per viikko lisätä ja kestoa per treeni vähentää. Ohjattuja treenejä tuskin kannattaa olla kahta enempää viikossa – sekin on jo paljon. Omatoimisesti treenatessa haluaisin työstää Rhoon varmuutta keinulla ja pujottelussa ja alkaa pikku hiljaa ottaa mukaan vaikeampia lähestymiskulmia ja sitä, että se ottaa itse vastuuta askeltensa asettamisesta lähestyessään pujottelua kovassa vauhdissa. Tällä hetkellä se toimii parhaiten, jos itse hidastan sitä ennen sisäänmenoa. Rhoon motivaatio on parantunut huimasti, mutta haluaisin saada sille mielentilan, jossa aksaa tehdään aina täysillä. Runsas palkkaus ja lyhyet, onnistuneet suoritukset jatkuvat.


Molempien koirien kontaktit vaativat paljon työtä ja mitä enemmän treeniä, sen parempi. 2o2o-asennon treenaaminen ei onneksi vaadi portaita kummempaa varustusta, joten toimeksi vaan. Piille haluan siirtää oman ruokakupin arvoa estesuoritukseen. Lopullisena ideaalina olisi tilanne, jossa voin jättää ruokakupin sen boksiin palkkioksi odottamaan ja Pii suorittaa radan sillä samalla draivilla ja raivolla kuin kupin ollessa näkyvissä estesuoran päässä. Ihan alkuun se pitää saada oivaltamaan, että varastamalla ei koskaan pääse syömään. Kuppipalkka siis kulkenee Piin mukana kaikissa treeneissä toistaiseksi. Oma perusohjaukseni on parantunut huimasti viimeisen puolen vuoden aikana ja tätä kehitystä haluaisin jatkaa. Haluaisin myös kehittää ketteryyttäni, kehonkäyttöäni ja radanlukutaitoani sekä kykyä soveltaa oppimaani radoille. Ohjauksen kuivaharjotteluun mars! Ja kuntosaliketjun kaupan päälle tarjoaman personal trainerin aion saada opastamaan minua ketteryyden ja kehonkäytön parantamiseen.


Rhoon etenemiseen raunioilla olen varsin tyytyväinen. Ilmavainu on nyt hoksattu ja tästä on hyvä jatkaa ensi kaudella. Kotiläksynä opettelemme haukkumaan targettia rauhallisessa paikassa ja hakemaan oikeaa mielentilaa. Tällä hetkellä haukkuminen nostaa Rhoota turhankin paljon. Epämuodollinen hallinta on varsin hyvällä mallilla raunioharrastusta ajatellen ja tokomaisempia liikkeitä rakennellaan pikku hiljaa.


Piin jälkikausi jäi vähän tyngäksi kun pimenevät illat siirsivät treenit viikonloppuihin ja emme päässeet enää osallistumaan. Keppi-ilmaisun ylläpitäminen voisi olla talven tavoitteena ja mikäli sulaa maata riittää, voisimme varmaan jokusen jäljenkin vielä ajaa. Piin kasvattaja on ystävällisesti laittanut meille jemmaan hirvensorkkia, joten kaatoja ensi kauden mejäilyyn on jo plakkarissa. Tottiksen suhteen Piin ensimmäisenä tavoitteena on BH. Sen(kin) saavuttamiseen tarvitaan ennen kaikkea oikean mielentilan saamista. Tässä olen tehnyt vakavan virheen jo Piin ollessa pieni pentu, vaikka hain neuvoja milloin mistäkin: Piin mielestä treeniaika on hinkumisen, kiihtymisen ja kärsimättömyyden aikaa. Toki se rauhoittuu kun oppii varmaksi, mitä siltä odotetaan, mutta vaikkapa paikkamakuun kouluttamisen suhteen mielentila on ihan väärä. BH:n suurin haaste tulee olemaan kaupunkiosuuden ”kaupan eteen jättäminen”, joka todennäköisesti pitää viedä läpi niin, että Pii jää käskyn alle. Koetottiksen hinkkaaminen on myös ohjelmassa ja sen suurin haaste on ollut nouto. Kerrankin itselläni välähti ja aloin hakea noutoliikettä käyttäen esineenä puruluupötköä ja tätä kautta luultavasti pääsemme etenemään.


Tavoitteemme osaamisen suhteen seuraavalle puolivuotiskaudelle ovat siis tässä:


Rhoolle suoritusvarmuus kaikille esteille, myös keinulle häiriötilanteissa. Pujottelussa hakee vaikeammatkin kulmat ja osaa itse vastata sisäänmenostaan. Motivaation parantaminen edelleen. Kontaktiesteet kristallinkirkkaiksi. Pekoilua ajatellen haukkuilmaisu erillisenä juttuna, eli targetin haukkuminen temppuna rauhallisessa mielentilassa valmiiksi ennen uuden maastokauden alkua. Tokopuuhastelua muun touhun lomassa.


Piille kuppipalkalla draivia radalle ja kupin häivyttäminen boksiin odottamaan ennen kauden loppua. Nopeutta saisi tulla lisää ainakin sellainen 10-15%, eli etenemä Piille tyypillisestä n. 3,3m/s jonnekin lähemmäs 4m/s (realistisesti tuskin sen yli, mutta kaikki parannus otetaan ilolla vastaan!). Keppi-ilmaisun ylläpitämistä ajoittaisilla treeneillä. Noudon kokoaminen puruluulla ja edelleen yleistäminen muihin esineisiin, tavoitteena toki se noutokapula. 3min paikkamakuu varmaksi (kupin häivytys, jos sitä käytetään) ja seuraa sievästi 50m suoraa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Puolivuotisvälitilinpäätös



Lueskelin lentokoneessa treenipäiväkirjaa, jonka pitämisen aloitin puolisen vuotta sitten, 6.5.2011. Useimmille päiville oli merkintöjä ja laskeskelin aikani kuluksi, miten paljon onkaan tullut tehtyä sulan maan aikaan ja mitä on saavutettu.


Ahkerimpia olimme olleet elo-lokakuussa, mikä onkin varsin loogista. Pii oli ontumissaikulla kesällä, heinäkuussa yritettiin lomailla ja Rhoon kisauraa aloiteltiin syksyllä. Rhoolle treenejä kertyi melkoisesti enemmän kuin Piille. Laskin Rhoolle 133 merkintää koko ajalta ja Piille 91. Viikottain ollaan siis tehty Rhoon kanssa n. 5,1 ja Piin kanssa n. 3,5 niin suunnitelmallista juttua, että olen katsonut ne kirjaamisen arvoiseksi. Kaikkia lenkin tai arkisen puuhan ohessa tehtyjä pikkujuttuja ei toki tule muistiin kirjoitettuakaan. Kiirettä on siis pitänyt, erityisesti kun huomioidaan väliin mahtuneet loma- ja sairasteluviikot! Mitäpä me olemme sitten saavuttaneet? Riittääkö treenimäärä vai onko sitä liikaa? Pitäisikö keskittyä enemmän yhteen asiaan kerrallaan? Mietitäänpä.


Agilityssa Pii aloitti kauden altavastaajana, huonokuntoisena jo ihan fysiikkansa puolesta sairaslomailunsa jäljiltä. Sen häiriöherkkyys radalla oli kasvanut (”mitäs noi numerot on? ja ketä noi ihmiset?”), vauhti tippunut ja kontaktit muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Keinu oli toivottoman hidas silmäsairauden jälijltä. Kepittelynopeus ja –tekniikka olivat työstön tarpeessa eikä Pii hakenut avokulmia. Ohjauksen mukana se tuli edelleen varsin uskollisesti, mutta se irtosi huonosti. Piin treenijaksoon mahtui 36 treenikertaa agilitya, 18 ohjattua ja 14 omatoimitreeniä. Lisäksi se pääsi rallattelemaan neljään epäviralliseen kisaan elo-lokakuussa. Agilitya tehtiin siis n. 1,4 kertaa viikossa, mikä on Piille melko passeli tahti, tosin enemmänkin se tekisi kunhan palkasta sovitaan. Marraskuun ensimmäisellä viikolla ollaan tilanteessa, jossa Piin kunto on parantunut, se pyrkii aktiivisesti ja reippaasti keinulle (ja joskus jopa varastaa sille!), pujottelutekniikka, -nopeus ja -varmuus ovat parantuneet selvästi ja Pii hakee jo avokulmiakin varsin hyvin. Se kestää takaaleikkauksen entistä paremmin ja on alkanut kääntyä tiukemmin. Petraamista olisi edelleen vauhdissa (se lintsaa putkissa ja toisinaan jopa kävelee), irtoavuudessa ja kontaktisuorituksissa, joissa ei oikeastaan olla päästy yhtään eteenpäin, tosin eipä niitä ole juuri treenattukaan.


Rhoon agilitykausi oli vilkkaampi. Toukokuun alussa se oli uusissa ympäristöissä siroava, erittäin häiriöherkkä, helposti paineistuva ja kisatilanteissa vielä elokuussakin ihan avoimesti panikoituva. Se ei mennyt keinulle ilman on-line kissanruokapalkkaa ja avustajaa, joka ottaa kolauksen vastaan. Pujottelu sujui ohjurein, joiden piti olla joka välissä. Ohjauksen mukana kääntyminen jäi kakkoseksi suoran rallaamiselle melkein aina. 2o2o oli varsin näppärästi hanskassa erikseen treenatessa, mutta hajoili kovemmassa vauhdissa. Rhoo harrasti agilitya yhteensä 57 kertaa kauden aikana: 32 ohjattua treeniä, 14 omatoimitreeniä, neljät epikset ja seitsemät kisat. Yhteensä agilitya tehtiin n. 2,2 kertaa viikossa, mikä ei ole ollut vielä liikaa. Rhoon into ja motivaatio ovat parantuneet kauden aikana merkittävästi, eli palkkaamisessakaan en ole epäonnistunut. Keinulta saadaan treeneissä puhdas suoritus, mutta täysin rento se ei ole: kisoissa tulee kieltoja. Keskittyminen on parempaa ja paineistuminen vähäisempää, tosin ihan täysin oman tasonsa mukaista suoritusta se ei pysty antamaan uudessa kisapaikassa, vaan sen huomio siroaa, se saattaa kieltää keinun tai unohtaa miten pujotellaan. Joudun enää huutelemaan Rhoota takaisin radalle vain harvoin – ja se tulee kutsusta. Kontaktien 2o2o on päässyt rapistumaan ja joudumme palaamaan taaksepäin koulutuksessa.


Sitten kummankin koiran omat lajit, Rhoon rauniot ja Piin jälkipuuhat. Pii kävi kesä-lokakuussa yhdeksässä ohjatussa metsäjälkitreenissä, teki yhden makkarajäljen pellolla ja ajoi kolme verijälkeä. Näiden lisäksi treenattiin keppi-ilmaisua päiväkirjan mukaan neljä kertaa (olen kyllä ihan varma, että tätä työstettiin enemmän). Aiempaa kokemusta verijäljestä ei ollut lukuunottamatta paria pentuaikaista virikejälkeä, joille lotrattiin kohtuuton määrä verta. Kesän kolmas jälki oli koepituinen, sisälsi kaksi makausta kulmissa ja se ajettiin varsin mallikelpoisesti. Verijälkien tekemistä rajoitti lähinnä ohjaajan laiskuus innovoida maastoja pk-seudulta. Jälkeä pitää vanhentaa varsin kauan ja tavoite olisi tehdä se riistarikkaaseen maastoon, joten kivikaupungista pitäisi lähteä pois että homma toimisi. Metsäjäljestä ei ollut mitään kokemusta sen kummemmin koiralla kuin minullakaan. Siitä huolimatta Pii lähinnä tökkäsi kuononsa maahan ja nuuskutteli menemään – lokakuussa ajettiin n. 300m jälkeä, jota oli vanhennettu 1-2h ja jossa oli kaksi kulmaa ja 4-6 keppiä. Keppi-ilmaisut ovat kauniit ja tarkat, tosin tiheämpi treenitahti olisi ensisijaisen tärkeää ainakin ilmaisun mielessäpitämisen suhteen. Pii usein höntsää yli ensimmäisestä, mutta toimii hienosti kaikilla muilla kepeillä.


Rhoolle tuli hieman vajaaksi jääneen kauden aikana saatua yhteensä 19 rauniotreenikertaa ja 4 hakutreeniä lähinnä tutustumismielessä. Alkukaudesta innokas, mutta alustavarma pikkukoira höntsäili menemään ja törmäili ihmisiin lähinnä vahingossa. Viimeisissä treeneissä treenikaverina oli motivoitunut ja innokas koira, joka haukahtelee jo spontaanisti maalimiehelle, vaikkei ilmaise. Useat erilaiset piilotyypit ovat tuttuja, hajujen käsittelyssä on karttunut taitoja, alustavarmuus on tallella eikä savu ole häiriö. Laukauksia ei kaudella otettu, mutta alkukaudesta olen kirjannut Rhoon ”höristävän vähän korviaan” laukauksille autossa ja loppukaudessa heittävän maihin takapaksin perukoille tai etupenkin jalkatilaan. Pelkään että takapakkia äänien suhteen on saattanut hieman tulla.


mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-fareast-font-family:Calibri;mso-fareast-theme-font:
minor-latin;mso-hansi-theme-font:minor-latin;mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;mso-ansi-language:FI;mso-fareast-language:EN-US;
mso-bidi-language:AR-SA">Muut treenikerrat koostuivat temppujen opettelusta, naksuttelusta, tottiksesta ja muusta puuhastelusta. Piille tärkeä osa puuhastelua on ollut yrittää keksiä keino opettaa se noutamaan. Molemmille koirille olen naksutellut perusasentoa viisari/laatikkomenetelmällä. Piillä takaa kiertäen sivulle tulo on vahva ja hyvä käytös, joten taidan pitäytyä siinä, mutta kattilan kiertäminen on auttanut sitä suunnattomasti takapään käytössä. Rhoolle haluaisin saada seuraamisen rakennettua loppuun tällä menetelmällä, mutta työ on kesken. Tällä hetkellä se tarjoaa innokkaasti perusasentona sitä, että se koskee vasenta säärtäni oikealla pakarallaan, sitten istuu. Myös näyttelyt ja kisat on laskettu treenisaldoon, koska sitä ne todellakin vielä meille ovat. Mammuttipostauksen seuraavassa osassa mietitään sitten tämän analyysin tavoitteita seuraaville kuukausille.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Keinut ja kepit, jälleen kerran


Rhoon omatoimisten rataratkaisujen taustalla eilisissä kisoissa oli luultavasti haluttomuus mennä keinulle ja pujottelussa osaamisen puute - se ei osaa vielä asettaa askeleitaan siten, että päätyisi kovasta vauhdista oikeaan väliin aloittamaan. Keinu on ollut tuntemattomasta syystä Rhoolle vaikea este opettaa ja olen aloittanut sen kanssa alusta varmaan neljästi. Liikkuviin ja kiikkeriin alustoihin se on tottunut jo pennusta, eivätkä alustat ole olleet sille koskaan ongelma vaikkapa raunioilla. Ritiläkierreportaatkin sujuvat. Keinun pamaus ei sitä pahemmin säpsäytä ja olemme tehneet sekä klassista ehdollistamista että "bang gamea" pilvin pimein viime kuukausien aikana. Avokätisellä palkkaamisella Rhoon saa aina tekemään paremmin ja itsevarmemmin, mutta erikoishuomion loppuessa suoritus hiipuu. Riihimäellä kaksi viikkoa sitten se myös veti ensimmäisellä radalla ohi keinusta (kuten eilenkin) ja ryömi sen toisella radalla.


Mentiin sitten iltaruokailemaan keinulle ja kepeille molempien koirien ja avustajapuolison kanssa. Rhoo teki n. 10 toistoa keinulla ja paranihan se. Epäilen, että hyöty saman esteen toistamisesta samassa paikassa on oikeastaan aika vähäinen: Rhoo tietää, mikä keinu on ja miten se suoritetaan. Kun se oppii, missä keinu on ja että se ei ole puomi, suoritus muuttuu rohkeammaksi. Pitänee yrittää tehdä keinutoistoja aina, kun päästään jonnekin uuteen tai vähän erilaiseen paikkaan treenaamaan. Tokko tuosta omatoimitreenistäkään varsinaista haittaa on, eli jatketaan sitäkin.


Rhoo pujotteli keinutreenin lisäksi. Alkuun yritettiin targettimeininkiä niin, että puoliso oli kupinvalvojana. Hommasta ei tullut yhtään mitään, Rhoo oli hidas, pyrki pois suorituksesta ja palkalle eteneminenkin oli epävarmaa. Kun koko kuppi kyttäävinen avustajineen heivattiin pois, ymmärsin (taas kerran) antaa Rhoon tehdä itse työnsä ja palkkasin taisteluleikillä, homman nimi muuttui täysin. Parin viime kepakon varastaminen on ollut ongelma, pujottelutekniikka Rhoolla on kunnossa. Pitää yrittää työstää sisääntuloja vaikka kuudella kepillä ja naksutella ja palkata heitettävällä palkalla loppuun asti jaksamisesta. Lisäksi pitäisi malttaa olla keskeyttämättä suoritusta: kaikesta eteenpäin pyrkivästä kehutaan, oikeasta palkataan.


Piille haettiin draivia ruokakuppipalkasta ja sitä todella saatiin. Aivot se kyllä heitti narikkaan kun kyseessä oli purkkiruualla höystetty ilta-ateria, eikä meinannut millään malttaa tehdä ensin hommia. Pujottelusta tuli upeaa katsottavaa, kun päässä oli kuppi. Pii on alkanut löytää takapäänsä eteenpäinvieviä ominaisuuksia ja pujottelutekniikka on parantunut huimasti. Jatkossa pitää yrittää siirtää kuppipalkan arvo esteisiin ja rakentaa motivaatiota (ja vauhtia!) paremmaksi sitä kautta. En tiedä, oppiiko noin vanha koira vielä tuon uuden tempun, mutta katsotaan.


Eteistreeninä Rhoo teki sivulletuloa viisarimenetelmällä. Tauko on tehnyt hyvää ja kun hoksasin auttaa vähän siten, että Rhoon lapa kosketti minua takapuolen sijaan, se alkoi tarjota aika kauniisti oikeaa asentoa. Nyt vaan vahvistellaan sitä sen ihme kiemuran tökkään-sua-pakaralla-asennon tilalle ja sitten targetin häivytys. Pii paikkamakasi eteisessä ruokakupin ääressä. Se malttoi ihan hipihiljaa 10-15 sekuntia. Tuota kautta voisi varmaan rakentaa kestoa ja nykyistä järkevämpää (hiljaista, mutta valpasta) mielentilaa. Kattellaan.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Rallattelua Pieksämäellä


Erinäisten onnettomien yhteensattumien vuoksi olin ilmoittautunut lauantaiksi kisaamaan Pieksämäellä asti Rhoon kanssa. Muut asiat periferiaan peruuntuivat, mutta päätin, että kaatukoon maailma ympäriltä, minä kisaan tänä lauantaina. Olisi voinut säästää bensarahat ja jäädä kotiin, nimittäin tuloksissa ei ollut pahemmin kavereille kertomista.


Tarjolla oli kaksi oikeasti mukavaa ja varsin helppoa agirataa, jotka molemmat hyllytettiin tavoilla, joiden todellinen luonne jäänee itselleni ikuiseksi mysteeriksi. Ei ollut ketään kaveria kisoissa edes katsomassa, saati että suorituksista olisi saanut videota. Ensimmäinen rata alkoi hyppy-keinu-rengas-putki-suoralla. Jätin Rhoon hypyn taa ja menin keinulle kutsumaan. Rhoo hyppäsi aidan ja kipitti keinusta ulkokautta ohi. Sain sen rängyttyä takaisin (onneksi se kestää jo mun oho-eikuilua aika hyvin kun en näköjään malta olla tekemättä vaikka pitäisi) ja se suoritti keinun näppärästi. Putki-kepit oli liian vauhdikas Rhoolle, vaikka lähestyminen oli suoraan edestä, joten kepeiltä myös kielto kun en tajunnut auttaa Rhoota jarruttamalla. Ekan radan hyllyttävä virhe oli omaa ansiotani: mutkaputki syötti suoraan renkaalle ja menin pois näkyvistä "ohjaamaan" oikealle esteelle. No, Rhoo hyppäsi edessään näkyvän renkaan kuten kunnon koiran kuuluu.


Toka rata meni vielä huonommin, vaikka se alkoi erinomaisesti, tarkasti ja vauhdikkaasti. Kuudentena esteenä olisi ollut keinu, jolle putki syötti koiran suoraan. Keinun etenemissuunnassa vasemmalla oli putken pää ja oikealla kepit. Putken pää ei näkynyt koiran tullessa putkesta ja keinun puolella näyttäytyminen koiran tullessa putkesta pitäisi olla riittävä vihje kertomaan, ettei sinne tarvitse nyt mennä. No, Rhoo ei mennytkään, vaan se paineli taakseni jääneille kepeille.  Mitvit? Pujottelu ei erityisemmin vedä Rhoota ja blokkasin koko esteen jättäytymällä sen ja keinun väliin ja silti se tällä kertaa veti pikkukoiraa. Tokalta radalta poistuimme yhdessä juosten putken ja yhden aidan kautta, koiralle jäi toivoakseni ihan hyvä fiilis.


Ajelin sitten 7h yhtenä päivänä juostakseni koirani kanssa huonosti menneitä ratoja yhteensä ehkä sen 70 sekuntia (koiraharrastajat on hulluja). Harmittaa, että homma meni noin myttyyn, koska radat olivat varsin iisit ja ensimmäisellä radalla pujottelu ja kaikki kolme kontaktiestettä menivät mallikkaasti. Toisaalta me emme Rhoon kanssa ole missään nimessä valmiit kakkosiin, joten on hyväkin että saadaan rauhassa ihmetellä toistemme työskentelyä ykkösissä.


Korjaussarjana tehdään taas keinusta kivempaa estettä. Yön yli asiaa mietittyäni Rhoo saattoi vain vältellä keinulle menemistä. Tokalla radalla se fuskasi viimeisen keppivälin pujottelussa kun putki oli suoraan edessä. Tämän tiesin jo etukäteen Rhoolle vaikeaksi paikaksi, joten se tulee nyt myös erityisharjoittelun piiriin. Lisäksi ilmoitin meidät kolmeen uuteen kisaan marraskuulle. Kisarutiinin saaminen molemmille ja virittely/lämmittelyrutiinin luominen Rhoolle ovat varsin korkealla prioriteettilistassani, eikä niitä oikein voi saada kuin kisaamalla. Jos Rhoon virettä ei nosta ennen starttia, se ei tunnu oikein käsittävän, mitä ollaan tekemässä. Jos se on kunnolla korkealla, se on taipuvainen luoviin rataratkaisuihin. Pitänee myös treenata ohjauskuvioita varta vasten nostatetun koiran kanssa.

torstai 3. marraskuuta 2011

Avustettua tokoilua


Kaverini, erittäin hyödyllinen nisäkäs Mirka lähti seuraksi valaistulle parkkikselle jeesaamaan minua ja Piitä monipuolisissa tottisongelmissamme. En enää edes muista minkä palveluksen vastineeksi sanoin että "no, opetat Piin sitten noutamaan" ja Mirka otti asian näemmä sydämeensä tutkiskeltavaksi (kiitos ihana!)


Ensin naksuteltiin seuraamista. Tehtiin suht pitkää pätkää suoraa ja käännöksiä pääosin vasemmalle, mutta myös oikealle. Suht löysästi Pii seuraili ja pyrki nojailemaan hihnaan. Pii ei oikein hoksannut homman jujua siinä mielessä, että namin nielaistuaan kannattaisi tulla heti tarjoamaan lisää, niin saisi useammin palkkaa. Kokeilimme tiivistämiseen erilaisia juttuja, mutta parhaiten toimi juosten seuruuttaminen. Tätä kautta lähdetään sitten hakemaan sitä oikeaa suoritusta. Eteis- ja lenkkitreenit jatkuvat toki myös.


Nouto olikin sitten isompi ongelma. Olin kaapaissut kotoa mukaan kahvattoman juuttipatukan kapulaa sijaistamaan, koska Piillä on erittäin vahva "heitän kapulaa"-toiminto. Mirka yritti kaikenlaista, mutta Pii ei vaan hoksannut. Pari kertaa se vahingossa unohti viskata patukkaa ja herätti jo toiveita, mutta turhaan. Vahinko mikä vahinko. Lupaavin suoritus saatiin "noutajatempulla": noutoesine maahan ja kuljetaan vapaamuotoisesti koiran kanssa sitä kohti. Koira nappaa esineen, jatketaan eteenpäin ja palkataan pidosta. Mirka suositteli ostamaan noutajadummyn special-esineeksi, jonka kanssa tehdään vain noutoa. Pitää shoppailla.


Rhoo teki jokusen tassutargettikierroksen melkoisella draivilla (5-10 toistoa per sessio). Omat targettini liukuivat asfaltilla ja erinomaisen kunnioitettavan tarvikearsenaalin Mirka suositteli hankkimaan kaakelin palan targetiksi - alla olevat kumisysteemit (tjsp) estävät liukumista.


Lopuksi yritettiin saada lähipellolla koiria leikkimään. Ei niitä huvittanut.

torstai 20. lokakuuta 2011

Vierailevana tähtenä Hakkilassa ja iltalenkkitreeniä


Menimme Rhoon kanssa vierailemaan I-HAHin kilpailuvalmiiden torstairyhmään, jota Allu koulutti. Teemana olivat niisto tai saksalainen sekä leieröinti. Rhoo oli varsin huolestunut vieraista koirista, mutta malttoi silti toimia varsin hyvin. Treeninä suurin anti olikin häiriötreeni uusien koirakoiden kanssa ja itselleni se, että lopultakin ymmärsin mikä saksalainen on ja milloin sitä voidaan käyttää.


Pii teki iltalenkin yhteydessä liikkeestä istumista ja maahanmenoa namipalkalla. Lisäksi seuraamista ad 20 askelta suoraan sekä eteentulon mieleen palauttelemista. Kivasti meni.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syysmyrskyn aksaa


I-HAHin ohjatut treenit pidettiin tavalliseen tapaan Agilityakatemialla, mutta luonto päätti lisätä olosuhteisiin vuodenajalle epätyypillisen haasteen. Treenasimme reippaassa ukkosessa koko ajan: välkkyi ja jyrisi ja välillä sade yltyi niin, ettei kasvihuoneessa kuullut ajatuksiaankaan. Piitä ei äänihäiriö paljon hetkauttanut (eihän sitä koskaan), mutta Rhoon suhtautuminen ilahdutti erityisesti. Häkissä odottaessaan se oli hieman huolissaan, mutta kun rankimman sateen aikana otin sen ulos ja riehutin lelulla, ei sade ja ukkonen pahemmin enää haitannut.


Radanpätkän teemat olivat irtoaminen ja takaaleikkaus. Piin kanssa pitää tehdä alkeistason takaaleikkaustreeniä, sillä nykyisellään riski kompastua koiraan on melkoinen... Rhoon kanssa pitää harjoitella oman ohjauksen ajoittamista ja pitää johtotähtenä sitä, että koira tietää kaksi seuraavaa estettä koko ajan. Rhoon kanssa ohjauksen pitäisi myös olla rohkeampaa, pitää antaa tilaa ja luottaa. Siinäpä opetellaan.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Välipäivää


Treenattiin vain iltasella typeriä temppuja kotosalla. Tarkoituksena oli naksutella neljä tassua laatikon sisään. Tuloksena oli härväävää porokoiraa, joista yllätyksekseni Pii suoriutui Rhoota paremmin. Koirat olivat turhan kiihkeitä ja keskittyminen oli vähän niin ja näin. Itse olin puolestani vähän turhan väsynyt sheippaustoimiin, mutta eipä ainakaan tullut hajotettua mitään tärkeää.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Hyppyjä pimeään


Rauniokausi lähenee loppuaan, mutta vielä ehdittiin tutustua neljän maalimiehen verran ylhäältä tuleviin hajuihin. Rhoolla oli hauskaa ja se hauskuutti myös minua ja kouluttajia. Kun vapautin sen etsimään, se ensi töikseen kävi haukkumassa leikkikumarrellen savua vahtivan treenikaverin. Sitten Rhoo rallaili vähän ympäriinsä ja hömpötteli. Kun se ryhtyi töihin ja otti herneen käyttöön, se paikansi hajut hienosti. Suurimman haasteen aiheuttikin se, miten maalimiesten luokse pääsi: Tean tornin keskitasolle se hyppäsi vaivatta kunhan ensin unohti hetkeksi ajatella, että onpa se korkealla. Alakasan mikroaaltouunin takana oleva kasa oli Rhoolle helpoin lähestyttävä, vaikka sinnekin päästäkseen piti ylittää hutera ja kiikkerä alusta. Mikron päälle se rohkeni vasta koko porukan kannustuksella, mutta vaivattoman näköisesti se lopulta sinnekin pääsi. Pimeässä treenaaminen ei varmasti auttanut asiaa, mutta meni tuo noinkin. Lopuksi otettiin vielä helppo jackpot-maalimies keskikasan päältä.


Rauniokautta olisi vielä kaksi tai kolme kertaa, riippuen säistä ja kouluttajista. Rhoon kanssa jatketaan varmaankin vielä yhden tai kahden erilaisen piilotyypin työstämistä. Ylhäältä tulevista hajuista on nyt saatu mukavasti toistoja ja homma onnistuu jo kivasti.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Uskoisin että sovimme juuri tapaamisesta, Sir Winston


Blogipäivityksiä on rästissä pitkin lokakuuta, mutta tämänpäiväiset fiilikset pitää silti jakaa tuoreeltaan myös tänne.


Isäni viihdytti Piitä metsästysreissulla (oli kuulemma ajanut komeasti jänistä), joten lähdin yksikseni Jyväskylän JAT:in lokakuun kisojen C- ja D-radoille Rhoon kanssa. Halliympäristö huolestutti etukäteen, mutta paikka oli suhteellisen rauhallinen, kulkemaan pääsi useista ovista ja mikä parasta, rata oli ympäröity n. metrin korkuisilla läpinäkymättömillä muoviaidoilla. Alustana oli ainakin omaan jalkaani hyvin sopinut kvartsihiekkatekonurmi - tykkäsin!


Molemmat radat (tuomarina Minna Väyrynen) olivat erittäin suoraviivaisia, mutta eivät aivan niin simppeleitä kuin ensinäkemältä luuli. Radoilla oli useampi kohta, jossa koira pääsi porhaltamaan suoraa ja taas strategisissa paikoissa vastaavasti useampi kohta, jossa ohjaajan inputtia todennäköisesti vaadittiin. Jos koira ei irronnut tai ollut ohjattavissa vähän kauempaa, piti itse pinkoa ihan hemmetin lujaa. Ensimmäiselle (agility/C) radalle unohdin, minkä koiran kanssa olin kisaamassa. Suunnittelin kovasti hienot linjaukset keppien jälkeisen suoran päässä olleiden aitojen optimoimiseksi. Ongelmaksi tietty muodostui se, ettei minulla ollut Rhoon kanssa mitään mahdollisuuksia ehtia tekemään niitä linjauksiani. Suunnitelman muuttaminen kesken radan ei yleensä ole kovin onnistunut veto eikä ollut nytkään. Poistuimme hyllyradalta Rhoon kanssa yhdessä iloisesti pomppien. Radan ensimmäinen puolikas oli kuitenkin mennyt sen verran hienosti, että saimme hienosta menosta kentän laidalla kehuja kanssakilpailijoilta. Itse olin erityisen tyytyväinen Rhoon irtoamisesta putkelle ja sen varmasta pujottelusta samaisen putken jälkeen sekä tietysti siitä, ettei se ottanut turhaa häiriötä mistään epäoleellisesta.


Hyppyradalle lähdin ilman sen kummempia odotuksia. Hoksasin suht hyvin radan ansakohdat ja tunnistin ne paikat, missä piti juosta ihan helvetin vauhdikkaasti auttamaan koiraa, mutta siitä huolimatta ajattelin, että tuskin hyppyratakiroukseni tästä muuksi muuttuu. Piin kanssakaan en ole koskaan onnistunut saamaan edes tulosta hyppäriltä.


Matalista odotuksista huolimatta tai ehkä osaltaan niiden takia olin radalla juuri siinä, missä kulloinkin olin suunnitellut olevani, ehdin kaikkiin ohjauskuvioihini ja Rhoo teki töitä ihan tosissaan. Maaliin tultuamme saimme reippaat suosionosoitukset, joten arvelin jo silloin että rata meni hyvin. Silti tulosten näkeminen sai minut melkein itkemään: ratavirheetön suoritus, ihanneaika alittui lähes 14 sekunnilla ja voitimme koko startin! Toiseksi tullut jäi noin viiden sekunnin päähän ja tuloksen saaneissa koirakoissa oli ainoastaan yksi meitä nopeampi koirakko. Rhoon etenemäksi tuli mainio 4,58m/s.


Loppupäivä menikin sitten pilvissä leijuen. Kun muistelen, missä tilanteessa olimme alle kaksi kuukautta sitten, tuntuu aivan mahdottomalta että olemme voineet saada voittonollan hallikisoista noin komealla ja etenevällä suorituksella. Tuomari sanoi kätellessään että "Onpa tosi makee porokoira" ja nettituttu järjestävän seuran lappalaisharrastaja tuli spontaanisti onnittelemaan ja ihailemaan Rhoon nopeaa, innokasta ja irtoavaa suoritusta. Hän kehotti painamaan tämän fiiliksen mieleeni ja ajattelemaan, mitä kaikkea ehdimmekään Rhoon kanssa saavuttaa, kunhan taidot karttuvat molemmilla ja yhteistyö hioutuu vuosien varrella. Itse olen kaikkein iloisin siitä, että nyt olen saanut Rhoolle jotain näyttöjä siitä, että se ON mainio ja lupaava pieneläin ja porokoiraksi niin nopea ja näppärä, että sen kaltaisia on harvassa.


Ei niin hyvää, etteikö jotain opittavaa: Rhoo irtoaa ja tekee, jos sille antaa tilaa. Pitää yrittää jaksaa luottaa. Kaarroksissa on edelleen sekunteja kiinni, jopa tuolla radalla. Plörinäksi menneen agiradan opetus oli varmaankin se, että tarvitsemme treeniä "etäohjauksessa". Rhoon nopeudella minun pitää pystyä lähettämään se suorittamaan itsenäisesti esteitä kuitenkin niin, että se reagoi ohjaukseeni myös etäämpää. Hoksasin ottaa kuvat ratapiirroksista, pitää lisäillä ne blogiin jahka ehdin.

torstai 13. lokakuuta 2011

Epävarmaa jäljestystä


Kauden todennäköisesti viimeiset arki-illan jälkitreenit puuhasteltiin tänään Histassa. Kouluttaja oli siirtynyt oman koiransa kanssa jo tottiskauteen, joten hän teki jäljet kaikille läsnäoleville treenaajille. Piin kanssa ajettiin muutamien satojen metrien jälki, jolla oli kaksi merkattua kulmaa ja neljä merkattua keppiä.


Ensimmäisestä kepistä Pii porhalsi ohi. Pysähdyin ja odotin, mitä koira tekee. Tultuaan liinan päähän Pii taisi tuumata että jotain unohtui, koska se palasi takaisin ja merkkasi kepin kauniisti menemällä maahan keppi etujalkojen väliin ja nostamalla vielä kepin toviksi suuhunkin. Palkkana oli eläinkaupan alekorista ostettua poronlihasäilykettä, joka taisi olla parasta palkkaa ikinä. Kulmat olivat Piille tällä kertaa vaikeita ja molemmilla se yritti lähteä vähän vapaavalintaiseen suuntaan. Autoin sitä vahingossa liikaa ensimmäisellä, mutta toisella maltoin. Ensimmäinen sijaistoimintokohtaus tuli näillä main ja Pii heitti maahan pyörimään. Napakka "Riittää!" havahdutti sen jatkamaan.


Kun sijaistoimintopato oli avattu, Pii kääntyi haukkua räksyttämään minulle tämän tästä ja yritti taas ilmaista mitä sattuu kepakoita maasta. Oma tulkintani oli, että edellisen treenin härvääminen on vaikuttanut sen varmuuteen ja kuminauha on lyhentynyt. Sen lisäksi se ei ole laatikon terävin veitsi noin yleensäkään ottaen ja se turhautuu suht helposti - mikä tahansa, joka aiheuttaa sille epäilystä siitä että palkka todellakin ON tulossa, lisää härväämisen määrää. Toisaalta Pii on liikuttava siinä, miten innokkaasti ja varmasti se suorittaa, kunhan sen palkan tienaamistavan saa kovalentisti ankkuroitua sen kalloon. Jokaisesta härväämishetkestä päästiin etenemään odottamalla ja ihan vaan kieltämällä itseään ylläpitävät sijaistoiminnot (kaivaminen, kieriminen, haukkuminen). Keppien ilmaisu sujui ensimmäisen kepin jälkeen kuin tanssi. Pii ei edennyt viittä senttiäkään kepin yli, vaan tarkensi kauniisti ja asettui maahan keppi etujalkojen välissä nostaen kepin hetkeksi vielä suuhunsakin.


Rhoo sai korvaukseksi autossa odottelustaan totutella kanssani pimeään metsään. Kuljimme sähkölinjaa pitkin kahdestaan, Rhoo jarruliinaa vetäen. Luoksetulopalkkana ollut porosäilyke kelpasi ja Rhoon korvat olivat ihailtavasti auki. Pimeyskään ei aiheuttanut mitään ongelmia, tosin lähes täysi kuu onneksemme vei pahimman terän lokakuiselta illalta.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Keskiviikkokontakteja


Viikkotreeneissä tehtiin radanpätkää ja muutaman esteen hinkkauksia kontaktiteemalla. Piin kontaktit osoittautuivat juuri niin epämääräisiksi kuin pelkäsinkin: jopa targetin kanssa se pudottaa herkästi 4 on the floor, eikä se juurikaan malta odottaa lähtölupaa. Rhoon kontaktit ovat sitävastoin targetin kanssa varsin mainiot, eikä lautasella tarvitse olla edes namia. Rh kestää hyvin odottaa lähtölupaa ja kestää varsin hyvin etäisyyttäkin jos targetti on käytössä. Rhoon keinusuoritus oli kertakaikkisen upea: nopea, itsevarma ja peloton.


Itselläni on huono tapa nojata koiraan päin, mistä tulisi päästä eroon. Ongelma esiintyy sekä kontakteilla että takaaleikkauksissa, eikä se auta asioita yhtään. Hyi minua!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Jäävät ja leikkiä kotikadulla


Iltalenkin ohessa otettiin Rhoolle leikkiä häiriössä. Maa oli märkä ja kadulla oli jonkin verran ohikulkijoita, tavoitteena oli saada fokus pysymään minussa. Rhoo otti kontaktia, söi ja leikki myös koirahäiriössä: saksanpaimenkoira ohitti meidät kadun toisella puolella ja naapurin chihulauma ohitti lähempää. R malttoi keskittyä hienosti olennaiseen, hyvä Pom!


Pii teki liikkeestä istumisia hyvin suuren vartaloavun kera. Hienosti se jäi tönöttämään homman hoksattuaan, mutta liike oli hidas. Ehkä alun epävarmuutta? Lievittynee treenillä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Valssit ja keppikulmat


Sporttiksen lauantaitreeneissä ei tällä viikolla ollut koutsia, eikä kovin montaa treenaajaakaan. Muut tekivät radanpätkää ja minä muiden lopetettua molempien koirien kanssa valssikahdeksikkoa ja pujottelua kohti seinää/estettä. Rhoon kanssa ennakoivan valssin ajoittaminen on haasteellista: joko R pysähtyy ennen hyppyä tai hyppää suoraan kääntymättä yhtään. Pitää pilkkoa hommaa sille vähän pienempiin osasiin ja vahvistaa ymmärrystä. Pii kääntyi mainiosti kunhan itse maltoin keskittyä.


Molemmat pujottelivat hyvin myös tilanjakajaa kohti. Rhoon avustaja-ahdistusta helpotettiin siten, että Tiina jäi tilanjakajan taakse ja heitti palkan kun naksautin. Hyvin toimi. Rhoo tarvitsee pujottelussa toistoja, sillä epävarmuus iskee vieläkin helposti pelkästä palkatta jäämisestä. Rhoo teki myös jokusen puomin alakontaktin samalla avustajakonfiguraatiolla ja targettia apuna käyttäen. Hienoja toistoja tuli!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Pirkko testaa treenimotivaatiotamme


Ehdittiin Piin kanssa ensimmäistä kertaa EPK:n tottisryhmäämme. Treenit olivat tuossa aivan lähellä Talin kentällä, mutta Pirkko-myrsky teki olosuhteet aika haastaviksi. Kotoa lähtiessä oli aurinkoista ja treenien alettua tuuli yltyi, veti pilveen ja sitten tulikin vettä niin ettei meinannut sekaan mahtua.


Suunniteltua estetreeniä ei ollut turvallista ottaa kelin vuoksi, joten jonkinmoiseksi teemaksi tuli paikkamakuu, seuraaminen ja liikkeestä istuminen ja maahanmeno. Piin kanssa jätin suosiolla paikkamakuun väliin, koska lätäkössä pötköttäminen olisi tuskin lisännyt maassa pysymisen houkuttelevuutta. Varoitin kouluttajia etukäteen Piin vaatimushaukkumisesta ja pyysin, että otamme mielellämme ohjeita vastaan sen kanssa työskentelemiseen. Pii päättikin olla vieraskorea ja se huuti vain vähän portilla. Epäilen, että se saattoi kuvitella tulevansa koirapuistoon. Teimme pari pätkää seuraamista suoraan pienellä käsiavulla (5-10 askelta x4), joka sujui mainiosti: Pii seurasi tiiviisti, suoraan ja otti perusasennon itsenäisesti ja nopeasti huolimatta likomärästä maasta. Se taisi istua kuuliaisesti jopa lätäkköön pari kertaa. Sitten tehtiin jokunen eteentulo, jotka olivat kaikki vinoja. Pii jäi n. klo 13-14 väliin töröttämään huolimatta käsiavusta ja siitä, että ekasta kerrasta viisastuneena poistin hihnan laahaamasta. Loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetulo ja riehutuspalkka leikillä.


Olin erittäin tyytyväinen Piin innosta tehdä hommia kelistä huolimatta ja saimmekin yhteistyöstämme kehuja. Jatkoa varten pitänee käyttää hyväksi joka ainoa mahdollisuus treenata paikkamakuuta, koska se tulee olemaan meidän BH:n kompastuskivi jos joku. Olin tosin helpottunut siitä, että koira ilmeisesti jätetään paikkamakuuseen aika hyvän matkan päähän suorittavasta koirakosta, joten urakka ei tule olemaan ihan niin mahdoton kuin olin pelännyt. Seuraamisessa on syytä alkaa häivyttämään käsiapua ja pidentämään matkaa. Eteentuloissa palataan taaksepäin ja vahvistetaan suoraa asentoa. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa tehdään nyt alkuun ilman varsinaista seuraamista, eli koira vasemmalla sivulla, mutta ei käskyn alla. Istuminen ja maahanmeno ovat sinänsä Piillä aika näppärät ja nopeat, kun treenaan niitä oikeastaan joka kerta koirien kanssa leikkiessäni.


Tämä viikko on jäänyt koirilla varsin huonolle lenkitykselle ja Pirkosta "nauttiminen" likomärkänä treenien päälle ei oikein hotsittanut. Onneksi puoliso oli lenkittänyt Rhoota ja Piin saa lahjottua tyytyväiseksi ydinluulla. Huomenna sitten pidempi lenkki, aksatreenit ja illalla kaverin luo iltaa istumaan - eiköhän siinä ole koirillekin jo kylliksi puuhaa!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Motivoivaa agia


Jatkona Vappu A:n motskaklinikalle ilmoitin Rhoon hänen pilottiryhmäänsä, jossa on tarkoitus soveltaa motivointia agilityn käytännön treeneihin kullekin koiralle sopivalla tavalla. Treenejä on viisi syksyn mittaan ja ensimmäinen kerta oli tänään Sporttiksella. Saimme ruhtinaallisesti treeniaikaa, sillä kolmesta koirakosta vain kaksi oli päässyt tänään paikalle.


Lopputuloksena koko treenistä voisi sanoa, että Rhoo osaa kyllä, mutta ei juuri anna anteeksi ohjaus- tai koulutusvirheitä. Sen itse tekemät virheet (tai tilanteet, joissa se olettaa tehneensä virheen) tiputtavat sen vireestä niin että kolahtaa. Näissä tilanteissa Vappu neuvoi nollaamaan tilanteen jollain tosi helpolla tempulla tai esteellä, palkkaamaan ruhtinaallisesti siitä ja yrittämään helpotettuna uudestaan sitä, mikä vireen pudotti. Valssien ajoitus on edelleen oma kehitysalueeni ja sellainen, mikä vaikuttaa todella merkittävästi Rhoon suoriutumiseen. Se lukitsee jo varhain mitä aikoo esteen jälkeen tehdä, joten jos vihje kääntymisestä on myöhässä niin koira jatkaa suoraan. Rhoo tarvitsee myös enemmän tilaa ja itsenäisyyttä kuin tällä hetkellä sille annan, vaikkapa pujottelu menee sitä huonommin, mitä enemmän olen sitä "auttamassa". "Mennäänks hommiin" ja etunoja-asento virittivät Rhoota sopivasti startissa ja sen lähtö sirpakoitui huomattavasti. Pujottelu seinää kohti oli haastavaa, joten se otetaan treenattavien listalle seuraavaa Vappu-kertaa odotellessa.


Palkkaamiseeni tai leikkiimme Vappu ei tälläkään kertaa joutunut puuttumaan, mikä oli itselleni oikein mukava juttu :)

maanantai 3. lokakuuta 2011

Ylhäältä tulevat hajut


Illan rauniotreenien teema tulikin jo otsikossa. Keli oli märkä, kolea ja tuuli pyörivä. Syksyn edetessä treenaajajoukko on vähentynyt, nytkin paikalla oli viisi koirakkoa, joista yksi oli vieraileva tähti. Oma fiilis oli uupunut ja ajatukset pyörivät jo seuraavan päivän töissä, mutta onneksi Rhoo oli hyvällä fiiliksellä mukana. Raunioalueelle tulo meni Rhoolla kiskomiseksi ja nelivedoksi, mikä on presiis motivaatiotavoitteen mukaista!


Otettiin kolme maalimiestä, joista ensimmäinen oli keskitalon yläkerrassa, toinen alatalon keskiosassa siten, että koiran piti lähestyä ylhäältä päin ja kolmas mikron yläkerrassa ovi auki. Ensimmäinen piilo oli näistä selvästi vaikein: Rhoo merkkasi hajun hienosti kierrettyään talon kertaalleen, mutta ei hoksannut kiivetä portaita. Osoitin niitä kerran sormella ja Pom kipitti epäröimättä maalimiehelle. Heti ensimmäiseltä piilolta irrottuaan Rhoo otti hajun toisesta maalimiehestä alatalolla ja eteni viivasuoraan palkalle. Kolmannen maalimiehen hajun se sai Tean tornin paikkeilla ja laukkoi oitis piilolle ja oli kuulemma hypännyt oikopäätä piiloon sisään.


Olin erinomaisen tyytyävinen Rhoon treeniin ja tarkoituksena on jatkaa ylhäältä tuleviin hajuihin tutustumista myös seuraavalla treenikerralla, mikäli vieraileva kouluttaja ei muuta ehdota.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Lokakuun ensimmäinen tavoite saavutettu


...eikä mennyt edes kauaa! Ajelimme Mikkeliin MAHin kisoihin aamuvarhain paksussa sumussa. Hirvikolari väikkyi koko ajan mielessä, mutta onneksi niitä tai muitakaan vastaantulijoita ei pahemmin näkynyt. Kisat pidettiin avoimella hiekkakentällä ja rata-aluekin oli merkitty pelkästään maahan niitatulla nauhalla. Alueen ulkopuolelle oli asennettu aidoista tehdyt karsinat odottelua varten. Ennen ensimmäistä rataa meditoimme Rhoon kanssa ja siirryimme karsinoiden kupeeseen odottelemaan. En halunnut mennä sisään, että saatoin edelleen palkata Rhoota ja säädellä sen virettä. Valitettavasti edellinen rataa suorittanut koira ampaisi suoraan Rhoon iholle juuri, kun meidän olisi pitänyt mennä starttiin. Häätäessäni vierasta koiraa omastani sain vielä kuuluttajalta nuhteet siitä, etten ollut ajoissa paikalla (wtf) ja olin tässä vaiheessa aika varma, että mahdollisuudet selviytyä kunnialla radasta menivät saman tien.


Vaan Rhoo-poikapa yllätti ja veti oikein mallikkaan radan! Startissa se vähän kurkisteli olkansa taa, mutta sen jälkeen sen tekeminen oli erinomaisen mallikasta. Ohjasin itse sen ohi keinun, josta saimme radan ainoan vitosen. Huonon ohjauksen vuoksi kaarteet tulivat hyvin laajoiksi ja etenemäksi jäi vain 3,58m/s, mutta saimme vihdoin ensimmäisen tuloksemme! Pari tuikituntematonta (ja yksi tuttu) tuli kehumaan menoamme radan jälkeen. Itse olin ikionnellinen.


Toista agilityrataa ennen skippasin toiveikkaasti meditointihetken ja tulos näkyi radalla: Rhoon keskittyminen sirosi ja se haahuili kohti ympäristön häiriöitä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain sen äänellä pidettyä hallinnassa ja teimme kaikki esteet oikeassa järjestyksessä. Jostain matkan varrelta tarttui mukaan HYL, luultavasti Rhoo pujotteli pari väliä väärään suuntaan kun yritin korjata kepeillä fuskaamista. Hyppyradalla Rhoo teki paremmin töitä, mutta en itse ehtinyt ohjaamaan suunnitelmani mukaisesti, joten tulokseksi HYL. Minulla on edelleen melkoisesti totuttelemista tuon pikkuotuksen etenemistahtiin.


Kaikki radat olivat ykkösluokan radoiksi varsin konstikkaita ja nollia tuli niukasti - makseissa muistaakseni yksi per rata. Näin ollen sijoituimme ensimmäisen ratamme suorituksella kolmanneksi. Ilman sijoitustakin olisin ollut seitsemännessä taivaassa. Rhoo teki kolme rataa ja pääosin keskittyi tekemiseen upeasti. Silloinkin kun se ei aivan keskittynyt, se oli riittävästi kuulolla totellakseen. Ahdistuneisuus oli pääosin muisto vain, tosin pidin kyllä tarkasti huolta siitä, ettei Rhoolla ollut liikaa aikaa keskittyä vääränlaisten kierrosten keräämiseen.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Tuplatreenit Kuopiossa


Ilmoitin sitten myös Piin treenaamaan ACElle. Jos sinne asti ajelee niin treenaapa sitten samalla molemmat otukset. Harri oli kouluttamassa 38 (!) esteen Stars-rataa, joka oli tuttuun tapaan vaativa ja tekninen. Tosi vaativa omaan tasooni nähden, mutta siinäpä sitä oppii. Jo pelkän radan muistaminen teki tiukkaa, mutta Harrin pointti asian suhteen oli aika kiistaton: 20 estettä kisoissa tuntuu näiden treenien jälkeen kakkupalalta.


Piin kohdalla en jännittänyt suoriutumistamme, joten kaikki meni oman tasomme mukaisesti. Etenimme koko radan useammassa pätkässä, kuten arvelinkin. Radan alussa Harri esitti ohjaustekniikaksi [jokueponyymi] persjättöä, jossa koira jätetään suorittamaan itsenäisesti esteitä suoralle ja kipitetään edelle tekemään se persjättö ikään kuin ennakoivasti. Piille tämä toimi kuin häkä, koiraan tuli vauhtia ja itselläni ei ollut mitään ongelmaa ehtiä sen edelle. Putki/A-erottelu toimi Piillä mainiosti pelkällä ääniohjauksella, minkä Harri sanoikin olevan nykyisillä radoilla melkein välttämätöntä. Kun jaksoin itse juosta, Piistä alkoi löytyä aivan uudenlaista vauhtia. Rohkaistuttuani ajattelemaan että tuolla menolla Pii kyllä nousee kolmosiin jahka pääsemme taas kisaamaan, Harri kehotti asettamaan tavoitteeksi saman tien sen AVAn. "Se on ihan passeli tavoite jos teette vaan hommia." Per aspera ad astra ja sitä rataa.


Rhoon kanssa pääsin myös suureksi yllätyksekseni räpiköimään koko radan läpi pienissä pätkissä. Ihan oikeasta yrittämisestä huolimatta en ehtinyt tekemään samaa persjättöä radan alussa kuin Piin kanssa. Putki/A-erottelu meni Rhooltakin oikein passelisti, mutta sitä seuraavalla putki-pituus-hyppy-pätkällä paljastui, ettei Rhoo vielä oikein osaa hakea pituusestettä. Harrikin huomasi Rhoon asenteen parantuneen viime kerrasta ja Poo keskittyikin oikein mainiosti hommiin kunnes joku ihana haju tiputti sen vireestä kentän takaosassa. Valitettavasti haju oli juuri radan teknisimmässä kohdassa, jota olisin mielelläni treenannut yhteistyökykyisen koiran kanssa, vaan minkäs teet. Rhoo sai kotiläksyksi treenata lyhyitä radanpätkiä loistopalkalla, että saadaan intoa ja nopeutta vielä paremmaksi.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Pii ksylitolikontrollissa ja kuun yhteenvetoa


Tänään vietettiin treenien suhteen lepopäivää ja Pii pääsi käymään maksakontrollissa omalla eläinlääkärillämme. Kaikki oli kunnossa, hieno juttu!


Kuukauden treeniyhteenvedon plussat ja miinukset:


Plussaa oli runsas treenimäärä. Työstressistä huolimatta jaksoin treenata ahkerasti, hyvä minä! Koiriakaan ei treenimäärä tuntunut pahemmin väsyttävän, vaikka oman reviirin ulkopuolisia treenejä taisi tulla 3-4 viikossa per hurtta. Estevarmuus keinulla parani molemmilla koirilla iltaruokatreenien myötä. Piin jälki-ilmaisut ovat parantuneet huimaa vauhtia, Rhoon maalimiesmotivaatio raunioilla alkaa olla tavoitelluissa lukemissa ja Rhoolle saatiin runsaasti kokemusta kisanomaisista tilanteista agilityn suhteen. Rhoon aksa-asenne alkaa kaikkinensa olla huimasti parantunut, mistä olen erityisen iloinen.


Miinusta syyskuussa oli tavallista niukemmaksi jäänyt lenkkeily ja yleinen hengailu. Omat voimat ja aika eivät ole riittäneet tekemään niin paljon ihan rentoja hengailulenkkejä kuin tavallisesti ja niitä tarvitsisimme koko porukka.


Lokakuulle asettaisin tavoitteeksi saada Piille varmuutta ja pituutta vanhemmille jäljille. Agilityssa Piin kanssa etsitään edelleen sitä vauhdikasta tapaa ohjata. Rhoolle raunioiden teemaksi jäävät erilaiset piilotyypit ja niistä toistojen saaminen, agilityssa kontaktien vahvistaminen, pujottelussa lintsaamisen karsiminen ja edelleen suoritusvarmuuden parantaminen erilaisissa ympäristöissä. Tavoitteiden tarkistusta varten voisin kellottaa Piille jonkun radanpätkän alku- ja loppukuusta ja verrata etenemää, jäljellä ajaa kokeenomaisen jäljen loppukuusta. Rhoolle haluaisin saada pysähtyvät kontaktit myös kovassa vauhdissa ja jonkun tuloksen virallisista.

torstai 29. syyskuuta 2011

Ulkokauden päätös Kivikossa


Viimeiset treenit Kivikossa Elinan ohjauksessa menivät varsin mukavasti. Tehtiin kisanomainen 23 esteen rata, joka ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Rhoolle ei ollut häkkiä mukana, joten se sai katsoa treenikaverien suorituksia kentän laidalta. Seurauksena oli paljon turhaa meteliä ja korkean vireen Pieneläin. Rhoo työskenteli erittäin hyvin, paikkasi tekemiäni ohjausvirheitä ja malttoi jatkaa rataa huolimatta omista mokistani. Miinuksena todettiin, että kontatkit hajoavat edelleen osiinsa vauhdin kasvaessa, joten kontaktitreeni on vielä tarpeen. Saimme Elinalta kehuja siitä, että olemme molemmat Rhoon kanssa kehittyneet syyskauden aikana: oma ohjaamiseni on monipuolistunut ja Rhoon kärsivällisyys, keskittyminen ja yhteistyö kanssani ovat parantuneet.


Kiitos syyskaudesta treenikavereille ja koutsille! Ensi viikolla treenataankin molempien prokoirien kanssa hallissa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vapaamuotoiset


Ajeltiin pitkästä aikaa illan ratoksi lappalaiskoiraporukan epävirallisiin vapaamuotoisiin treeneihin Tuomarinkartanolle. Rhoo sai syödä broiskunsydämiä viideltä sille vieraalta ihmiseltä, minkä se täysin epäröimättä tekikin. Varsinaisena treeninä Rhoo leikki vetoleikkiä kanssani ihmis- ja koirahäiriössä sille varsin vieraassa paikassa. Leikki meni kivasti ja sain siinä välissä pari pikku temppuakin palkattua. Lopuksi Rh sai viisi luoksetuloa lelupalkalla, mitkä sujuivat vauhdikkaasti ja mallikkaasti.


Pii seurasi ja paikkamakasi urosporukassa lähes jatkuvalla ruokapalkalla (suurin häiriö eivät olleet vieraat koirat vaan RUOKA anna jo RUOKAA!!) Lisäksi tehtiin luoksetuloja ja paikalla odotteluja sekä leikkimistä. Oli mukavaa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Ihan pimeetä jälkee


Hurjalla kiiruhtamisella ehdimme Piin kanssa Histaan jälkitreeneihin jotakuinkin ajoissa. Keli oli jälleen kuiva, vaikka metsä oli kostea. Myöhästyimme sen verran, että meitä varten oli tehty valmiiksi kokeenomainen jälki: 4 keppiä ja muoto alokasluokan koejälkeä vastaava. Mitään ei oltu merkattu ja tarkoitus oli, että ajamme Piin kanssa jäljen kahden.


Pii nosti erittäin, erittäin kauniisti ja jouhevasti kaksi ensimmäistä keppiä: se jäljesti nenä lähes maassa, tuli kepille ja meni jokusen kymmenen senttiä ohi, palasi ja tarkensi ja asettui maate keppi etujalkojen välissä. Ensimmäinen kulma jäljestettiin leikiten, mutta sitten minun silmilleni ilman suurempaa epävarmuutta tai hakemista Pii päätti vaihtaa jälkeä johonkin toiseen. Jossain vaiheessa huomasin sen seuraavan pienen hetken polkua, joten epäilin kyllä hetken sen ottaneen harhan, mutta pian se päätyikin kääntymään 90o vasempaan. Tulkitsin sen seuraavaksi kulmaksi, enkä hoksannut täydellistä hukkaa ennen kuin oli jo aivan liian myöhäistä.


Seuraavan kerran ajatuksena olisi ajaa vastaava jälki, mutta siten, että kulmat on merkattu minua varten. Tarvitsen itse vielä apua osatakseni tukea koiraa oikeassa paikassa. Ilmaisut ovat varmat ja komeat, joten keppejä ei ainakaan kaikilla jäljillä tarvitse enää merkata.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Tunkeutumista ja loppukauden plääni


Maanantai-ilta ja ensimmäiset sateettomat rauniotreenit naismuistiin. Teemana oli tunkeutuminen ja jotakuinkin kaikki koirakot tekivät liki samanlaisen treenin. Ensin tunkeuduttiin alataloon alhaalta keskeltä pullopussin yli ja sitten oviaukko tukittiin ja koiran piti etsiä reitti talon päästä. Sitten siirryttiin ylätalon kettistelineiden puoleiseen päähän ja vastaava homma, tosin tukkeen yli piti kiivetä.


Rhoo teki mainiosti hommia sille aika vaativan tehtävän kanssa. Tuin sitä omalla liikkeelläni että se löysi reitin maalihengen luo kun ensiksi käytetty reitti oli tukittu, mutta näppärästi se sinne sukelsi. Ylätalolla se totesi että dorkat kiipeää ja etsi näppärästi rhoonmentävän kolon talon nurkalta. Kolmannella yrittämällä kouluttajan tukittua reiän se kiersi taloa etsien reittiä suht pitkään, mutta meni lopulta kiipeämällä romukasan yli kun sitä oikein rohkaistiin. Pieneläimellä tuntui olevan mukavaa, eikä pimeyskään haitannut yhtään.


Loppuun käytiin läpi tavoitteita loppukauden neljälle treenikerralle ja kerrattiin, mitä jo osataan, mitä harjoitellaan ja mitä ei vielä edes harjoitella. itselleni myönsin osaamiseksi ea-taidot ja ryhmässä toimimisen ja harjoittelun kohteiksi melkeinpä kaiken muun. No, osaan minä suunnistamisen perustaidotkin, mutta pimeässä en kyllä luottaisi osaamiseeni. Rhoo on varsin alustavarma ja kettis sujuu näppärästi, tosin L-putkea ja laatikkotelinettä voisi vielä varmennella. Maalimiesmotivaatio on myös alkanut muotoutua toivotunlaiseksi. Loppukauden ajattelin tehdä sen kanssa erilaisia piilotyyppejä sopivan helppoina harjoituksina niin, että kullekin piilolle tulee toistoa saman treenikerran aikana. Ensi kerraksi sovimme aiheeksi ylhäältä tulevat hajut. Hallinta jätetään tällä kaudella kokonaan pois raunioilta, samoin ilmaisu. Haukkukoon purkkia kotona tai aksatreenien ohessa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Korjaussarjaa


Kotimatkalla kierrettiin Hakkilan kautta ja otettiin vähän estetreeniä iltaruokapalkalla. Tarkoituksena oli lähinnä katsoa, jäikö Rhoolle pahaa mieltä esteeseen rynnimisestään, mutta käytin tilanteen sataprosenttisesti ja Pii pääsi tekemään lähestymiskulmia kepeille.


Rhoo hyppäsi hyvällä fiiliksellä ja ongelmitta myös sen aidan, johon asetin kaksi pituusesteen tolppaa markkeeraamaan ajanottolaitetta. Teimme sitten myös slalomia neljällä esteellä kaksi U-putkea häiriönä (esteet poikittain neljän avoimen putkensuun välissä). Rhoota eivät putket voineet vähempää houkuttaa ja slalomkin sujui molemmin puolin mainiosti. Kepeillä kahden viimeisen välin ongelma valitettavasti jatkuu. Rhoo taitaa olla ymmärtänyt jotain väärin, sillä se pysähtyy hämmentyneenä hieman ennen keppien loppua. Pitänee yrittää korjailla.


Piistä löytyi jälleen aivan uutta nopeutta pujotellessa kun keppien päässä oli kuppi. Kun kuppi siirtyi pois näkyvistä keppejä seuranneen putken päähän, vauhti tippui heti, mutta oli silti Piin mittakaavassa varsin mainio. Myös vaikeat avokulmat löytyivät kumman itsenäisesti kun palkka oli kohdallaan. Koira sluibailee toisinaan, perskeles!

Kuopion keikka


Eipä mennyt kisamatka ihan toiveiden mukaan. Otimme kolmesta startista vain kaksi, koska oma huumorintajuni loppui toisen startin jälkeen kokonaan, eikä meininki olisi enää tsemppaamalla noussut. Ensimmäisen starttimme missasimme omalla vuorollamme, koska olin lähtenyt kiertämään hallia väärältä puolelta. Seinään oli jäänyt vanha "Kilpailijoiden sisäänkäynti"-kyltti, jonka muistelin aiemmin nähneeni ja jota päädyin noudattamaan. Ilokseni ACE:n väki myöntyi tulkitsemaan myöhästymiseni järjestäjän virheestä johtuvaksi, joten pääsimme starttaamaan A-radalle viimeisinä.


Rhoo ja minä vietimme lyhyen meditointihetken ennen starttaamista ja menimme radalle. Rhoo oli hyvässä vireessä startissa, keskittyi tekemiseen ja meinasi varastaakin esteelle. Kun sitten vapautin sen hyppäämään, se törmäsi rytinällä ensimmäiseen aitaan. Pienen "oho"-hetken jälkeen rata jatkui, mutta Rhoo varasti kolmannen aidan ohi puomin alla olleeseen putkeen. Loppu rata meni rillutteluksi ja juoksimme yhdessä pois kentältä. Olin tässä vaiheessa hommaan suhteellisen tyytyväinen: Rhoo oli hyvässä vireessä, mutta hallinta oli vähän hakoteillä. Tuhat kertaa parempi kuin paineistunut ja ahdistunut välttely, jota sitäkin on viime aikoina riittänyt!


B-radan startti oli jotakuinkin samalla kohdalla kuin A-radankin. Teimme Rhoon kanssa käsikosketuksia IYC-leikkiin yhdistettynä ennen radalle menoa ja Rhoo keskittyi minusta mainiosti minuun ja tulevaan tehtävään. Rataa suorittavaa meitä edeltävää koirakkoa se katsoi lähinnä innostuneen kiinnostuneena. Rhoo jäi mainiosti starttiin juuri siihen kohtaan, mihin toivoinkin, joten pystyin rauhassa asemoitumaan toisen aidan viereen siten, että blokkasin kropallani kakkosesteen vasemmalla puolella kutsuvan suoran putken suun. Kutsuin Rhoota ensimmäisen aidan yli ja sepä kiersi sen muina miehinä seinän kautta. Ei alittanut rimaa (siitä on neuvoteltu aiemmin lukuisia kertoja), vaan kiersi koko roskan. En itse ymmärtänyt tässä kohtaa noudattaa aiempaa lupaustani itselleni siitä, että rata jatkuu koiran virheistä huolimatta, vaan takerruin siihen ajatukseen että koiran TÄYTYY kulkea tolppien läpi ja käynnistää ajanotto. Rhoo ei lähtenyt takaakierrolle, vaan vältteli minua ja nuuskutteli silminnähden huolestuneena. Sain sen lopulta ottamaan ensimmäisen aidan, minkä jälkeen se laukkoi kovaa vauhtia siihen suoraan putkeen, jota olin yrittänyt blokata.


Olin itse unohtanut ensimmäisessä startissa sattuneen törmäyksen, joka varmasti aiheutti Rhoon haluttomuuden hypätä enää tolpallista, samassa paikassa ollutta aitaestettä. Tulkitsin esteen kiertämisen virheellisesti "just nyt ei huvita"-tyyppiseksi toiminnaksi, jota Rhoolla silloin tällöin tunnetusti esiintyy. Kun sitten menin komentamaan sitä suorittamaan asiaa, joka sitä varsin hyvin perusteluin hermostutti, se otti käyttöön lepyttely- ja sijaistoimintoarsenaalinsa. Yhdistin ensimmäisen radan esteeseen törmäämisen ja toisen radan epäonnistumisen mielessäni vasta nyt, tätä blogimerkintää kirjoittaessani. Koira sai onneksi palkakseen edes suorittaa putken ja lähteä sen jälkeen pois painostavalta radalta, mutta jos olisin ymmärtänyt tilanteen oikean laidan, olisin toki mielelläni palkannut sen pienestä suorituksesta ihan "oikealla", ruhtinaallisella palkallakin. Kylläpä sitä ihmisen pitää olla typerä!


Heti kisojen jälkeen mieli oli aika musta, kun ajattelin ettei koko viime kuun treenaaminen ole hyödyttänyt mitään, eikä mistään keskittymistempuistamme tai -rutiineistamme ole enää hyötyä. Nyt kun ymmärrän, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, osaan iloita siitä että Rhoo oli ensimmäisellä radallaan erinomaisessa tekemisen vireessä startissa odotellessaan (hyvin innoissaan, keskittyi itse asiaan, meinasi jopa varastaa mutta malttoi!) Radalla ollessaan se ei pyrkinyt tervehtimään yleisöä, kehähenkilökuntaa, nuuskimaan tonttia tai rallaamaan omiaan. Se oli kehän ulkopuolella varsin hyvin kuulolla, eikä sanonut pahasti läheltä ohitettaville koirille kuin kerran pari. Teimme ennen kotiinlähtöä jopa istu-odota-treeniä Rhoon selkä koirahoitolan koira-aitauksen aitaa päin. Rhoo pysyi istumassa kunnes kutsuin, eikä edes vilkuillut taakseen!


Toki itsesääli tuikkii siitä, miksi juuri nyt piti sattua esteen päällekarkaus. En muista Rhoon kaataneen estettä montaakaan kertaa koko treeniuransa aikana. Epäilen että aiheutin törmäyksen itse vapauttamalla koiran huonoon aikaan. Se nyki meinatessaan varastaa, mutta malttoi. Oma "hyppää"-käskyni saattoi ajoittua näiden valelähtöjen kannalta huonoon hetkeen ja sekoittaa koiran askeleet. Ikäviä sattumuksia kuitenkin tulee, tämänpäiväinen vain poikkeuksellisen huonoon hetkeen (sekä Rhoo että minä olemme kipeästi onnistumisen hetkien tarpeessa). Kuitenkin päivän saldo jäi plussalle, koska tiedän, missä olemme menneet eteenpäin ja mitä voin tehdä viedäkseni meitä yhä edemmäs.


Sain väitöslahjaksi pullollisen Pol Rogerin Champagne Cuvée Sir Winston Churchillia. Se on odottanut sopivaa hetkeä kaapissa jo pian kaksi vuotta, mutta nyt teen itselleni lupauksen: kunhan homma alkaa Rhoon kanssa toimimaan ja palikat loksahtavat vihdoin kohdalleen, avaan tuon pullollisen ja nautin työni hedelmistä. En tiedä, mitä voisin antaa Rhoolle vastaavaksi makunautinnoksi. Ehkä se kertoo minulle vielä toiveensa (tosin erilaiset leikkeleet ja pasteijat tuntuvat olevan sen toivelistalla kovin korkealla).


Pii pääsi isäni kanssa metsälle. Se haki reippaasti reilun pari tuntia, mutta isäni epäili ettei se oikein tiennyt, mitä se haki. Piillä oli kaulassaan uutukainen koiratutka, jonka jättämiä jälkiä oli hauska ihastella. Pii kävi pariin otteeseen n. 500m päässä isästäni, mutta kutsun kuuluessa se kääntyi oitis ja lähti viivasuoraan tulemaan luo. Ehkä tuo ei niin epäluotettava irtipidettävä olekaan, irtoaa vain kovin kauas.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kisa-aamun aattona


Se oisi aamulla taas agikisareissu. En ole ihan varma, millä fiiliksillä olen tällä kertaa lähdössä. Edellisestä yrityksestä on noin kuukausi ja sen jälkeen olen käyttänyt hyväkseni niin monta kisanomaista tilannetta kuin olen suinkin voinut. On treenattu keinua ja pujottelua, siedätytty ihmisiin ja kisaympäristöihin ja harjoiteltu käyttäytymistä treeni- ja kisatilanteessa. En ole varma, missä vaiheessa nyt olemme. Epiksillä oltaisiin varmaan vieläkin jatkettu, jos sesonki olisi vielä jatkunut. Vaan kun ei epävirallisia kisoja juuri hallikaudella ole, niin käydään sitten treenaamassa virallisissa.


Positiivisena asiana voin todeta, että minua ei edelleenkään kisaaminen jännitä eikä virallisissakaan kisoissa "epäonnistuminen" nolota, mutta en ole juuri nyt ihan varma, onko mulla kivaa. Epäonnistuminen pääsi tuossa heittomerkkeihin, koska se on niin suhteellinen asia. Se, mikä meille olisi tällä hetkellä juhlan paikka, voi vierestä katsottuna olla turha hylkäys typerän ohjauksen vuoksi. Silti olen iloinen, jos huomisesta on tuomisena niitä "hyviä hylkäyksiä".


Katsotaan, mitä kisapäivä tuo tullessaan. Paikka on minulle ja Rhoolle tuttu ja tekemisen nälkä pitäisi olla koiralla ainakin yhtä suuri kuin minulla - johan tässä ollaan oltu ilman agia yli viikko! Olen paloitellut jääkaappiin grillikanat palkoiksi ja kahvinkeitin on jo ladattu odottamaan varhaista herätystä. Ehkäpä sopiva tavoite kisoille olisi ilon kokeminen ja yhdessä tekeminen: se yhteistyö kun on minulla ja Rhoolla ollut työn alla ja sen mukana ilo yhdessä tekemisestä kadoksissa. Toivotaan parasta!