Seurakaverin innostamana olin ilmoittanut itseni ja Rhoon VSPK:n perinteiseen rakennusetsintätapahtumaan, Itsenäisyyspäivän vastaanottoon, joka järjestetään joka vuosi jossain Turun seudun kohteessa. Treenit jatkuvat läpi yön ja treenaavia koirakkoja on paikalla kymmenittäin. Tämänvuotinen vastaanotto järjestettiin Turun vanhassa, käytöstä poistetussa vankilassa eli Kakolassa.
Kyllä Rhoosta taitaa vielä etsintäkoira tulla. Se työskenteli koko yön taitotasonsa mukaisesti, vaikka alueet olivat vaikeita monella tapaa: oli pimeää, kaikuista, hälyistä, liukasta, ajoittain ruuhkaista, homeista ja pahanhajuista, oli ritiläportaita ja yhdellä alueella sellainen elokuvista tuttu vankila-layout, jossa on reikä kerroksen keskellä ja käytävät siellä laidoilla. Otin Rhoolle ehkä turhankin helppoja piiloja kun ehdin vain kaksi kertaa nähdä, että Rhoo sai hajun, reagoi siihen ja työsti lyhyesti. Muilla kerroilla se meni suoraan maalihengelle kuin juna jotakuinkin muusta maailmasta piittaamatta ja hyvin eleettömästi. En tiedä, johtuiko eleettömyys siitä, että se kuitenkin otti jotain kuormaa ympäristöstä vai siitä, että se tosi aikaisessa vaiheesta tiesi, mitä oli tekemässä ja mihin menossa. Varsinkin viimeisellä alueella se tarkasti kiltisti mun pyynnöstä pari selliä järjestyksessä ja kävi seisomassa kussakin hyvin hämmentynyt ilme naamallaan: "Eihän täällä mitään ole??" Sitten se kyllästyi, viipotti toiselle puolelle käytävää mh:n syliin ja jatkoi sieltä biljardipallona seuraavalle ja siitä seuraavalle. Yhtä maalihenkeä se jopa haukkui vähän, kun purkki ei auennut kyllin nopeasti. Epäilen, että ilmaisu löytynee ensi kaudella varsin nopeasti.
Neljässä harjoituksessa Rhoolle otettiin yhteensä 11 maalimiestä: 3+3+2+3. Alueet olivat mukavasti vaihtelevat ja meille sattui kiva, kannustava ryhmä (kiitokset ja terveiset vain kaikille!) Olen aika ylpeä Pikkukoirasta. Moni kokeneempikin koira otti kuormaa tuolla, mm. yksi koira ahdistui ja pelkäsi silminnähden jotakin kun etsimme vanhalla eristysosastolla. Rhoo pystyi jopa nukkumaan väliajoilla häkissä ja jaksoi työskennellä koko 4x2h treenin loppuun asti. Se liikkui alueilla järkevästi, eikä esimerkiksi pahemmin sutinut liukkaimmillakaan alustoilla. Sen mielestä viimeinen etsintä kolmine maalihenkineen jäi ihan kesken, eikä se olisi halunnut jättää aluetta. Itsestäni olen ylpeä, että maltoin teettää noin helppoja piiloja ja jättää Rhoolle kivan ja luottavaisen fiiliksen siitä, että tuollaisissakin paikoissa voi mennä etsimään ja se on kivaa ja helppoa.
Yön aikana räpsin nelisen rullaa kuvia, jotka on tarkoitus kehittää mahdollisimman pian. Skannailen onnistuneimpia blogin koristeeksi, kunhan ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti