sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lähtipä lapasesta


Pii kompuroi liukkaalla kalliolla aamusta ja liikkui sen jälkeen epäpuhtaasti, joten peruutin täksi päiväksi aikomani vapaavuorotreenin. Eipä tuo enää seuraavan kerran kämpästä lähtiessä mitenkään nilkuttanut, mutta varmassa vara parempi.


Jaakko kävi tutustumassa yhteen potentiaaliseen kotiin ja koti siihen. Tuleva koti kyllä tykästyi pikkuiseen kovasti, mutta jäivät miettimään asiaa. Aikuiset koirat ja kävivät mun kanssa Nuuksiossa talsimassa jokusen kilometrin. Valoa ei ollut yhtään, tosin otin kameran toiveikkaasti mukaan. Ymmärrän kyllä, että on loka-marraskuun taite, mutta voisi se pilvipeite päästää edes jotain lävitseen.


Rhoon viimeaikaisessa treeninuuskuttelussa ja -häröilyssä saattaakin olla kyse mun rauhoittelusta. En ole varma, mutta se saattaa pelätä mua. Tämä tuli mieleeni tänään kun olin viemässä Jaakkoa tutustumaan mahdolliseen kotiinsa. Rhoo hyppäsi luvatta auton takapaksista ulos vailla hihnaa tai muutakaan kahvaa. Olimme parkkipaikalla ja parin metrin päässä kahteen suuntaan kulki tie, joten rääkäisin perään "EI!" ja käskytin Rhoon napakkaan ja ärsyyntyneeseen äänensävyyn takaisin takapaksiin. Kun se oli mennyt sinne, huomasin, että koko koira tärisee. En ole omasta mielestäni niin kovin kauhea ihminen, enkä ole äänenkäyttöä ja niskanahasta tarttumista (siis ihan vaan tarttumista ja koiran pois ohjaamista, ei ravistelua tai muutakaan väkivaltaa) kummempaa kurinpalautusta koiriini koskaan kohdistanut. Mutta jos Rhoo kokee mun kiukkuisen, kovan äänen noin kamalana asiana, niin kummakos tuo, että se treeneissä nuuskuttelee mielummin maata ja lipeää mun lähipiiristä tilanteen tullen. Agikentällä kun on erityisen tärkeää, ettei koira lähde häiritsemään toisten treenejä, joten olen pari kertaa kieltänyt kovaan ääneen toisten koirakoiden luokse karkaamisesta. Vaan hei, kas kummaa: olen keksinyt jo kolme syytä siihen, ettei Rhoo käänny putkelta pois, eikä yksikään niistä ole "se vittuilee mulle." (Neljäskin olisi: en ole palkannut tarpeeksi hyvin ja tarpeeksi usein mun ohjauksen mukana kulkemisesta.)


No okei, koirani pelkää mua. Mitäs sitten tehdään? En tiedä, mutta aion aloittaa lopettamalla möykkäämisen, pitämällä Rhoon liinassa niin, etten joudu hädissäni huutamaan sen perään ja teettämällä paljon PALJON hyvin helppoja juttuja, joista palkitaan avokätisesti.


Meinasinpa unohtaa perustella otsikkoa. Ilmoitin äsken itseni ja Piin yhteentoista starttiin marraskuulle. Harkinnassa on vielä RIMA:n kisoihin osallistuminen marraskuun toisena viikonloppuna. On siinä juoksemista, luulisi, että niitä nolliakin sattuisi kohdalle edes vahingossa...

lauantai 30. lokakuuta 2010

Rhoo Visiolla


Pääsimme vihdoin ja viimein Agilityn perusteeet-kurssin treeneihin Vision tiloihin. Nämä treenit ovat jääneet vähiin samasta syystä kuin lauantaiaamuiset lappalaistreenit: olen ollut viikonloppuisin milloin sairaana, milloin matkoilla, milloin hakemassa pentua nyt ties kuinka monta kuukautta putkeen.


Rhoo oli - ei yllättäen - jäljessä koulutusohjelmasta verrattuna muihin koiriin. Teimme Garrettin häkkileikkiä uudessa ympäristössä käyttäen häiriönä omaa liikettäni, pudoteltuja nameja ja näköesteen takana treenaavia muita koirakoita. Häkkileikki meni varsin mukavasti, 45min treenien aikana jouduin sulkemaan luukun kahdesti. Häkin ulkopuolella treenasimme istumista ja eteen targetille katsomista + lähettämistä, mikä toimii Garrettin 1-2-3-leikin alkeina. Istuminen sujui Rhoolle tyypilliseen plopsahtelevaan tyyliin ja minä itselleni uskollisena pudottelin nameja lattialle tämän tästä. Istuminen olisi toki pitänyt paremmin "odota!"-vihjeestä, mutta unohdin sitten vihjaista asiasta koiralle. Eteenmeno namialustalle sujui kivasti, ongelmana viime aikoina ei ole ollut se, miten saisin Rhoon kiinnostumaan etäämpänä oleavasta vahvisteesta...


Koska palkkapäivä oli eilen, sorruin ostamaan Agility Right From The Start-kirjan. Siinä riittää treeni-ideoita omillekin vuoroille ja toivottavasti myös ratkaisuja joihinkin kohtaamiimme ongelmiin.

Lauantaiaamun ratatreenit


Erittäin pitkästä aikaa oltiin viikonloppuna kotosalla niin, että pääsimme Piin kanssa lauantaiaamun lappalaiskoiratreeneihin Koivukylään. Koutsi oli myös paikalla, joten saatiin pitkästä aikaa vaativammat ratatreenit ja suorapuheista palautetta. Huippua!


Ensimmäinen rata oli iisi, pelkkää juoksemista ja yksi valssi. Se meni täysin penkin alle, koska tulimme paikalle myöhässä. Tuusulanväylä oli kylttien pystytyksen vuoksi kokonaan poikki pohjoiseen päin ja siinähän sitten istuttiin moottoritiellä rekan perässä, ja rataantutustuminen jäi tekemättä.


Toinen rata oli meidän tasoisellemme koirakolle jo ihan treeniä. Radalla oli kepit, puomi ja pari putkea, mutta pääpaino oli aitapyörityksellä. Koiviksen kenttä on nurmipohjainen ja hieman epätasainen, joten vauhdikas ja oikea-aikainen valssaaminen sateen kastelemalla kentällä yhdistettynä mun polvivammaan ei oikein iskenyt kipinää. Selvisimme radasta kuitenkin paremmin kuin ensimmäisestä rillutteluringistä, ihme kyllä. Pii lähti pujottelemaan kauniisti, mutta jätti vikat kaksi väliä tekemättä. Kun näytin välejä vastakädellä, pujottelu oli sujuvaa. Pari aitaa oli lyhyellä välillä ja tämä tuotti Piille vaikeuksia - ja itselleni vaikeuksia kun piti kertoa koiralle, että hypätäänkin heti uudestaan. Kokoaminen/lyhentäminen on selvästi Piille haasteellista, joten hyppytekniikkatreenimme tulevat varmaan ihan tarpeeseen.


Kolmas rata oli "vapaaehtoinen" ja 2./3.-luokan koirakoille suunnattu treeni. Piissä riitti vielä virtaa, joten kävimme koittamassa onneamme, vaikka rata oli aikamoista pyöritystä. Valssit olivat tuttuun tapaan myöhässä eikä vekkaaminen ja twisti luonnistuneet ohjaajalta senkään vertaa, mutta vedimme kertayrityksellä virheettömän radan. Kaunista meno ei ollut laajoine kaarteineen, mutta kaikki esteet suoritettiin virheettä ja oikeassa järjestyksessä. Twisti pitänee ottaa teemaksi lähiaikoina omatoimitreeneissä, samoin valssien ajoitus. Vekkaamistakin on syytä harjoitella.


Jaakko oli tutustumassa treenimeininkiin ja oli varsin reippaasti, vaikka selvästi välillä jännittikin. Ihailijoita ja sylejä riitti ja olisipa tuo kirmannut rataa suorittavan treenikaverin koiran peräänkin. Kammottava koiria syövä putki sai Jaakon kuitenkin toisiin aatoksiin. Toisen radan jälkeen vein pienen autoon, minne se olikin nukahtanut toppaliivini päälle.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Perjantain vapaavuoro


Lienee keski-ikäistymisen merkki, kun on ihan älyttömän hyvä vaihtoehto viettää perjantai-ilta Vantaan perukoilla treenaten yksinään koiriansa. Yksittäisiä esteitä on viilattu nyt niin paljon, että motivaation ylläpitämiseksi päätin tehdä ratatreenin. Nyysin Agilitynerd-blogista ensimmäisen tässä postauksessa esitetyn radanpätkän: http://agilitynerd.com/blog/agility/courses/steve/steve-2010-10-13.html


Treeni itsessään ei mennyt kummoisesti, mutta aina sitä oppii jotain. Tänään opin, että


1) Pii juoksee edelleen itsensä sotkuun pussissa, jos mä olen pussin sivulla


2) Pii ei kestä yhtäkkiä kentälle ilmestyvää ihmistä häiriönä luoksetulossa, vaan menee katkarapuna tervehtimään (ja taisipa vielä hypätä vastenkin)


3) Piin kanssa tarttee treenata lyhyempiä keppisarjoja, koska se pujottelee vauhdilla vasta viimeiset välit kahdestatoista (ja joskus plopsahtaa ulos ennen viimeistä väliä, kun vauhti kasvaa tarpeeksi)


4) Radan kasaamisessa yksin menee yli puoli tuntia


5) Rhoo ei halua olla mun kanssa yhteistyössä. Lainkaan.


Rhoon sain hyppäämään yhden esteen ja juoksemaan sitten pikapikaa putkeen. Vähän samaan tapaan kuin keskiviikkona Konalassa, mutta radan aloitus oli sillä kertaa simppelimpi. Nyt se alitti yhden riman ja ohitti pari muuta päästäkseen putkeen. Putken omatoimisesta suorittamisesta se palkkasi itsensä nuuskuttelemalla ihania hajuja ympäri rataa ja olemalla piittaamatta mun kutsuista. Nappasin Rhoon kantoon ja yritettiin hetken seinässämiettimistauon jälkeen uudestaan, mutta ei siitä sen parempaa tullut. Oli pinna suht kireällä.


Jatkossa aion pitää Rhoon vapaatreeneissä liinassa. Jos yksikin luoksetulopyyntö jää noudattamatta, Rhoo kelataan takaisin ja laitetaan seinään miettimään asioita. Töissä tehdään töitä, perkele. Pitänee myös etsiä maistuvammat namit - tosin Rhoosta ei aina tiedä, mikä sille kulloinkin kelpaa. Tänään mukana olleet lihatikut ovat olleet joinain muina päivinä suurta herkkua.

torstai 28. lokakuuta 2010

Turhauttava torstai


Rhoon Kompassitreenit. Viimeviikkoiset treenit menivät kivasti, kun raivoisa agilitymopsi oli poissa. Tällä kertaa se oli paikalla ja jälki oli nähtävissä Rhoon työskentelyssä. Tehtävänä oli 13 esteen radanpätkä, jolla oli kepit ja kontaktit pl keinu. Päätin sovelletusta radasta meidän tasollemme (korvasin kepit ja kontaktit muilla esteillä) ja lähdettiin yrittämään.


Ensimmäisellä kierroksella Rhoo ei ollut lainkaan kuulolla. Sain sen lopulta tekemään kaksi ensimmäistä aitaa oikein, mutta kun se olisi pitänyt kääntää pois putken suulta, se paskat nakkasi mun kädestä ja TÄSSÄ-käskystä. Lisäsin käteen namin, jolloin Rhoo hidasti, katsoi kättä ja suoritti sitten putken mutkat suoriksi-vauhtia. Sen jälkeen se painui radan toiseen päähän nuuskuttelemaan, eikä kuunnellut luoksetulopyyntöjäni. Otin koiran kainaloon ja poistuin radalta.


Suoritus parani loppua kohti, vaikka tuttuun tapaan itse unohdin radan suoritusjärjestyksen, kun koiran häröily sekoitti ajatukset. Harmittaa ihan äärettömästi, että tuo kurssi on mennyt ihan penkin alle: koulutuksellisesti en ole oppinut mitään uutta, Rhoo ei ole oppinut mitään esteitä tai ohjaustekniikoita ja päätavoitteemme, opettaa Rhoota keskittymään agilityyn, vaikka lähellä on muita koiria, meni ihan penkin alle. Lisäksi koulutusohjaaja kertoi näkemyksekseen siitä, miksi Rhoo ei pysähtynyt ennen putkea, että "Se näyttää sulle keskisormea." Just joo, miten ois vaikka että se juokseminen suoraan putkeen on sille palkitsevampaa kuin se ruoka? Että se ei vielä ole sisäistänyt tiukkoja kääntymisiä ansaesteeltä, kun olen korostanut tähän asti koulutuksessa radan lukemista, irtoamista ja estemotivaatiota? Kismittää niin perkeleesti.


Jaakko oli mukana sosiaalistumassa treeniympäristöön kepon sylissä. Kävi se maassakin, mutta piti noukkia nopsaan takaisin, kun se lähti tervehtimään vuoroaan odottavia koirakkoja turhan suurella innolla. On sääli, ettei Jaakkoa kohtaan olla osoitettu suurempaa kiinnostusta, se on reipas ja aktiivinen porokoira, josta voisi saada hyvän harrastuskaverinkin. Pii sai vuorostaan tyytyä fillarilenkkiin illalla.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Keskiviikko vailla tottista, Piin ratatreenit


EPK:n tottis olisi ollut tänään, mutta en päässyt Rhoon kanssa paikalle. Rhoon treenit jäivät pyörälenkkiin - mutta pitää siitä kunnostakin huolehtia!


Piillä oli keskiviikkoiseen tapaan Kompassitreenit. Teimme simppeliä radanpätkää, jolla oli sekä kepit että puomi ja A. Yllättävää, miten treeni auttaa: pujottelussa Pii haki oikeaa aloitusta ihan itse ja tekniikkakin oli sujuvampi. Puomille se pysähtyi aivan oikein joka kerta - tosin koulutusohjaaja oli palkkaamassa targetille. Ensimmäisellä kierroksella ainoa ongelma muodostui siitä, että Pii olisi halunnut karata koulutusohjaajan luo tarjoamaan 2o2o, koska se näki kun annoin kouluttajalle makkaraa. Tilanteesta selvittiin palkkaamalla myös muiden esteiden jälkeen.


Odotan innolla lauantaita ja lappalaistreenejä. Vaikkei ohjaaja olekaan paikalla, on kiva päästä tekemään haastavampaa rataa vaihteeksi.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Omatoimintaa


Myöhäisillan omatoimitreenit. Teemana kepit sekä hyppytekniikka.


Piille perussarja (väli 6 jalkaa ja korkeus 20cm) sekä suorin että vinoin rimoin ja set point-harjoitus ad 60cm, speed bump 5 jalan päässä. Perussarjassa häiriönä ohjaajan liike. Häiriön Pii kesti mainiosti, mutta halusi sitkeästi hypätä kaksi viimeistä aitaa blokkina. Homma korjaantui kun nappasin väärästä suorituksesta kerran targetin pois ja ketjutin sarjan taaksepäin. Enpä sitten hoksannut palkata 4. ja 5. esteen väliin, mutta ehkä ensi kerralla aivot toimii paremmin...


Rhoolle samat tekniikkatreenit ilman ohjaajahäiriötä. Set point jäi n. 40cm:iin, koska sen jälkeen alkoi riman alittelu. Perussarjoissa yritystä samaan kuin Piillä, mutta korjaantui samalla kikalla. Perussarja meni itse asiassa kauniisti, kunnes vauhtia alkoi tulla tosi paljon lisää.


Kepit tehtiin verkko-ohjureilla. Pii haki aina sarjan loppua kohti oikean oloista tekniikkaa, mutta mateli alussa ja keskivaiheella entiseen malliin. Pii teki myös jokusen vaikeamman lähestymiskulman, onnistumisprosentti jotain 90% luokkaa. Häiriönä ohjaajan lateraalinen liike ja liikkeen pysähtyminen, palkkana lentävä lelu. Rhoo tekee verkko-ohjureilla kepit varsin hyvällä sykkeellä, videolta mitattuna hitaimmassa suorituksessa kului n. 3sek. Videolle tarttui nopeammista suorituksita ainoastaan se, jossa Rhoo törmää verkkoon, joten aikaa ei oikein voi siitä mitata. Palkkana lentävä lelu ja ohjaajan lateraalinen liike. Rhoolle haettiin myös lisää vauhtia mutkaputki + kepit-yhdistelmästä.


Rhoo väsähti, joten sen kanssa ei tehty puomia. Pii teki jokusen toiston puomilla niin, että avustaja oli peittämässä namit targetilta, jos suoritus ei ollut oikea. Näin pääsin harjoittamaan ohjaajan lateraalista liikettä ja ohjaajan pysähtymistä häiriönä. Onnistumis% pysyi hyvin n. 80:ssa, jahka Pii oli tajunnut homman juonen. Kerran se taisi hypätä pois puomilta kun aloin hidastaa, mutta hoksasi sitten, mitä halutaan. Tavoitteena olisi, että koira suorittaa itsenäisesti puomin vihjeestä ja pysähtyy 2o2o odottamaan vapautusta, huolimatta muun maailman tapahtumista. Eiköhän me sinne vielä päästä!


Jaakko jäi kotiin hengaamaan, koska se olisi paleltunut lämmittämättömään halliin. Sen treenit ovat toistaiseksi koostuneet naksuttimen lataamisesta (hyvin latautui kolmesta sarjasta: pentu meinasi tulla aidan läpi, kun kuuli Rhoolle tarkoitetun naksautuksen!), oikean pissipaikan opettelusta, ihmisen mukana pysymisestä ja erilaisten asioiden kohtaamisesta.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Jaakko tuli kylään


Koiranpentujen kysyntä vaikuttaa olevan hiljaisinta näin syyspimeillä, ihme kyllä. Kaverini kanssa ostamalleni sijoituspennulle ei ollut löytynyt kahdeksan viikon ikään mennessä omaa kotia, joten lähdin hakemaan pientä Rovaniemeltä Helsinkiin. Matka sujui mukavasti: yöjunalla sinne ja lentokoneella takaisin. Ystäväni Jaakoksi nimeämä pentu narisi harmiaan lentokenttätaksissa, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa.


Kotiin päästyämme nostin pennun pois laatikosta ja se löysi turvapaikan senkin alta. Jokusen tunnin koettelemuksestaan toivuttuaan se päätti, että makaaminen saa riittää, nosti hännän pystyyn ja tutki paikat. Sen jälkeen sillä ei juuri ujoa hetkeä ollutkaan!



Jaakko majailee tässä meillä kunnes löytää oman kodin. Kaverini, joka omistaa Jaakon toisen kiveksen, huolehtii paraikaa parin viikon ikäisestä pentueesta, joten Jaakon väliaikaiskoti löytyi tällä kertaa etelämmästä. Pii ja Rhoo eivät ole varmoja, onko pikkuinen kiva juttu ollenkaan, mutta käyttäytyvät varsin sivistyneesti sitä kohtaan.



 

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kauden ekat tottistreenit


Perjantaille oli ohjelmassa kauden ekat EPK:n tottistreenit. Auton kesärenkaiden vuoksi lähdimme Sirkuskentälle bussilla, tiet kun alkoivat jäätyä. Treenikavereita oli päässyt paikalle vain kaksi koirakkoa, mutta saimme aikaan ihan ok treenit, tosin hyisevän kylmät sellaiset. Juttelimme uuden koulutusohjaajan kanssa tavoitteista ja omasta ja koiran osaamistasosta ja katsoimme, miten kukin suoriutuu seuraamisesta, perusasennosta ja maahanmenosta.


Rhoo plopsahtaa edelleen herkästi ylös mentyään ensin mallikkaasti maahan. Oma kärsivällisyyteni ei meinaa riittää rakentaa paikallaanoloa riittävän pienin askelin - aina kun luulen, että kyllä se tän verran kestää mun omaa liikettä, niin eipä vielä kestäkään. Seuraaminen on vielä melkoista imuttamista, mutta perusasento alkaa muototutua. Tekisi mieli vaihtaa seuraamisessa strategiaa ja ottaa naksutin kauniiseen käteen. Epäilen, ettei Rhoo kovin herkästi hoksaa homman jujua tuosta houkuttelumeiningistä.


Perjantai-illan kunniaksi kävin treenien jälkeen nopeasti kotona syömässä ja painuin sitten Rovaniemen junaan noutamaan pientä vierailijaa kotiin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Kaksien treenien ilta


Ensin Rhoon kanssa Kompassille. Koulutusohjaajana oli taas sama sairaslomittaja, joka oli edellisviikolla vastuussa agilitymopsikohtaamisesta toisella kertaa. (Rhoosta löytyi sittemmin komea reikä silmän vierestä - niitä on pirun vaikea huomata mustasta koirasta ennen kuin ne rupeutuvat!) Treeni oli helppo radanpätkä kahdella tapaa, ei mitenkään ihmeellinen. Rhoo lukee rataa kuin avointa kirjaa ja on erittäin estehakuinen, hallinta vaan on vaiheessa. Tämä näkyi näissäkin treeneissä, Rhoo luikahti omin päin parhaaksi katsomalleen esteelle, jos en ollut ajoissa hereillä. Pussi meni hienosti pari ekaa kertaa, vaikka emme ole sitä juuri tehneet. Sitten Rhoo muisti, että pussi saattaa olla pelottava juttu, eikä suostunut sinne enää millään houkuttelulla.


Edellisviikon tappelusta huolimatta Rhoo malttoi mielensä ja käyttäytyi koiriksi mitä parhaimmalla tavalla. Mopsi ei tosin ollut paikalla, joten tärkein testi jäi tekemättä, mutta olen silti varsin tyytyväinen. Kahteen asiaan en sen sijaan ole lainkaan tyytyväinen: koulutusohjaajan villakoirat pääsivät säikyttelemään muita koirakoita, jälleen kahdesti. Ja itse menin päästämään Rhoon yhden ainoan kerran jatkamaan rataa, vaikka se varasti vähän lähdössä. Nytpä se ei sitten pysy enää ollenkaan. Oma vika, tätä korjaillaan vielä pitkä tovi. Silti harmittaa.


Treenit jatkuivat avustaja-puolison jeesimänä omalla vuorolla Vantaalla. Kepo oli Piin hihnan päässä varmistelemassa kontaktille pysähtymistä ja palkkaamassa toivotusta, vaikka mä jatkoin matkaa. Ohjurikeppien puolella hallia oli treenit menossa, joten ne jäivät tällä kertaa treenaamatta. Teimme sitten Rhoon kanssa senkin edestä puomin alastulokontaktia, tällä kertaa jo maksipöydän päältä. Lisäksi Rhoo pääsi tekemään hyppy-pussi-yhdistelmää, joka onnistuikin tällä kertaa paremmin. Lopputunnista se itse asiassa rälläsi pussiin ihan omatoimisestikin. Myös Piin kanssa tehtiin pussia siten, että palkka jäi targetille muutaman metrin päähän. Piillä on ollut taipumusta kääntyä pussissa mua kohti ja tämä tuntui auttavan sitä ymmärtämään, että olisi syytä kulkea suoraan.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Pii edistyy (ehkä)


Keskiviikkotreeneissä tehtiin radanpätkää, jolla ei ollut yhtään aitaa, mutta A, puomi pussi ja 3x kepit. Oisikohan rengaskin esiintynyt joukossa. Omatoimitreeneissä ollaan hinkutettu myös kontaktiasentoa muun toimen ohessa, joka Piille tulee olemaan 2O2O istuen. Istuminen ei muuten ole ihanteellinen, mutta Pii on suuri rohjo ja se tarjoaa sitä, joten siihen tartutaan.


Pii pysähtyi puomin alastulokontaktille varsin sievästi käskystä kaksi kertaa kolmesta. Epäilen syyksi treenitilan liukasta muovimattoa - kummasti sitä on helpompi pysähtyä matolla hipsuttelusta kuin kivituhkalla porhallusvauhdista. Missatulla pysähdyksellä targetti oli myös unohtunut asettaa paikoilleen, joten suotta tuosta koiraa syyttämään.


Rhoo oli mukana harjoittelemassa Garrettin häkkileikkiä koirahäiriössä ja toipumassa agilitymopsin hyökkäyksestä. Käkikellomaista häkistä kuikkimista esiintyy yhä ("Huomasitko! Mä menin tänne häkkiin!"), mutta muuten homma toimi häiriöisessä ympäristössä vallan mainiosti paikkaan liittyvistä ikävistä muistoista huolimatta.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ensimmäiset omatoimitreenit


Ensimmäiset omatoimitreenit tulivat aika lyhyellä varoitusajalla, enkä nyt kolmannellakaan käyntikerralla ollut ihan täysin iskussa sen suhteen, että niitä treenejä voisi etukäteen suunnitellakin. Vaikka kuinka väitin edellisessä blogimerkinnässä, että mietitty on, niin voisi näköjään miettiä tarkemmin. Saatiin kuitenkin tehtyä keppejä pleksiohjureilla molempien koirien kanssa ja pientä radanpätkää, jonka kaivoin Clean Run Exercise sourcebook 2:sta.


Pii meni rataa ihan mukavasti, Rhoo sen sijaan alkoi hyytyä jo siinä vaiheessa ja kirjaimellisesti alitteli rimoja. Ei siltä kunto lopu, mutta kun vire tippuu niin se myös tippuu. Pleksiohjurit olivat Rhoolle uusi tuttavuus ja se olisi mielellään hypellyt niiden yli keppien välistä pujottelun sijaan. Saatiin pari onninstunutta toistoa ja lopetimme ennen kuin Är kyllästyi. Piille pleksiohjurit sopivat kuin nenä päähän. Pari kertaa sain muistuttaa, mistä hommassa olikaan kysymys, ja sitten Pii alkoikin hakea teknisesti paljon parempaa ja nopeampaa pujottelua.


Ikävä kyllä kaksi ohjuria jäi puuttumaan 12 kepin sarjasta, mikä hankaloitti harjoittelua erityisesti Rhoon kanssa - sarja onnistui, jos blokkasin itselläni "aukot". Jatkossa pitänee jättää kepit sikseen, jos ei saa lyhennettyä niiden määrää tai kaikki ohjurit eivät löydy. Pii sai tehdä myös pari muuria keppeihin yhdistettynä. Muuri on este, jota olemme tehneet tähän asti vain kisoissa ja pitihän tuota kokeilla joskus myös iisimmässä ympäristössä.


Oma viikonloppuni meni pääosin Kasvattajan peruskurssilla. Perinnöllisyyskuviot on suht hyvin hallussa ammattikoulutuksen puolesta, joten paras anti jäi juridiseksi. Onpahan tuokin käyty.

torstai 14. lokakuuta 2010

Raivoisa agilitymopsi


Mahatauti alkoi vihdoin hellittää otettaan torstaina. Viimeisellä hetkellä, koska koirat hyppivät seinille jo aika kirjaimellisestikin. Rhoo lähti mun matkaan Kompassin torstaitreeneihin, joissa olemme käyneet lähinnä koirahäiriöön totuttelun merkeissä, koulutuksellisen annin jäädessä aika vaatimattomaksi. Rhoo onkin oppinut relaamaan aika hyvin vuoroa odottaessa ja pitää pääosin suunsa supussa. Kentälle päästessään se keskittyy tekemiseen, vaikka tilaa jakavan kankaan toisella puolellakin treenaillaan.


Olen aiheuttanut kurssilaisille kulmankohotteluja ja pettymyksiä pyytämällä, että Rhoon kanssa treenatessamme muut odottavat ulkopuolella. Pettymyksiä siksi, että osa kurssilaisista oli ääneen sitä mieltä, ettei tunnin treeneissä pitäisi olla yhtään odotteluaikaa; ihmettelyä ehkä siksi, että avoimesti myönnän etten ole varma koirani hallinnasta. Rhoo ei ole aggressiivinen, mutta lähtee herkästi haastamaan toisia leikkiin ja tekemään tuttavuutta, mutta en halua sille kokemuksia siitä, että töistä voi lähteä omin päin hassuttelemaan, enkä toisten koirille kokemuksia, että vieras koira voi tulla iholle. Muut kurssilaiset ovat ilmoittaneet, että heidän puolestaan voitaisiin treenata vaikka kaikki kuusi koirakkoa pienen pienessä tilassa.


Kurssilla on mopsi ja k.o. mopsi vihaa Rhoota. Syytä en tiedä. Rhoo otti tyynesti kontaktia muhun kun tämä ruttuläjä rähjäsi, kunnes mopsi lopulta ryöpsähti radalta uhoamaan ihan useamman metrin odotustilan puolella odottaneelle, kytketylle ja rauhalliselle Rhoolle. Rhoo ei sanonut mitään, ennen kuin mopsi kävi kimppuun. Seuraavaa treenivuoroa odotellessa sama mopsi tuli päälle UUDESTAAN, kun mä odotin Rhoon kanssa vuoroa nurkassa, Rhoo oli kytkettynä ja hiljaa. Koulutusohjaaja oli avannut treenialueen portin ennen kuin mopsi oli hihnassa. Tällä kertaa Rhoo ei aikaillut, vaan haukkasi suoraan kiinni.



Rhoolle pointsit kotiin siitä, että se tappelee järkevästi. Mopsi veti ärrinpurrinkilarit, mutta Rhoo vain tarttui sitä niskasta ja piti siitä kiinni, kunnes koulutusohjaaja sen irrotti. Olen kai huono koiranomistaja, mutta en käynyt kieltämään ja huutamaan Rhoolle. Tuossa tilanteessa itsepuolustus on mielestäni ihan ok, eikä vieras koira näyttänyt olevan hengenhädässä. Olisin kai voinut sanoa että "irti" tai "kiitos" ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta ei tullut siinä tilanteessa mieleen.



En tiedä olenko  kohtuuton, mutta mielestäni näitä ei saisi sattua jos koulutus on maksullista ja kallista - ja vielä kun kenttä on aidattu. Ei ainakaan KAHDESTI saman illan aikana. Saimme onneksi tehtyä vauhdikkaan ralliradan tilanteen jälkeen, eli ainakaan esteiden suorittamisesta ei jäänyt koiralle paha mieli. Startissa pysyminen selkä odotustilaan päin oli kyllä tosi vaikeaa, mikä ei ole kummoinenkaan ihme.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Treenitauko: Kaukomatkailua ja sairastelua


Käväisin kääntymässä Etelä-Amerikassa viime viikolla ja poimin mukaan äksyn mahataudin, josta olen edelleen toipumassa. Kepo vei koirat poissa ollessani niihin treeneihin, joihin pääsi näpsäkästi julkisilla. Auto kun on taas vaihteeksi huollossa ja kepo edelleen kortiton.


Kyse oli Piin keskiviikon ja Rhoon torstain Kompassi-treeneistä. Kepo oli kuulemma vetänyt puhtaan radan Piin kanssa, katsottuaan ensin muiden suorituksista, mitä piti tehdä. Sikäli ikävää, ettei mies kovinkaan montaa tekemäänsä ohjausliikettä varmaankaan osaisi edes nimetä, saati käskystä suorittaa. Rhoolla oli ollut totuttuun tapaan enemmän vauhtia kuin korvia, mutta kepo oli saanut sen nenästä hidastettua välistävetoon. Kiemuran jälkeen Ärrä oli taas kiihdyttänyt putkia suoristavaan vauhtiinsa.


Fysioterapeutin seuranta-aika olisi ollut tänään, mutta jouduin perumaan sen tämän mahataudin vuoksi. Jos olen huomenna jo työkykyinen, pitänee yrittää soitella uutta aikaa. Heti kun olen jaloillani, lähden treenailemaan Akatemialle vapaatreeneihin. Parin viikon treenit onkin jo valmiiksi mietittynä!


Koirat olivat hellyttäviä kun palasin kotiin. Rhoo ei meinannut pysyä nahoissaan ja Piikin heltyi antamaan korvapusun ja tunkemaan istumaan ihan liki.