torstai 29. maaliskuuta 2012

Ajoitusangsti


Lupasin pojille hengähdystauon tiiviin kisaviikonlopun jälkeen. Niinun treenejä en malttanut jättää välistä, joten mentiin Rhoon kanssa ihmettelemään välistävetoja ja muutakin ajoitusta torstai-iltapäivänä. Tuloksena oli jälleen jo tutuksi tullut "koira osaa, minä en" - erityisesti ne välistävedot olivat jotain ihan kamalaa. Yritin ensin päällejuoksulla, ei tullut mitään ja Niinukin suositteli, että käännypä kokonaan. Rintamasuunnan pitäisi olla kääntynyt jo silloin, kun koira on valmistavan laukan askeleella. Katse ja koiranpuoleinen käsi jatkavat esteelle ohjaamista, kunnes koira on lukinnut esteen. Ennen koiran laskeutumista vaihtuu käsi ja oma rintamasuunta on hetken esteistä poispäin ja vetää koiran välistävetoon. Sitten vaihtuu käsi ja rintamasuunta kääntyy hieman, mutta on jälleen kääntyneenä kun koira on valmistavan laukan askeleella. 



On muuten ihan helvetin vaikeaa. Rhoo hidastuu ja tulee epävarmaksi aina kun oma ohjaukseni on sinnepäin, joten harjoitteleminenkin on haastavaa. Volistuani asiasta facebookissa ja ajateltuani jo lopettavani koko harrastuksen, sain ehdotukseksi videoinnin (loistava idea!) ja videoiden katsomisen vaikka online treenien lomassa, niin saa palautetta (loistava idea!). Videotallennetta voi opin ja itsekidutuksen hengessä pysäyttää siihen hetkeen, kun koira on ponnistamassa: mikä on oma liike ja sijoittautuminen? Tietääkö koira, mihin ollaan menossa?



Tuumasta toimeen ja koska tuoreita videoituja treenejä ei ole, analysoin viime viikonlopun kisaratojen ohjauskuviot atomeihinsa, vaikkeivat välistävetoja olekaan. Ensin Piin voittonollan ohjaukset Hyvinkäältä sunnuntailta ja alla kuvat Rhoon samasta ratasuorituksesta. Pistää nöyräksi huomata, että Pii korjaa mun ohjausvirheitä kuin vanha tekijä ja Rhoo tulee kuuliaisesti mukaan, vaikka rata on pullollaan "oho-eiku"-hetkiä, joissa ohjaan sen päivänselvästi suoraan ja sen laskeuduttua valssaankin eri suuntaan. Anteeksi pojat, yritän koko ajan parantaablush



Ensimmäinen valssi olisi ollut suht oikein ajoitettu, jos tarkastellaan vain tuota takaa hypättävää aitaa, jonka takana valssasin. Kun mukaan otetaan tuo ensimmäinen aita, jonka jälkeen koiran olisi pitänyt tietää että tuo toinen hypätään takaa niin kylläpäs alkoi hävettää. Pii-paralla ei ole ollut hypätessään mitään mahdollisuutta aavistaa, ettei rata jatkukaan pussia edeltävälle aidalle:





Rhoo-paralla tilanne oli vielä pahempi:





Sitten toinen valssi, jossa ongelma on tasan sama. Eipä ihmekään, että samalla radalla Rhoo vikkelänä miehenä oli jo kovaa kyytiä matkalla putkeen:





Jos tarkastellaan samaa valssia vain suhteessa tuohon jälkimmäiseen aitaan, ajoitus oli ainakin Piin kanssa ihan kunnossa. Mutta kun se perskeleen aita on osana rataa, eikä yksittäisenä suorituksena! Rhoon radalla tämä kohta jää tuon istuvan tyypin pään taa piiloon.





Itsestäni tuntui ettei Piin kanssa tullut kiire suoran putken jälkeen, mutta kyse taisi olla siitä, että Piille kelpaa vähän myöhästynytkin ohjaus:





Rhoon kanssa sen sijaan tuli aivan helvetinmoinen kiire, sillä putkijarrutus oli sen kohdalla putkikiihdytys (koira on hepun pään takana ponnistamassa):





Armoton myöhästyminen tuosta valssista Rhoon radalla johti tähän epäohjaukseen, jonka nimi voisi olla vaikka ei-päällejuoksu. Se ei nimittäin ole päällejuoksu, vaikka piti. Kuva-arvoituksena myös "tunnista koiran askellaji", Rh ei tainnut olla ihan kartalla että mitä se ämmä haluaa:



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Pii tuplanollalla kolmosiin!


Viikonlopun kisaurakka jatkui kuudella (3+3) startilla JANKKin kisoissa Hyvinkäällä. Tai siis piti jatkua, sillä Piin otettua hyppyradalta nollavoiton ja ensimmäiseltä agilityradalta nollan sijoittuen kolmanneksi, passitettiin Isokoira kolmosiin jatkamaan uraansa. Jee! Silmänkorjausoperaation jälkeen meillä meni vain neljä kisaa kolmosiin nousussa, eli kyllä Pii taisi nousunsa ansaita. Piin radat tuntuivat sujuvilta ja vaikka oma tunne oli että koira eteni hyvin verkkaisesti, sille kirjautui molemmilta radoilta oikein mukava etenemä: hyppyradalla 3,98m/s ja agiradalla 3,69m/s.



Piin nollaratoja voi ihastella täällä: http://youtu.be/dNoV18nEvRk



Rhoota odotettavasti väsytti aika lailla eilisten kisojen jälkeen, mutta se jaksoi ilahduttavasti keskittyä kahden ensimmäisen radan ajan. Ensimmäiseltä radalta tuli HYL koska putkijarrutus ei toiminut (Rhoo kiihdytti ilahtuneena huomatessaan edessä siintävän putken eikä piitannut hidastuksistani tai suhinoistani tuon taivaallista) ja myöhästyin putkea seuranneiden aitojen ohjauksesta pahasti. Toiselta radalta AV 0 ja RV 5 hitaalla 3,60m/s etenemällä. Kaarteet olivat tolkuttomat ja koiralla taisi jo tassu painaa. Kolmas rata meni yleiseksi plörinäksi kun radalla ei ollut henkisesti läsnä sen paremmin kartturi kuin koirakaan. 



Rhoon radat täällä: http://youtu.be/o07T7R7sNiQ



Piin koko vuoden agitavoite tuli sunnuntaina täytettyä, joten jatketaan nostamalla panoksia. Seuraava tavoite on nollatulos kolmosten radalta. Aikoihin ehtiminen on Piin kanssa haastavaa, joten töitä riittää. Rhoon viikonlopun tavoite oli tsekata sen keskittymiskyvyn riittävyys kahteen kisapäivään (oikein hyvä!) ja osua Pätysen linssin eteen Ojangossa (selvinnee lähipäivinä). Ei tässä voi olla kuin tyytyväinen.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Perintöä odotellessa


Yllättävän paljon sitä tarvitsee ääntänsä koiraa kouluttaessaan. Sen nimittäin huomaa silloin kun sitä ei ole. Flunssa on muuttunut Kummelisketsin perintöä odotellessa-yskäksi ja ilmeisesti laryngiitiksi, kun ääntä ei meinaa tulla. Olo on sentään jo melko pirteä!



Mentiin hallille treenailemaan keppikulmia, kontakteja ja putki/pöytä-erottelua. Keppejä oli vain kuusi, että koirat kestäisivät useamman toiston. Mukana oli kaveri, joka suopeasti auttoi palkkaamisessa ja koirien kehumisessa kun itsestäni kuului lähinnä pihinää. Rhoo teki ensin Niinun neuvomaa kepeille lähetystä eri kulmista. Hyvin toimi ja hienosti eteni, Rhoo etsii myös avokulmat varsin kivasti. Nopeutta pujotteluun saisi kyllä tulla lisää, mutta tyydyn toistaiseksi edelle lähettämisen varmistamiseen ja häiriöiden työstämiseen. Rhoon nopeus tuppaa paranemaan itseluottamuksen myötä melkoisesti. Tehtiin noin viisi toistoa puolikaaresta lähettäen ja sitten tauko. 



Pii ei ymmärtänyt laisinkaan kun yritin Niinun kikkaa kepeille lähettämiseen, vaan juoksi iloisesti palkkapurkille kulkematta pujottelun kautta. Muutaman toiston jälkeen se alkoi hakea keppejä hienosti, tosin helpohkotkin avokulmat johtivat ihan puhtaaseen arvailuun oikean sisäänmenon suhteen. Kerran Pii taisi jopa kiertää aloittamaan pujottelun eka keppi oikealla puolellaan... Piin pujotteluun tuli mukavasti vauhtia kaverin hetsatessa sitä purkilla. Nostettuna se kesti myös hyvin toistoja palkatta kun tahkottiin niitä avokulmia (toki vain maks 2 kertaa ilman palkkaa ennen helpotusta). 



Rhoo teki lisäksi pujottelun etsimistä vauhdista putken tai aidan jälkeen, mikä toimi kaikista kokeilluista kulmista mainiosti. 180o avo- tai umpikulmassa autoin sitä vähän, mutta osumisprosentti oli erinomainen. Toistoja tuli yhteensä kymmenkunta kahdessa sessiossa. Lisäksi Rhoo treenaili A:n alakontaktia. Harkitsen jättäväni vihjeen jatkossa yksiosaiseksi ja käyttäväni pelkkää kontaktikäskyä. Ei siis "Aa! Sto!" vaan ohjaus esteelle ja "Sto!" Rhoo hakeutuu pelkällä kontaktikäskyllä ihailtavan reippaasti alakontaktille, tykkään! Omaa liikettäni se ei meinannut kestää häiriönä, samoin liian kova lähestymisnopeus oli sille vaikeaa. Se pysähtyi kyllä, mutta vasta pudottuaan four on the floor. Sitten se hämmentyneenä peruutteli ja nosteli takajalkojaan, poloinen. Varmat kontaktit ovat sille aika nurkan takana. Pitää jatkaa häiriöharjoituksia ja pruuffata sitä vauhdissa pysähtymistä. 



Pöytä/putkierottelu oli Rhoolle liian vaikea. Se ei lähtenyt suullisesta käskystä väärälle esteelle, mutta ei selvästi tunnistanut vihjettä "Pöytä" jos siihen ei liittynyt ohjaajan liikettä. Putkeen se kyllä sujahti. Muutenkin pöydän syvin olemus vaikutti olevan vähän hukassa. 



Piitä lähetettiin putkeen tarkoituksena saada lisää nopeutta. Se on viime kuukausina tavannut luuhailla putkissa jostain syystä. Kaverin hetsaus ja nostaminen toivat suoritukseen kivasti vauhtia. Sovimme, että sunnuntaina yritetään viimeisellä radalla samaa kikkaa kisoissa: purkilla nosto juuri ennen rataa ja sitten palkka heti suorituksen jälkeen. Voi olla, ettei Pii malta pysyä radalla, mutta tuleepa testattua. Kuten kaverini sanoi: "Ei se ihanneaikaan sillä vikalla radalla ehtisi kumminkaan."

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Purina ja Lintuvaaran miljööbaana


Flunssaisesta olosta huolimatta käytiin Rhoon kanssa starttaamassa kahdesti Purinalla HAU:n episten kisaavien radalla. Olin harkinnut myös Piin mukaan ottamista, mutta olo oli sen verran huono että katsoin parhaaksi startata vain kahdesti. Ensimmäisessä startissa Rhoon fiilis oli tosi mukava ja se teki innolla hommia. Pituus-aita-yhdistelmää seuranneeseen ansaputkeen se sujahti että humps vaan ja taisi hypätä toisen kontakteista, mutta se pujotteli kivasti ja jäi starttiin odottamaan ilman kummempaa säätämistä. 



Toinen rata tuli videollekin: http://youtu.be/opielwQTRfU Rhoo teki erinomaisesti hommia siihen nähden, että sen vire oli jo tippunut ja se oli selvästi kiinnostuneempi ja jännittyneempi ympäristön suhteen. Starttiin jouduinkin jo jättämään sen palkaten, mutta onneksi oli epikset! Ihan mahtavaa treeniä Rhoolle. Alkurata menikin kivasti, mutta vasemmassa takanurkassa ollut yleisö oli aika jännä ja heitä tuijotellen jäi 7-aita hyppäämättä ja pujottelukin oli vähän ikävää kun olisi siihen suuntaan pitänyt. Kontaktit oli hienot ja tulivat palkatuiksi ja muuten Rhoo teki hyvää työtä. Oma ohjaus oli tavalliseen tapaan myöhässä ja Rhoon kaarrokset sen mukaisia, mutta sainpas koiran pysymään pois ansaputkesta!



Illalla mentiin vihdoin ja viimein suorittamaan Espyn tutustumiskurssin "tositoimipäivä". Puoliso ohjasi Piitä ja minä Rhoota, kuten oltiin aikaisemmin sovittu. Tositoimet koostuivat ns. miljööbaanasta Lintuvaaran tyhjillään olevassa (home)koulussa. Paikka oli vieras vain Piille, sillä minä ja puoliso olimme perjantai-iltana siellä maalimiehenä hälyryhmien yhteistreeneissä ja Rhoo oli päässyt samalle koululle hälyryhmän kiitostreeneissä rakennusetsimään. Tehtäviin kuului ohjata koira ensin käytävän poikki olevan sohvan alta ja ylittää sama este itse. Koiran kanssa ryömittiin pressuilla peitetyn pöydän ali, käytiin seisomassa vain taskulampuilla valaistussa ullakkotilassa, kiivettiin kapeat ja avoimet rappuset, kuljettiin portaissa kolisevien purkkien ohi ja läpi, hengattiin kuin sillit suolassa pienessä ja liukkaassa suihkutilassa, ryömittiin koulun juhlasalin lavan ali, kannettiin koiraa hartioilla ympäri salia, ohitettiin ruoka- ja ihmishäiriöitä ja lopuksi juteltiin niitänäitä luokkahuoneessa, jonne oli piiloutunut maalimies ohjaajan tietämättä).



Molemmat koirat ja ymmärtääkseni ihmisetkin suoriutuivat hommistaan mainiosti. Rhoota homma ei paljon hetkauttanut, mutta Piistä näki kotona että herne oli rasittunut kovastikin. Hauskaa sillä silti tuntui olevan ja se toimi mukavasti yhteistyössä puolison kanssa. Aiemmin päivällä baanaa suorittanut juoksunarttu oli Rhoolla kovasti mielen ja nenän päällä, eikä se omatoimisesti hoksannutkaan kaappiin piiloutunutta maalimiestä. Pii oli sen sijaan bongannut maalimiehen pressun alta nurkasta ja jäänyt tuijottamaan häntä pariksi minuutiksi ja siirtynyt sitten tuijottamaan puolisoa. Kun jatko-ohjeita outoon tilanteeseen ei tullut, Pii oli viisaasti siirtynyt tuijottamaan ulko-ovea.



Ilmoittauduimme tulevaksi kaudeksi raunioryhmään, toiveena maanantai-ilta. Puolison opiskelut kun vievät ti-to illat kokonaan ja kun autoja on vain yksi, pitää yrittää yhtenäistää käytäntöjä. Toivottavasti mahdumme toivomaamme ryhmään molemmat.  

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Videot keskiviikolta


Rhoo http://youtu.be/BdW1QSsb2KQ

Rhoo 2 http://youtu.be/oTJvEZhjUkM

Piips http://youtu.be/cOVnuzD4r-Y



L
auantaitreenit jäivät tänään välistä, koska olen itse kipeänä. Toivottavasti tervehdyn huomiseksi niin, että pääsemme epistelemään Purinalle. Erityisesti Rhoolle se olisi loistava mahdollisuus päästä treenaamaan jälleen yhtä uutta ja vielä aika haastavaa kisapaikkaa.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Takaakierto-persjättö


Tänään Niinun ratatreeneissä opin, milloin kannattaa tehdä saksalainen ja milloin jättää "välivaihe" pois ja tehdä ihan vaan takaakierto ja sen päälle persjättö. Jälkimmäistä en ollutkaan koskaan kokeillut, mutta se toimi paremmin tilanteessa, jossa suunta jatkui lateraalisesti. Jatkosuunnan ollessa siihen suuntaan, mistä koira ponnistaa, kannattaa käyttää saksalaista. 



Rhoo myös leieröi puomia keinun, aidan ja okserin suoralle ja tuli palkatuksi takaaleikkaukseen lähtemiseen. Minä olin ajoitukseni kanssa ihan pielessä, en malttanut odottaa koiraa putkella saadakseni oman liikkeeni hyödynnettyä kyseistä takaaleikkausta ohjatakseni ja muutenkin möhlin ja haittasin koiraa, minkä ehdin. Treenin päätteeksi Niinu (hieman pakotettuna) sanoi, että hän uskoo helposti että myös kisaradoilla minä olen se, joka meidän menoa haittaa ja aiheuttaa kieltoja - Rhoo kun on taitava, nopea ja estehakuinen. Sen kanssa myös kehtaa kuulemma ihan hyvin mennä kolmosiin, jos me sinne vahingossa noustaan lähiaikoina.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Keskiviikon perinteiset


Minä ja mun posse mentiin treenaamaan AgiAkatemialle koko illaksi. Seurana oli koirien lisäksi useimmiten kuvaajana toimiva kaverini ja boonuksena vielä Rhoon kasvattaja Saara. Tuli Pienpedolle häiriötreeniä samalla - hommat se malttoi tehdä hienosti, mutta startissa odottaminen tai paikalleen jääminen oli vähän haastavaa kun teki mieli kirmata Saaraa halailemaan. 



Rhoo pääsi taas tuuraajaksi Anne Saviojan koulutukseen ennen vakiryhmämme treenejä. Tehtiin kahta rataa, joissa keskityttiin kauko-ohjauksen treenaamiseen ja takaakiertoihin. Ensimmäisen radan keskellä oli kieputus, johon meidän sujuva etenemisemme kilpistyi. Rhoolle sain ohjeeksi näyttää ne esteet, jotka on tarkoitus suorittaa, kun kävelen omalle starttipaikalleni ("Kurkkaat sinne putken suuhun että oisko siellä tällä kertaa se satasen seteli. Joskus voi olla!") Rhoo teki mainiota työtä ja lähti hienosti kauko-ohjaukseen ja itsenäiselle puomisuoritukselle keppejä leieröidessäni kunhan itse vain ohjasin riittävän selkeästi. Pelkkä kädellä huitominen ei kauko-ohjauksessa riitä, pitää olla liikettä ja kroppaa mukana. Anne vielä lopuksi kehaisi Saaralle, että "Teillä on makee porokoira!" Mä siihen vaan että "Mä tiedän!" (Oppisinpa vielä itse, miten sitä käytetään...)



Piips teki ensimmäisen radan alkua omissa treeneissä. Käytiin läpi rytmitystä, joka saikin onnistuessaan Piihin vauhtia. Se tulee niin kiinni kädessä, että liian reipas liikkeelle lähtö saattaa aiheuttaa sen, että se jättää välistä aidan, jonka pidemmälle tai vauhdikkaammin hyppäävä koira ottaisi ihan luonnostaan. Piin ja Rhoon välillä vaihteleminen on itselleni rytmittämisen suhteen melkoinen haaste. Pii lähti ensimmäisellä yrittämällä oikein kivasti edelleni pujottelemaan, mutta sen jälkeen se peijooni huomasi että jättäydyin taakse. Toistot menivät sen jälkeen huonommin ja Pii pysähtyi keppeihin odottamaan minua kannustuksesta huolimatta. Jatketaan targetti/etupalkkatreeniä. 



Molempien koirien kanssa kokeiltiin niisto-persjättöä, joka toimi mainiosti Piillä ja vähän huonommin Rhoolla. Piin kanssa ehdin tekemään liikkeen oikein, mutta Rhoon kanssa ajoitus petti. Toisaalta Rhoolle en ole niistoa muistaakseni spesifisti opettanutkaan, joten se pitää joskus ottaa omatoimitreenissä esille. 



Lisäilen videot jos/kun jaksan ne muokata.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Analyysia ja uusi rahanlähde PerusS:lle


Rhoon sunnuntaisesta suorituksesta ei jäänyt yhtä hyvä fiilis kuin taannoisesta ykkösluokan tuplanollasta ja syykin selvisi kun katsoin videotallenteen riittävän monta kertaa: aivan tolkutonta himmailua, hidastelua, varmistelua ja myöhästelyä koko rata. Rhoo-parka joutuu nollaradallakin tekemään hurjan monta oho-eiku-linjausta ja etenemä tippuu entisestään. Toisella radalla sillä oli jo lähtökohtaisesti vähemmän vauhtia (näkyy hyvin esim. pujottelussa), mutta olisi tuossa ollut mahdollisuuksia päästä ihan siedettävään etenemään jos ohjaus olisi ollut yhtään järkevää. Vaan eipä ollut. 



Treeneissä selviämme jo varsin vaikeista kuvioista ihan hyvin ja osaan suunnitella toimiviakin ohjauksia. Koiraan luottaminen, lähettäminen ja oma eteneminen ovat itselleni niitä suurimpia haasteita. Juoksenhan minä suorilla ihan siedettävää vauhtia (tosin parantaa voi siinäkin), mutta esteohjauksista liikkeelle lähteminen on hakusessa, samoin luotto siihen, että koira tekee merkkaukseni mukaan. Epäilen vahvasti, että luotto ja liikkeelle lähteminen käyvät jollain tasolla käsi kädessä - jos saisi toista lisättyä, toinenkin paranisi. 



Halusin taannoin eroon siitä, että kutsun Rhoota takaisin jos satun aiheuttamaan kiellon. On paljon parempi antaa koiran mennä sujuvaa hyllyrataa kuin ottaa typerä vitonen ja hidastaa koiraa suotta. Lupasin fabossa kavereille antavani kympin johonkin minulle epämieluisaan tarkoitukseen jokaisesta kieltovirheen korjauksesta (tarjous voimassa toistaiseksi). Puolueille lahjoittaminen on suht yksinkertaista, joten päädyin Perussuomalaisiin. Toistaiseksi olen korjannut nolla (0) kieltovirhettä, eli kyseessä oli tehokas uhkaus.



Tekisikin nyt mieleni nostaa panoksia, mutta on vaikea keksiä riittävän selkeää kriteeriä puoluetuelle. Haluaisin sakottaa itseäni silloin, kun ohjaan varmistellen ja koiraa hidastaen kisoissa rohkeamman ja nopeamman ohjauksen sijaan. Tämä saattaa tietty mennä omatuntopeliksi, sillä sellaista ohjausta en tietty voi käyttää, jota en osaa tai joka ei itselleni tule mieleen rataan tutustuessa. Pitää ihmetellä asiaa ja miettiä, josko keksisin sopivan kriteerin. Omatuntopelillä eilisestä olisi mennyt jo jokunen kymppi puolueelle. Onneksi sääntö ei ollut vielä voimassa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Nousunolla ja häiriötreeniä, toisinto Hyvinkäältä


Nyt on sitten koirat tasoissa kisakirjamerkintöjen määrässä. Startattiin kahden agiradan verran Hyvinkäällä koko Piirongin kanssa ja Rhoo nappasi A-radalta voiton ja ensimmäisen kakkosten LUVA-nollansa. Kisa ei ollut kauhean tiukka ja Rhoon rata suurine kaarteineen ei ollut kovin nopsa, mutta ei kerrota kenellekään... Ekalta radalta tuli Rhoolle HYL. Sillä olisi ollut paremmin vauhtia ensiksi suoritetulla B-radalla, mutta se oli turhan kiinnostunut takanaan tapahtuvista asioista, enkä uskaltanut jättää sitä starttiin. Rhoolle ei pärjää kilpajuoksussa, joten tämän jälkeen olin koko radan ajan noin puoli tuntia myöhässä kaikissa ohjausliikkeissäni, että se siitä sitten. 



Pii uurasti kaksi melkein-nollaa, eli kansankielellä vitosta. Ensimmäinen rata kopsahti loppusuoran lähestyessä kun Pii hyppäsi puomin alakontaktin. Toisella radalla taisi herralla jo tassu painaa, koska se hyppäsi pituushypyssä viimeisen palikan päälle kaataen sen. Molemmilla radoilla aika olisi riittänyt ja Pii teki hyvin hommia, joten eipä noista voi pahoillaankaan olla, taitava Piips!



Itselleni ehkä paras onnistumisen hetki oli se, kun seurakaveri tuli kisan jälkeen onnittelemaan ja sanoi, että yleisössä oltiin luultu Rhoon hyllysuorituksen aikana, etten huomannut että se jätti suorittamatta esteitä. Ohjaukseni oli jälleen kerran paljon paremmin Piin rytmissä kuin Rhoon, joten olen tosi onnellinen että tajusin olla kaatamatta omia mokiani Rhoon niskaan. Haluan sille sata kertaa mielummin itsevarmuutta kuin vitosen ratoja!



Puoliso kuvasi radat, tässä tulos:

Rhoo http://youtu.be/nVOGi5-epg8

Pii http://youtu.be/OwqGUwXHPxU

Rhoon kisavideon perään lisäsin vielä oman mielen virkistykseksi pätkän ekoista kisoistamme viime elokuulta. Kyllä se treenaaminen vaan kannattaa - nyt keskitytäänkin sitten jo ohjaukseen ja lajityypilliseen treeniin siedättämisen ja totuttelun sijaan :)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Rytmiä elämään


Olen jo kotvasen tovin ihmetellyt, mitä hemmettiä kouluttajat tarkoittavat huutaessaan minulle radalla että "Rytmitä rytmitä enkö mä sanonut että rytmitä!?" Päätin vihdoin selvittää asian käymällä Satu Hillin koulutettavana teemalla Rytmiryhmä.



Treeninä tehtiin 22 esteen rataa, jossa oli runsaasti rytminvaihteluita, eli ennakoitavia, vaikeita käännöksiä, pitkää suoraa ja sen päässä käännöstä, ahtaita estevälejä ja niin edelleen. Ensin tutustuttiin rataan viisi minuuttia, jonka aikana piti tuumia ohjaussuunnitelma. Sen jälkeen käytiin Satun kanssa koirakkokohtaisesti suunnitelma läpi ja omat valinnat piti perustella. Oma vuoroni oli ensimmäisenä, joten en päässyt pihistämään kenenkään muun ideoita. Sain silti kiitosta siitä, että suunnitelmani oli oikein hyvä, mikäli todella ehtisin ohjaamaan yhteen tiukkaan kohtaan (takaakierto-twist --> suora putki --> valssi aidan laskeutumispuolelle). 



Yllätyksekseni rata meni puhtaasti läpi esteelle 21 jo ensimmäisellä yrittämällä, tosin vähän töksähdellen. Ihan viimeistä aitaa emme suorittaneet, koska putkijarrutus ei onnistunut kyllin hyvin ja palkkasin Rhoon suoraan. Palautteena treenistä saimme seuraavat kotiinvietävät ajatukset:

1) Radan päättyessä mun pitää olla hengästyneempi kuin Rhoon. Ohjaajan liike on sille tärkeää ja esim. pyörittäminen siten, että itse tekee pienen pientä ympyrää vaikka pinwheelin keskellä hidastaa sitä paljon.

2) Edellisestä johtuen älä pyri kovin pitkälle koiran eteen niin, että joudut odottelemaan sitä seuraavalle esteelle. Liikkeen pitää pysyä yllä.

2a) Jos kuitenkin ajautuu liian syvälle on lyhennettävä askelta.

2b) Kiihdytä itse suorilla niin Rhookin kiihdyttää, eli jälleen kerran: älä mene liian kauas eteen!


3) Harjoitellessasi ohjauskuviota niin, että palkkaat koiran "kesken" (vaikkapa twistissä hypylle lähtemiseen) jatka kuitenkin oma liike loppuun asti.

4) Rhoo tarvitsee vahvan vartalo-ohjauksen.

5) Rhoota kannattaa ohjata edestä.



Koulutus oli oikein hyvä ja hyödyllinen ja rytmittämisen perusidea on itselleni nyt paljon selvempi. Sain myös selkokielisen ohjeen siihen, miten ennakointi eroaa kuljetuksesta: ennakointi on yksi askel koiranpuoleisella jalalla+kädellä ja siitä lähtee käännös, kuljettamisessa edetään (ja tähän silmien pyörittelyä siitä, miten kauan tämänkin hoksaamiseen meni). Satu oli loistava kouluttaja ja ihanan kannustava ja realistinen. Jos joku asia toimi, hän ei viilannut pilkkua teknisen toteutuksen suhteen. Jokaiselle koirakolle myös etsittiin treenattavien heikkouksien sijaan vahvuuksia, joita hyödyntää. Oma vahvuuteni oli nopea liikkumiseni, johon pitää nyt etsiä se rytmi. Rhoon vahvuuksiksi todettiin itsenäinen estesuoritus ja herkkyys minun liikkeelleni, eli näitä pitää kehittää. 

torstai 8. maaliskuuta 2012

Niinun treenit ja luentoilta


Rhoo jatkaa Niinun torstairyhmässä agin treenailua ainakin huhtikuun loppuun, niin tänäänkin. Teemana oli rytmittäminen ja treeninä rata, muistaakseni 22 estettä. Niinun mukaan tärkeimmät olivat esteet 1-13, joita me lähinnä teimme. Pääsin esteelle 13 puhtaasti jo ekalla yrittämällä, mutta itsestänikin koko touhu tuntui töksähtelevältä pelastelulta. Niinu kysyikin suorituksen jälkeen varoen, että "Tuntuiko se sun mielestä sujuvalta". No ei se tuntunut. 



Käytiin yhdessä läpi rytmityksen saloja ja saatiin homma paljon, paljon sujuvammaksi. Tärkein ahaa-elämys itselleni oli se, miten paljon mulla onkaan aikaa sillä välin, kun Rhoo suorittaa suoraa putkea. Ei kannata kipittää kaikin voimin edelle, sillä ehdin liiankin eteen. Jos suoran putken jälkeen rata jatkuu suoraan eli hanaa vaan, on parempi rytmittää oma eteneminen niin, että pääsee kiihdyttämään koiran kanssa yhdessä kohti jatkoa. Silloin koirakin kiihdyttää tehokkaimmin.



Ilta meni kepon kanssa pelastuskoiratoimintaan tutustuessa. Vuosikaudet Vapepan etsinnöissä vapaaehtoisena toiminut puoliso taisi oppia esityksestä jotakuinkin yhtä paljon kuin minä, mutta tulipa kuunneltua luento. Reilun viikon päästä sitten testaillaan koirakon soveltuvuutta harrastukseen ihan irl. Epäilen, että olemme aika sopivia kaikki neljä.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Anne on kiva! Ja Mika on kiva!


Kylmä meinasi yllättää keskiviikkotreeneissä kun ei voi muistaa, että maaliskuussa on aika vilpoista kun aurinko laskee. Rhoo pääsi tuuraajaksi kouluttajatreeneihin tekemään Anne Saviojan johdolla ratatreeniä. Pii teki saman radan (ja sitä seuranneen ralli-hyppyradan) myöhemmin Yltsin treeneissä.



Rata ei ollut ihan helppo, mutta selviydyttiin siitä kivasti. A:n alakontaktit otettiin särmästi targetin avulla, keinu ja puomi menivät ilmankin. Treenin ehdottomasti suurin anti oli alkusuoran "kauko-ohjaus", joka toimi mainiosti Rhoolle, mutta Piille ei juurikaan. Pyysin ratapiirrosta lainaksi että voidaan ottaa omatoimitreeneissä homma uusiksi. Toinen esiin noussut asia oli rytmin pitäminen tasaisena kepeillä ja puomin yläkontaktille noustessa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Nousunolla ja häiriötreeniä


Tehtiin molempien koirien kanssa kaksi agirataa TAMSKin kisoissa Lempäälässä. En tykännyt kisajärjestelyistä eivätkä koiratkaan niistä piitanneet: yhden radan halliin oli tungettu kaksi rataa, joilla kisattiin yhtä aikaa. Rata-alueet oli hyvin aidattu läpinäkymättömillä aidoilla, esteet ja pohja ok, eli sillä puolella kaikki oli kunnossa. Ainut vaan, että halliin ei sitten enää oikein mahtunutkaan kilpailijoita - ja startteja oli kummallakin radalla päivän aikana n. 230. Parkkipaikatkaan eivät meinanneet riittää. Vilkkaan ja ahtaan ympäristön lisäksi ainakin Rhoota huolestutti ilmastointi- ja lämmityslaite, joka pamahti äänekkäästi hurisemaan tämän tästä. Pitäisihän noihin totutella kun niitä niin usein on, mutta missään vakihallissamme ei moista ole, joten niitä valitettavasti tulee vastaan lähinnä kisoissa.



Selvästä huolestuneisuudestaan huolimatta Rhoo pystyi tekemään esteitä ja jopa jotakuinkin yhtä matkaa minun kanssani. Ei nyt ehkä ihan siinä järjestyksessä kuin yritin ohjata, mutta ilahduttavan hyvältä se näytti. Tuloksena kaksi hyllyä ja kokemusta. Olen taas hyvällä mielellä Pienpedon suoritusvarmuuden kasvamisesta. Tuo oli sille tosi vaikea ympäristö ja silti se malttoi suorittaa. Harmi vaan, että se ohjaukseen keskittyminen jää ensimmäisenä kun Rhoota jännittää.



Myös Pii pyöritteli päätään ja höristeli korviaan vielä startissa istuessaan ja se oli tavallista hitaampi. A-radalta kuitenkin saaliina (ruma ja hidas) nolla, joka riitti 3. sijaan ja Piin ensimmäiseen LUVAan kakkosista. B-radalla Piitä kiinnosti enemmän tsekkailla esteiden numerotötteröitä kuin mennä putkiin, joten tuloksena kosolti yliaikaa ja yksi kieltovirhe. Kun katselin videota kisojen jälkeen alkoi epäilyttää, että se saattoi mieltää nurinpäin olevat kukkaruukun kokoiset ja näköiset tötteröt targettina käytettäväksi kupiksikin. Toivottavasti ei, koska targettina meillä on aina lätyskä (purkin kansi tai hiirimatto), matala pieni pakasterasia tai sitten metallikuppi. Pitää ostaa pari lasten hiekkaämpäriä ja lisäillä niitä radalle treenatessa.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Lappalaisagilauantai


Treenattiin Sporttiksella kaikki kymmenen jalkaa. Treeninä oli 9 esteen kieputuspitoinen radanpätkä, joka hyppärihenkisesti sisälsi kepit, aitoja ja putken. Treenin tärkein anti oli se, että itse muistaisin ohjatessa asettua siivekkeiden kohdalle tai niiden linjalle. Koira ei katso siivekkeitä edetessään vaan arvioi hyppyä rimojen perusteella (poikkeuksena tietty takaakierto), joten siivekkeiden kohdalla ei itse ole koiran tiellä. 



Pii oli mainiossa vireessä ja koko koira ihan katkarapuna kun se pääsi hallille. Rhoo oli vähän vaisu ja himmaili kepeillä kun taas vaihteeksi unohdin sanoa koutsille, että siirtyy kauemmaksi targetista. Tuli sieltä se hyväkin pujottelusuoritus kun Heini siirtyi vähän etäämmälle, mutta ei niitä huonoja tarvitsisi treenailla.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Perjantai-ilta hallilla


Kävi nolosti ja tuplabuukkasin vahingossa jonkun toisen jo varaaman vuoron hallille. Onneksi koko hallin varanneesta tokoporukasta oli päässyt paikalle vain kolme koirakkoa, joten he antoivat minun käyttää hallin peilitöntä puolta. Kiitos ystävällisyydestä vielä näin internetitsekin!



Teimme kepeille lähetystä etupalkalla (kissanruokaa suljetussa Orthex-rasiassa). Rhoota pidin vähän kiinni pannasta ja hetsasin ennen lähetystä Niinun ohjeen mukaisesti ja hyvin se kieltämättä tuntui toimivan. Pari kertaa se juoksi suoraan rasialle keppien sivusta, mutta eipä siitä palkkaa herunut ja uudella yrittämällä se lähti haukahtaen pujottelemaan. Piitä lähetin edelleni hypyn kautta eri kulmista ja se hakikin kepit suht mukavasti. Vanha kunnon vasemmalta sisään-ongelma taisi ilmetä kerran. Kumpikin hurtta sai 3+2 hyvää toistoa. 



Parin esteen ohjaustreeninä tehtiin molemmille päällejuoksua ja Rhoolle myös pakkovalssia. Päällejuoksut sujuivat kivasti ja Rhoo alkaa tulla oikein hyvin mukaan pakkovalssin merkkaukseen. Itse pitäisi edelleen lähteä rohkeammin liikkeelle. Piitä yritin lähettää putkeen samalla tavalla kuin Rhoota kepeille: ensin hetsausta ja sitten vapautus. Pii ei tajunnut yhtään. Tehdään myöhemmin uusi yritys suoralla putkella. Voi olla että U-putki ehkäisi polokoiran aivotoimintaa. 



Viimeisenä treeninä tehtiin set point-harjoituksen slice variant-muunnosta. Piille treeni oli helppo, mutta Rhoo vaati pari toistoa hoksatakseen, mistä on kyse. Sen jälkeen homma meni hienosti ad 60cm.



Koko treeneistä jäi hyvä fiilis. Kerrankin tajusin tehdä vain muutaman hyvän toiston ja lopettaa siihen. Lisää näitä!