torstai 30. kesäkuuta 2011

Esilomailua ja kuukauden yhteenveto


Pii jäi vanhemmilleni täksi viikoksi ja Rhoon kanssa olemme viettäneet pehmeää laskua lomalle. Sekä keskiviikon että torstain agitreenit jäivät kotona laiskottelun jalkoihin ja tänäänkin olemme saaneet aikaiseksi vain pientä kotitreeniä. Teimme kotona ja rappukäytävässä istu-maahan-vaihtoja, sivulle- ja luoksetuloja ja yritin vielä sheipata näyttelypönötystäkin viime tipassa - vastahan sitä huomenna pitäisi osata... Broilerin sydän toimi hyvin palkkana.


Lisäksi Rhoo teki IYC-peliä kanansydämillä ja hienosti tekikin: se väisti luokse työnnetyn namin tieltä ja antoi tassun päälle asetetun herkun olla rauhassa. Myös käsikosketukset toiseen käteen kun toisella kämmenellä on herkku sujuivat näpsäkästi.


Kesäkuu on nyt ohi, joten on aika palata saavutuksiin ja tavoitteisiin tälle kuulle.


Rhoon tavoitteena oli vahvistaa ilmavainun käyttöä, mikä on onnistunut yli odotusten. Keppien ja keinun kanssa ollaan edistytty hieman, mutta ei toivotussa määrin. Rhoo kyllä pujottelee käsiavulla 12 keppiä osana rataa, mutta siitä avusta pitäisi edelleen päästä eroon. Keinuun on tutustuttu ja se aiheuttaa vähän vähemmän ahdistusta. Takaaleikkaus- ja muut suunnitellut ohjaustekniikkatreenit ovat jääneet aika vähäisiksi. Paikkamakuu ei vielä onnistu tavoiteltua viittätoista sekuntia eikä ainakaan häiriössä. Seuraaminen ei onnistu myöskään tavoiteltua 10 askelta, mutta perusasento on parantunut. Takapalkkaan on tutustuttu suunnitellusti.


Piin tavoitteena oli ajaa ensimmäiset verijälkensä, mikä toteutui MEJÄ-koulutuksen myötä. Agitavoitteet jäivät heikoille epäpuhtaan liikkumisen vuoksi, joten niihin palataan heinä-elokuussa: pujottelun parantaminen ja erityisesti avokulmien löytyminen, nopeampi keinu, takaaleikkaus paremmaksi. Tottispuolella paikkamakuu 60 sekuntia mielellään rauhallisessa koirahäiriössä ja seuraamisessa kääntymiset joka suuntaan. Perusasento Piillä oli kyllä jo kesäkuussa parantunut ja motivaatio kestää sen, ettei puolivillaisia yrityksiä palkata - hyvä!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

M-m-m-miehiä?


Maanantairauniot käynnistyivät kettistreenillä vakikouluttajaparin ohjauksella. Teemana olivat portaat ja koiran kantaminen. Rhoolle keskitalon portaat eivät olleet mikään juttu ja kantaminenkin meni yllättävän hyvin. Vähän Rhoo yritti venkoilla hartioillani, mutta napakka ote piti sen aloillaan eikä se kuormittunut hommasta juurikaan. Saisi se paremminkin rentoutua, joten tätä harjoitellaan ennen kuin vieras pääsee kantamaan sitä.


Sää oli lämmin ja tyyni, asteita noin +23C. Treenin teemana oli kaikille koirille monta maalimiestä pienellä alueella, kaikki yhtä aikaa upotettuina. Rhoolle oli kuusi maalimiestä: kopin takakasalla avopiilossa, makuupiilossa pajun lähellä, kesämökissä (sisäänkäynti osin peitettynä levyllä), avopiilossa ennen III-kaivoa, heteka-piilossa sekä avoimessa betonitötterössä L-putken pään yläpuolella.


Rhoo työskenteli upeasti ja oli 100% kuulolla. Viisi maalimiestä nousi leikiten ja Rhoo työskenteli kärsivällisesti. Betonitötteröpiilon kohdalla se mietti rauhassa mitä tehdä, kun haisee mutta ei näy ja pohdinnan jälkeen nousi kurkistamaan tötterön sisään. Kesämökkipiilon se tarkensi hienosti, vaikka aukon edessä oli osin sulkeva levy. Hetekapiilon kohdalla Rhoo merkkasi hajun peräti kolmesti, mutta joka kerta päätti olla työstämättä sitä. Tämän harjoituksen yhteydessä koirille sallittiin hajun vaihtaminen kun tarkoituksena oli opettaa toimintaa tilanteessa, kun hajuja on lähekkäin useita - lisäksi haettiin myös vähän motivoivaa rallatteluhenkeä. Lopulta päädyimme siihen, että maalimies kehuu Rhoota kun se on lähettyvillä.


Kehujen jälkeen Rhoo ei enää teeskennellyt ettei huomannut maalihenkilöä, mutta sitä epäilytti suuresti mennä hänen luokseen. Asento oli matala ja Rhoo lähestyi palkkaa kurotellen varovasti, eikä mennyt piiloon sisään. Hetekan maalihenkilö oli maalimiespoppoon ainoa mies ja Rhoolle entisestään vieraampi, erään treenikaverin puoliso. Sekä minä että kouluttaja-Jenni olimme Rhoon käytöksestä varsin yllättyneitä. Rhoo pääsääntöisesti rakastaa kaikkia ja pyrkii lähinnä syliin. Tiedän itse että Rhoo on pohjimmiltaan hieman varautunut, mutta se ei koskaan näytä sitä näin selvästi. Maalimies yritti leikittää Rhoota ja syöttää sille herkkuja treenin jälkeen, jolloin Rhoo relasi hieman, mutta ei aivan täysin.


Meillä on siis miesongelman tynkää. Olen sekä yllättynyt että ei-yllättynyt: yllättynyt siksi, että Rhoo on sosiaalistettu ihmisiin jo pentuaikana hyvin suurella huolella ja meillä normitilanteessa asuu ihan ikioma mies, joka kuskaa kavereitaan käymään tämän tästä. Ei-yllättynyt olen siksi, että kepo on ollut nyt noin seitsemän kuukautta opiskelu- ja kesätyösyistä pois arkielämästämme ja kun asiaa tarkemmin ajattelee, oma elämäni on hyvinkin naispainotteista treeni- ja muiden vapaa-ajan kontaktien osalta. Täten siis käynnistyy Rhoon Tutustu mieheen-projekti, jonka puitteissa yritän muiluttaa kaikki vähänkin sille vieraammat miehet ottamaan siihen kontaktia. Projekti käynnistyi jo raunioilla kun sattumalta paikalla ollut Juha sai ilon namittaa Rhoota. Rhoo oli Juhaakin kohtaan hieman varuillaan, mutta söi kyllä hyvällä halulla. Se on mainio lähtökohta siedättämiselle, joten en ole juurikaan huolissani asiasta.

torstai 23. kesäkuuta 2011

MEJÄ-oppia Kangasalla


Juhannus startattiin Kangasalla Ahulin kennelin väen järjestämässä MEJÄ-koulutuksessa. Kouluttajana oli taannoisen suomenmestarin, mäyräkoira Volvon omistaja ja ohjaaja Karla Sohlman, joten parempaa ohjausta tuskin olisimme voineet saada. Teoriaosuus hoidettiin kotilukemisilla erinomaiseksi osoittautuneen prujun muodossa ja itse koulutusta varten teimme jälkiä läheiseen maastoon.


Kukin sai vuorollaan olla sienen vetäjänä, jotta kaikki varmasti oppisivat keskeiset asiat, kuten sienen käsittelyn, makuiden teon ja sen, miten askeleiden tulee jatkua kaadon jälkeen. Pii on nuoruudessaan ajanut jokusen (väärin tehdyn...) lyhyen verijäljen, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kokeilemaan sen kanssa pisintä tekemäämme jälkeä. Jäljellä oli kaksi makausta ja toisen jälkeen jälki nousi ylös jyrkkää, paljasta kalliota, joten haastetta oli jo jonkun verran. Jäljen pituutta en osaa arvioida, mutta alle sataan metriin per suora varmaan jäätiin.  Olosuhteet eivät olleet kaikista helpoimmat, sillä erittäin rankka sade ajoi kaikki paitsi vuorossa olleen koirakon etsimään suojaa kuusikosta. Ennen meidän vuoroamme sade onneksi hellitti (kuusetkin alkoivat jo kastua...), mutta tuoreen jäljen haju oli toki tässä vaiheessa levinnyt jo laajalle.


Saavuttuamme jäljen alkuun annoin Piille vihjeen "Missä kissi?", jota isäni käyttää usuttaessaan koiraa etsimään riistaa. Pii työnsi nenän jäljelle ja lähti etenemään määrätietoisesti. Hajun ollessa levinnyt liiaksi tai tuulen häiritessä se nosti kuononsa ja etsi ilmavainulla suunnan ja painoi sitten taas nenän maahan. Kulmat selvisivät turhankin suurella vauhdilla ja kalliokulmassa ainoaksi ongelmaksi muodostui päästä jyrkän kallion päälle vauhdilla - etenemissuunnasta ei ollut epäselvyyttä. Kaadoksi asetetulla sorkalla Pii toimi juuri kuten oletinkin, eli koppasi sorkan suuhun ja pyrki etäämmälle järsimään sitä. Lihapullavaihtokauppakaan ei meinannut onnistua, kun oli löytänyt ihan itse aarteen jäljen päästä, enkä kyllä soimaa koiraa siitä yhtään.


Pii on erittäin riistaviettinen koira ei vain lapinporokoiraksi vaan miksi tahansa koiraksi. En ole jaksanut lähteä taistelemaan asian kanssa, vaan olen antanut piirteen olla ja sallinut isäni peräti rohkaista sitä. Isällä ei ole tällä hetkellä omaa koiraa, joten hän saa puolestani lainata Piitä metsästyskaveriksi tilanteen vaatiessa. Riistaviettisyyden vuoksi olin ajatellut, että metsästyskoirien jälkikoe saattaisi olla Piille hyvinkin sopiva laji, enkä ollut väärässä. Kouluttaja vannotti jo jäljen aikana että lupaathan treenata tämän koiran kanssa. Treeniksi saimme makausten ilmaisemisen (nameja makuille, jotta niille maltetaan pysähtyä - koulutusjäljellä Pii vain totesi vauhdissa että "kissi" ei ollut siinä, jatketaanpa eteenpäin). Karla kehotti ajamaan Piillä seuraavaksi 200m+200m+200m jäljen ja sitten 300m+300m+300m jäljen. Mikäli pidempikin jälki sujuu yhtä hyvin kuin tämänpäiväinen, Karla toivotti tervemenoa kokeisiin.


Käsissäni on siis lupaava MEJÄ-koira, jota en saa viedä kokeisiin ainakaan ennen ensi kautta, mahdollisesti en koskaan. Tämä ottaa taas kerran päähän aika mojovasti. Piin silmätippa kahdesti päivässä ei heikennä sen suorituskykyä pennin vertaa, eikä millään muotoa myöskään paranna. Tervehän se ei leikattuine kaihisilmineen ole, mutta en ymmärrä miksi sen himmeällä näkökyvyllä olisi mitään merkitystä nenälajissa. Olen samoilla linjoilla Kennelliiton kanssa siitä, että esimerkiksi agilitykoiran kipulääkitseminen kisakuntoiseksi on yksiselitteisesti väärin ja mielestäni sen tulisi johtaa ohjaajalle tuntuviin sanktioihin. Aivan kaiken lääkityksen kieltäminen on kuitenkin mielestäni sekä epärationaalista että kohtuutonta, mutta näillä mennään. Itselleni kokeet ja kisat ovat keskeinen treenimotivaation lähde, mutta jospa asetamme Piin kanssa tavoitteeksi ensi kauden MEJÄ-kokeet ja tämän sulan maan ajan treenaamme. Mennään sitten vaikka rytinällä VOI-luokkaan vuoden päästä!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kuin Manulle illallinen


Keskiviikkotreenit alkoivat mukavasti, kunnes paikalle myöhässä saapunut treenikaveri yritti syöttää ranskanbulldoggi(?)uroksensa seinässä kytkettynä odottavalle Rhoolle. Olin tutustumassa rataan kun kuulin tappelun ääntä Rhoon suunnalta ja käännyttyäni katsomaan näin Rhoon roikottavan pikkukoiraa ilmeisesti mahanahasta. Eipä siinä kummemmin näyttänyt käyneen, ei vekkejä tai edes ihorikkoja, mutta treenikaveri pahoitti mielensä ja lähti mitään puhumatta kotiin. Ikävää, mutta noin voi käydä jos vie koiransa kytkettynä odottavan vieraan koiran tykö, vaikka vain ohi kulkiessaan epähuomiossa. Rhoon koirareaktiivisuuden ja pullistelun kanssa saa muutenkin tehdä niska limassa töitä, joten eipä tuo homma pahemmin itseänikään ilahduttanut.


Olimme Rhoon kanssa molemmat vähän kierroksilla tappelunnujakasta, mutta treeni meni silti suht hyvin. Teemana oli U-putkeen ohjaaminen siten, että koira kiertää putken mutkan takaa ohjaajan jäädessä eteen. Koira vietiin siitä sylkkärillä putkeen ja matka jatkui. Jätettyäni kahdesti lihapullaan putken ulkokaarteen viereen Rhoo hoksasi homman ja radanpätkä sujui kivasti. Puomin alakontakti meinaa lipsua jos namin jättää pois, joten ruuan viljeleminen jatkuu toistaiseksi.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kotitottista


Sunnuntai kului helteisesti agin SM-kisoja seuratessa Nastolassa ja maanantaina järjestimme rauniokoetta muille treenaamisen sijaan. Tiistaina ei ole ohjelmoituja treenejä, joten teimme omatoimitreeniä aamulenkin ja iltariekun yhteydessä: Rhoo perusasentoa ja seuraamista, Pii perusasentoa ja paikkamakuuta.


Rhoolla Vapun neuvoma liinatrikki osoittautui sekä hyödylliseksi että tarpeelliseksi. Piin yritin kertaalleen palkata lelulla, mutta kuppihan sillä meni nurin. Lelupalkka nostaa liikaa vielä toistaiseksi. Pii parka vaikuttaa myös aika turhautuneelta treenittömään kauteensa, mitä en yhtään ihmettele. Torstaille on onneksi suunnitteilla sille ihan ikioma MEJÄ-juttu!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Rom liitelee


Pii määrättiin fyssariajan jälkeen lepoon, mutta Rhoo sai luvan osallistua lauantain treeneihin koska siitä ei löytynyt kummempaa ongelmaa. Koivukylässä oli niukasti porukkaa paikalla viileässä ja kosteassa säässä. Rhoo oli loistavassa latingissa, mutta itseäni painoi edellinen ilta vielä aavistuksen verran. Treenin teemana oli hyppysuoran harjoittelu ja A/putki-erottelu.


Rhoo oli erinomaisesti yhteistyössä, mistä olin erittäin tyytyväinen. Häiriönä tosin oli vain ihmisiä ja treenikaverin kaksi koiraa kentän toisessa päässä, mutta aidan sisäpuolella. Rata ei muuten tuottanut suuria vaikeuksia, mutta seitsemän aidan kaareva hyppysuora meni yli Rhoon ymmärryksen. Kartturin pitäisi muistaa saattaa koiransa siten, että seuraava este on suoraan sen edessä, kunnes kokemusta ja itseluottamusta on koiraan karttunut enemmän.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Fyssaripäivä


Piin kankean liikkumisen vuoksi eläinlääkäri määräsi sen Norocarp-kuurille ja lepoon, mutta päätin päälle käyttää sen myös ft:lla. Rhoo pääsi mukaan ihan ennaltaehkäisevän hoidon nimissä, kun ei se käy edes hierojalla ja treeniä tulee kuitenkin aika paljon. Olin saanut tupla-ajan meille suositellulta Tamaralta, joka ottaa vastaan Käpylän 4petsissä. Kummassakaan koirassa ei onneksi ollut suurempaa vikaa, mutta korjattavaahan silti löytyy aina:


Rhoo liikkuu hyvin eikä sillä ole ihmeempiä jumeja tai jäykkyyksiä. Se on kuitenkin ft:n mukaan selvästi alipainoinen jopa kisakuntoiseksi agikoiraksi ja nykykuosissaan altis loukkaantumisille, eikä se pysty rakentamaan lihasta niin kuin sen kuuluisi. Rhoon hauis- ja reisilihakset olivat suhteessa sen vahvimmat lihakset ja näissä oli vähäistä kireyttä. Kokonaisuutena Rhoo oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja tasapainoinen, kuten arvelinkin. Rentoutuminen hoitoon oli Rhoolle vähän haastavaa, mutta saatiin me Pieni Nopeakin käsiteltyä ihan hyvillä mielin.


Peitsaaja-Pii oli kipeä selästä lannealueelta ja antikliinin seudusta. Taustalla on Tamaran mukaan sen vartalon syvien lihasten heikkous, johon tulisi puuttua. Keinoiksi saimme liikuntaa ravaten (pyöräily!), ristikkäisseisontaa pehmeällä alustalla ja tasapainolautailua. Palaamme asiaan syksyllä kontrolliajan merkeissä. Pii ei alkuun ollut oikein vakuuttunut käsittelyn ihanuudesta, mutta kun sen vuoro oli ohi ja Rhoota yritettiin kammeta pitkälleen, Pii tuli tarjoamaan rentoa kylkiasentoa Tamaran jalan juureen. Taisi käsittely tulla tarpeeseen.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Vapun opissa


Töiden jälkeen selvisimme Rhoon kanssa Siuntioon Vappu Alatalon motivaatioklinikalle rankkojen kuurosateiden läpi. Keli oli saapuessamme onneksi viileän poutainen. Treenit olivat kullekin koiralle räätälöityjä, joten Rhoota hetken seurattuaan Vappu totesi ettei meidän tarvitse palkkaavaa leikkiä harjoitella - se osataan jo. Sen sijaan keskittymistä ja kontaktia pitäisi harjoitella ja siihen sitten perehdyttiin.


Rhoo oli oma virkeä, vilkas ja vähän siroava itsensä, mikä ilahdutti itseäni kovasti. Olisi ollut suht kurjaa ajaa Siuntioon asti ja maksaa koulutuksesta jos koira ei esitä itselleen tyypillistä käytöstä. Vappu oli aika ihmeissään Rhoon meiningistä ja taisi alkuun sanoakin ettei ole koskaan nähnyt koiran käyttäytyvän noin. "Noin" oli Rhoon höntsäilyä ympäriinsä ja ajoin äänekästä ja vaativaa eri toimintojen tarjoilua nopeaan tahtiin, sekä eri ärsykkeisiin reagointia niiden sattuessa kohdalle. Vapun lopullinen kuvaus Rhoosta oli, että se on "hyvin intensiivinen koira", mikä kuvaa Rhoota hyvin. Se tekee kaiken 110%, kohde vaan vaihtuu turhan taajaan!


Treeneiksi saimme kontaktikävelyä liinassa "vapaana", mielellään siten, että kaveri on liinan päässä. Vapaaehtoisesta kontaktista heitetään palkaksi nami maahan etuvasemmalle, kehuksi korkeintaan lakoninen "hieno" eikä muuta. Rhoohan nousee melkoisesti kehumisesta silloin, kun se pystyy sitä ottamaan vastaan. Rhoon moninaista höntsäämistä ja röyhkeää toimintojen tarjoamista Vappu kutsui Susan Garrettin termillä "Hey Dude"-käytöksiksi. Rhoon HD-käytöksiä, jotka tulivat treenin aikana ilmi, olivat juurikin tuo röyhkeä vaatiminen tarjoamalla toimintoja, huutaminen, vasten hyppiminen ja keskittymättömyys helppojen, Rhoon jo osaamien käytösten kohdalla. HD-käytöksen kohdalla avustaja vie koiran pois liinassa tai vaihtoehtoisesti itse nostan sen liinasta pitämään tylsää paikallaan. Viimeisenä asiana oli vanhan kunnon nami-kummassakin-kädessä-kontaktitreenin hinkkaaminen, kun Vapun muille läksyksi antama It's yer choice on Rhoolla varsin hyvin hyppysissä.


Pidän kovasti Vapusta kouluttajana ja tästä klinikasta jäi tosi hyvä fiilis. Hän kouluttaa järkiperäisesti ja ilman turhaa voimankäyttöä, mutta ei ole mikään sievistelijä ja hän osaa myös vaatia koiralta sitä, mitä halutaan. Ihmisille hän on selkeä ja mukava. Klinikan follow up-koulutus on elokuussa, katsotaan, mihin näillä eväillä siihen mennessä ehditään!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Keskiviikkoa ohjaajan reisilihaksille


Tavan treenien sijaan keskiviikkona pidettiinkin ohjaajien juoksutreenit. Ohjaajia ilmestyi ryhmästä paikalle vain kaksi, joten juoksimme sitten senkin edestä. Teemana oli juoksutekniikka ja erilaiset loikat.


Kunto meinasi loppua, mutta pitäisi jaksaa jatkaa harjotteita omien lenkkien puitteissa. Treeneiksi saimme koulusta tuttua viivajuoksua, tasajalkaloikkia, luisteluloikkia, "pidennettyä kolmoishyppyä" eli mahdollisimman pitkiä loikkia, tasajalkaloikkia ylöspäin siten, että polvet ovat ponnistaessa vain vähän koukussa, ristijuoksua ja nopeita pysähdyksiä ja startteja. Kävin tasaamassa treeniä vielä tunnin reippaalla kävelylenkillä Pitkäkoskella, mutta saattaa tämä tuntua jaloissa vielä parin päivän päästä.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Rauniotreenejä jälleen


Maanantaiseen tapaan rauniotreenit ja alkajaiseksi hallintaa. Treenasimme radalle saapumista kosteassa ja viileässä, seisovassa ilmassa. Vieraileva kouluttaja Miisa teetti kaikille treenin, jossa otettiin kolme maalimiestä (Rhoolle yksitellen, ei näkölähtöä), koira kytkettynä kunnes saa hajun ja nopea vapautus työskentelemään.


Vieraileva kouluttaja jännitti itseäni, joten olin vähän jäissä. Rhoo työskenteli hyvin ja aiheutti itsessäni huvittuneisuutta pysähtymällä kesken työskentelyn kertaalleen - pysähdyin itse, joten R stoppasi myös istumaan ja odottamaan lupaa jatkaa. En ihan heti ymmärtänyt vapauttaa sitä, mutta luvan saatuaan se lähti jatkamaan työskentelyä oikein hyvin. Maalimiehet olivat yläkasalla (en muista tarkkaa piiloa), sokkelin ensimmäisessä kennossa keskikasalla ja Temppelissä. Temppelissä maalimiehenä oli treeniryhmämme mies, mikä ei Rhoota hetkauttanut. Rhoo lähti väärään suuntaan temppelipiilolta, kutsuin ja se sai suoraan hajun maalihengestä, joten lopetus oli mitä mainioin.


Miisa antoi koirasta erinomaista palautetta ja kehotti kiirehtimään hitaasti: koko tämä kausi pelkkää maalimiesmotivaatiota ja yhteistyön rakentamista, koska Rhoo on varsin itsenäinen kaveri. Ilmaisua kannattaa alkaa miettiä vasta, kun koira on varma kaikilla piilotyypeillä. Miisa luonnehti Rhoota hyvähermoiseksi, avoimeksi, ketteräksi, alustavarmaksi ja innokkaaksi koiraksi, joka on kehittynyt huimasti kauden aikana. Hän sanoi myös että Rhoo liikkuu hyvin ja eteni myös sokkelipiiloon ongelmitta, mikä tuotti useammalle muulle, kokeneemmallekin koiralle vähän päänvaivaa.


Itse sain maalimieskokemusta ja -palautetta: Taran kanssa tarkempana, ettei sen mielenkiinto ehdi putoamaan palkatessa ja älä kylvä niitä nameja! Hyviä pointteja, pyritään korjaamaan asiaa.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Peput pyörimään


Päivitystaukoa on tullut, kun olemme olleet koko ajan menossa. Päivittelen kuitenkin takautuvasti päiväkohtaisesti, kun tämä blogi toimii myös vähän treenipäiväkirjan tapaan. Korrien tottiskoulutuksen jälkeen teimme sekä Rhoon että Piin kanssa takapään käyttötreeniä. Ympäristönä oli kotimme eteinen, jossa on tukeva ja tassuille pitävä matto, palkkana broileri. Kumpainenkin teki kolme settiä, joissa noin 20 toistoa tauotettuna.


Molemmille koirille oli vaikeaa pitää perusasento tarkkana kun käännyin. Harjoitus onnistui virheittä, mikäli sijoittauduin strategisesti lähelle seinää, joten tätä kannattanee jatkaa. Rhoo sai palkkaa myös kontaktin ylläpidosta, kun taas Piille jätin yhtään puolivillaiset suoritukset palkkaamatta. Rhoota yritin palkata suussa olevalla namilla, jonka olisin antanut suorituksen jälkeen oikeassa linjassa kädestä, tarkoituksenani rohkaista katsekontaktia kasvoihini. Rhoon mielestä suusta tuleva palkka oli Helvetin Epäilyttävä Asia, joten se muutti keittiön pöydän alle eikä suostunut tulemaan pois ennen kuin ruoka oli taas tavalliseen tapaan taskussa. Mikä lienee mielenhäiriö pikkukoiralla, en jaksa siedätellä. Namit muuttanevat vasempaan rintataskuun tai pääntielle klipsattuun pussukkaan.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Pk-Korrien koulutuksessa


Suuntasimme kaverin ja hänen koiransa kanssa koko Piironki mukanani Inkooseen Juha ja Susanna Korrin tottiskoulutukseen. Samassa yhteydessä oli mahdollisuus testata yksi koira alunperin belgiyhdistyksen varainkeruuksi kehitetyssä "Olisiko koirastani suojeluun"-testissä, joten ilmoitin siihen Piin. Koiristani Pii on se, joka taisteluleikkii "paremmin" ja tiedän jo ihan hyvin, että Rhoo kokee ihmiseltä tulevan uhkan hyvin voimakkaasti, joten ajattelin että Piillä olisi tuon tyyppisessä testissä kivempaa.


Juhan pitämän erinomaisen teorialuennon jälkeen päästiin aloittamaan käytännön osuus. Kävimme Rhoon kanssa Susannan ohjattavana, aiheena perusasento ja seuraaminen. Itseäni jännitti aivan tolkuttomasti, enkä todellakaan esittänyt parasta osaamistani kouluttajana. Sain itse irti melkeinpä enemmän muiden treenien seuraamisesta, kun omalla ajallamme ohjeet joutuivat olemaan tasoa "anna ensin vihje, sitten vasta apu ja sitten vasta palkka". Ajatteleminen on vaikeaa, jos jännittää! Rhoo sen sijaan teki suhteellisen mukavasti töitä. Se oli turhan matalassa vireessä ja aika löysä varmaan helteestäkin johtuen, mutta se keskittyi kivasti eikä pyrkinyt höntsäilemään omiaan. Yhteistyömme kehittyy hyvää vauhtia ja Rhoo selvästi tsemppaa silloinkin, kun ei niin sataprosenttisesti huvittaisi, mistä olen tosi tyytyväinen! Susanna reagoi Rhoohon varmaan yleisimmällä mahdollisella tavalla: "Sehän on iloinen koira!" Niin se onkin, mun Pieni Nopea.


Pii kävi iltapäivällä leikkimässä Juhan kanssa ja sai varsin mukavan, mutta innon ja puruotteen suhteen ei-rodunomaisen tuloksen. Piille ei kuulemma saisi luultavasti tulosta IPO:sta, mutta varsin mukavasta syystä. Se kun on kuulemma liian kiva koira! Arvion mukaan Pii ei pelännyt Juhan aiheuttamaa uhkaa, mutta se mielummin alkoi kaveeraamaan ja hyvittelemään kuin sisuuntui taistelemaan aggressiivisemmin. Juhan tulkinta oli, että koira tuumaa että "Ota sinä vain se saalis niin leikitään sitten taas rauhassa niin että kaikilla on mukavaa."  Lomakkeessa punaiselle meni kohta toimintakyky, mutta kuulemma vain siksi, ettei voi ruksia kohtaa "mukava koira". Viettiä, saaliskäyttäytymistä ja puruotetta löytyi enemmän kuin lappalaiskoiralta yleensä.


Kuvia seuraa, kunhan ehdin uppaamaan ne nettiin.


 

torstai 9. kesäkuuta 2011

Hyppytreeniä ja pujottelua


Alkuun hirvitti, että miten sitä oikein jaksaa raahautua treenaamaan iltavirkkuvuorolla kesän ajan. Nyt alan olla onnellinen, että saimme vuoron vasta iltamyöhällä. Kuumanakin päivänä jaksaa treenata, kun iltakymmenen jälkeen on oikeastaan aina jo suht inhimillinen keli.


Edelliset treenaajat olivat jättäneet hyppytekniikkatreenin aidat paikalleen, joten siirsin jälleen kerran ne omille koirilleni sopiville väleille ja aloitimme hyppytreeneillä. Perussarja pitenevin välein ei tuottanut kummallekaan mitään ongelmia. Pii selvästi joutui vähän miettimään ekan suorituksen kohdalla, että heeeetkonen, nyt tartteekin olla tarkkana. Rhoo mennä posotti suoraan ilman mitään vaikeuksia, en ainakaan huomannut että se olisi joutunut erityisemmin pohdiskelemaan piteneviä välejä. Pii teki myös set point-harjoitusta, jonka ahneuksissani nostin maksikorkuiseksi asti ja Piin takakynnet kalahtivat korkeimmassa asennossa olleeseen rimaan. Ei ole Piin takapään voima vielä kunnolla palautunut sairasloman jäljiltä.


Pujottelu ohjurein sujui Piiltä hyvin, Rhoolta huonommin. Pii tekee edelleen oikein hyvät 180 asteen umpikulmat lähetyksenä, mutta avokulmat takkuavat yhä. Rhoolle saatiin onnistuneita suorituksia lisäämällä ohjureita. Palkka jäi keppien päähän (tai vähän matkan päähän niistä itse asiassa, koska haluan että liike jatkuu) ja Rhoo kesti hienosti sekä vedätyksen että sen, että jättäydyin taakse. Kun se nyt vaan vielä saisi sen viimeisen ahaa-elämyksen tästä, niin näyttäisi jo tosi hyvältä.


Pii teki keinua niin, että yläpää oli maksipöydällä. Palkkanaan Rainbow-merkkinen koiran märkäruoka se teki hyvin rohkeita vetoja, kuten mm. hyppäsi pöydältä keinulle ja suoritti keinun siitä nurinpäin (tämä ei siis ollut suunniteltu treeni, vaan Piin oma keksintö). En itse asiassa oikein usko, että se pelkää keinun ääntä sen enempää kuin liikettäkään. Se ei vaan ihan hahmota, miten ja missä kohdassa keinu liikkuu. Ainoa, mitä voin kuvitella sen arastelevan oikeasti on sivuttaissuuntainen "tärinä", jonka jännittävä koira saa aikaan epästabiiliin keinuun.


Rhoon asenne työntekoon oli ilahduttava. Se tarjosi erittäin kauniin sivulletulon ennen ekan hyppysarjan alkua ja vieläpä ilman minkäänlaisia apuja! Kai se treenaaminen kannattaa...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Keskiviikkoagit ja takapalkka


Töiden jälkeen haettiin molemmille koirille ymmärrystä entiteetistä nimeltä takapalkka. Olen käyttänyt etäpalkkaa lähinnä agissa aiemmin ja takapalkkaa en lainkaan. Jätin kanaa targettiläpyskälle istumaan jätetyn koiran taakse ja ensin vapautin palkalle kontaktista. Sitten vaadin maahanmenon, sitten luoksetulon ennen vapauttamista. Pii teki hienosti, eikä yrittänytkään varastaa. Rhoo taisi kerran pari ajatella olevansa minua nopeampi, mutta kyllä sekin ymmärsi yskän. Lopuksi molemmat tekivät parin askeleen seuraamista ja Rhoo sivulletuloja vähennetyin avuin. Piillä ei ole mitään käsitystä omasta takapäästään. Asialle pitänee yrittää tehdä jotain.


Keskiviikkoagissa oli teemana takaakierto. Rata oli helppo ja takaakierrot on sekä itselläni että koirillani jotakuinkin hallussa (siinä missä mikään ohjausliike meillä on). Rhoolla oli aivot narikassa-päivä ja se rallaili välillä ihan ikiomiaan. Kouluttaja kommentoi, että itseluottamusta siltä ei ainakaan puutu, minkä minä otin suurena kehuna, vaikka vitsintapaiseksi se oli ehkä tarkoitettu. Jotain on mennyt oikeinkin, jee! Oma tehtäväni on ohjata kyllin selkeästi ja ajoissa, koiran tehtävä on edetä mahdollisimman nopeasti edessä olevalle esteelle. Hyvä hyvä!


Rhoon suorituksesta RotuRacesta on jokunen kuva netissä. Kuvasarja demonstroi hienosti Rhoon äkkijarrutuksen ennen maalia:


http://paronen.kuvat.fi/kuvat/Muut+koirakisat/Roturace+2011/Lauantai+04.06.2011/IMG_8822-1.JPG

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Rauniot ja tokot


Se on löytynyt! Rhoon nenä nimittäin. Tänään piti olla rauniotreenien sijasta kokeen järjestäminen, mutta testaaja joutui perumaan ja treenit pidettiin varakouluttajan avulla tavalliseen tapaan. Rhoo pääsi radalle peräti kahdesti, sillä me aloitimme treenikierroksen kolmella maalimiehellä alueenamme keski- ja alatalot sekä Tean torni. Näkölähtöjä ei tällä kertaa otettu ja kaikki maalit olivat paikoillaan kun aloitimme. Rhoo sai hienosti hajun keskitalon lähemmästä päästä ja yritti tunkeutuakin talon sisään. Kun se totesi, ettei sieltä käsin pääse, se meinasi nohevana poikana vaihtaa hajua Tean tornin tienoilta tulevalle hajulle. Saimme sen onneksi ohjattua oikeaan suuntaan ja se työsti hienosti hajun loppuun asti ja pääsi maalille talon toisesta päästä.


Seuraavat kaksi maalimiestä - alatalon pitkällä sivulla ja tornin alaosassa avopiilossa - olivat helpompia, mutta alatalon tienoilla vauhtia oli taas enemmän kuin keskittymistä ja Rhoo laajensi omatoimisesti aluetta keskikasan tuolle puolen. Kutsuin ja Rhoo tuli hienosti uutta lähetystä varten, mutta valitettavasti lähetin sen vahingossa suoraan maalimiehen syliin, kun en itsekään tiennyt, missä he ovat. Taisin huomata maalihenkilön lymyilemässä juuri, kun olin puoli sekuntia aiemmin lähettänyt koiran. No, näitä sattuu. Kolmatta maalia Rhoo ei kauaa etsinyt. Se eteni ensin hajulla ja heti tilaisuuden tullen se vaihtoi näköön.


Varsinainen treeni alkoi varakouluttajan saavuttua. Tehtiin tunkeutumistreeniä umpipussin muotoiseen piiloon siten, että koira näkee maalimiehen piiloutumisen ja maali vielä innostaa ja nostattaa koiraa mennessään. Piiloon päästäkseen koiran pitää ylittää tyhjiä pulloja, styroksin paloja ja muuta jännittävää, kullekin koiralle tason mukaan. Rhoo pääsi tekemään tämänkin treenin ja suoriutui hyvin. Aivan umpeen ei sisäänkäyntiä sille muurattu, joten se otti vauhti-korjaa-virheet-strategian ja hyppäsi piiloon kaiken romun yli. Rhoo kyllä reippaasti tuli pois piilosta ylittäen esteetkin, että kyllä se varmaan tunkeutuakin osaa. Kiitokseksi kahdesta treenistä vapaaehtoistuin menemään kaivonpohjalle piiloon vartiksi. Mikäs siellä odotellessa, kun kännykässä on Tetris.


Pii teki seuraamista, sivulletuloja ja vähän paikkamakuuta radan laidalla. Paikkamakuussa se odotti aika jatkuvalla palkalla kun treenikaveri koirineen ohitti meidät noin parin metrin päästä. Pii huomasi kyllä heidät, mutta ei reagoinut edes piippaamalla. Taitava!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Uuteen kotiin Roturacen aikaan


Loppuviikon treenimiset menivät ns. plörinäksi, kun piti muuttaa uuteen kämppään. Olemme selvästi muuttaneet turhan harvoin, sillä tavaraa oli päässyt kertymään turhan paljon. Vanhempani ja muuttofirman äijät olivat auttamassa, niin tavaroiden siirto sujui onneksi hyvin.


Helatorstai meni pakatessa syvästi huolestuneiden koirien katsellessa vierestä. Roo tilkitsi itsensä sängyn alle, missä se hyvin harvoin viettää aikaa, ja Pii kulki varjona perässäni piippaillen huolestuneesti. Loppupäivästä se laittoi pään kahden vuokralaatikkopinon väliin ja seistä törötti siinä hyvän tovin, poloinen. Sekä Piistä että Rhoosta tuli mieleen elävästi Helper Dog tästä blogikirjoituksesta (suosittelen lukemaan!): http://hyperboleandahalf.blogspot.com/2010/11/dogs-dont-understand-basic-concepts.html


Lauantaina sain katkaistua muuttotouhut käymällä Rhoon kanssa Hyvinkäällä Roturace-tapahtumassa. Ratajuoksun joukkuehupailutapahtumassa edusti Porokiri-porkkisjoukkue, jonka osana olimme. Kivaa oli, vaikka Rhoon suoritus osoitti tasan tarkkaan sen, miksi emme vielä ole valmiita agilitykisoihin - Rhoo starttasi vieheen perässä mallikkaasti, juoksi n. 3/4 matkaa vauhdilla ja sitten täydestä vauhdista huomasi jotain jänskää aidan takana ja lähti tsekkaamaan. Ei se kovin montaa hetkeä ehtinyt aidalla nuuskutella kun se lähti tulemaan kutsusta luokseni kohti maalia, mutta ajaksi jäi silti 11,02s kun joukkueemme nopein suoriutui 8,5s pintaan. Muilta osin tapahtuman tavoitteet täyttyivät hyvin: Rhoo käyttäytyi hienosti, ei rähjännyt, vuotanut tai provosoinut muita, vaikka ympäristö oli vilkas ja varmasti jännä. Pitänee käyttää molemmat pojat lähiaikoina ratajuoksemassa ihan huvin vuoksi (ja saadakseni Rhoon nopeudesta paremman käsityksen).


Muut treenit ovat jääneetkin loppuviikolta paitsioon muuton vuoksi. Tänään sunnuntaina olisi ehkä aikaa pikaisille iltatokoiluille lähipuistossa, mutta katsotaan nyt, mihin sitä kykenee. Melko työlästä tämä muuttaminen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Rhoo pujottelee


Muut treenaajat olivat ilmeisesti rientäneet viettämään lämmintä helatorstaita mökeilleen, kun olimme keskiviikkoillan ainoat treenaajat. Eipä mitään, sain toivoa treenin teeman ja Rhoo teki 12 kepin pujottelua kahden mutkaputken välissä. Yritimme ensin neljällä ohjurilla, mutta Rhoo plopsahti pois välistä. Sitten lätkittiin ohjurit kaikkiin väleihin ja alettiin vähentämään ja kas! Pieneläin eteni itsenäisesti sekä targetille että ilman sitä (heitetty lelupalkka) ja kesti vedätyksenkin hienosti tiivistäen vain tahtia.


Treenattiin ehkä parikymmentä minuuttia ja sitten pois, koska Rhoolla oli selvästi paras draivi kateissa. Olimme käyneet 1,5h metsälenkillä juuri ennen ja sää oli helteinen, joten eipä ihmekään, ettei se jaksanut enää painaa täysillä. Olin kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että Rhoo selvästi tsemppasi itseään jatkamaan, vaikka harjoituskaan ei ollut se kaikkein jännittävin. Työmotivaatio kehittyy, hyvä!


Parannettavaa treenissä olisi ollut lähinnä itselläni. Olisi pitänyt sanoa selkeämmin, että Rhoo paineistuu aika lailla siitä, että targetin lähellä väijyy ihminen (aikeena peittää palkka, jos suoritus ei sitä ansaitse). Toki on hyvä että avustaja peittää palkan, mutta se pitää tehdä aika taiten tuolle koiralle. Targetin olisi voinut myös jättää selvästi kauemmas kepeistä, koska Rhoo alkaa muuten hidastelemaan loppua kohti. Vaan kaikkinensa aika hyvät täsmätreenit!