Se on löytynyt! Rhoon nenä nimittäin. Tänään piti olla rauniotreenien sijasta kokeen järjestäminen, mutta testaaja joutui perumaan ja treenit pidettiin varakouluttajan avulla tavalliseen tapaan. Rhoo pääsi radalle peräti kahdesti, sillä me aloitimme treenikierroksen kolmella maalimiehellä alueenamme keski- ja alatalot sekä Tean torni. Näkölähtöjä ei tällä kertaa otettu ja kaikki maalit olivat paikoillaan kun aloitimme. Rhoo sai hienosti hajun keskitalon lähemmästä päästä ja yritti tunkeutuakin talon sisään. Kun se totesi, ettei sieltä käsin pääse, se meinasi nohevana poikana vaihtaa hajua Tean tornin tienoilta tulevalle hajulle. Saimme sen onneksi ohjattua oikeaan suuntaan ja se työsti hienosti hajun loppuun asti ja pääsi maalille talon toisesta päästä.
Seuraavat kaksi maalimiestä - alatalon pitkällä sivulla ja tornin alaosassa avopiilossa - olivat helpompia, mutta alatalon tienoilla vauhtia oli taas enemmän kuin keskittymistä ja Rhoo laajensi omatoimisesti aluetta keskikasan tuolle puolen. Kutsuin ja Rhoo tuli hienosti uutta lähetystä varten, mutta valitettavasti lähetin sen vahingossa suoraan maalimiehen syliin, kun en itsekään tiennyt, missä he ovat. Taisin huomata maalihenkilön lymyilemässä juuri, kun olin puoli sekuntia aiemmin lähettänyt koiran. No, näitä sattuu. Kolmatta maalia Rhoo ei kauaa etsinyt. Se eteni ensin hajulla ja heti tilaisuuden tullen se vaihtoi näköön.
Varsinainen treeni alkoi varakouluttajan saavuttua. Tehtiin tunkeutumistreeniä umpipussin muotoiseen piiloon siten, että koira näkee maalimiehen piiloutumisen ja maali vielä innostaa ja nostattaa koiraa mennessään. Piiloon päästäkseen koiran pitää ylittää tyhjiä pulloja, styroksin paloja ja muuta jännittävää, kullekin koiralle tason mukaan. Rhoo pääsi tekemään tämänkin treenin ja suoriutui hyvin. Aivan umpeen ei sisäänkäyntiä sille muurattu, joten se otti vauhti-korjaa-virheet-strategian ja hyppäsi piiloon kaiken romun yli. Rhoo kyllä reippaasti tuli pois piilosta ylittäen esteetkin, että kyllä se varmaan tunkeutuakin osaa. Kiitokseksi kahdesta treenistä vapaaehtoistuin menemään kaivonpohjalle piiloon vartiksi. Mikäs siellä odotellessa, kun kännykässä on Tetris.
Pii teki seuraamista, sivulletuloja ja vähän paikkamakuuta radan laidalla. Paikkamakuussa se odotti aika jatkuvalla palkalla kun treenikaveri koirineen ohitti meidät noin parin metrin päästä. Pii huomasi kyllä heidät, mutta ei reagoinut edes piippaamalla. Taitava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti