Suuntasimme kaverin ja hänen koiransa kanssa koko Piironki mukanani Inkooseen Juha ja Susanna Korrin tottiskoulutukseen. Samassa yhteydessä oli mahdollisuus testata yksi koira alunperin belgiyhdistyksen varainkeruuksi kehitetyssä "Olisiko koirastani suojeluun"-testissä, joten ilmoitin siihen Piin. Koiristani Pii on se, joka taisteluleikkii "paremmin" ja tiedän jo ihan hyvin, että Rhoo kokee ihmiseltä tulevan uhkan hyvin voimakkaasti, joten ajattelin että Piillä olisi tuon tyyppisessä testissä kivempaa.
Juhan pitämän erinomaisen teorialuennon jälkeen päästiin aloittamaan käytännön osuus. Kävimme Rhoon kanssa Susannan ohjattavana, aiheena perusasento ja seuraaminen. Itseäni jännitti aivan tolkuttomasti, enkä todellakaan esittänyt parasta osaamistani kouluttajana. Sain itse irti melkeinpä enemmän muiden treenien seuraamisesta, kun omalla ajallamme ohjeet joutuivat olemaan tasoa "anna ensin vihje, sitten vasta apu ja sitten vasta palkka". Ajatteleminen on vaikeaa, jos jännittää! Rhoo sen sijaan teki suhteellisen mukavasti töitä. Se oli turhan matalassa vireessä ja aika löysä varmaan helteestäkin johtuen, mutta se keskittyi kivasti eikä pyrkinyt höntsäilemään omiaan. Yhteistyömme kehittyy hyvää vauhtia ja Rhoo selvästi tsemppaa silloinkin, kun ei niin sataprosenttisesti huvittaisi, mistä olen tosi tyytyväinen! Susanna reagoi Rhoohon varmaan yleisimmällä mahdollisella tavalla: "Sehän on iloinen koira!" Niin se onkin, mun Pieni Nopea.
Pii kävi iltapäivällä leikkimässä Juhan kanssa ja sai varsin mukavan, mutta innon ja puruotteen suhteen ei-rodunomaisen tuloksen. Piille ei kuulemma saisi luultavasti tulosta IPO:sta, mutta varsin mukavasta syystä. Se kun on kuulemma liian kiva koira! Arvion mukaan Pii ei pelännyt Juhan aiheuttamaa uhkaa, mutta se mielummin alkoi kaveeraamaan ja hyvittelemään kuin sisuuntui taistelemaan aggressiivisemmin. Juhan tulkinta oli, että koira tuumaa että "Ota sinä vain se saalis niin leikitään sitten taas rauhassa niin että kaikilla on mukavaa." Lomakkeessa punaiselle meni kohta toimintakyky, mutta kuulemma vain siksi, ettei voi ruksia kohtaa "mukava koira". Viettiä, saaliskäyttäytymistä ja puruotetta löytyi enemmän kuin lappalaiskoiralta yleensä.
Kuvia seuraa, kunhan ehdin uppaamaan ne nettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti