Purina ja Lintuvaaran miljööbaana

Flunssaisesta olosta huolimatta käytiin Rhoon kanssa starttaamassa kahdesti Purinalla HAU:n episten kisaavien radalla. Olin harkinnut myös Piin mukaan ottamista, mutta olo oli sen verran huono että katsoin parhaaksi startata vain kahdesti. Ensimmäisessä startissa Rhoon fiilis oli tosi mukava ja se teki innolla hommia. Pituus-aita-yhdistelmää seuranneeseen ansaputkeen se sujahti että humps vaan ja taisi hypätä toisen kontakteista, mutta se pujotteli kivasti ja jäi starttiin odottamaan ilman kummempaa säätämistä. 



Toinen rata tuli videollekin: http://youtu.be/opielwQTRfU Rhoo teki erinomaisesti hommia siihen nähden, että sen vire oli jo tippunut ja se oli selvästi kiinnostuneempi ja jännittyneempi ympäristön suhteen. Starttiin jouduinkin jo jättämään sen palkaten, mutta onneksi oli epikset! Ihan mahtavaa treeniä Rhoolle. Alkurata menikin kivasti, mutta vasemmassa takanurkassa ollut yleisö oli aika jännä ja heitä tuijotellen jäi 7-aita hyppäämättä ja pujottelukin oli vähän ikävää kun olisi siihen suuntaan pitänyt. Kontaktit oli hienot ja tulivat palkatuiksi ja muuten Rhoo teki hyvää työtä. Oma ohjaus oli tavalliseen tapaan myöhässä ja Rhoon kaarrokset sen mukaisia, mutta sainpas koiran pysymään pois ansaputkesta!



Illalla mentiin vihdoin ja viimein suorittamaan Espyn tutustumiskurssin "tositoimipäivä". Puoliso ohjasi Piitä ja minä Rhoota, kuten oltiin aikaisemmin sovittu. Tositoimet koostuivat ns. miljööbaanasta Lintuvaaran tyhjillään olevassa (home)koulussa. Paikka oli vieras vain Piille, sillä minä ja puoliso olimme perjantai-iltana siellä maalimiehenä hälyryhmien yhteistreeneissä ja Rhoo oli päässyt samalle koululle hälyryhmän kiitostreeneissä rakennusetsimään. Tehtäviin kuului ohjata koira ensin käytävän poikki olevan sohvan alta ja ylittää sama este itse. Koiran kanssa ryömittiin pressuilla peitetyn pöydän ali, käytiin seisomassa vain taskulampuilla valaistussa ullakkotilassa, kiivettiin kapeat ja avoimet rappuset, kuljettiin portaissa kolisevien purkkien ohi ja läpi, hengattiin kuin sillit suolassa pienessä ja liukkaassa suihkutilassa, ryömittiin koulun juhlasalin lavan ali, kannettiin koiraa hartioilla ympäri salia, ohitettiin ruoka- ja ihmishäiriöitä ja lopuksi juteltiin niitänäitä luokkahuoneessa, jonne oli piiloutunut maalimies ohjaajan tietämättä).



Molemmat koirat ja ymmärtääkseni ihmisetkin suoriutuivat hommistaan mainiosti. Rhoota homma ei paljon hetkauttanut, mutta Piistä näki kotona että herne oli rasittunut kovastikin. Hauskaa sillä silti tuntui olevan ja se toimi mukavasti yhteistyössä puolison kanssa. Aiemmin päivällä baanaa suorittanut juoksunarttu oli Rhoolla kovasti mielen ja nenän päällä, eikä se omatoimisesti hoksannutkaan kaappiin piiloutunutta maalimiestä. Pii oli sen sijaan bongannut maalimiehen pressun alta nurkasta ja jäänyt tuijottamaan häntä pariksi minuutiksi ja siirtynyt sitten tuijottamaan puolisoa. Kun jatko-ohjeita outoon tilanteeseen ei tullut, Pii oli viisaasti siirtynyt tuijottamaan ulko-ovea.



Ilmoittauduimme tulevaksi kaudeksi raunioryhmään, toiveena maanantai-ilta. Puolison opiskelut kun vievät ti-to illat kokonaan ja kun autoja on vain yksi, pitää yrittää yhtenäistää käytäntöjä. Toivottavasti mahdumme toivomaamme ryhmään molemmat.