Ensimmäiset omatoimitreenit tulivat aika lyhyellä varoitusajalla, enkä nyt kolmannellakaan käyntikerralla ollut ihan täysin iskussa sen suhteen, että niitä treenejä voisi etukäteen suunnitellakin. Vaikka kuinka väitin edellisessä blogimerkinnässä, että mietitty on, niin voisi näköjään miettiä tarkemmin. Saatiin kuitenkin tehtyä keppejä pleksiohjureilla molempien koirien kanssa ja pientä radanpätkää, jonka kaivoin Clean Run Exercise sourcebook 2:sta.
Pii meni rataa ihan mukavasti, Rhoo sen sijaan alkoi hyytyä jo siinä vaiheessa ja kirjaimellisesti alitteli rimoja. Ei siltä kunto lopu, mutta kun vire tippuu niin se myös tippuu. Pleksiohjurit olivat Rhoolle uusi tuttavuus ja se olisi mielellään hypellyt niiden yli keppien välistä pujottelun sijaan. Saatiin pari onninstunutta toistoa ja lopetimme ennen kuin Är kyllästyi. Piille pleksiohjurit sopivat kuin nenä päähän. Pari kertaa sain muistuttaa, mistä hommassa olikaan kysymys, ja sitten Pii alkoikin hakea teknisesti paljon parempaa ja nopeampaa pujottelua.
Ikävä kyllä kaksi ohjuria jäi puuttumaan 12 kepin sarjasta, mikä hankaloitti harjoittelua erityisesti Rhoon kanssa - sarja onnistui, jos blokkasin itselläni "aukot". Jatkossa pitänee jättää kepit sikseen, jos ei saa lyhennettyä niiden määrää tai kaikki ohjurit eivät löydy. Pii sai tehdä myös pari muuria keppeihin yhdistettynä. Muuri on este, jota olemme tehneet tähän asti vain kisoissa ja pitihän tuota kokeilla joskus myös iisimmässä ympäristössä.
Oma viikonloppuni meni pääosin Kasvattajan peruskurssilla. Perinnöllisyyskuviot on suht hyvin hallussa ammattikoulutuksen puolesta, joten paras anti jäi juridiseksi. Onpahan tuokin käyty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti