Lappalaistreenien pikkujoulut olivat tänään ja teemana oli koutsin kolmosluokan ratojen ydinkohdista koottu 25:n esteen agirata. Suoritustapa oli epiksenomainen pienin muutoksin: jokaiselle oli kolme yritystä per kierros ja jokaisesta virheestä palattiin starttiin. Ylös kirjattiin se este, jolla moka tuli sekä suoritusaika. Kaikki tekivät kaksi kierrosta eli yhteensä kuusi starttiyritystä ja osa hioi yksityiskohtia vielä tämän jälkeenkin jos energiaa riitti.
Pii-poika yllätti ja voitti nämä karkelot tekemällä ainoan nollasuorituksen koko porukasta! Nollan tehtyämme ilmoitin että käytämme vielä viimeisen starttiyrityksemme sillä kierroksella ja parannamme aikaamme ja niin tehtiinkin: toinen nolla ja kaksi sekuntia ajasta pois! Suoritusajaksi jäi n. 54 sek paremmalla ajallamme.
Rhoon mielestä tutut kaverit syömässä pikkujoulunyyttärin antimia ja hengaamassa pikku katsomossamme olivat suht epäilyttäviä jäädessään startissa sen selän taakse, joten 3/6 starttiyritystä mokattiin jo ensimmäisellä esteellä Pikkueläimen lähdettyä sitä kiertämään hyppää-käskyllä. Parhaiten sujunut "virallinen" yritys päättyi esteelle 12 varsin mukavalla ajalla. Lopuksi vedettiin kierros, jolla koutsi pysäytti kellon kaiken säätämisen ajaksi ja muuten jatkettiin loppuun asti. Rhoon kierrosajaksi olisi tullut noin 50 sekuntia kaikkine kaarteineen. Pujottelu oli Rhoolla tänään erityisen upea, kiihkeä ja vauhdikas.
Olin molempien koirien suoritukseen varsin tyytyväinen ja jäämme hyvillä mielin näistä treeneistä lomille ensi vuoteen asti. Koutsilta tuli (jälleen ja aiheellisia) nuhteita siitä, että Pii pystyy hienoihin suorituksiin kunhan ohjaan sitä sille sopivalla tavalla. Se ei ole hidas koira, vain erilainen kuin Rhoo. Piille sain neuvoksi sen, että kaikki mahdollisuudet nakata koira suorittamaan estettä ja juosta itse vedättämään pitää käyttää hyväksi - ja että minun pitää tosissaan juosta. Rhoolle sain puolestaan ohjeeksi antaa tilaa ja malttaa itse. Rhoohan suorittaa parhaiten itsenäisesti ja kun keskenäinen luottamuksemme tässä pikku hiljaa rakentuu, rytmi ja vauhti tulevat varmasti mukana. Agitaitojen puolella keskitymme seuraavaksi hiomaan kaarteita pienemmäksi ja elämäntaito-osastolla etsimme malttia minulle ja häiriönsietoa koiralle.
Ensi vuosi tuo tullessaan Piin silmän jälkikontrollin, jota odotan jo innolla. Fibriinisameus linssin pinnalla näkyy selvästi ihan silmällä katsottunakin ja aiheuttaa Piin silmiin hassun eriväriefektin, mutta kaikesta päätellen fibriininenkin linssi toimii paremmin kuin kaihinen. Toivottavasti seuraavassa kontrollissa lääkitys päästään jo lopettamaan ja voimme vihdoin palata kilpakentille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti