Disclaimer: kipeänä ei kannata treenata. Älä tee kuten minä teen, tee kuten minä sanon.
Antibioottikuuri vaihtui toiseen, mutta koska puoliso on minuakin kipeämpänä, päätin lähteä kuluttamaan koirien energiaa seuran viikkotreeneihin. Sain kouluttajakaverilta hänen vuoronsa meidän vakiovuoroamme edeltävässä ryhmässä, joten kokonaistreeniajaksi tuli peräti 2,5h. Pii sai vieraileva tähti-vuoromme, koska rata oli varsin haastava ja epäilin, ettei Rhoo kestä niin paljoa hiomista.
Ihmetyksekseni teimme Piin kanssa (rumaa) nollaa varsin haastavaksi kokemallani agiradalla. Meinasin unohtaa radan pariin otteeseen, mutta Pii pelasti urhoollisesti kaikki säätöni. Kouluttaja huomautti, että Pii lataa liikaa poweria hyppyihinsä ja jättää 15cm ilmaa riman päälle aina hypätessään. Tämä hidastaa sitä ja tekee kaarteista laajempia. Ilmiö kuulemma myös paheni sitä mukaa, kun pääsin Piin edelle vedättämään. Tässäpä ensimmäinen perusteltu näkemys siitä, ettei vedättäminen välttämättä olekaan Piille toimivin ratkaisu kaikissa tilanteissa. Pitää varmaan ottaa kaveri sekuntikellon kanssa radan reunalle ja tehdä vähän eläinkokeita. Hyppytekniikkatreeni ei varmasti myöskään ole pahitteeksi, vaikka periaatteessa Pii hyppää ihan kauniisti. Aivotyö hyppäämisen yhteydessä vain näkyy jäävän vähemmälle. Radan vaikein kohta meille taisi olla backlap-ohjaus sen loppupuolella. Rhoon kanssa olen kerran tehnyt backlappeja keväällä käymässäni koulutuksessa ja sen kanssa homma toimi aika intuitiivisesti. Pii vaati enemmän rautalankaa, mutta menihän se silläkin kun vähän väännettiin. En ehkä kuitenkaan ota tuota heti Piin työkalupakkiin, koska se johtaa niin kovin helposti siihen, että P hyppää saman esteen takaisin toiseen suuntaan.
Omissa treeneissä Pii teki rataa viisi minuuttia ja Rhoo käytti Piin ajasta puolet saaden vartin treeniaikaa. Teimme lyhyen agilityradan, jonka teemaksi nousi vetävä eteneminen tiukan käännöksen jälkeen. Rhoo eteni mukavasti keinulle, mutta vain jos olin jo sen edellä ohjaamassa sen sinne. Yksin edetessään se kiersi mokoman kiikun. Puomille se sen sijaan karkasi useampaan kertaan - selkeästi pahin on ohitettu sen kontaktiangstien suhteen. Hieman yllättäen Rhoo koki okserin hyppäämisen vähän vaikeaksi ja okserin jälkeen kääntymisen todella vaikeaksi. Tätä täytyy selvästi treenata.
Oma fiilis treenatessa ei ollut aivan huipussaan. Ekan treenin koutsi totesikin, että sähän näytät siltä että juokset veren maku suussa. Vastasin, että ihan oikein hoksattu. Saa nähdä, kuntoutuuko sitä tämän viikon aikana jaloilleen. En ole tajunnut levätä ajoissa ja nyt sen alkaa toden teolla huomata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti