Eipä mennyt kisamatka ihan toiveiden mukaan. Otimme kolmesta startista vain kaksi, koska oma huumorintajuni loppui toisen startin jälkeen kokonaan, eikä meininki olisi enää tsemppaamalla noussut. Ensimmäisen starttimme missasimme omalla vuorollamme, koska olin lähtenyt kiertämään hallia väärältä puolelta. Seinään oli jäänyt vanha "Kilpailijoiden sisäänkäynti"-kyltti, jonka muistelin aiemmin nähneeni ja jota päädyin noudattamaan. Ilokseni ACE:n väki myöntyi tulkitsemaan myöhästymiseni järjestäjän virheestä johtuvaksi, joten pääsimme starttaamaan A-radalle viimeisinä.
Rhoo ja minä vietimme lyhyen meditointihetken ennen starttaamista ja menimme radalle. Rhoo oli hyvässä vireessä startissa, keskittyi tekemiseen ja meinasi varastaakin esteelle. Kun sitten vapautin sen hyppäämään, se törmäsi rytinällä ensimmäiseen aitaan. Pienen "oho"-hetken jälkeen rata jatkui, mutta Rhoo varasti kolmannen aidan ohi puomin alla olleeseen putkeen. Loppu rata meni rillutteluksi ja juoksimme yhdessä pois kentältä. Olin tässä vaiheessa hommaan suhteellisen tyytyväinen: Rhoo oli hyvässä vireessä, mutta hallinta oli vähän hakoteillä. Tuhat kertaa parempi kuin paineistunut ja ahdistunut välttely, jota sitäkin on viime aikoina riittänyt!
B-radan startti oli jotakuinkin samalla kohdalla kuin A-radankin. Teimme Rhoon kanssa käsikosketuksia IYC-leikkiin yhdistettynä ennen radalle menoa ja Rhoo keskittyi minusta mainiosti minuun ja tulevaan tehtävään. Rataa suorittavaa meitä edeltävää koirakkoa se katsoi lähinnä innostuneen kiinnostuneena. Rhoo jäi mainiosti starttiin juuri siihen kohtaan, mihin toivoinkin, joten pystyin rauhassa asemoitumaan toisen aidan viereen siten, että blokkasin kropallani kakkosesteen vasemmalla puolella kutsuvan suoran putken suun. Kutsuin Rhoota ensimmäisen aidan yli ja sepä kiersi sen muina miehinä seinän kautta. Ei alittanut rimaa (siitä on neuvoteltu aiemmin lukuisia kertoja), vaan kiersi koko roskan. En itse ymmärtänyt tässä kohtaa noudattaa aiempaa lupaustani itselleni siitä, että rata jatkuu koiran virheistä huolimatta, vaan takerruin siihen ajatukseen että koiran TÄYTYY kulkea tolppien läpi ja käynnistää ajanotto. Rhoo ei lähtenyt takaakierrolle, vaan vältteli minua ja nuuskutteli silminnähden huolestuneena. Sain sen lopulta ottamaan ensimmäisen aidan, minkä jälkeen se laukkoi kovaa vauhtia siihen suoraan putkeen, jota olin yrittänyt blokata.
Olin itse unohtanut ensimmäisessä startissa sattuneen törmäyksen, joka varmasti aiheutti Rhoon haluttomuuden hypätä enää tolpallista, samassa paikassa ollutta aitaestettä. Tulkitsin esteen kiertämisen virheellisesti "just nyt ei huvita"-tyyppiseksi toiminnaksi, jota Rhoolla silloin tällöin tunnetusti esiintyy. Kun sitten menin komentamaan sitä suorittamaan asiaa, joka sitä varsin hyvin perusteluin hermostutti, se otti käyttöön lepyttely- ja sijaistoimintoarsenaalinsa. Yhdistin ensimmäisen radan esteeseen törmäämisen ja toisen radan epäonnistumisen mielessäni vasta nyt, tätä blogimerkintää kirjoittaessani. Koira sai onneksi palkakseen edes suorittaa putken ja lähteä sen jälkeen pois painostavalta radalta, mutta jos olisin ymmärtänyt tilanteen oikean laidan, olisin toki mielelläni palkannut sen pienestä suorituksesta ihan "oikealla", ruhtinaallisella palkallakin. Kylläpä sitä ihmisen pitää olla typerä!
Heti kisojen jälkeen mieli oli aika musta, kun ajattelin ettei koko viime kuun treenaaminen ole hyödyttänyt mitään, eikä mistään keskittymistempuistamme tai -rutiineistamme ole enää hyötyä. Nyt kun ymmärrän, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, osaan iloita siitä että Rhoo oli ensimmäisellä radallaan erinomaisessa tekemisen vireessä startissa odotellessaan (hyvin innoissaan, keskittyi itse asiaan, meinasi jopa varastaa mutta malttoi!) Radalla ollessaan se ei pyrkinyt tervehtimään yleisöä, kehähenkilökuntaa, nuuskimaan tonttia tai rallaamaan omiaan. Se oli kehän ulkopuolella varsin hyvin kuulolla, eikä sanonut pahasti läheltä ohitettaville koirille kuin kerran pari. Teimme ennen kotiinlähtöä jopa istu-odota-treeniä Rhoon selkä koirahoitolan koira-aitauksen aitaa päin. Rhoo pysyi istumassa kunnes kutsuin, eikä edes vilkuillut taakseen!
Toki itsesääli tuikkii siitä, miksi juuri nyt piti sattua esteen päällekarkaus. En muista Rhoon kaataneen estettä montaakaan kertaa koko treeniuransa aikana. Epäilen että aiheutin törmäyksen itse vapauttamalla koiran huonoon aikaan. Se nyki meinatessaan varastaa, mutta malttoi. Oma "hyppää"-käskyni saattoi ajoittua näiden valelähtöjen kannalta huonoon hetkeen ja sekoittaa koiran askeleet. Ikäviä sattumuksia kuitenkin tulee, tämänpäiväinen vain poikkeuksellisen huonoon hetkeen (sekä Rhoo että minä olemme kipeästi onnistumisen hetkien tarpeessa). Kuitenkin päivän saldo jäi plussalle, koska tiedän, missä olemme menneet eteenpäin ja mitä voin tehdä viedäkseni meitä yhä edemmäs.
Sain väitöslahjaksi pullollisen Pol Rogerin Champagne Cuvée Sir Winston Churchillia. Se on odottanut sopivaa hetkeä kaapissa jo pian kaksi vuotta, mutta nyt teen itselleni lupauksen: kunhan homma alkaa Rhoon kanssa toimimaan ja palikat loksahtavat vihdoin kohdalleen, avaan tuon pullollisen ja nautin työni hedelmistä. En tiedä, mitä voisin antaa Rhoolle vastaavaksi makunautinnoksi. Ehkä se kertoo minulle vielä toiveensa (tosin erilaiset leikkeleet ja pasteijat tuntuvat olevan sen toivelistalla kovin korkealla).
Pii pääsi isäni kanssa metsälle. Se haki reippaasti reilun pari tuntia, mutta isäni epäili ettei se oikein tiennyt, mitä se haki. Piillä oli kaulassaan uutukainen koiratutka, jonka jättämiä jälkiä oli hauska ihastella. Pii kävi pariin otteeseen n. 500m päässä isästäni, mutta kutsun kuuluessa se kääntyi oitis ja lähti viivasuoraan tulemaan luo. Ehkä tuo ei niin epäluotettava irtipidettävä olekaan, irtoaa vain kovin kauas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti