Aloitimme viikonlopun maaseutumatkan AST:in epiksillä Espoossa. Rhoolle buukattiin kaksi möllistarttia hyppyradalle ja Piille yksi veto kilpailevien radalla. Rhoon kentänlaita-angstit olivat jo mennyttä elämää ja paikalle sattunut kaveri sanoikin, että hän ei usko että Rhoo on ollutkaan mitenkään isommin paineistunut (leikillään varmaan totesi). Rhoo vetoleikki aivan radan vieressä, mutta ei malttanut keskittyä leikkimiseen vähän vilkkaammin liikennöidyllä kohdalla parkkista. Ruoka maistui ja homma näytti ihan lupaavalta.
Startissa pysyminen ei jälleen kerran ollut mikään ongelma, eikä myöskään vauhtisuora heti radan alussa. Jäin pahasti jälkeen kun kävin saattamassa Rhoota liian kauas suoraputki-U-putki-suoraputki-yhdistelmässä, enkä saanut koiraa käännettyä ajoissa oikealle esteelle. Jälleen kerran homma hajosi korjausyritykseeni (milloinkohan sitä oppii olemaan huomioimatta omista virheistä johtuneet törttöilyt epävarmalla koiralla) ja pienen sähläyksen jälkeen Rhoo karkasi aidalle ja tervehtimään ratahenkilöä. Sain Rhoon takaisin ja jatkamaan rataa hieman modifioidulla estejärjestyksellä. Yksi U-putkista oli aiheuttanut toistuviakin kieltoja lukuisille möllikoirille ja sama sattui Rhoolle. Epäilin jo ennalta, että jotain outoa putkessa todennäköisesti oli kun niin moni kokemattomista koirista kielsi sillä, mutta ei kahdella muulla radalla olleella U-putkella. Näinhän tuo olikin sitten märkä sisältä.
Rhoon toinen veto oli parempi. Ehdin ajoissa ensimmäisen kerran mokaamalleni aidalle, mutta seuraavan aidan jälkeen Rhoo sulavasti jatkoi matkaa keesittelemään aidan viereen ja hulmuamaan ympäri kenttää. Videolta näkee, miten se on jo lukinnut katseen häiriöitä kohti ennen kuin se ponnistaa, joten se pääsee jatkamaan matkaa saumattomasti laskeuduttuaan. Ihan hieno, joskin epätoivottava esimerkki siitä, miten koiralla pitää olla menosuunta tiedossa jo ennen esteen suorittamista! Tällä kertaa kaikki estee saatiin kuitenkin suoritettua ja vieläpä oikeassa järjestyksessä, eli hyvä me. Tuloksena HYL useamman kiellon vuoksi.
Pii keskittyi mainiosti ja veti vauhdikkaimman ratasuorituksensa aikoihin. Kontaktit otettiin varmasti ja se tuli ohjauksen mukana oivallisesti, kerran hyvin kuuliaisesti jopa suoraan edessä olevan aidan ohi. Kannattaisi ohjata esteelle eikä sen viereen, sano. Kiellosta huolimatta lopputulemana mainiosti AV 0 ja se kieltovitonen. Vaadittu etenemä oli kakkosille optimoitu, joten eiköhän Piinkin kanssa vielä LUVAa napsahtele kakkosluokassakin kunhan päästään taas virallisiin kisoihin mukaan. Ikävämpänä juttuna tuolta radalta oli se, että joku oli asemoitunut koirineen juuri uloskäynnin ja sen hihna-astian viereen suoraan viimeisen esteen linjan jatkoksi, joten rähäkkäähän siitä tuli. Pii vaikutti onneksi lähinnä hämmentyneeltä, eikä lähtenyt koiran perään tai muutakaan ikävää, mutta eipä noita tarvitsisi sattua. Huonosti parkkeeranneen koirakon ihmisosapuoli onneksi ymmärsi homman nimen ja väisti ennen seuraavaa suorittajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti