Hurjalla kiiruhtamisella ehdimme Piin kanssa Histaan jälkitreeneihin jotakuinkin ajoissa. Keli oli jälleen kuiva, vaikka metsä oli kostea. Myöhästyimme sen verran, että meitä varten oli tehty valmiiksi kokeenomainen jälki: 4 keppiä ja muoto alokasluokan koejälkeä vastaava. Mitään ei oltu merkattu ja tarkoitus oli, että ajamme Piin kanssa jäljen kahden.
Pii nosti erittäin, erittäin kauniisti ja jouhevasti kaksi ensimmäistä keppiä: se jäljesti nenä lähes maassa, tuli kepille ja meni jokusen kymmenen senttiä ohi, palasi ja tarkensi ja asettui maate keppi etujalkojen välissä. Ensimmäinen kulma jäljestettiin leikiten, mutta sitten minun silmilleni ilman suurempaa epävarmuutta tai hakemista Pii päätti vaihtaa jälkeä johonkin toiseen. Jossain vaiheessa huomasin sen seuraavan pienen hetken polkua, joten epäilin kyllä hetken sen ottaneen harhan, mutta pian se päätyikin kääntymään 90o vasempaan. Tulkitsin sen seuraavaksi kulmaksi, enkä hoksannut täydellistä hukkaa ennen kuin oli jo aivan liian myöhäistä.
Seuraavan kerran ajatuksena olisi ajaa vastaava jälki, mutta siten, että kulmat on merkattu minua varten. Tarvitsen itse vielä apua osatakseni tukea koiraa oikeassa paikassa. Ilmaisut ovat varmat ja komeat, joten keppejä ei ainakaan kaikilla jäljillä tarvitse enää merkata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti