Keskiviikkoillaksi pakkasin taas vaihteeksi managerin ja koirat autoon ja hurautimme työpäivän päätteeksi Ojankoon HSKH:n Tehis cupin viimeiseen osakilpailuun. Rhoo otti kaksi starttia maksimölliradalla ja Pii yhden maksikisaavissa. Hurrikaanin jämät eli ihan messevä matalapaine piti huolta tunnelmasta ja loppua eli omia vuorojamme kohti alkoi sataakin. Koiria ei onneksi pieni sade haitannut ja itsellä oli säänmukaiset vaatteet niskassa, joten mikäs siinä kisatessa.
Rhoo ei ollut alkuun juuri kuulolla, joten meditoimme hetken sadetakkini päällä kallistettava-ennen-käyttöä-pikkukoiran kanssa. Meditointi auttoi korvien löytymisessä ja lihapulla alkoi taas maistua palkkana pikku tempuista. Rhoota epäilytti jäädä starttiin, kun metrin parin päässä selän takana kulki muita koirakkoja. Se vilkuili taakseen ja oli levoton ja mokasimmekin jo kolmannen esteen: yrittäessäni hallita starttikaaosta ohjasin Rhoon myöhässä toiselta aidalta putkelle ja se ajautui väärään päähän. Muu rata meni mukiinmenevästi. Ei loistavasti, sillä Rhoo juoksi puomin ohi ensimmäisellä yrittämällä eikä irronnut loppusuoralle yhtään, mutta rata mentiin ilman merkittävää haahuilua loppuun asti. Kerran putkesta tultuaan Rhoo taisi käydä moikkaamassa ratahenkilöä, mutta tuli kutsusta pois.
Toinen startti oli parempi lukuunottamatta lähdössä odottamista. Rhoota kävi pelottamaan selän takana liikkuneet koirat, joten se lähti jolkottelemaan kentän keskiosaa kohti turvaan. Murahdus ja iloinen kutsu saivat Rhoon ensin pysähtymään ja sitten tulemaan luokse ja toinen yritys saikin meidät matkaan hieman muokatulla ohjaussuunnitelmalla, mutta yhteistyössä ja oikeaan suuntaan. Valitettavasti käänsin Rhoon toiselta putkelta kolmannelle hieman myöhässä ja se ajautui ottamaan rataan kuulumattoman aidan, eli tuloksena oli HYL. Oma järkeni pelasi kuitenkin molemmilla radoilla sen verran, etten keskeyttänyt suoritusta moisen vuoksi vaan jatkoimme hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Toinen rata olikin aiempaan suoritustasoomme nähden aivan loistava: tuota ylimääräistä aitaa lukuunottamatta rata oli nopea ja puhdas, etenin ohjaussuunnitelman mukaisesti ja Rhoo otti sekä A:lla että puomilla 2O2O-kontaktit täysin puhtaasti, nopeasti ja ilman mitään inputtia minulta. Tai-ta-vaa!
Piin rata menikin sitten pahemmanlaatuisesti penkin alle. Koko rata oli haastava jo siksi, että sekä möllien että kisaavien rataantutustuminen oli yhtä aikaa ja minun olisi pitänyt startata ensimmäisenä kummallakin radalla. Piin startti siirrettiin sitten kisaavien loppuun ja rataantutustuminen luvattiin "jossain sopivassa välissä", mutta lopputulemana Rhoon toisen startin aikaan koko kisaavien rata odotti minua. Heti juostuani nopsa-Rhoon kanssa yhden radan kuulin kaiuttimista että minua kaipaillaan radalle "heti kun hengitys on tasaantunut". Hätäisellä tutustumisella ja orientoitumisella oli hintansa ja olin radalla vähintään yhtä pihalla kuin Pii. Lohdullista sentään etten ollut ainoa nisäkäs kuutamolla. Pii kävi heti alkajaisiksi tsekkaamassa oman hihnansa, jonka olin ihan normaaliin tapaan heittänyt lähdössä syrjään. Loppu rata meni samalla meinigillä ja HYL ansaittiin jo 3. esteellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti