Saimme Rhoon kanssa Kivikon torstaitreeneihin kaverimme Mirkan seuraksi vakimanagerin sijaan. Pii jäi kotiin hengaamaan (pitkin hampain).
Treenaajia oli vain neljä tällä kertaa, joten ehdimme tehdä porukalla sekä pää- että sivuharjoituksen. Varsinaisessa treenissä oli teemana hankalat lähestymiskulmat, lähinnä keinulle, kepeille ja aidalle pituushypyn jälkeen. Jätimme Rhoon kanssa meditoinnin väliin tällä kertaa, mutta Pom toimi ihan mukavasti siitä huolimatta. Ensimmäisellä ratakierroksella näin, kuinka se lukitsi pituudella renkaan seuraavaksi esteeksi ja eteni sinne välittämättä ohjauksesta tai sanallisista kehotuksistani. Sama toistui kertaalleen toisella harjoituksella, jossa Pieneläin syöksyi vastaavasti putkeen.
Toinen kierros meni ohjauksen ja koiran korvallisuuden kannalta paremmin, mutta radan laidalta seurannut kaverini antoi (täysin aiheellista) palautetta "keinuhevoslaukasta". Ensimmäisellä kierroksella Rhoolla oli vauhtia ja apinanraivoista tekemisen meininkiä, toisella kierroksella meno oli vähän pikkusievää. Kaipa tuo olisi menetellyt noinkin, mutta kuten Mirka sanoi - jos tavoitteita on ja koirassa on, mitä ottaa, niin vauhtiin kannattaa kiinnittää huomiota kriteerinä. Rhoo on tavannut viime päivinä sluibata pari viimeistä väliä kepeistä. Tätä treeniä varten asennettiin ohjurit, eikä asia tuottanut enää mitään huolta.
Toisella radalla ei ollut ihmeempiä ongelmia. Ensimmäisen radan keinu (joka oli muuten hieno ja nopea!) ei enää jättänyt pahaa mieltä puomin suhteen ja kontaktitkin otetiin erittäin kauniisti. Toisen radan kohokohta oli se, että Rhoo jäi starttiin ja jatkoi radalle huolimatta siitä, että treenikaverikoirakko kulki pois radalta noin metri sen selän takana. Rhoota huolestutti selvästi, mutta se pystyi toimimaan. Koska en ole järin fiksu, en tajunnut palkata heti oikeasta toiminnasta, mutta onnekseni Mirka huomautti asiasta ja saatoin pyytää kouluttajalta, että jäljellä olevien treenikertojen aikana voisimme tehdä vastaavaa ihan harkitusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti