Kolmas päivä flunssassa sängynpohjalla ja sekä oma että koirien kuupat meinasivat lahota tekemisen puutteeseen. Nakkasin Rhoon päivähoitoon kaverille ja hain pois siten, että naftisti ehdittiin I-HAHin viikkotreeneihin. Olo ei ollut vielä kovin hehkeä, mutta ibuprofeenin, Nasolinin ja Clarinasen avulla pysyin jo jaloillani. Selkeästi jo aksakunnossa siis!
Tehtiin rivakkaa, etenevää ja putkipitoista rataa, jolla oli toiveestani myös keinu ja onneksi kepitkin. Puomikin mentiin kahdesti. Pientä leieröintitreeniäkin tuli, kun rata piti aloittaa siten, että koira jäi aidan taa ja se piti kutsua puomin "väärältä" puolelta puomin ali kulkeneeseen putkeen, jos aikoi ehtiä ohjaamaan putkea seuranneen aidan. En ole muistaakseni tämänkaltaisia koirieni kanssa juuri tehnyt, mutta molemmat pojat tajusivat homman nimen heti ekalla yrittämällä. Pii teki hyvällä vauhdilla ja sen pujottelunopeudesta olin suorastaan hämmästynyt - se saattaa olla jo Rhoota nopeampi! Toisaalta Pii kestää tosi paljon vedättämistä myös kepeillä, tosin rajansa silläkin näemmä on. Vedätin nimittäin sen kertaalleen pois kaksi väliä ennen aikojaan. Puomin alakontaktit menivät vähän säätämiseksi kun koutsi unohti olla skarppina namitargettien kanssa. Pii "löysi" targetin radalta ennen aikojaan ja sen jälkeen koko targetti taisi unohtua.
Rhoon kanssa sai taas vaihteeksi juosta niin että hippulat vinkuivat. Jotkut ilmassa leijuvat tuoksut ja hallin toisen puolen äänet häiritsivät sitä vähän ja se meinasi olla startissa aika omissa maailmoissaan, mutta kun päästiin vauhtiin niin hyvin rullasi. Ehdin jopa ohjaamaan sen suora hyppy-suora putki-hyppy-hyppy-180 asteen käännös-sarjaan kun vaan rohkenin jättää sen suorittamaan ekaa hyppyä itsenäisesti ja sitten juoksin persjättöä tekemään niin maan perkeleesti. Kaksi tuon suoran viimeistä hyppyä olivat tosi lähekkäin ja vaativat koiralta hyvää hyppytekniikkaa onnistuakseen kovassa vauhdissa ja vielä samalla käännökseen hidastaen. Rhoo meni yli sujuvasti ilman väliaskeleita ponnistaen siitä, mihin laskeutuikin: boing boing. Hieno joustava pieneläin!
Keinu ei tuottanut tällä kertaa kovin suuria ongelmia. Pyysin keinulle namitargetin, jonka Rhoo kävi tsekkaamassa ennen aikojaan ennen keinun suorittamista. Epäilen, että se saattoi käydä kurkkaamassa itse ollaanko nyt menossa keinulle vai puomille. Sitten se meni hieman varoen ja ryömien, mutta kuitenkin itsenäisesti edeten koko keinun useampaan kertaan. Kun keinu oli paikallistettu muuttui puomi niin kivaksi, että sille piti vallan varastaa pariin kertaan. Tämä ei pahemmin haitannut, koska alakontaktille tarjottiin targetittakin hieno 2o2o, joka otettiin kovasta vauhdista ja joka pysyi vapautukseen asti.
Rhoon päivähoidon yhteydessä katsottiin kaverin kanssa Piin noudon tilannetta. Kaveri ehdotti että siirtyisimme hetkeksi takaisin puruluutreeniin ja ottaisimme otteen parantamiseksi myös sitä kapulan vetämistreeniä. Huimin harppauksin tuo noutotouhu on nyt alkanut etenemään, kun hoksasin luopua naksuttimesta ja siitä, että edes pyrkisin saamaan 80% onnistumisia. Pii motivoituu ruuan ansaitsemisesta niin hyvin, että se kestää paljon enemmänkin tuottamattomia yrityksiä jos vain kerron sille NRMilla, mikä ei ollut toivottua ja pidän onnistumiskriteerin realistisena. Vahvistetiheyden pitäminen liian korkeana (ja näin ollen kriteerin liian matalana) saa sen luopumaan siitä, että se yrittäisi tarjota enemmän tai jotain muuta. Sen sijaan se turhautuu silmänräpäyksessä, jos se, mikä "aina ennen" toimi ei toimikaan enää just sillä sekunnilla. Voi kun tämän tiedon olisi saanut kirjallisena Pii-penskan mukana aikanaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti