Vanhempani veivät Piin metsälenkille ja Rhoo, minä ja kuvaaja-apukäsinä toiminut kaverini Antti menimme JATin halliin kisaamaan kaksi agirataa. Radoista ei ollut paljon kotiin kertomista: ensimmäisellä radalla Rhoo karkasi A:n alakontaktilta ja hyppäsi suoraan edessä olleen renkaan läpi. Rengas ei kuulunut radalle, joten siitä HYL. Loppurata meni koiran puolesta varsin sujuvasti, vaikka itselläni meni tavalliseen tapaan pasmat sekaisin kun jotain odottamatonta tapahtui. Loppua kohti skarppasin.
Toiselta radalta saatiin (vaivoin) tulos: RV 25 ja AV 0. Sekä puomin että A:n kontaktit olivat Rhoon mielestä ihan turhia, kepeiltä plopsahdettiin pois kesken kaiken ja loput kaksi virhettä olivat kieltoja. Koko rata oli ihan kamalaa säätöä sekä minun että koiran puolelta.
Agilityn ihmeellisyyksiin kuuluu se, että hylätty rata voi olla paljon parempi kuin se rata, jolta saadaan tulos ja niin kävi tälläkin kertaa. Radoista on videomateriaalia kunhan Antin isä muistaa sen minulle lähettää, mutta epäilen, etten koskaan kehtaa laittaa niitä julkiseen levitykseen. Hyvää tämän päivän kisoissa oli Rhoon toimintakyvyn säilyminen (se teki jopa puomin suuremmin epäröimättä!) ja se, että ensimmäistä kertaa onnistuimme tekemään tuloksen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Huonoa oli oma ohjaukseni, joka oli jotain aivan järkyttävää. Mielessä painoi Rhoon eilinen toimimattomuus tutussa paikassa treenatessa ja oma mieliala oli sen mukaan katastrofia odottava. Taattu tapa epäonnistua kilpailutilanteessa! Pitäisi saada itselle(kin) jostain vaihtopää kisatilanteisiin. Onneksi en sen yhden vahingossa onnistuneen hyppyradan jälkeen mennyt vielä treffeilleni Winstonin kanssa, sillä minun ja Rhoon yhteinen sävel on vielä todellakin löytymättä.
Kisojen jälkeen omat fiilikset olivat kahta kauheammin maissa, mutta kaveri sai puhuttua minut vielä illalla mukaan Virve S:n tokokoulutukseen hallivuorollemme. Lähdin, koska ajattelin saavani vielä yhden näkemyksen Pikkukoiran henkiseen maailmaan. Treeniaika oli varsin lyhyt ja ehdimme Rhoon kanssa demonstroida leikkiä ja tehdä vähän seuraamista. Virve sanoi, ettei hän voi kommentoida paineistumisongelmaa, koska se ei tullut näkyviin treenin aikana. Seuraamisen suhteen neuvottiin tekemään n. 10m matkaa hieman kiemurrellen S:n muotoisesti ja palkkaamaan eteen keskemmälle siten, että koira joutuu tavoittelemaan palkkaansa loppuun asti. Itselläni on tapana työntää nami koiran suuhun asti: "click for action, reward for position". Sivussaoloon kehotettiin rakentamaan kestoa omassa eteisessä peilin ääressä ilman naksuttelua. Tavoitteena olisi, että koira on "töissä" sivulla odotellessaan myös liikkeiden välissä.
Treeni oli mennyt itkua nieleskellessä, joten en suuremmin ihmetellyt että seurakaverin kommentti illan lopuksi irrotti ihan kyyneleetkin. Varmasti hyvää tarkoittaen, mutta huonolla ajoituksella ja pyytämättä hän tuli ilmoittamaan, että leikin Rhoon kanssa väärin ja että se paineistuu kun leikitän sitä. Sitten hän neuvoi, miten koiraani tulisi leikittää: äänestä kuulemma kuuli, ettei leikki ollut Rhoon mielestä kiva tai palkkaava, ja että "tuolla tavalla leikitetään jotain rotikkaa, ei pientä porokoiraa." En voisi olla enempää eri mieltä, mutta yritin vain myönnellä ja päästä tilanteesta nopeasti eroon että pääsisin toipumaan affektistani kulman taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti