...sillä ne osaavat juttuja! Mystistä!
Kaverini päivähoiti Rhoota ja kertoi, että se muuten osaa aika hyvät perusteet AVOn kaukoille ja paikkamakuukin onnistuu aika kivasti, vaikka ihmisen selkä on käännettynä. Koska en usko ennen kuin näen, piti kokeilla kotona tänään. Ja osaahan se: istu-maahan vaihtuu tosi simpsakasti takajalat paikallaan pysyen ja pienellä muistuttelulla mukaan saatiin myös napakka seisominen. Missä vaiheessa nuo on sille opetettu? Paikkamakuu sekä eteisessä että eilen agikentän laidalla sujui sekin vaivattomasti. Rhoo pysyi oikeassa mielentilassa, levollisena ja tarkkaavaisena, eikä yrittänytkään lähteä - ei edes omaa treenivuoroa odotellessa agikentällä. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kuka treenaa koiriani salaa?
Piin nouto etenee edelleen. Sheippailin naksuttimetta sille parempaa pitoa ja pitoon kestoa ja pääsimmekin eteenpäin ihan kapulaa käyttämällä. Pieni veto tai kapulaan koputtaminen sai sen tiivistämään otetta. Yritin myös silittää päätä tai kaulaa näyttääkseni, ettei käteni liike ole se irroitusvihje, johon kannattaa reagoida, mutta Piitä ällötti lääppiminen kun tehdään hommia ja se väisti hämmentyneenä kättä. Eipä sitten paijata työkoiraa enää! Pisin pito oli kymmenisen sekuntia, sen pidemmälle ei tänään edes yritetty. Nyt Pii kestää myös ohjaamisen istumaan ilman, että se sylkee kapulan pois. Vielä eilen sen mielestä oli täysin mahdotonta pidellä kapulaa ja liikkua yhtä aikaa.
Alkaa näyttää siltä, että ehkä sittenkin voisin ottaa Rhoolle tokon ALOn korkkaamisen ja Piille metsäjäljessä kokeisiin uskaltautumisen ensi kauden tavoitteisiin. Piin seuraaminen ja paikkamakuu nyt ovat vielä kaukana BH-tasosta, mutta onhan tässä talvi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti