Mitä sitten seuraavaksi? Ja kuinka paljon? Agilityn suhteen olen tyytyväinen treenimäärään. Mikäli pystyn pitämään vapaaharjoittelusta kiinni, voisi treenikertoja per viikko lisätä ja kestoa per treeni vähentää. Ohjattuja treenejä tuskin kannattaa olla kahta enempää viikossa – sekin on jo paljon. Omatoimisesti treenatessa haluaisin työstää Rhoon varmuutta keinulla ja pujottelussa ja alkaa pikku hiljaa ottaa mukaan vaikeampia lähestymiskulmia ja sitä, että se ottaa itse vastuuta askeltensa asettamisesta lähestyessään pujottelua kovassa vauhdissa. Tällä hetkellä se toimii parhaiten, jos itse hidastan sitä ennen sisäänmenoa. Rhoon motivaatio on parantunut huimasti, mutta haluaisin saada sille mielentilan, jossa aksaa tehdään aina täysillä. Runsas palkkaus ja lyhyet, onnistuneet suoritukset jatkuvat.
Molempien koirien kontaktit vaativat paljon työtä ja mitä enemmän treeniä, sen parempi. 2o2o-asennon treenaaminen ei onneksi vaadi portaita kummempaa varustusta, joten toimeksi vaan. Piille haluan siirtää oman ruokakupin arvoa estesuoritukseen. Lopullisena ideaalina olisi tilanne, jossa voin jättää ruokakupin sen boksiin palkkioksi odottamaan ja Pii suorittaa radan sillä samalla draivilla ja raivolla kuin kupin ollessa näkyvissä estesuoran päässä. Ihan alkuun se pitää saada oivaltamaan, että varastamalla ei koskaan pääse syömään. Kuppipalkka siis kulkenee Piin mukana kaikissa treeneissä toistaiseksi. Oma perusohjaukseni on parantunut huimasti viimeisen puolen vuoden aikana ja tätä kehitystä haluaisin jatkaa. Haluaisin myös kehittää ketteryyttäni, kehonkäyttöäni ja radanlukutaitoani sekä kykyä soveltaa oppimaani radoille. Ohjauksen kuivaharjotteluun mars! Ja kuntosaliketjun kaupan päälle tarjoaman personal trainerin aion saada opastamaan minua ketteryyden ja kehonkäytön parantamiseen.
Rhoon etenemiseen raunioilla olen varsin tyytyväinen. Ilmavainu on nyt hoksattu ja tästä on hyvä jatkaa ensi kaudella. Kotiläksynä opettelemme haukkumaan targettia rauhallisessa paikassa ja hakemaan oikeaa mielentilaa. Tällä hetkellä haukkuminen nostaa Rhoota turhankin paljon. Epämuodollinen hallinta on varsin hyvällä mallilla raunioharrastusta ajatellen ja tokomaisempia liikkeitä rakennellaan pikku hiljaa.
Piin jälkikausi jäi vähän tyngäksi kun pimenevät illat siirsivät treenit viikonloppuihin ja emme päässeet enää osallistumaan. Keppi-ilmaisun ylläpitäminen voisi olla talven tavoitteena ja mikäli sulaa maata riittää, voisimme varmaan jokusen jäljenkin vielä ajaa. Piin kasvattaja on ystävällisesti laittanut meille jemmaan hirvensorkkia, joten kaatoja ensi kauden mejäilyyn on jo plakkarissa. Tottiksen suhteen Piin ensimmäisenä tavoitteena on BH. Sen(kin) saavuttamiseen tarvitaan ennen kaikkea oikean mielentilan saamista. Tässä olen tehnyt vakavan virheen jo Piin ollessa pieni pentu, vaikka hain neuvoja milloin mistäkin: Piin mielestä treeniaika on hinkumisen, kiihtymisen ja kärsimättömyyden aikaa. Toki se rauhoittuu kun oppii varmaksi, mitä siltä odotetaan, mutta vaikkapa paikkamakuun kouluttamisen suhteen mielentila on ihan väärä. BH:n suurin haaste tulee olemaan kaupunkiosuuden ”kaupan eteen jättäminen”, joka todennäköisesti pitää viedä läpi niin, että Pii jää käskyn alle. Koetottiksen hinkkaaminen on myös ohjelmassa ja sen suurin haaste on ollut nouto. Kerrankin itselläni välähti ja aloin hakea noutoliikettä käyttäen esineenä puruluupötköä ja tätä kautta luultavasti pääsemme etenemään.
Tavoitteemme osaamisen suhteen seuraavalle puolivuotiskaudelle ovat siis tässä:
Rhoolle suoritusvarmuus kaikille esteille, myös keinulle häiriötilanteissa. Pujottelussa hakee vaikeammatkin kulmat ja osaa itse vastata sisäänmenostaan. Motivaation parantaminen edelleen. Kontaktiesteet kristallinkirkkaiksi. Pekoilua ajatellen haukkuilmaisu erillisenä juttuna, eli targetin haukkuminen temppuna rauhallisessa mielentilassa valmiiksi ennen uuden maastokauden alkua. Tokopuuhastelua muun touhun lomassa.
Piille kuppipalkalla draivia radalle ja kupin häivyttäminen boksiin odottamaan ennen kauden loppua. Nopeutta saisi tulla lisää ainakin sellainen 10-15%, eli etenemä Piille tyypillisestä n. 3,3m/s jonnekin lähemmäs 4m/s (realistisesti tuskin sen yli, mutta kaikki parannus otetaan ilolla vastaan!). Keppi-ilmaisun ylläpitämistä ajoittaisilla treeneillä. Noudon kokoaminen puruluulla ja edelleen yleistäminen muihin esineisiin, tavoitteena toki se noutokapula. 3min paikkamakuu varmaksi (kupin häivytys, jos sitä käytetään) ja seuraa sievästi 50m suoraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti