Sunnuntaiaamu valkeni kuulaana ja kauniina ja suuntasin molemmat hurtat takapaksissa kohti Lohjaa ja Showlinkin hallia. Paikka oli sekä Rhoolle että minulle uusi ja koiran kannalta aika vaikea. Hallissa kaikui ja yksi pitkä sivu kentästä oli avoin siten, että rataa ja yleisöä erotti vain alle polvenkorkuinen aidantapainen. Toki startti oli molemmilla radoilla tämän avoimen sivun vieressä, joten eipä Rhoo malttanut sitten edes pysyä istumassa. Samoin kuin pari kuukautta sitten Kuopiossa se hipsi minua kohti ennen vapautusta kiertäen ensimmäisen esteen.
En edes muista, mitä tein ensimmäisellä radalla startin mentyä plörinäksi. Taisin ottaa alusta uudelleen ja kun homma ei silti kulkenut (Rhoo painui muistaakseni johonkin mieleiseensä putkeen), yritin tehdä pienen ralliradan. Ralliradallani olisi ollut puomi, mutta sille Rhoo ei tänäänkään halunnut mennä. Hyppäri alkoi samalla tavalla. Vaikealla aloituksella yritin suoristaa Rhoota kepeille valssaamaalla, mutta sainkin sen menemään "oikeaan" päähän viitosputkea keppien sijaan (hämmentävää!) Epäilen, ettei vika ollut ohjaukseni vaan Rhoo koki putken turvallisempana kuin kepit. Hyppärillä saatiin rallattua kuitenkin mukava hyppy-putki-pitoinen, vauhdikas kierros ja uskoisin että Rhoolle jäi radasta hyvä fiilis.
Itselleni kisat olivat jonkinasteinen pettymys - ei siksi, että Rhoota jänskätti vaan siksi, että keinu/puomi on niin iso asia sille nyt, eikä kepeillekään uskalla mennä vieraassa paikassa. Se tekee mielellään helpoksi kokemiaan esteitä (A, kaikki hypyt, putket, pussi) ja ahdistuu kun vaadin siltä ajattelua ja/tai rohkeutta (puomi, keinu, kepit) jo valmiiksi jännässä tilanteessa. Olen nyt vähän epävarma sen suhteen, miten meidän kannattaisi jatkaa kisaamista. Onko parempi käydä rallaamassa kivoja sinnepäinratoja kisatilanteissa ja yrittää rakentaa ymmärrystä siitä, että myös kisoissa on kyse siitä samasta kivasta yhteisestä leikistä kuin treeneissäkin? Vai annanko näin koiralle mahdollisuuden harjoitella ei-toivottua ja valita itse, mitä esteitä kulloinkin sattuu huvittamaan suorittaa? Jos jäämme pois kisoista toistaiseksi, palaako Rhoon ahdistus? Nythän se pystyi jo syömään, tekemään temppuja ja juoksemaan mun mukana hupirataa (joka sisälsi pari ohjauskuviotakin), mikä ei kolme kuukautta sitten onnistunut mitenkään. En haluaisi menettää jo tehtyä työtä. Mutta jos vien sen kisaympäristöön tekemään ja radalla on keinu, puomi ja kepit (kuten niillä aina on), ahdistuuko se lisää? Vaikeaa!
Illalla mentiin vielä Espyn tokovuorolle Agimestalle, jossa ajattelin ottaa jokusen keinutreenin Rhoon kanssa. Agimestan keinu on vaikea - liukas ja koliseva - mutta ajattelin että tulee taas yhdestä uudesta esteestä kokemus ja kyllä se siitä, kun helpotetaan tarpeeksi ja palkka on kohdallaan. Mukana oli Rhoon parasta herkkua, porosäilykettä, mutta eipä auttanut. Helpotettiin siten, että treeni alkoi matalalta pöydältä --> bang gamea noin 10cm korkeudesta --> kosketus keinuun ja palkka lentää kauemmas --> leikkiä keinun vieressä -- > ohijuoksu keinusta. Eipä silti meinannut onnistua: leikkiessä ote oli irtoava ja Rhoo halusi lisää etäisyyttä (1-2m ei riittänyt). Ohijuoksut tulivat kaarteella ja viiveellä sain Rhoon koskettamaan liikkumatonta keinua tassulla.
Epäilen, että liika helpottaminen vain vahvistaa sen ajatusta siitä, että keinu on kauhea ja vaarallinen ja erityinen asia. Yritän varmaankin palata toistaiseksi Ruokaa keinulta-projektiin ja katsoa, mihin sillä päästään. Yritetään omaehtoista ja mutkatonta suoritusta ja paljon toistoja, niin ehkä se siitä. Todistettavasti Rhoo on suorittanut keinun jo itsenäisesti kisoissakin (ja treeneissä suoritus on ollut vielä paljon parempi ja reippaampi): http://www.youtube.com/watch?v=v6Qn-Ux3oU8 En ole aivan varma, mistä nyt taas tuulee. Turhauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti