Kisamatkaviikonlopun ensimmäinen päivä meni ACE:lla treenatessa. Molemmat koirat tekivät saman jokeritasoisen hyppärin, joka koostui teknisemmästä osuudesta ja peräti kymmenen esteen hieman kaarevasta suorasta, joka alkoi suoralla putkella.
Aloitin Piin kanssa, että sain itse rauhassa treenata ohjausta. Pii kestää hiomista niin paljon paremmin kuin Rhoo, että harjoittelen mielummin sen kanssa ensin. Rata oli minulle ja Piille varsin helppo ja ilokseni Pii veti hyvällä sykkeellä myös suorilla, kunhan itse vain jaksoin juosta.Viime aikoina olen käynyt nettituttujen kanssa keskustelua siitä, onko vedättäminen hyvä tapa saada koiraan vauhtia. Voi olla ettei se kaikille toimi, mutta Piistä saa nelosvaihteen esiin juoksemalla itse kovempaa ja vitosvaihteen jättämällä ruokakupin kentän laidalle, se on taivahan tosi. Alkuviikon lepopäivät näkyivät Piissä rauhattomuutena ja vaikeutena malttaa startissa, mutta mukavasti se pysyi radalla kuulolla.
Rhoon vuorolla saatiin taas kerran lähes-yksäri: 90min vuorolle oli saapunut meidän lisäksemme vain yksi koirakko, jotka treenasivat ensin vaikeamman ratasuorituksensa ja lähtivät saman tien kotiin. Pyysin, että radan lisäksi katsottaisiin Rhoon kontaktisuorituksia kun se keinu on aiheuttanut huolta viime aikoina. Jätin Rhoon starttiin ja valmistauduin juoksemaan niin maan perkeleesti. Eipä tullut juoksemista, kun Rhoo kiersi ekan aidan, alitti toisen hypyn riman ja minusta huolimatta painui putken väärään päähän. Koutsi totesi, että sehän ei lue sun ohjausta yhtään ja mitäpä minä siihen muuta kuin myöntelemään.
Volisin siinä sitten kotvan Rhoon haasteista agilityn alalla ja pääsin (kerrankin!) demonstroimaan ne livenä ihan uudelle ihmiselle. Meille entuudestaan tuntematon kouluttaja kuunteli myötätuntoisesti ja yritti auttaa parhaansa mukaan. Pulinan ohessa hokasasimme laittaa ilmastoinnin päälle peittämään tuulen käymistä hallin seiniin ja kattoon ja kun sen jälkeen sain vielä Pikkukoiraan vähän vauhtia hyppysuoralla, homma alkoi lopulta sujua tavalliseen tapaan. Nyt maailmassa on yhteensä noin puoli tusinaa ihmistä, jotka ovat nähneet Rhoon agilitymeiningistä sekä pohjat että huiput. Rhoon kanssa kisatessa paljon mukana ollut kaverini (yksi näistä kuudesta onnekkaasta) kuvasi Rhoota sanomalla, että "Sillä on onnenpyörä päässä. Joskus sattuu rosvosektori." Tämä on toistaiseksi kuulemistani tulkinnoista ehdottomasti selitysvoimaisin.
Kun Rhoon fiilikset saatiin nousemaan, kontaktien tekeminen sujui mukavasti. Saatiin useita hyviä, nopeita ja komeasti 2O2O:iin pysähtyviä toistoja puomilta ja runsaasti palkkaamalla useita hyviä toistoja keinulta. Rataakin tehtiin, tosin Rhoo ei kestänyt lateraalista etäisyyttä kepeillä eli en saanut tarvitsemaani etumatkaa ehtiäkseni valssaamaan radan teknisemmällä pätkällä. Vaihtoehtona kokeiltiin sylikäännöstä, joka melkein toimi: Rhoo sylikääntyy hyvin vasemmalla, mutta ei oikealla. Pitänee tehdä asialle jotain. Rengas-pituus-muuri -yhdistelmä meni varmasti ja ehdin pitkällä suorallakin Rhoon edelle kun lähetin putkiin kaukaa ja juoksin ihan helvetin kovaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti