Kauden todennäköisesti viimeiset arki-illan jälkitreenit puuhasteltiin tänään Histassa. Kouluttaja oli siirtynyt oman koiransa kanssa jo tottiskauteen, joten hän teki jäljet kaikille läsnäoleville treenaajille. Piin kanssa ajettiin muutamien satojen metrien jälki, jolla oli kaksi merkattua kulmaa ja neljä merkattua keppiä.
Ensimmäisestä kepistä Pii porhalsi ohi. Pysähdyin ja odotin, mitä koira tekee. Tultuaan liinan päähän Pii taisi tuumata että jotain unohtui, koska se palasi takaisin ja merkkasi kepin kauniisti menemällä maahan keppi etujalkojen väliin ja nostamalla vielä kepin toviksi suuhunkin. Palkkana oli eläinkaupan alekorista ostettua poronlihasäilykettä, joka taisi olla parasta palkkaa ikinä. Kulmat olivat Piille tällä kertaa vaikeita ja molemmilla se yritti lähteä vähän vapaavalintaiseen suuntaan. Autoin sitä vahingossa liikaa ensimmäisellä, mutta toisella maltoin. Ensimmäinen sijaistoimintokohtaus tuli näillä main ja Pii heitti maahan pyörimään. Napakka "Riittää!" havahdutti sen jatkamaan.
Kun sijaistoimintopato oli avattu, Pii kääntyi haukkua räksyttämään minulle tämän tästä ja yritti taas ilmaista mitä sattuu kepakoita maasta. Oma tulkintani oli, että edellisen treenin härvääminen on vaikuttanut sen varmuuteen ja kuminauha on lyhentynyt. Sen lisäksi se ei ole laatikon terävin veitsi noin yleensäkään ottaen ja se turhautuu suht helposti - mikä tahansa, joka aiheuttaa sille epäilystä siitä että palkka todellakin ON tulossa, lisää härväämisen määrää. Toisaalta Pii on liikuttava siinä, miten innokkaasti ja varmasti se suorittaa, kunhan sen palkan tienaamistavan saa kovalentisti ankkuroitua sen kalloon. Jokaisesta härväämishetkestä päästiin etenemään odottamalla ja ihan vaan kieltämällä itseään ylläpitävät sijaistoiminnot (kaivaminen, kieriminen, haukkuminen). Keppien ilmaisu sujui ensimmäisen kepin jälkeen kuin tanssi. Pii ei edennyt viittä senttiäkään kepin yli, vaan tarkensi kauniisti ja asettui maahan keppi etujalkojen välissä nostaen kepin hetkeksi vielä suuhunsakin.
Rhoo sai korvaukseksi autossa odottelustaan totutella kanssani pimeään metsään. Kuljimme sähkölinjaa pitkin kahdestaan, Rhoo jarruliinaa vetäen. Luoksetulopalkkana ollut porosäilyke kelpasi ja Rhoon korvat olivat ihailtavasti auki. Pimeyskään ei aiheuttanut mitään ongelmia, tosin lähes täysi kuu onneksemme vei pahimman terän lokakuiselta illalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti