Ehdittiin Piin kanssa ensimmäistä kertaa EPK:n tottisryhmäämme. Treenit olivat tuossa aivan lähellä Talin kentällä, mutta Pirkko-myrsky teki olosuhteet aika haastaviksi. Kotoa lähtiessä oli aurinkoista ja treenien alettua tuuli yltyi, veti pilveen ja sitten tulikin vettä niin ettei meinannut sekaan mahtua.
Suunniteltua estetreeniä ei ollut turvallista ottaa kelin vuoksi, joten jonkinmoiseksi teemaksi tuli paikkamakuu, seuraaminen ja liikkeestä istuminen ja maahanmeno. Piin kanssa jätin suosiolla paikkamakuun väliin, koska lätäkössä pötköttäminen olisi tuskin lisännyt maassa pysymisen houkuttelevuutta. Varoitin kouluttajia etukäteen Piin vaatimushaukkumisesta ja pyysin, että otamme mielellämme ohjeita vastaan sen kanssa työskentelemiseen. Pii päättikin olla vieraskorea ja se huuti vain vähän portilla. Epäilen, että se saattoi kuvitella tulevansa koirapuistoon. Teimme pari pätkää seuraamista suoraan pienellä käsiavulla (5-10 askelta x4), joka sujui mainiosti: Pii seurasi tiiviisti, suoraan ja otti perusasennon itsenäisesti ja nopeasti huolimatta likomärästä maasta. Se taisi istua kuuliaisesti jopa lätäkköön pari kertaa. Sitten tehtiin jokunen eteentulo, jotka olivat kaikki vinoja. Pii jäi n. klo 13-14 väliin töröttämään huolimatta käsiavusta ja siitä, että ekasta kerrasta viisastuneena poistin hihnan laahaamasta. Loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetulo ja riehutuspalkka leikillä.
Olin erittäin tyytyväinen Piin innosta tehdä hommia kelistä huolimatta ja saimmekin yhteistyöstämme kehuja. Jatkoa varten pitänee käyttää hyväksi joka ainoa mahdollisuus treenata paikkamakuuta, koska se tulee olemaan meidän BH:n kompastuskivi jos joku. Olin tosin helpottunut siitä, että koira ilmeisesti jätetään paikkamakuuseen aika hyvän matkan päähän suorittavasta koirakosta, joten urakka ei tule olemaan ihan niin mahdoton kuin olin pelännyt. Seuraamisessa on syytä alkaa häivyttämään käsiapua ja pidentämään matkaa. Eteentuloissa palataan taaksepäin ja vahvistetaan suoraa asentoa. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa tehdään nyt alkuun ilman varsinaista seuraamista, eli koira vasemmalla sivulla, mutta ei käskyn alla. Istuminen ja maahanmeno ovat sinänsä Piillä aika näppärät ja nopeat, kun treenaan niitä oikeastaan joka kerta koirien kanssa leikkiessäni.
Tämä viikko on jäänyt koirilla varsin huonolle lenkitykselle ja Pirkosta "nauttiminen" likomärkänä treenien päälle ei oikein hotsittanut. Onneksi puoliso oli lenkittänyt Rhoota ja Piin saa lahjottua tyytyväiseksi ydinluulla. Huomenna sitten pidempi lenkki, aksatreenit ja illalla kaverin luo iltaa istumaan - eiköhän siinä ole koirillekin jo kylliksi puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti