...eikä mennyt edes kauaa! Ajelimme Mikkeliin MAHin kisoihin aamuvarhain paksussa sumussa. Hirvikolari väikkyi koko ajan mielessä, mutta onneksi niitä tai muitakaan vastaantulijoita ei pahemmin näkynyt. Kisat pidettiin avoimella hiekkakentällä ja rata-aluekin oli merkitty pelkästään maahan niitatulla nauhalla. Alueen ulkopuolelle oli asennettu aidoista tehdyt karsinat odottelua varten. Ennen ensimmäistä rataa meditoimme Rhoon kanssa ja siirryimme karsinoiden kupeeseen odottelemaan. En halunnut mennä sisään, että saatoin edelleen palkata Rhoota ja säädellä sen virettä. Valitettavasti edellinen rataa suorittanut koira ampaisi suoraan Rhoon iholle juuri, kun meidän olisi pitänyt mennä starttiin. Häätäessäni vierasta koiraa omastani sain vielä kuuluttajalta nuhteet siitä, etten ollut ajoissa paikalla (wtf) ja olin tässä vaiheessa aika varma, että mahdollisuudet selviytyä kunnialla radasta menivät saman tien.
Vaan Rhoo-poikapa yllätti ja veti oikein mallikkaan radan! Startissa se vähän kurkisteli olkansa taa, mutta sen jälkeen sen tekeminen oli erinomaisen mallikasta. Ohjasin itse sen ohi keinun, josta saimme radan ainoan vitosen. Huonon ohjauksen vuoksi kaarteet tulivat hyvin laajoiksi ja etenemäksi jäi vain 3,58m/s, mutta saimme vihdoin ensimmäisen tuloksemme! Pari tuikituntematonta (ja yksi tuttu) tuli kehumaan menoamme radan jälkeen. Itse olin ikionnellinen.
Toista agilityrataa ennen skippasin toiveikkaasti meditointihetken ja tulos näkyi radalla: Rhoon keskittyminen sirosi ja se haahuili kohti ympäristön häiriöitä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain sen äänellä pidettyä hallinnassa ja teimme kaikki esteet oikeassa järjestyksessä. Jostain matkan varrelta tarttui mukaan HYL, luultavasti Rhoo pujotteli pari väliä väärään suuntaan kun yritin korjata kepeillä fuskaamista. Hyppyradalla Rhoo teki paremmin töitä, mutta en itse ehtinyt ohjaamaan suunnitelmani mukaisesti, joten tulokseksi HYL. Minulla on edelleen melkoisesti totuttelemista tuon pikkuotuksen etenemistahtiin.
Kaikki radat olivat ykkösluokan radoiksi varsin konstikkaita ja nollia tuli niukasti - makseissa muistaakseni yksi per rata. Näin ollen sijoituimme ensimmäisen ratamme suorituksella kolmanneksi. Ilman sijoitustakin olisin ollut seitsemännessä taivaassa. Rhoo teki kolme rataa ja pääosin keskittyi tekemiseen upeasti. Silloinkin kun se ei aivan keskittynyt, se oli riittävästi kuulolla totellakseen. Ahdistuneisuus oli pääosin muisto vain, tosin pidin kyllä tarkasti huolta siitä, ettei Rhoolla ollut liikaa aikaa keskittyä vääränlaisten kierrosten keräämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti