...ovat vahvasti liioiteltuja. Sen sijaan vastoinkäymisiä ja treenitaukoa on helmi-maaliskuulle riittänyt omiksi tarpeiksi asti, joten blogiakaan ei ole tullut päiviteltyä.
Piin käytös muuttui helmikuun alun aikana nopeaan tahtiin yhä aggressiivisemmaksi. Olimme Rhoon kasvattajan luona kylässä helmikuun alussa ja tuolloin kävi erityisen ikävästi: Pii puri ystäväni koiraa päähän varsin yllättävässä tilanteessa. Olimme käyttämässä hämärän aikaan koko koiralaumaa ulkona ja kaikki hääräsivät irti pihalla meidän ympärillämme. Pii pyrki pysymään pohkeeni vieressä ja haukkui. Yritin rohkaista sitä menemään asioilleen tai mukaan muiden touhuihin ja se irtosikin minusta jokusen metrin, juoksi muiden mukana hetken ja jäi sitten seisomaan yksin autojen viereen pihalle. Rhoon emä, Piin pitkäaikainen kaveri Sirna tuli Piin viereen ja sanoi varsin neutraalilla äänellä "mur", jonka jälkeen kahakka olikin päällä. Vaikka pääsin sekunneissa väliin, ehti Sirna saada ikävän, revidoitavan ja tikattavan haavan päähänsä. Heti tilanteen jälkeen Pii onneksi pyrki pois paikalta.
Kaikki läsnä olleet koirat olivat entuudestaan tuttuja, emmekä osanneet odottaa tämänkaltaista tilannetta syntyväksi. Jälkiviisaana olen ajatellut että "olisi pitänyt" osata tunnistaa, miten paineistunut Pii oli siinä hämärällä pihalla useiden muiden mustien koirien vilistessä ympärillä, mutta enpä ymmärtänyt tilannetta oikein. "Onhan ne ennenkin leikkineet ja painineet ongelmitta" - edeltävät kokemukset ja niiden aiheuttamat odotukset vaikeuttavat myös ihmisten kykyä tulkita tilanteita sellaisina kuin ne ovat. Hämärän pihan ja Piin heikentyneen näön lisäksi taustalla saattoi olla se, että ystäväni vanhin koira ei ole arvostanut Piitä juurikaan sen jälkeen, kun Pii taklasi sen turhan innokkaassa leikkiyrityksessään hankeen pari talvea sitten. Tämän jälkeen tämä arvonsa tunteva vanhempi narttu on aina Piin tavatessaan tehnyt sille oitis selväksi, tarvitsisiko Piin olla paikalla ollenkaan. Toki me ihmiset käskytimme koiria olemaan kiusaamatta toisiaan, mutta liekö tämäkin lisännyt Piin kuormittuneisuutta, kun sen on voinut olla vaikea erottaa yhtä musta merkein-porokoiraa toisesta, mene ja tiedä. Ennen näön heikkenemistä Pii on osannut pysyä pois tämän koiran tieltä ja koko porukka on tullut keskenään toimeen ilman ongelmia.
Olen toki aivan sanoinkuvaamattoman pahoillani, että näin piti käydä ystävälleni ja hänen koiralleen, jonka näkökulmasta Piin käytös oli epäilemättä täysin käsittämätöntä. Tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, mutta yritän parhaani mukaan korvata aiheutuneet vauriot niiltä osin kun se vain on mahdollista. Toivoisin, että voisin tehdä enemmän, mutta olo on ollut aika voimaton.
Tämän jälkeen Piin käytös oli jokusen päivän arvaamatonta myös minua ja Rhoota kohtaan. Pii uhkaili minua kertaalleen ruuan päältä ja nappaisi rähähtäen Rhoota kun yritin antaa Rhoolle kädestäni namin. Tilanne rauhottui jonkin verran kun kaikki ylimääräinen aktiviteetti karsittiin minimiin ja yritin tehdä päivistä niin rutiininomaisia kuin suinkin mahdollista. Helmikuu meni apeissa tunnelmissa lenkittäen koiria illat erikseen pitkin mahdollisimman rauhallisia sivupolkuja. Treenit jäivät pois tilanteen rauhoittamiseksi eikä niille ollut oikein aikaakaan sen jälkeen, kun oli töiden päälle lenkittänyt erikseen kaksi aktiivista porokoiraa. Varasin Piille silmäleikkausajan niin pian kuin mahdollista ja se pääsikin veitsen alle tiistaina 1.3.
Oli meillä reissussa välillä ihan hauskaakin, niistä ajoista tässä vielä muutama kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti