Pitkästä aikaa sellaisetkin! Käytiin myös tänään treenailemassa koirakeskus Doggiessa täällä Jyväskylässä ja homma sujui paljon rennommin, kun en koko ajan odottanut ovesta paukahtavan pentukurssillisen verran ihmistä ja koiraa. En tiedä, millaiset treenaussysteemit paikassa yleensä on, mutta ilmoitustaululla komeili lappu "Pidäthän koirasi kytkettynä." Kummakos tuo, jos jengi tulee ovesta rennoin mielin, jos odottavat että sisällä kaikki koirat ovat kiinni.
Teimme keinua Bang Gamen kautta, koska pöydille tuettu keinu ei tunnu toimivan kummankaan koiran kanssa kovin hyvin. Vastoin eilistä säikähdystäni Rhoo ei tunnu pelkäävän keinua sinänsä, ei ainakaan sen liikettä tai ääntä. Työstin muutamassa sarjassa keinun korkeudeksi sellaisen 40cm, eikä homma tuottanut Rhoolle mitään ongelmia. Kun vaihdoimme puolta, jouduin ottamaan toisenkin siivekkeen käyttöön estääkseni sen, että Rhoo vain kolauttaa keinun maahan ja hyppää pois sen toiselle puolelle. Kolautus on siis hyvinkin hallinnassa - paremmin kuin loppuesteen suorittamisen idea. Tämä on ihan ok tässä vaiheessa ja tulin iloiseksi huomatessani, että pohjatyö liikkeeseen ja ääneen totuttamisessa on tehnyt jotain näkyvää tulostakin. Pii teki myös Bang Gamea ja vahvisti epäilyäni siitä, että sen epävarmuus kontakteilla saattaa liittyä näön heikkenemiseen sekin. Paukautusleikki sujui paremman silmän puolelta oivallisesti, mutta vasemman silmän puolelta ei juuri mitenkään. Kovalla työllä sain Piin nousemaan myös huonommalta puolelta keinulle, mutta vain siten, että se ensin painoi etutassuillaan keinun maahan ja sitten nousi sen päälle.
Rhoon kanssa tehtiin myös keppejä (6kpl), jotka alkoivat sujua "helpommalta" puolelta jo tosi mainiosti! Pystyin jättämään namin kädestä pois ja jopa pienentämään käsiapua hieman samalla kun Rhoo haki verkko-ohjureilta tuttua tulista pujottelutekniikkaansa (ja haukkui mennessään). "Vaikeampi" puoli oli juurikin sitä, vaikeampi. Peruuttaen ohjaamalla saimme muutaman hyvän suorituksen, mutta heti kun yritin kääntyä nenä menosuuntaan, Rhoo päätyi haukkumaan ja juoksemaan suoraan eri puolella keppejä. Valitettavasti se alkoi selvästi jo väsyä, joten teimme yhden onnistuneen suorituksen peruuttaen ja lopetimme siihen.
Doggiella oli käytettävissä myös tokoeste, joten molemmat hurtat tekivät alo-luokan hyppyä Riitalta saamiemme ohjeiden mukaisesti. Valitsin vihjeeksi "jump!"-sanan ja molemmat koirat tuntuivat saavan homman juonesta kiinni hyvin nopeasti. Piin kanssa pääsin jo hieman eroon houkuttelusta ja se haki jo oikeaa loppuasentoa itsekin, Rhoota piti auttaa enemmän, mutta oikeaan suuntaan sekin oli menossa.
Lopuksi teimme ruutua. Ensin lähetettiin lelulle, sitten namitargetille ja sitten pelkälle targetille siten, että sen koskemisesta naksahti ja palkka lensi koiran yli kohti peräseinää. Piin kanssa tämä sujui kuin valssi kesällä, ainoastaan pientä epävarmuutta olin havaitsevinani siitä, että saako "ruutu"-kehotuksella oikeasti lähteä matkaan. Varmuus tullee toistojen myötä. Rhoon ruututreeni meni hyvin siihen asti, kun se oli kahdesti lähtenyt namittomalle targetille. Se unohtui nuuskuttelemaan maata ruudun ulkopuolella tilan takaseinän luona, joten kielsin sitä härväämisestä. Kutsuin sen sitten luokse, palkkasin sivulletulon ja yritin lähettää uudestaan ruutuun - eipä lähtenyt. Se eteni suurella kannustuksella metrin pari ja vilkuili vuoroin minuun ja vuoroin targettiin. Hassu koira, kielsin siitä tontin nuuskimisesta ja korvattomuudesta, en siitä targetille menosta! Palasimme namitargettiin, mikä korjasi ongelman.
Huomenna jatketaan vielä. Keinu ja kepit ovat Rhoolle tarpeen (taotaan kun on kuumaa), mutta Piille ainakin keinun väkertäminen tuntuu vähän turhalta. On toki mahdollista, että se tottuu silmättömyyteensä ja reipastuu, kuten kävi autoon hyppäämisen kanssa, mutta ihan mahdollista on sekin, että rikon sen estesuoritusta vielä pahemmin painostamalla. Tokon hyppyä voisi tehdä myös, se kun on välineurhelilulaji, eikä itselläni harjoitushyppyä ole. Pii hyötyisi seuraamisen askelkuvioista ja monikulmioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti