Ajeltiin erittäin huonossa säässä Lietoon starttaamaan Piin ensimmäisillä kakkosluokan radoilla. Agilityliiton sähköisessä ilmoittautumisessa oli ollut virhe, joten ilmoittauduimme B-radalle vasta paikan päällä. TSAU:lle kiitos jälki-ilmoittautumismahdollisuudesta, olisi ollut kylmä ja ikävä odotella viimeistä rataa jos yksi "kierros" olisi jäänyt välistä!
Tuloksissa ei tällä kertaa ollut pahemmin hurraamista. Tavoite kyllä täyttyi eli saimme tuloksen kakkosluokasta, mutta meno oli aivan järkyttävää. Olin ilmeisesti unohtanut pakata mukaan Piin aivot, koska se käyttäytyi aivan kuin olisin tuonut sen suoraan jostain pihan perältä hallikisoihin. Ensimmäisellä radalla (hyppyrata C) se yritti livistää radalta, kävi moikkaamassa tuomarin ja kepeille menon sijaan kävi tsekkaamassa 1,5m sivussa olleen keppien numeromerkinnän. Luojan kiitos rata oli pitkältä sivultaan aidattu ihan kunnon aidalla, niin Pii ei päässyt lähtemään hatkaan. Olin itse ensimmäisellä radalla melkein yhtä hukassa kuin koirakin, osin siksi, että Piin käytös vei kaiken keskittymiseni. Vanha pelko siitä, että se karkaa radalta ja menee härkkimään jotain vierasta koiraa nousi päällimmäiseksi, joten oma ohjaamiseni oli hermostunutta huitomista. Lopputuloksena olikin HYL, jonka otin tietoisesti 3. viimeiseltä esteeltä. Halusin antaa Piin juosta loppusuoran vauhdilla, enkä jäänyt korjaamaan ohitettua estettä.
Agiradoista helpompi eli se jälki-ilmoitettu B meni hieman paremmin, mutta vain hieman. Piin sai pidettyä radalla hirveällä äänenkäytöllä, eikä esimerkiksi pujottelu sujunut silti yhtään. Tuloksena RV 10 ja AV n. 14. Päivän vaikein rata oli viimeinen eli agilityrata A. Pii paransi tekemistään loppua kohti ja oli melkein kuulolla, mutta todella hidas. Ohjasin varmistellen ja olisimme tehneet ratavirheettömän suorituksen, mutta Pii päätti kävellä (!) ohi keppien aloituksen ohjauksestani, vaikka ehdin ohjaamaan ihan hyvin ja ohjasin taatusti oikein. Tuloksena RV 5 ja AV 9,3.
Etenemä oli molemmilla tulosradoilla luokkaa 2,5m/sek, eli aivan järkyttävän huono. Keinu oli todella hidas torstain treeneistä huolimatta ja pujottelu oli yhtä sähläystä joka radalla. Viimeisellä radalla aikavirheestä suuri osa oli mun huonoa ja varmistelevaa ohjausta, mutta ei kaikki. Harmittaa, kun ei edes tiedä, mistä tämä keskittymättömyys johtuu - viime viikonlopun nollat tehtiin sisähallissa, jossa rata oli merkattu vain maahan niitatulla nauhalla, eikä Piillä ollut mitään ongelmia keskittyä rataan.
Rhoo oli olosuhteiden pakosta kisoissa mukana. Tein kisapaikalla sen kanssa häkkileikkiä jokusen toiston, mikä sujui suureksi ihmetyksekseni loistavasti! Istuskelimme myös ratojen jälkeen kehän laidalla ihmettelemässä maailmaa ja ottamassa kontaktia. Kun Pii ei ollut messissä, Rhoo pystyi syömään, pääosin reagoimaan nimeensä ja välillä tarjoamaan kontaktiakin. Kiva kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti