tiistai 16. marraskuuta 2010

Videoanalyysiä


Videot sunnuntain radoista täällä:


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175903008/


http://www.flickr.com/photos/7626086@N02/5175301731/


Ensimmäisessä radassa Pii pääsee tekemään ylimääräistä kaarta renkaan jälkeen putkelle käännettäessä, kun en onnistunut ilmoittamaan koiralle tulevasta käännöksestä ajoissa. Toisella radalla sama homma kepeille viennissä, jyrkempi kääntyminen olisi säästänyt aikaa. Muuten meno oli varsin sujuvaa ja yleisesti ottaen toimimme koirakkona tasomme mukaisesti.


Keinusta on tullut ongelma. Ensimmäisellä radalla sillä tuhraantuu yli viisi sekuntia ja Pii epäröi selvästi hetken myös puomille nousua. Toisella radalla keinu on jo sekunnin verran sujuvampi, eikä epävarmuutta puomille nousussa enää juurikaan ole - tosin olen myöhässä käskytykseni suhteen ja Pii ehtii kääntyä minuun päin kysymään, mihin sitten mennään. Toisinaan ihmettelen, miten vähän se lukee rataa itse, Rhoo kun olisi ollut suoraan edessä olevalla esteellä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. (Epäreilua verrata näitä kahta tosin, Rhoon kanssa kun on alusta asti tehty töitä nimenomaan este- ja itsevarmuuden rakentamiseksi ja Pii on opetettu esteille suoraviivaiseen mutta kenties lopulta epätarkoituksenmukaiseen "työnnä persiistä ja houkuttele"-tyyliin).


Keinun lisäksi pujottelu oli hidas. Siitä, kun Pii ensimmäisen kerran leikkaa keppivälin linjan siihen, kun sen takapuoli on poissa viimeisestä välistä, kului hitaammalla kerralla yli viisi sekuntia. Realistisesti ajateltuna iso porkkiksenrohjo tuskin saa ihan loputtomasti tiivistettyä kepittelyään, mutta noin 4-4,5 sekuntiin sen pitäisi todennäköisesti päästä. Koiran rakenne tekee ison eron näissä bileissä. Kellotin Rhoon verkkokepit yhdeltä aiemmin tänä vuonna kuvatulta videolta ja sen nopein suoritus oli vähän alle kolme sekuntia. Pienpedosta tulee vielä hyvä eläin, kunhan löydämme jälleen yhteisen treenisävelen.


Keinun saanee sujuvammaksi suhteellisen helposti, toistoja, toistoja vaan. Riittävän hyvän palkan myötä luulen saavani Piin uskomaan, että on poikkeuksellinen vahinko, jos keinu liukuu sen alla. Keppeihin haetaan vauhtia teettämällä eri mittaisia sarjoja. Olen selvästi huomannut Piin kiihdyttävän 12 kepin sarjan loppua kohti, ei ehkä niin selvästi noilla kisavideoilla, mutta treenatessa. Olen unohtanut teettää lyhyempää sarjaa, joten mitäpä koira suotta kiirehtiikään alkupäässä, kun palkka on aina kuitenkin siellä lopussa. Typerä minä. Itselleni ostin hiekka- ja keinonurminappikset, jotta en ihan niin helposti vetäisisi lippoja kovempaa juostessani.


Rhoolle ostan paketin pekonia ja sitten kokeillaan pitkän liinan kanssa, miten kiinnostavia ne hajut siellä kentällä olivatkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti