Treeniblogin alkajaisiksi lienee hyvä määritellä nykytilanne ja tavoitteet.
Piin tämän vuoden tavoitteet ovat täyttyneet paremmin kuin hyvin, sillä olemme startanneet jo useammissakin virallisissa kisoissa. Eka kisastartti kun oli ainoa tämän vuoden tavoitteemme ja jos en päädy jättämään Piitä tyystin uudelleenkoulutus-kisatauolle, tulee se ensimmäinenkin nolla varmaan lähiaikoina pokattua. Rhoolle ei sen kummempia tavoitteita tälle vuodelle vielä ollutkaan: opetella elämää ja agilityn perusjuttuja ja käydä terveystarkeissa. Tarkkien osalta RH on priimaa niin luustoltaan (A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä terve) kuin geeneiltään (prcd-PRA A), eli kelpaa siltä osin alkaa treenaus vähän intensiivisemminkin. Agilityn alkeiskurssi ja osa jatkokurssista on Rhoollakin AgilityAkatemialla suoritettuna, joten nykytilanne on varsin hyvin sen mukainen, mitä olen toivonutkin.
Olin molempien koirien kanssa Lappalaiskoirien agilityleirillä Villa Taivaannastassa Kiteellä toissa viikonloppuna. Pii osallistui ykkösluokan ja Rhoo möllien koulutuksiin. Molempien koirien kehitysalueet tulivat leirin aikana hyvin selviksi - kouluttaja moitti, että Pii hyppää huonosti ja kontakteistamme hän taisi kommentoida, että "Onhan ne aika hirveät" ja suositteli uudelleenkouluttamista. Rhoo puolestaan lähti kahdella ensimmäisellä yrityksellä startista koikkelehtimaan yleisön joukkoon. Sitten kun se lopulta kiinnostui työnteosta, se paineli menemään täysin minusta piittaamatta ja taisipa jatkaa hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoraansa vielä rata-alueen takaseinästä hyvän matkaa niitylle päin. Pirun notkea ja nopea se on, kunhan vain olisi notkea ja nopea toivomaani suuntaan!
Kokonaistilanne huomioiden päädyin sijoittamaan AgilityAkatemian kausikorttiin. Käytettävissämme on nyt talvikauden ajan vapaaharjoittelumahdollisuus hyvillä esteillä ja kepeille on vielä talon puolesta pleksiohjuritkin. Pohdin alkuun 2x2-keppien kouluttamista molemmille koirille, mutta taidan tyytyä ohjureihin. Koirat aion joka tapauksessa takaisinketjuttaa keinulle ja puomille ja realistisesti arvioiden oma naksuttelustaminani kuluu varmaan siihen 100%. Kun kerran uudelleenkouluttamaan aletaan, niin pyrin kouluttamaan ohjureilla Piillekin itsenäiset kepit. Nykyisellään se pujottelee jo ihan kuuliaisesti, mutta tekniikka on hidas, pysty ja pomppiva, eikä se juurikaan hae ensimmäistä väliä itse. Enpä taida jatkossa opettaa yhtään koiraa namikädellä vedättämällä, sen verran pitkä ja turhauttava prosessi tuo oli, eikä lopputuloskaan ollut kummoinen.
Siispä tämä sujuvammaksi ja itsenäisemmäksi talven aikana:
Huolestuin tietysti ohjaajalta saamistamme moitteista Piin hyppytekniikasta, mutta onneksi olimme sunnuntaina menossa Vappu Alatalon hyppyseminaariin. Vapun analyysin mukaan Piin perustekniikka on hyvä, mutta kuten olin etukäteen arvellutkin, se hyppää huonosti kaarevalla linjalla. Vapun mukaan tämä johtuu siitä, että Pii on vähän kuin yläpainotteinen bodari ja sillä on huonommin habaa perspäässä. Näin ollen se ei jaksa ponnistaa kaarelle kunnolla, kun pääosa ponnistusvoimasta tulee vain toisesta jalasta, mutta se pärjää ihan mukavasti kun saa käyttää molempia takajalkojaan. Vapun ohjaamana kävimme eläinsairaala Aistissa fysioterapeutilla eilen ja saimme mukaamme jumppaohjeita. Kontrolliaika on sovittu lokakuun 11., jolloin myös Rhoo pääsee ft:n arvioon. Piin liikkumisesta ei ft:kaan löytänyt moitittavaa, lantion tienoilla oli hieman kireyttä ja aristelua, mutta ei ihmeempiä. Notkeakin Iso Apea oli. Hyppykurssi jatkuu kolmen kerran omatoimiharjoittelulla Sporttikoirahallilla syksyn aikana, jolloin käymme läpi Vapun antamia harjoituksia.
Tähän siis enemmän lihasvoimaa taakse:
Rhoon kanssa jätämme AgilityAkatemian koulutukset talvitauolle ja keskitymme treenaamaan hallintaa, kontakteja, keppejä ja ohjausliikkeitä. Juhan koulutukset ovat olleet Rhoon tyyppiselle koiralle oikein hyviä, mutta luulen, että hyödymme koirakkona niistä enemmän ensi vuoden puolella, jolloin olemme toivottavasti jo selkeästi ratavalmiimpia ja pääsemme toivottavasti osallistumaan valmennusryhmään. Perusohjausliikkeiden koulutus ja yksittäisten esteiden opetus sujuu minulta todennäköisesti jo ilman koulutusohjaajaan neuvoja.
Sekä ohjaajan että koirien mielenkiinnon ylläpitämiseksi tiedossa on myös ohjattua koulutusta: Pii käy toista Kompassin E-kurssia putkeen keskiviikkoiltaisin ja Rhoo C-kurssia torstaisin. Taso on leppoisan iisi molemmille koirille. Toivon, että tämä motivoi sekä koiria - erityisesti Rhoota - että ohjaajaa onnistumisen elämyksillä. Haastetta viikkoihimme tuovat lappalaisten vakitreenit, joissa tehdään yleensä kolmosluokan tasoisia ratoja. Kesälauantaisin emme ole juuri porukkatreeneihin ehtineet, mutta talviviikonloput ovat toivoakseni tyhjempiä muusta ohjelmasta. Jos meitä oikein lykästää, pääsee myös Rhoo ensi talvikaudeksi mukaan näihin treeneihin. Rhoolle on kotitreenien lisäksi tarkoitus hakea hallintaa Espoon Palveluskoiraklubin pk-tottiksesta, Oiva Agilityn pohjataidot-kurssilta ja muiden agitreenien kentänlaidalta mahdollisuuksien mukaan.
Siinä tulikin nykytilanne ja resurssit, mutta entäpä tavoitteet?
Piille toivoisin kakkosiin nousua vuoden 2011 ensimmäisen puolikkaan aikana. Haluaisin ehtiä kouluttaa sille itsenäisen pujottelun ja 2o2o-kontaktin puomille ja keinulle tämän vuoden puolella. A:lle en halua edelleenkään sitä pysäyttää, sillä se on varsin suuri ja raskas koira. Hyppytekniikan parantaminen ja lihaskunnon kohentaminen ft:n ohjauksessa tämän vuoden aikana.
Rhoon haluaisin starttaavan ensimmäisissä kisoissaan mieluusti ennen ensi kesää. Sitä ennen on hallinnan luonnollisestikin oltava paljon nykyistä parempi ja itsenäinen, nopea pujottelu ja varmat 2o2o-kontaktit koulutettuina. En kuitenkaan halua odotella sitä "liian valmiiksi" ennen ensimmäistä starttiamme, kunhan se pysyy rata-alueella.
Itselleni toivoisin parempaa fyysistä kuntoa, loppumatonta treeni-intoa, tehokkaampaa jalkatyöskentelyä, parempaa ajoitusta ja pidempää pinnaa. Ja sitten toivoisin lottovoittoa ja maailmanrauhaa kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti