Aamulla menimme koko porukalla vuoden viimeisiin lappalaiskoirien ohjattuihin - jokunen treenikerta on vielä jäljellä, mutta kouluttaja on estynyt tulemasta lukuunottamatta joulupäivää, jolloin olemme tietty itse pyhiä viettämässä toisaalla. Tulimme kuuliaisesti puoli yhdeksitoista kun en muistanut, että kauden päättäjäisien kunniaksi oltiin suunniteltu aloittaa kello 9 ryhmästä riippumatta. Missasimme näin ensimmäisen radan, mutta pääsimme tekemään kaksi jälkimmäistä.
Parin viikon treenitauko oli tehnyt Piille hyvää. Intoa ja draivia riitti jopa siinä määrin, että starttiin jääminen tuotti pienoisia vaikeuksia. Minä unohdin toistuvasti valssata radalla pussin jälkeen ja ensimmäisellä yrittämällä vekkasin aivan väärässä kohtaa, eikä Pii kääntynyt hypyltä renkaalle. Startissa en hoksannut antaa koiralle hyppytilaa ottamalla taka-askelia kutsuessani Piitä ensimmäisten kahden aidan yli. Heinin ohjeilla sain nämä jotakuinkin korjattua ja viimeinen yritys oli merkittävästi ensimmäistä sujuvampi.
Rhoo siedättyi makkaralla muiden koirien ja ihmisten läsnäoloon kolmen sarjan verran. Tilanne oli sille selvästi aika vaikea, mutta se piti huomion minussa (tai kepossa, silloin kuin hän oli nakkipussin varressa) kiitettävällä tavalla. Viimeiseksi tekemällämme rallatusradalla yritin tehdä sen kanssa radanpätkää aikeenani palkata joka toisen esteen jälkeen. Aitapitoisella radalla Rhoo päätti, että nopein reitti menee maksirimojen alta eikä päältä, joten lähdin jo luovuttaneena radalta. Koutsi pelasti kuitenkin tilanteen lisäämällä yhteen aitaan toisen riman, joten pääsin palkkaamaan Rhoon aita-putki -yhdistelmästä.
Talvitreenipaikkamme on muuten oivallinen - keinonurmipohja lämpimässä hallissa ja laadukkaat alumiiniesteet, sisävessa ja vesipiste - mutta kontaktiesteet ovat liukkaat ja alusta esteineen aiheuttaa kiusallista staattista sähköä, joka ikävästi purkautuu esimerkiksi koiran kirsuun namilla palkatessa. Ahne-Piihin moiset eivät onneksi vaikuta, mutta herkemmälle tai vähemmän ahneelle koiralle tämä voi olla isokin ongelma. Rhoo lienee viisainta palkata muuten kuin kädestä, koska ruuan palkkaavuus sen suhteen on vähän niin ja näin joka tapauksessa. Räpsy kirsulle voisi sammuttaa intoa aika tavalla.
Treenien lopuksi koutsi ilmoitti, että haluaisi itse kehittyä valmentajana ja kuulisi mielellään meidän toiveistamme. Kuinka sattuikaan, olinkin juuri tällä viikolla asettanut koiraharrastustavoitteet sekä ensi vuodelle että (meille nörteille) vaihtuvalle uudelle vuosikymmenelle. Vuoden 2011 tavoitteet Rhoon osalta on saada pikku rimanalittelija starttaamaan edes mölleissä, toivottavasti jo virallisissa ykkösissäkin. Lisäksi haluaisin aloitella pelastuskoiraharrastusta sen kanssa. Piin toivoisin nousevan kolmosiin, vaikka se onkin paljon pyydetty. Vaan jos ei veikkaa, ei voi voittaa! 2010-luvulla haluaisin kouluttaa yhden viranomaistason hälykoiran ja saada yhdestä koirastani (varjo)AVA:n. Kymmenessä vuodessa ehtii kaikenlaista! Koutsi toivoi yksityiskohtaisempia toiveita sähköpostilla, joita laitankin heti muotoiltuani ne ymmärrettävämpään muotoon.
Rhoo kävi iltapäivällä vielä Oiva-treeneissä Visiolla. Teimme hidastamista/sivulle pysähtymistä, ympyrätyöskentelyä ja siivekkeiden välistä lähettämistä. Häkkileikki sujui entiseen tapaan vallan mainiosti, kaikkea muuta häiritsivät kokolattiamaton ihanat tuoksut. On vaikeaa edetä positiivisesti vahvistaen, jos mikään lelu tai ruoka ei ole maton nuuskuttelua, nuolemista ja raapimista mukavampaa! Toki nämä olivat jo toiset treenit Rhoolle tänä lauantaina, joten täydellä mahalla ja ehkä jo vähän väsyneenä ei keskittyminenkään ollut enää parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti