Kaverimme pääsi vihdoin perille Belgiasta miehensä ja koiransa kanssa, joten suuntasimme porukalla treenaaman. Sovin suullisesti puhelimessa paikan vuokranneiden ihmisten kanssa, että voimme maksaa ystävästäni tuntivuokran erikseen, mikä olikin ihan mukavaa. He olivat viettäneet koko joulun Düsseldorfissa lentokenttähotellissa ja koira oli jo aika tylsistynyt.
Teimme yhdessä threadle/serpentine-harjoitusta CR Exercise Sourcebook II:sta. Pöytä osoittautui haastavaksi melkeinpä kaikille, joten jälleen on yksi treenaamisen aihe todettu. Pii ei kestä kovin hyvin aitaesteellä takaaleikkaamista, mutta ilokseni Rhoo irtosi oikein nätisti kun lähetin sen hyppäämään edeltä. Takaaleikkaus käänsi molemmat koirat liian jyrkästi esteen jälkeen, mutta se on sitten jo toinen juttu.
Pii jatkoi keppien sisääntulon hakemisen opettelua. Kaverilla oli onneksi naksutin mukana (omat unohtuivat Helsinkiin) ja heti, kun sain naksautettua oikeasta sisäänmenosta ja palkkana oli siankorvan nakertaminen, Pii näytti ottavan aivonsakin käyttöön. Ilman naksutinta se huusi minulle (luultavasti "ANNAKORVAANNAKORVAANNAKORVA") ja tuijoti mua vilkaisemattakaan keppejä ja valitsi sisäänmenovälin nähtävästi sattumalta. Naksun kanssa se alkoi katsoa keppejä ja kerran näin sen korjaavan omaa reittiään oikeaksi - se siis keskittyi ja ajatteli, hurraa! Ihmetyksekseni se myös jatkoi pujottelun komeasti loppuun asti, vaikka naksautin oikeasta sisäänmenosta. Sain useita onnistuneita toistoja sekä vaikeista avo- että umpikulmista, enkä auttanut koiraa muuten kuin osoittamalla esteelle. Toki juoksin sen kanssa vielä keppien suuntaisesti sen pujotellessa, mutta sitä ehtii häivyttämään kunhan saan sen hakemaan aloitusta oikein.
Rhoon kanssa keskityttiin ohjauksen mukana kääntymiseen jälleen kerran. Valssi ja takaaleikkaus tulivat tutummiksi ja Rhoo oli mukavasti yhteistyössä. Erityisen iloinen olen siitä, ettei se aikonutkaan lähteä tervehtimään kaverin koiraa toisessa päässä hallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti