torstai 26. toukokuuta 2011

Vapaavuoro ja seuraamista, pt III


Rhoon piti päästä ratajuoksemaan Roturace-tapahtuman harjoituksiin, mutta olin ohjelmoinut omat aivoni väärin ja eksyimme. Autopilottini johdatti meidät hyvissä ajoin Tuomarinkartanon radalle, kun olisi pitänyt mennä Hyvinkäälle. Olisimme ehtineet Hyvinkään radalle vasta oman vuoromme jälkeen, joten suunnitelma vaihtui lennossa tokotreeneiksi ja lenkiksi Luukissa.


Luukin pieni parkkis toimi jo toista kertaa tällä viikolla sijaintina tokotreeneillemme, teemana jälleen kytkettynä seuraaminen. Rhoo oli aika EVVK-fiiliksellä tokoilemassa, eikä ruokapalkka tai lelukaan oikein toiminut. Piips teki paremmin, ahne kun on, ja kontaktia alkoi tulla jo kivasti. Oma mekaniikkanikin alkaa pikku hiljaa parantua palkitsemisen suhteen. Pii yritti vaatimushaukkuaan kerran pari, mutta selän kääntö ja paheksuva "pfft" saivat homman poikki - kunhan olin ajoissa. Jos se jää kunnolla kiinni siihen luuppiinsa niin se on pakko viedä jäähylle.


Lenkin päälle ohjaaja ja apuohjaaja söivät mäkkiruokaa ja sitten jatkettiin agitreenien merkeissä Sporttikoirahallilla. Edellinen porukka oli tehnyt hyppytekniikkatreeniä, joten hyödynsin valmiiksi rakennettua asetelmaa korjattuani sen ensin perussarjaksi ja omien koirieni koolle sopivaksi. Molemmat koirat muistivat homman nimen hienosti ja pystyin jättämään ne sarjan alkuun ja vapauttamaan palkalle niin, että pystyin itse tarkkailemaan hyppyjä sivusta. Molemmat tahdittivat hyppynsä hyvin ja suoriutuivat ongelmitta. Rhoo piti päätä ehkä vähän turhan korkealla, mutta tarkasti on vaikea sanoa ilman videota. Pitänee ostaa se kamera ihan tätä tarkoitusta varten...


Muuten treenattiin jälleen keppejä ja keinua. Pii tarjoaa jo keinun menemistä ihan itsenäisesti, joten se sai palkkansa maasta. Se jää edelleen kaatamaan keinun saranakohtaan, mutta taidan tyytyä tähän. Aivan alusta uudelleen kouluttaminen ei Piin kohdalla motivoi tarpeeksi ja uskon, että tuohonkin suoritukseen saa vauhtia sitä mukaa, kun itsevarmuus kasvaa. Rhoo tulee jo hienosti matalana yläkontaktille kun avustaja pitelee keinua. Apuohjaajani oli ensimmäistä kertaa hommissa, joten hän alkoi laskea keinua jo ennen kuin Rhoo söi, mutta en usko tämän haitanneen juurikaan. Rhoo sietää jo varsin nopean keinun laskun, mutta yritän pitää pään kylmänä ja edetä maltillisesti.


Pii teki 12 keppiä niin, että ekassa välissä oli ohjuri ja aitoja 180o kaaressa. Avokulmat olivat ohjurin kanssa vähän paremmat, mutta silti selvästi vaikeat. Umpikulmissa ei mitään ongelmaa ja avustajan palkatessa edestä sain toistoja siten, etten itse juossut rinnalla. Jos saan apua palkkaamiseen vastakin, niin pitänee alkaa tekemään häiriötreeniä Piin pujottelun kanssa.


Rhoon pujottelu oli melkoista roiskimista, kuten edellisen kerran jälkeen epäilinkin. Keppien vähentäminen kuuteen ja ohjureiden lisääminen auttoi ja saimme treenattua sekä itsenäistä etenemistä että sisäänmenokulmia. Rhoolla on joku käsitys siitä, että jotain kiemurtelua minä tällä esteellä haluan, mutta tuntuu että oikeat suoritukset ilman ohjureita tai käsiapuja ovat vielä lähinnä vahinkoja. Se, että niitä vahinkoja tulee joka treenillä, on kuitenkin jo hyvin lupaavaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti