Piti mennä lappalaisporukan vapaamuotoisiin tokotreeneihin, mutta iski epätoivo. Olen treeniaaltoliikkeessäni taas siinä "ei tästä ikinä tule mitään"-aallonpohjassa, jossa en jaksa olla optimistinen ja luottaa etenemiseen, kun vaan iloisesti jaksan ottaa lisää etäisyyttä ja tehdä jälleen jotain helppoakin helpompaa, että saan vahvistetiheyden pidettyä korkeana. Treenaamisen kun pitäisi olla motivoivaa myös ohjaajalle, piru vie!
Valitettuani tuskaani fabossa ystävä kutsui käymään ja lupasi koutsata. Piin seuraaminen oli kuin olikin mennyt eteenpäin ja minun kannattaisi kuulemma alkaa vaatia pidempää suoritusta ja palkata erityisesti täpäkästä kontaktista. Pii poikittaa kun se ennakoi palkkaa, joten kaveri kehoitti kokeilemaan kytkettynä seuraamisessa lyhyttä lenkitöntä hihnaa, joka jää roikkumaan vähän koiran ulkokyljen päälle. Testataan, josko auttaisi!
Mietimme yhdessä myös Rhoon motivointi- ja häiriöhuolia. Toimintasuunnitelmana on nyt, että nimeen pitää reagoida tilanteesta huolimatta. Sheippailen Rhoolle yhdentekeviä juttuja eri ympäristöissä (101 things to do with a box-tyyliin) toiveena saada sekä vahvistetiheys että tekemisen ilo mukaan hommiin. Seuraamisen kanssa kokeillaan lyhyen hihnan taktiikkaa ja avokätistä palkkaamista kontaktin tarjoamisesta.
Katsotaan, mihin näillä eväillä päästään! Oma olo treenaamisen suhteen ainakin parani, kiitos siitä kaverilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti