Rhoon kuvitteellinen aivoherne liikkuu hitaasti hiipimällä, mutta se liikkuu sittenkin! Rauniotreenien alkuun otettiin hallintaa, joka sisälsi paikkamakuuta koiran tason mukaisesti ja radalle tuloa pujotellen merkkitötteröiden välistä koira kontaktissa seuraten. Sitten tavoitteena oli jättää koira paikkamakuuseen kouluttajan antaessa lisäohjeita ja siitä seuruuttaen pois.
Rhoolle otin maahanmenoja ja aivan lyhyttä paikkamakuuta lähes jatkuvalla palkalla. Omaa liikettä oli mukana yhden askelen verran, mutta toisaalta olimme vain jokusen metrin päässä lähimmästä omaa treeniään tekevästä koirasta. Olosuhteisiin nähden Rhoo keskittyi minuun ilahduttavan hyvin - melkein väittäisin, ettei sen huomion saamisessa ja pitämisessä ollut mitään ongelmaa! Vapautuksen jälkeen se kyllä ampui ohjuksena penkkaa nuuskimaan tai ruohoa syömään, mutta tuli pyynnöstä taas töitä jatkamaan.
Seuruuttaminen meni imuttamalla kohtalaisesti. Sain kouluttajilta täsmäohjausta käsi- ja vartaloapujen häivyttämiseen Rhoon sivulletulosta ja seuraamisesta. Jalkojen liikuttaminen on kuulemma kielletty tästä eteenpäin sivulletuloa pyytäessä. Siitä sitten yksi askel eteenpäin ja uusi sivulletulo ja kas! - koirani osaa seurata. Arveltiin, että minä tarvitsen houkuttelua ja vartaloapuja omaa epävarmuuttani hoitamaan enemmän kuin Rhoo liikkeiden suorittamisen tueksi. Tämä on varmaan aivan totta ja tiedän itsekin, etten oikein osaa edetä riittävän rohkeasti. Liian helppojen juttujen teettäminen syö sekä omaa että koiran motivaatiota, mutta tarvitsen tukea oikean tahdin löytämiseen. Ilman sitä olen taipuvainen junnaamiseen.
Itse raunioilla Rhoolle otettiin jälleen nenänetsimistreeniä keski- ja yläkasalla. Maalimiehiä oli kolme, joista ensimmäinen lähti innostaen näkölähdöllä. Tämän jälkeen kaksi muuta otettiin yksitellen, mutta ilman näköärsykettä. Rhoo ehti unohtaa, mihin se oli nähnyt ensimmäisen maalihenkilön katoavan, joten se etsi selvästi ilmavainulla hänen sijaintinsa ja meni riemastuneena palkalle. Myös toinen maalimies löytyi selvästi nenänkäytön avulla. Kolmannen piilon Rhoo valitettavasti näki, joten nenäkin unohtui. Olen silti hyvin tyytyväinen siihen, että Rhoo selvästi alkaa muistaa, mistä hommassa on kysymys. Se tykkää työskentelystä, liikkuu hyvin ja ilahtuu vilpittömästi maalimiehistä. Toki kissanruoka kelpaa sille, mutta epäilisin että ihmisten löytyminen on itsessäänkin sille varsin palkitsevaa. Minun on jopa vaikea saada sitä ruuallakaan pois maalimiesten luota.
Tästä se kehittyy, pikku hiljaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti