Sunnuntai meni uutta asuntoa valmistellessa (hieno puulattia peitettiin vähemmän hienolla, mutta helpommin vaihdettavalla ja koirankestävämmällä laminaatilla), joten koirille sai riittää tälle päivälle 10km lenkki metsän helmassa ja kontaktin ja perusasennon vahvistaminen sisällä.
Umpirauhallisessa paikassa treenaaminen oli näemmä mainio ajatus, sillä Rhoo ei ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys. Kyllähän se imuttamalla, vartalo- ja käsiavuilla ja tiheällä namittamisella on jotain tehnyt, mutta jakeluun asti se ei ole mennyt. Naksuttamalla oikeasta asennosta sain sen vähän hakemaan sivulla pysymistä, mutta jos palkka viipyi yhtään, Rhoo siirtyi odottelemaan ruokaansa eteeni. En ole tietoisesti palkannut sitä eteen, mutta näköjään olen sitä sen suuremmin ajattelematta tehnyt kun edessäni on noin kannattavaa kärkkyä. Pitää kiinnittää palkan sijaintiin enemmän huomiota myös muista asioista palkatessa. Namit kelpasivat hyvin palkaksi sisätiloissa, mutta Rhoo rytmitti syömistään aivan samoin kuin ruokakupillaankin: sen sijaan, että se olisi nielaistuaan tarjonnut uutta liikettä, se näennäisen sattumanvaraisin väliajoin piti tuumaustauon ja teki pienen kunniakierroksen. Tätä se tekee syödessäänkin, vaeltaa välillä kupilta pois, kiertää kämpän ja palaa jatkamaan. Epäkätevä tapa.
Piillä oli perusasennon ajatus jo varsin hyvin hallussa. Päätin kokeilla peruuttamista, mitä emme ole vielä tehneet sen kanssa lainkaan, paitsi irrallisena temppuna (josta Pii ei pahemmin pidä). Asetuin seinän viereen Pii sivullani. Ensimmäiset pari toistoa tehtiin törkeästi niin, että survoin naminyrkin koiran kirsuun ja sitten peruutettiin yhdessä, naks ja palkka koiran takamuksen liikkeestä. Sitten pari toistoa ilman ruokaa kädessä ja hellemmin ohjaten ja kas - Pii alkoi tarjota kömpelöä peruuttamisen tapaista ihan itse seuraavilla toistoilla. Hienotaitava! Tuosta aletaan sitten rakentelemaan parempaa.
Huvittavasti tässä tuli taas mieleen koirieni erilaisuus koulutettaessa: Pii kuormittuu sheippaamisesta, turhautuu helposti ja häseltää. Houkuttelu ja suoraviivainen ohjaileminen sopivat sille paljon paremmin. Rhoo taas ei tykkää yhtään siitä, että siihen kosketaan ylimääräisiä, eikä se pahemmin vaivaa herneaivojaan namia seuratessaan. Sen sijaan sille on helppo naksutella liikkeitä, koska se miettii kärsivällisesti ja työskentelee rauhallisesti. Vaikuttaa siltä, että se itsekin nauttii näin oppiessaan. Different strokes ja niin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti