maanantai 23. toukokuuta 2011

Maalimieskoulutusta


Maanantaisten rauniotreenien aiheena oli maalimiehenä toimiminen. Koirien treeni jäi siis helpoksi (mene näkölähdön perusteella putkelle, saa palkka, toista), mutta ihmiset laitettiin paiskimaan töitä. Kukin sai vuorollaan olla maalimiehenä, jonka jälkeen annettiin palautetta ja toisella kierroksella piti yrittää korjata ensimmäisen kierroksen puutteet.


Itse sain kehotuksen kuljettaa koira iloisemmin ja eläväisemmin ohjaajalleen, mikäli sellaista toivotaan. Muita itselleni(kin) hyviä huomioita olivat kansien sun muiden rämisevien kanssa tarkkana oleminen, palkkaamisen mekaniikan miettiminen etukäteen, ohjeiden toistaminen ääneen ja ymmärtämisen varmistaminen tällä tavalla ja koko palkkauksen ajan jatkuva iloinen meininki ja kehuminen. Sitä luulisi, että maalimiehenä oleminen on helppoa - menee piiloon ja syöttää koiraa. Vaan eipä se ole helppoa, se on aika hemmetin vaikeaa!


Rhoo sai kaverilta kohteliaisuuden, josta tykkäsin koska olen samaa mieltä: "Toi ois älyttömän kiva koira, jos sille sais jostain aivot." (Kommentti taisi vielä jatkua "Kyllä ne jostain löytyy." Olen siitäkin samaa mieltä.)


Rhoo pääsi näyttämään kyntensä kettiksessä. Agilitypohja auttaa selvästi tässäkin, kun Romppainen kiipesi kanaparrulle kuin vanha tekijä, lähinnä piti muistutella, että täällä ei ole tarkoituksena suorittaa estettä mahdollisimman nopeasti ja rämäpäisesti. Koska kanaparru ei ollut ongelma, Roo sai tehdä vielä metalliverkosta rakennetun puomin. Sekään ei ollut ongelma.


Itse treenissä Rhoo lähti näkölähdöllä maalimiehenä toimineen Jennin perään "kuin Nato-ohjus" - Rhoo hypähti puoli metriä ilmaan ja haukahti lähtiessään ja kirmasi sitten täpöllä putkelle. Sekä maalihengellä että koiralla vaikutti olevan kovasti mukavaa, tosin Jenni kommentoi että helppohan sitä on viihdyttää koiraa, jolla on ihan koko ajan hauskaa joka tapauksessa (ja tähän mun lässytystä siitä, miten Rhoo on ihis). Toinen kierros tehtiin niin, että piilo oli sama, mutta Rhoo ei nähnyt piiloutumista. Kovasti R oli asialla, mutta nenä oli unohtunut matkasta ja maalimies taisi taas kerran löytyä näön perusteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti