lauantai 7. toukokuuta 2011

Ulkokauden avaus


Treeniporukkamme korkkasi tänään ulkokauden Koivukylän koiraharrastajien kentällä. Hermoilin alkuun, mitä meidän treenaamisestamme oikein tulee ulkokentällä, joka rajautuu kahdelta sivulta koirapuistoon. Lisäksi muut treenaajat tapaavat jättää koiransa kiinni aitaan kentän laidalle, eli häiriötä on todella runsaasti. Viime vuonna se, mikä antoi minulle itsevarmuutta startata Piin kanssa virallisissa kisoissa oli juurikin koiran toimiminen tuolla kentällä - jos se pystyy keskittymään koirapuiston vieressä, kisojen pitäisi olla helppo nakki (ja olivatkin).


Rhoo toimi yllättävän mukavasti. Edellisen kerran ulkokentällä treenatessa viime syksyllä sen huomio sirosi ympäriinsä, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Nyt saimme tehtyä jo ihan kunnon rataa, vaikka jouduinkin useampaan kertaan rääkymään koirani pois aidalta. Suurin ongelma oli se, että Pii kommentoi tuttuun tapaansa odottelupaikaltaan milloin mitäkin ja aina kun Pii sanoi hau, Rhoo käännähti katsomaan että millekäs me nyt huudetaan (ja painui useamman kerran huutamaankin). Se on kevythäkin oston paikka tai sitten Pii saa jatkossa luvan odottaa autossa. Rhoo haki jo kivasti pujottelua ilman käsiohjausta kummempia apuja. Se pääsi ekat n. 6 keppiä sujuvasti ja sitten paketti hajosi. Radalla oli kahteen kertaan pöytä, mitä en ole agiesteillä Rhoolle opettanut, hyppyyttänyt vain kotona rahin päälle. Näinpä tuo näköjään oli toiminut, riittävillä (lue: hyvin suurilla) vartaloavuilla Rhoo pysähtyi ja pysyi pöydällä joka kerta.


Rhoo on vauhdikas eläin ja ilokseni myös koutsi oli sen huomannut. Hän kehui, että yhteistyöni Rhoon kanssa paranee koko ajan ja menimme jo "ihan oikeaa rataa" kontakteineen päivineen. Keinukin tehtiin niin, että Rhoo sai syödä märkäruokaa purkista koutsin laskiessa keinua alemmas. Tämän jälkeen se kyllä hyppäsi puomin nousulta kahdesti alas, mutta syy oli minun. Olisi pitänyt tajuta viedä se puomille pidemmälle saattaen kun keinu oli vielä tuoreessa muistissa. Haasteena on edelleen ohjauksen ajoittaminen ja se, että Rhoo ei aina pysty häiriössä tulemaan ohjauksen mukana, vaikka tekisin oikeinkin. Koiviksella treenaaminen vie meitä varmasti eteenpäin nopeaan tahtiin Rhoon häiriönsiedon suhteen.


Pii oli mukavasti mukana ja teki kertaalleen jopa ihan nopean näköisen keinusuorituksen. Se ei aikonutkaan lähteä tervehtimään treenikavereiden koiria, mutta valokuvia ottanut treenikaveri ja koirapuiston puolella hilluneet vieraat koirat vetivät sitä puoleensa toisella ratasuorituksella. Jouduin kertaalleen hakemaan sen aidalta kyttäämästä takaisin töihin. Veikkaan, että väsymys vaikutti Piin häiriönsietoon. Sen kunto on vielä huono sairasloman jäljiltä ja ensimmäisen ratasuorituksen se teki aivan timanttisella asenteella. Keskittyminen alkoi rakoilla vasta toistojen myötä. Piin kanssa koutsi kehotti keskittymään palkkaamaan käännöksistä. Pii on suuri koira ja massan hitaudella on kiva rallatella suoria, mutta arvoa pitäisi saada rakennettua siihenkin, että kurvaaminen on kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti